Tilastot ovat aluekehityksen kuvailussa hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä . Se nähtiin taas kerran valtiotieteentohtori Timo Aron laskelmassa kahdenkymmenen suurimman kaupungin nettomuutosta. Kouvola oli viimeisenä 0.5 % nettotappiolla. Päälehdessä olleessa esityksessä, johon Ylen uutisointi ilmeisesti perustui, mutkia oli oiottu reippaasti ja saatu tulos, joka ei vastaa todellisuutta.
Vuoden 2009 alussa perustettujen uusien seutukuntakaupunkien entisten peruskuntien tilastotiedot oli yhdistetty vuodesta 1980 alkaen. Tänähän muuttaa koko tilaston täysin epäkelvoksi mittaamaan Kouvolan kuntaliitoksen vaikuttavuutta muuttotappiossa mitenkään.
Tilasto on niin hutera tässä suhteessa eikä sen avulla voida vetää kattavia johtopäätöksiä aluekehityksestä tai Kouvolan vetovoimaisuudesta. Tietenkään uusi Kouvola ei näy viisivuotis vertailussa lähes ollenkaan, koska meillä on vain yksi vajaa kaks vuotta uuskuntaa takana. Tämä Aron kokonaosarvio 35 vuodelata kuitenkin todistaa miten tärkeitä kuntaliitokset ovat kokonaiskehityksen kannata. Kasvukeskusten lumovoima on silmin nähtävää.
Liitoskunnat ovat eri mittareilla vahvoilla ja Kouvolakin komeilee useissa keskipaikkeilla. Vaikka se suosi vanhempia liitoskuntia enemmän etenkin niitä, joissa on vahvaa sisäistä muuttoa kasvaviin lähikuntiin.
Sen sijaan sellaisten seutujen osalta, joissa monikuntaliitosta ei ole tehty, vastaava laskelma tehtiin keskuskaupungin tilanteen perusteella. Oikeanlainen vertailuasetelma olisi saatu, jos esimerkiksi Turun ja Vaasan osalta olisi tehty virtuaalinen kuntaliitos ja verrattu tämän mukaista seudullista tilannetta toteutuneisiin seutukuntaliitoksiin.
Näin olisi esitetty esimerkiksi Seinäjoen, Salon tai Hämeenlinnan kehitys oikeassa yhteydessään. Olisi ehkä todettu, että ainakin lyhyellä aikavälillä kuntaliitoksilla on melko vähän yhteyttä muuttoliikkeeseen. Hakeutuminen maaseudun rauhaan lähelle työpaikkaansa kasvukeskusessa todistaa vain ihmisten elitason noususta ja hakeutumiseta juurilleen puhtaaseen luontoon ei paljon muusta.
Lopputuloksena tällaisesta vertailusta on luonnollisesti se, että Seinäjoen, Hämeenlinnan tai Salon kaltainen useasta vanhasta peruskunnasta muodostuva seutukaupunki sijoittuu tilastossa hyvin. Koska mukana ovat koko tarkasteluajalta myös erittäin vahvasti jo ennen kuntaliitosta kasvaneet naapurikunnat.
Kouvolan seudulla ei näin kuitenkaan tapahtunut muualle kuin Valkealaan. Turun ja Vaasan tilastoluvuista vahvasti etenevät ympäristökunnat puuttuvat. Tällaiset kaupungit myös jatkuvasti ”vuotavat” naapurikuntiin. Seutukuntakaupunkien luvuissa tätä efektiä ei luonnollisestikaan ole. Ota tästä väitöskirjasta nyt sitten jotain selvää, herra paratkoon tohtoritason tilastonikkareita..
Tarkastelussa ilmenevä laajentuneen Kouvolan ongelmallinen tilanne ei myöskään liity kuntaliitoksen hyvin tai huonosti hoitamiseen, vaan perinteisten teollisuuspaikkakuntien rakennemuutoksen tuomiin kaikkien tiedossa oleviin vaikeuksiin .
Tämä on fakta, jolla ei ole kiehtovuuden kanssa mitään tekemistä. Tätähän tosiasiaa Reijo Tossavainen halua nähdä ollenkaan, koska mies hakee kaikkialta mörkö Kouvolan mollaukseen syytä ja osviitta, missä sitä on suinkin saatavilla.
Uusi Kouvola on vasta kehityksensä alussa eikä ole syytä heittää kirvestä kaivoon. Annetaan virkamiesten ja päättäjien näyttää ensin kyntenä näissä Kymijoen kaupungin loivissa leppeissä mutkissa ja etenkin näissä tilastollisissa koskipaikoissa. Keskinäinen epäterve kilpailu on meillä saattanut syödä Kouvostoliiton kaikkien ympäristökuntien voimavaroja koko Suomen suosion kalastelussa.
Tossavainen on aivan oikeassa siinä ettei pelkillä huisin kalliilla slouganeilla pitkälle pötkitä ja kuntakuvan tulisi perustua johonkin lähes kaikkien tunnistamaan kestävään oikeaan arvoon. . Se lienee monitoraisessa uus Kouvolassa pelkkä haave.
Kalliit konsultti konstailut haistetaan rahvaan keskuudessa tarkasti ja niiden teko tärkeydelle naureskellaan avoimesti. Kamelia ollaan keksimässä uudestaan ja uudestaan, no mikäs siinä jos rahaa ylenmäärin on?
Ylimalkaan nettomuuton käyttäminen aluekehityksen tai vetovoimaisuuden mittarina on liian kapea näkökulma. Mukaan on otettava myös esimerkiksi työpaikkakehitys, syntyvyys ja työllisyystilanne ja yhtenä merkittävävimpänä rakentaminen ja saneeraus.
Tilastoja ei saisi käyttää väärien mielikuvien synnyttämisen välineinä, koska kerran synnytettyä väärää mielikuvaa ei saa enää faktoilla muuksi muutettua.
Kouvolassa saisi omaehtoinen loanheitto jo pikkuhiljaa laantua tai mennä oikeaan uomaansa. Aikuisen oikeaa arviota kuntaliitoksen sysistä ja sepistä tulee jatkaa ajatuksella! Kuntaratkaisumme oli kuitenkin kaikissa käänteissään täysin oikea, siitä olen satavarma..
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
