YKSITYISTEIDEN LIIKENNEMERKKEJÄ ON MONEKSI

HAUSKOJA LIIKENNEMERKKEJÄ LÖYTYY

Eksyin suvessa autoillessani  umpiperäiselle yksityistielle, etsiessäni vanhan kaverin taloa. Ei ollut navigaattorinaista  neuvomassa, joten paikannus oli aika lailla hakusessa. Oletin talon olevan oma-asenteisen kiellettyajosuunta merkin takan, olihan  tonteille ajo sallittua.
Ajaessani vastakarvaan huomasin olevani umpiperässä eikä tuttua nimeä loytynyt postilaatikoista.


Tullessani takaisin kapeaa tietä tuli auto vastaan ja vihainen iso mies esti kulkuni ja ilmoitti soittavansa poliisit paikalle. Olinhan jättänyt noudattamatta hänen liikennemerkkiään!
Tilanne oli jotenkin uhkaava. Näin vihaisia kesämiehiä Valkealassa harvoin tapaa. Ilmoitin 
hölmityneenä etsiväni tiettyä taloa, mies lauhtui ja totesi asian muuttavan täysin hänen tulkintaansa tieliikenne rikkomuksestani. Päätin ottaa asioista selvää. Kaivoin esiin netistä yksityisteitä koskevan tieliilennelain? No niin luetaanpas.


Liikennemerkkien asettamisesta säädetään tieliikennelaissa. Se on voimassa myös yksityisteillä, vaikka kumman sitkeässä päinvastainen ja siis vääräkäsityskin vielä istuu. Tieliikennelain 1 §:ssä sanotaan,että laki koskee liikennettä tiellä. Aika loogista ajattelua!. Seuraavassa eli 2 §:ssä tien sitten määritellään tarkoittavan myös yksityistietä.Yksityistielain mukainen yksityistie on nimestään huolimatta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta?.


Yksityistielaki ja tieliikennelaki eivät sen sijaan kokonaisuudessaan koske kiinteistöjen omia teitä ja sopimuspohjaisia muita vähäisiä teitä.Liikenteen ohjauslaitteissa on siis yksityistielläkin noudatettava tieliikennelaissa ja asetuksessa sekä niiden perusteella  annettuja ohjeita ja määräyksiä. Yksityisteillä käytettyjä liikenteen ohjauslaitteista tieosakkaat päättävät yhteisesti, käytännössä tieosakkaiden täytyy olla asiasta koko lailla yksimielisiä.

Luonnonsuojelu laissa olevaa jokamiehen oikeutta, pyöräilyä ja kävelyä ei saa yksityistiellä kuitenkaan liikennemerkein rajoittaa. Näitä merkki  uiveloita harvoin
näkee.


Kunnassa suostumusasiaa käsittelee johtosäännössä määrätty lautakunta, yleensä tekninen lautakunta tai sen alainen viranhaltija.Useasti kunta pyytää ennen päätöksentekoa asiasta lausunnon poliisilta,jonka vastustava lausunto hyvinkin saattaa olla suostumuksen epäämiseen riittävä syy. Korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 1995 tekemän
ennakkopäätöksen mukaan kunnalla oli pätevä syy evätä suostumus liikenteen ohjauslaitteen asettamiseen yksityistielle. Sen asettaa ykskantaan tiekunta itse. Näihinkin merkkeihin pitää saada kunnan suostumus.


Liikenteen rajoittaminen tai kieltäminen kieltomerkkejä tai puomeja käyttäen on yksityistielläkin mahdollista. Kunta katsoo tällaisessa tapauksessa suostumustaan harkitessaan erityisesti yksityistielain 96 §:ää. Sen mukaan tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi 
tapahtuvaan liikenteeseen ei saa kieltää, jos valtio tai kunta avustaa tien kunnossapitoa.


Ei oppi ketään ojaan kaada, minut se sai tutkimaan tieliikennelakia. En tiedä oliko merkki oikein vai väärin perustein pystytetty. Varmaan  kai ihan perustellusti niin paksussa sähköpylväässä ei jökötti. Suomenmaa on yksityisteitä täynnä ja merkkejä on joka lähtöön kuten meitä miehiäkin.En halua polkea kenenkään oikeuksia omiin teihinsä ja tuskin eksyn enää sille kärsimysten tielle, sallimuksen johdattamalle Via  Doloroosalle. Olen oppini saanut ja  läksyni  lukenut siinä pysyn.


Ado Sakari Ala-Krekola
Laaja Kouvola

TAIKAUSKO EI PURE SUOMESSA EDES JUHANNUKSENA

Juhannus tulee ja mittumaarin taikayö, ei nyt sentään meillä Suomessa. Meillä juopotellaan huhaillaan festareilla rantapusikoissa ja rällästään mökeillä ja hukutaan viilo auki järveen tai mereen sama se! Parasta olisi hakea koivu vasta/vihta saunoa ja syödä kunnolla. Nostaa siniristilippu salkoon ja olla yhdessä ystävien kanssa ulkosalla ja nauttia yöttömästä yöstä selvin päin. Mutta tämä lienee toiveajattelua.

Suomen Luterilainen kansankirkko on onnistunut hyvin yhdessä vuosisataisessa  päätehtävässään piruntorjunnassa. Nähtävästi kirkon kattava lapsi- ja nuorisotyö, päiväkerhot ja rippikoulut antavat sittenkin meille hyvän, rokotuksen kaltaisen suojan, kaikkea taikauskoista huuhaata vastaan, jos EU-tutkijoihin on uskominen.

Euroopan tiedebarometrit on julkaistu. Perässämme seurasi Alankomaat ja Norja. Tosin taikauskoa mitattiin pelkästään onnenlukuihin uskomisen perusteella.


Vain noin yksi viidestä suomalaisesta uskoo onnennumeroihin, kun koko EU:ssa niihin uskoo kaksi viidestä. Me lototaan kuitenkin hullun lailla ja paljon, emmekä uskalla luopua "onnen numeroistamme" sitten millään. Tätä ei lienee  tulkittu taikauskosi ja hyvä niin. Miten nyt perheemme syntymäajat voisivatkaan olla taikauskoa, ei mitenkään nehän on onnellista sukutietoa.

Meillä tiedemaailmaa ei tiirailla vaaleanpunaisten linssien läpi. Vastaavasti suomalaiset uskovat EU:ssa vähiten siihen, että tiede ja teknologia pystyvät ratkaisemaan luonnonvarojen loppumisen ongelman. Onko meillä jumausko Suomessa tiedettä suuremmassa arvossa, tätä sitää kirkon tutkimuslaitoksenkin kysyä kansalaisilta?

Pessimismi on nousussa, sillä en heti keksi millä muulla tavalla kuin tieteellä ja teknologialla saadaan ratkaisuja resurssien kehittämiseen yhteiskunnassamme.

Louisianassa kokeillaan öljytuhojen peittoamista rukoilun voimalla . Rohkenen väittää ylimielisesti, että öljyä kerätään rannoilta tehokkaammin teknologian ra`an työn kuin rukoilun avulla. Rukouksesta voi saada kuitenkin voimaa epätoivoiseen lähes mahdottomaan urakkaan.


Voiko tiede ja teknologia vahingoittaa ihmisten moraalia. Aivan kuten vesi voi joskus hukuttaa joitain ihmisiä. Näin käy jos auktoriteetti on mennyt väittämään jotain joka on ristiriidassa havaitun todellisuuden kanssa näin usein uskomme. Näkymätön maailma on kuitenkin olemassa, jota tutkitaan mikroskoopeilla ja näköalaa voi laajentaa uskon suuntaan..

Uskonnon ja tieteen ikuinen sota ihmisten sieluista oli myös tarkkailussa. Parhaille paikoille  pääsivät Tanska ja Alankomaat, kun ihmisille esitettiin tämä väite: We depend too much on science and not enough on faith.

Tiedebarometrin Brysselissä julkistanut tiede- ja tutkimuskomissaari Maire Geoghegan-Quinn oli erityisen iloissaan tutkimuksen tuloksesta, jonka mukaan lähes 80 prosenttia eurooppalaisista on kiinnostunut tieteen ja teknologian saavutuksista, kun taas urheilusta on kiinnostunut vain 65 prosenttia.

Jos järjestettäisiin tieteen MM-kilpailut, ne saisivat enemmän tv-katsojia kuin jalkapallon MM-kisat, irlantilaiskomissaari vitsaili. Repikää siitä kaikki jalkapallo uskovaiset!

Suomalaiset ovat ovat valtiouskoista kansaa ja Jumala otetaan käyttöön vasta tiukanpaikan tullen. Taikauskoa sensijaan pidämme noita-akkojen epäuskottavaina lasten satuina ja niitähän ne perimaltään onkin. Vai mitä naiset juoksetteko ruispaltoon alastomina ja näkyykö tuleva sulho lähteen pinnassa??

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

SUKUPUOLINEUTRAALI AVIOLIITTOLAKI TULLEE OLETKO VALMIS?

Perinteisesti olemme mieltäneen avioliiton avioesteettömän miehen ja naisen väliseksi ikuiseksi pyhäksi liitoksi. Aika on kuitenkin muuttunut ja yhtiskunnassa on nähty myös muitakin mahdollisuuksia solmia liittoja ihmisten kesken.Uusi rekistöröity parsuhdelaki ei nähtävästi ole tyydyttänyt kaikki asian osaisia, vaan on lähdetty vaatimaan sukupuolineutraalia avioliittoa varmemmaksi vakuudeksi oikeudellisissa prosesseissa. Näen tämän pohjimmiltaan oikeutettuna, joskin aika kiistanalaisena pyrkimyksenä.

Kysymys on Oras Tynkkysen (vihr) lakialoitteesta vuodelta 2009 sukupuolineutraalista avioliittolaista. Aloitteen ovat allekirjoittaneet kahta ennalta-arvattavaa lukuunottamatta kaikkien muiden puolueiden edustajat, sdp:n osalta eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Haluan tarkastella kysymystä ihmisoikeus kysymyksenä, enkä lähde körttiläisenä ketään tuomitsemaan, vaan jätän moralismin ihmisille jotka tietää siitä asioista minua enemmän. Lopussa Luojamme edessä seisomme asioinemme yksin, se on ainakin varmaa. Asiasta voidaan olla perustelluksi kahta eri mieltä. Oikeusvaltion tulee kuitenkin taata yhdenveroisuuteen  perustuva avioliittolait kaikille kansalaisilleen niissä liitoissa jotka ovat laissa sateenkaari kirjosta sallittuja. Jos lisäoikuiksia eduskunta säätää, niin se on kansan tahto.

Kokoomuus on puoluekokouksessaan Jyväskylässä hyväksynyt aloitteen sukupuolineutraalista avioliitosta äänin 292-162. Kyse on avioliittolain muuttamisesta siten, että avioliiton voivat solmia mies ja nainen siinä kuin nainen ja nainen tai mies ja mies. Puolivillit poikamiehet lienee olleet yksin omaan paikalla enemmistönä päättämässä?

Aikaisemmin demarit tekivät puoluekokouksessaan samansuuntainen päätöksen. Keskusta ei uuden puheenjohtajansa Mari Kiviniemen mukaan ole muuttamassa avioliittolakia sukupuolineutraaliksi. Jokin roti sentään maaseudulla on oltava!

Kirkossa joudutaan uuteen tilanteeseen, jos sukupuolineutraali avioliitto toteutuu, kuten on toteutunut jo muutamissa Euroopan maissa. Silloin keskustelu samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisesta on ollut enemmän tai vähemmän turha. Kirkolla on edellisen arkkipiispan Paarman mukaan kielteinen kanta avioliitton siunaamisesta kirkossa samaasukupuolta oleville. Tämä on koetin kivi valtiokirkon itsemäärämisoikeudelle omissa asioisaan so. kirkolliskokouksessa.

 Kotimaa kysyi maaliskuun alussa kansanedustajien kantaa sukupuolineutraaliin avioliittoon. Kyselyyn  vastasi 126 kansanedustajaa 200:sta. 54 prosenttia vastusti sukupuolineutraalia avioliittolakia, 46 prosenttia kannatti. Eniten kannattajia oli Vihreissä ja Vasemmistoliitossa, vähiten Kristillisdemokraateissa ja Perussuomalaisissa.


Lakialoite antaisi samaa sukupuolta oleville pareille samat oikeudet kuin eri sukupuolta olevillekin, mukaanlukien mahdollisuus hakeutua adoptioprosessiin myös muun kuin kumppanin synnyttämän lapsen osalta (a.k.a. adoptio-oikeus, mutta oikeuksista kiisteltäessä usein unohdetaan, että Suomessa kenelläkään ei ole adoptio-oikeutta..).

Tärkeä ulottuvuus tässä lakimuutoksessa olisi myös, että se pakottaisi kaikki ne valtiot, jotka ovat sitoutuneet tunnustamaan Suomessa solmitun avioliiton pätevyyden, tunnustamaan myös samaa sukupuolta olevien parien liitot. Tämä lisäisi merkittävästi suomalaisten samaa sukupuolta olevien parien liikkumavapautta niin EU:n alueella kuin muuallakin.

Perheiden muuttaminen työn perässä helpottuisi huomattavasti, samoin perheenä matkustaminen. Esimerkiksi kumppanin tai kumppanin synnyttämän lapsen sairastuessa tai joutuessa onnettomuuteen ulkomailla, samaa sukupuolta oleva puoliso ei enää joutuisi tilanteeseen, jossa hänelle ei anneta sairaalasta tietoja puolison tai “vieraan” lapsen terveydentilasta.

Sukupuolineutraali avioliittolaki ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta monia hyvin konkreettisia sellaisia kyllä. Vapaa liikkuvuus ja oikeus matkustaa turvallisesti perheen ja puolison kanssa on ihmisoikeus!

Maailma muuttuu Eskoseni oletko siihen valmis, vai vedätkö tästä puuron väärään kurkkuusi? Helppo on huutaa vastaan homofopisessa vapinassaan ja kiillotta omassa eriomaisuudessamme omaa kirkollista heteronormatiivistä. kilpeämme. Oikeusvaltiossa vapaa mielipiteen muodostus ja yhdessä sovitut lait ajaa kuitenkin kaiken muun ohi. Kansa päättää edustajiensa välityksellä kuinka tässä asiassa käy. Ja sitten pulinat pois!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

ALA-KREKOLAISTEN SUKUJUHLA OLI ONNISTUNUT LÄMMIN ENSITAPAAMINEN

 

 

 

 

 

Historian havinaa oli ilmassa kun Kurikan ensimmäisen asukkaan Matti Hirven
jälkeläiset Herran vuodesta 1558 , sittemmin Ala-Krekolan suku piti lämminhenkiset sukujuhlansa. Teittävästi se oli ensi tapaaminen näissä sukuselvyyttä luovissa merkeissä?

Pitkässä-Jussissa oli myös oman kylän suuri poika, kansanedustaja Juha Mieto
tuomassa tuulahduksen pohjalaisuuden juurevuudesta ja päättymättömästä
puheripulistaan. Kiitokset Juhalle; Asia oli vahvaa kuin kantakirja sonnin ja
tuoksui juurevalle viljavalle maalle oikealle jäyhälle maalaismiehelle, etten sanoisi
juuri paistetulle ruisleivälle voin kanssa syödä. Mietaa oli kutsuttu paikalle erityisesti
Kouvolan seudun Krekolaisille puhumahan ittenänsä, koska eihän kukaan ole
profeetta omalla maallaan. Olimme enemmän kuin tyytyväisiä, olimme puheesta
haltiossamme, niin kotoinen olo murrepuheesta meille vanhemmille tuli..


Tilaisuus alkoi maistuvalla mutustelulla Mustan Lampaan kattamalla suvun
100-vuotis aterialla.Sukupuu asiat on 1900-luvun alkuun asti hyvin selvitetty,
joten siitä eteenpäin oli selvittelyn alla. Musta Lammas sopi hyvin , koska
täysvalkoosia lampahia ei paikalle ilmaantunut ketään. Järjestäjät halusivat
kunnioittaa myös nuorena 23-vuotiana kuolleen Matti Ala-Krekolan muistoa.
Hänen kuolemastaan on kulunut tänä vuonna samainen 100-vuotta..

Tilaisuuden juontajaparina olivat loistavan kaunis Riitta Ala-Krekola ja suulas kaljupää
Ado Sakari Ala-Krekola, joiden juoheva jämäkkyys ja suorasukainen huumori
irroittivat useat naurun pyrskähdykset muutenkin rennon olisesta
juhlajoukosta.Tilaisuus veti suvun laatu joukosta noin 70 sielua paikalle
eli lähes saman määrän prosenteissa nimimäärästä. Suojatun sukunimemme
omistajia on Suomen väestötietorekisterissä tällä hetkellä 108 henkeä.

Sadasyhdeksäs sukulainen on Janille ja Elinalle tulossa.Määrä on vähäinenmutta laatu on parasta a-ryhmää sanoisin priimaa kaikki..Puhukoot muut mitä puhuu..Paikalle saapunut juhlaväki jaettiin heti kärkeen sukupuu oksittain Jaakon Yrjön ja Matin pöytiin, joka selvensi väen paikkaa sukupuussa. Kimmon äkillinen sairastuminen loi huolestuneen kyselevän ilmeen sukujoukkoon.

Perinpohaisen suorasukaisen mitään säästämättömän sukuselvittelyn ja ennen
kaikkea hartaan muistelun jälkeen joukko oli valmis sulavaan vapaseen
jutusteluun ja luontevan sujuvaan juhlimiseen. Kukin teki sen rituaalin omaan
Krekolaiseen itsevarmaan tapaansa.Onneksi Kimmo selvisi säikähdyksellä?
Jonkin verran juotiin miestä väkevämpää ja muita miedompia koska sopimus sitä
edellytti. Mutta ei ihme kyllä tapeltu painittu eikä väännetty kättä.

Kommentoinit olivat rennon vapautuneen lauhkeita, lähinnä pikku juopunutta
puheen sorinaa, täysin selviäkin kuskeja joukkoon mahtui. Suuriinkin aiheisiin
puututtiin loppuillasta, ilman mitään rajaa pelotta kuin soitimella olevat ukkometsot.
Naiset olivat taas täysin asiallisia, toisin kun me täysin johdettavat miehet. Ja hauskaa oli kaikilla ainakin puheliasuudesta päätellen. Pohditavaa jäi Pitkä Jussin ja
Erkin mökin sänkyihinkin, kuka oli kullekin mikä ja kelle. Mulla oli vielä
aukkoja tiedoissa Krekoloiden naima kuvioissa?

Ei voinut olla parempaa mieltä sukulaisilla kuin oli sillähetkellä! 

Lopuksi oli vanhojen haalistuneiden valokuvien intohimoista katselua. Ilta jatkui täysin virallisesti ja kevyestivalkoviiniä maistellen ja niitä näitä porinoiden pienpiirissä Isännän Kapinetissa. Kirsi Ranto oli orkestereineen tahdittamassa Krekolasten
istumisesta jäykähköjä tanssiaskelia. Rakkaus-Festivaali porukalla oli
hakupäällä ja se loi mainiot lopputahdit ja toivon tunteen onnistuneelle
tapahtumalle lauantaina. Ties mikä onni meitä kohtasi? Mitä yö toi sinkuille
tullessaan?

Me vanhemmat  väsyneet juhlijat nukimme sikeästi yömme. Näin unta
kaskimaa Kurikasta, jossa Ritu emäntä sohi nokisena palvaa maata hosallaan ja sanoi minulle: " Etkö Saharias hakisi Mattia tuvasta apuun, ettei tuli karkaa Ilmajoelle".Heräsin siihen hikisenä pahoillani siitä se olikin vain unta!
Jatkoin koisimista mutta alku-uni ei enää jatkunut..

Sunnuntai oli omistettu vapaalle ohjelmalle. Pääasissa Kouvolan poppoo retkeili Kirsin johdolla Komialle Kirkolle Ylistaroon Arvon ja Vienon mökille Kepan lapsuuden
kivelle istumaan. Artolle sotalapsi Isän  pakenimispaikka ja Kirsille
sotalapsi Äidin lähtöpaikka, Ylistaron asema oli herkkä paikka.
Sakke eksyi matkalla jonnekkin joukosta itselliseen outoon
tapansa.Otin yhteyttä Esi-Isiemme henkiin. Tutustuimme myös kantatilalla
suvun ruumislautaan Seijan ja Erkki Tuomiston ikivanhassa aitassa.

Hyväksi lopuksi tutustuttiin Kurikan ainutlaatuisiin nähtävyyksiin.
Kauniiseen keltaiseen ristikirkoon ja kalmiston sukulaisten hautakiviä etsittiin innolla.
Lopulta ne kaikki etsityt löytyivät. Jokin puuttava pala asettui kohdallen,
sieluissa oli rauhaisaa. Suku ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää...

Summa summarnum; Kaikki sukulaiset olivat sukujuhlaan
ainakin puheissaan historialliseen Grekolan-klaanin
sukutapaamiseen tyytyväisiä ja uudet suvun kasvot on nyt tuttuja
tulevia sukujuhlia ajatellen. Otetaan varmaa uusiksi?
Rakkaimmat ja kohteliammat sukulaiset ovat soitelleet ja
kommentoineet tapahtumaa innostuneen ihastuksen
vallassa! Mitään sinänsä suotavaa kritiikkiä en ole kuullunut.

Kaikkein ilahduttavinta oli Ala-Krekolan nuorten polven ihmeen runsas osanotto tilaisuuteen; Onhan heissä sukumme voima ja mahtava loistava
tulevaisuus ja toivo! Heidän ryhtiään oli ilo Kurikassa katsella!

Ado Sakari Ala-Krekola

KOUVOLA

ARVOMILJÖÖT PITÄISI SUOJELLA JA UUDISTAA PIETEETILLÄ

 

20.8. 04:00

Olen miettinyt näitä uuden rakkaan Kouvolamme asioita useita vuosia. Itku ei ole ollut kaukana, niin joskus harmittaa.

Koko entinen keskusta idyllisine puutaloineen on täysin hävitetty. Onko se paha vai hyvä asia, siitä voidaan olla erimielisiä... Ei liene oikein panna keskustan kehitykselle täyttä toppia. Vanhaa asuinkantaa on Kaunisnurmella, joitain parhaita esimerkkejä museokorttelissa. Tuulensuu meinattiin purkaa, mutta se pelastettiin viime tipassa. Oiva Eloranta taisi olla yksi puolestapuhujista. Muut suojelijat siinä sotaa muistuttavassa tuhohuumassa olivat kortilla? Siinä on kai kaikki, mitä vanhoista keskusta rakennuksista on jäljellä enää.

Mutta meillä on vielä Kasarminmäki, jossa seisoo arvokkuutta, rauhaa ja rakentajien taitoa huokuvia suunnattoman arvokkaita historiallisia rakennuksia... Paikka on Kouvolan kehityksen siemen rautatien lisäksi. Kaikki tyynni museoviraston suojeluksessa, mutta paljon voidaan vielä tehdä niiden pelastamiseksi elämään, kihisevän tyytyväiseen ihmispaljouteen, minkä MilJazz meille kaikille osoitti. Silmämme avautuivat kuin syntymän jälkeen. Eivät ne rakennukset julista militarismia enää, vaan ovat arvokkaasti käyttäytyviä vaarattomia vanhuksia. Se pitäisi kaikkien pöljienkin hallinnoissa jo viimein käsittää... vasemmiston lapsekkaassa viattomassa pasifismissaankin, joka näkee mörköjä kaikkialla ja olemattomia vaaroja.

Kasarminmäen puolesta on taisteltava kynsin hampain joka ainoasta jäljellä olevasta historian rippeestä... Sillä teknokraatit ovat hyviä uuden rakentajia, mutta näissä rakennuksissa he eivät näe muuta kuin väärän kaavan ja vastassa museoviraston hankalat tyypit, joiden hangoittelu pitää viinalla ja rahalla murtaa, että tunnoton turta raha saisi mellastaa kuin Hullu-Jussi täysjuopon käsissä. Tätä vahinkoa ei pidä päästää toista kertaa tapahtumaan Kouvolassa. Tätä kantaa pitäisi viedä naisten keskuudessa sähköpostein eteenpäin välitä-toimintoa käyttäen. Viisaille herkille miehillekin tämä pitäisi osata naisten myydä. Vai mitä olet mieltä?

Rautatie toi ihmiset isänmaan palvelukseen kassulle ja antoi virkistävän veripussin kituvan keskosen, Kouvolan, uinuvaan liike-elämään. Tuli toivo ja kauppala, virkamiehet, kaavatalot ja tuli laukkuryssät ja pysyvä liike-elämä ja kulttuurinen seuraelämä olojen vakiinnuttua. Tavaran saatavuus veti magneetin lailla maalaiset keskustan torin tuoksuihin hulinaan ja myös paloviinan kiroihin, erityisesti markkinoiden aikaan, jolloin kansa ei ollut köyhää eikä kipeetä, ei ainakaan tosimiehet...

Tämä on ollut alemmuudentuntoisessa itseinhossa piehtaroivien rautatieläisten kaupunki. Juurettomien toispaikkakuntalaisten tuhoama tuonela jo pitkään. Näkemykseni on vanhojen rakennusten puolella, sillä vain niissä on oikea paikan henki ja koti, Äidin syli ja Isän turva kaupunkimiljöön kuhisevassa turvattomuudessa.

On ensiarvoista demokratian toimivuuden kannalta, että viranhaltijat ja luottamushenkilöt kuuntelevat tavallisen kansalaisen mielipiteitä. Ja lisäksi vastaavat jotakin, vaikka monisanaiselle vanhalle miehelle (59 vuotta), jotta voin todeta, onko sillä väittämällä mitään katetta, että voin ottaa edustajiini tai virkakuntaan yhteyttä kouvola.fi:n kautta sähköisesti, he osaavat avata saitin ja vastaavat pikaisesti mulle asiallisesti. Tää oli mun kaino toive...

Vain kolme vanhurskasta löytyi Uudesta Kouvolasta, Eero Mattila, Sakari Viinikainen ja sinä, Marja Eloranta. Tällä kaupungilla on vielä toivoa. Tämä ei ole Sodoma ja Gomorra... Tätä ei tuhon Jumala hävitä ainakaan vielä...

kansalainen vain

Sakari Ala-Krekola

TEHDÄÄN KOUVOLASTA YLIOPISTOKAUPUNKI

 

 

 

Minua on jäänyt kiikastamaan yksi merkillinen akateeminen asianhaara. Se on tämä: meiltä Suur-Kouvolasta otettiin pois Helsingin yliopiston alainen kielenkääntäjäkoulutus. Se tuli yllättäen ihan puun takaa, kuin pesäpällo Taulasalon Pekan päähän keskuskentällä 70-luvulla mestaruusottelussa. Me olimme kuohuksissa kuntaliitoksen pyörteisissä koskissa emmekä kiinnittäneet huomiota akateemiseen myyräntyöhön sen taivaallista hetkeä. Silloin iski salama kirkkaalta taivaalta meidän onneemme ja yllätti meidät kaikki. Eihän siinä muuta voinut kun luovuttaa hieno saalis Helsingin herroille takaisin... Voi harmin harmin, hitsin hitsi!

Miten nyt sivistys makaa suurkunnassa? Ilman kielellistä sivistystä ei ole tapain jaloutta ja koreaa käytöstä, vaan vallitsee yksipuinen punaniskaterrori.

Olin ihan sanaton asiani suhteen... mutta nyt päätin kirjoittaa viestini teille kaikille kouvolalaisille, sisään kirjoitettuna kansalaisen visioonina, mikä lie se hieno sivistyssana onkaan, ja lausua hartaana toivomuksena kuin Jumalalta anoen. Kuin Nummisuutarin Esko kalliiseen aviosäätyyn astuessaan..Ei enempää eikä vähempää kuin tehdään Kouvolasta aito yliopistokaupunki viiden vuoden sisällä.

Ei mikään muu asia herätä Kouvolaa tästä henkisen alimittaisuuden traumaattisesta kauhu-unesta kuin aito oikea Helsingin yliopiston laitos kaupungissa. Rakkaan tyttöystävämme neiti Kouvolan helmassa. Oikea kampushan siitä tulisi ja hieno tulisikin Otamäen teekkareiden tai Porthanin lukutoukkien tapaan. Näin sen olen mielessäni ajatellut, onhan oma rakas tyttäreni Joensuun yliopistossa lukemassa suomen kieltä ja kirjallisuutta. Joten puhun omassa asiassani. Hän valmistuu kenties filosofian maisteriksi kahden vuoden sisällä. Jatko-opintona hänellä on opinto-ohjaajan pätevyys. Olen ohjannut iskä-mentorina häntä tähän onnellisten tähtien suuntaan, ja hyvin on tyttö neuvojani kuunnellut. Ollut hyvin edistyksissä, joskin olen joutunut olemaan joskus luja hänen suhteensa. Isän kunnioitusta kun ei ilmeisesti opeteta enää lukioissa lainkaan, vaan jotain ylimalkaista elämätietoa.

Joensuu on pieni kaupunki, mutta se on henkisesti Turun suuruinen, ehkä suurempikin aatteen hengen palossa ja leiskuvassa ihanassa karjalaisuudessaan ylivoimainen. Kaikkien pienten kaupunkien painisarjassa kuin liehuva liekinvarsi Riitta Uosukainen siinä kaikessa naiseudessaan, jota me kaikki salaa ihailimme ja ihailemme monet julkisestikin, kuten minä vieläkin, etelän tyttöjä on. Heillä pohjoiskarjalaisilla on ollut Joensuun yliopisto jo pitkään. Meillä oman turhuuden turisijoilla ei ole mitään aatteen ja tiedon Sampoa, vain omat heikot kätemme, ja sen olemme itse ansainneet, olla saamatta edes ahjoa, jossa sen voisimme takoa, sivistyksen voimakkaan auran, meiltä otettiin kielten rikkauden repaleiset rippeetkin pois! Olemme kuin Job, ryvemme tuhkassa ja tomussa sokeina valittaen rahattomuuttamme kaikille.

Valitamme myös menneisyyden oikeutettuja menetyksiämme, kuten kuolleet kunnat. Kun pitäisi ottaa rivakka suunta kehitykseen ja jaloon tiedon pohjattomaan janoon. Nousta vapaaseen akateemiseen pyrkimykseen.

Miten se Sampo meille sitten tänne uutuuttaan hohtavaan saliin saataisiin? Onhan meillä oiva työkalu käyttää vipuna nimeltä valtion hajasijoittamispäätös. Sen traktorin pukilla ja peräkärryssä se laitos voitaisiin meille tänne Kouvolaan ajaa, ehkä aika vaivattakin. Sopii sopivasti kaikkien siltojen alta, vaatii kuitenkin yökuljetuksen rauhan. Kunhan saamme Lauri Lamminmäen ja kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston, koko virkamieskunnan, kaikki kaupungin työntekijät ja lautakuntien jäsenet mukaan yliopistotalkoisiin. Ja yksi on joukosta poissa. Yhtenäinen joukko, eli kaikki uuden Kouvolan asukkaat vauvasta vaariin mukaan tähän suureen sivistyneeseen hankkeeseemme. Saada rakkaat nukkavierut Kouvolassa ahkeroimaan. Oppivainen poika ja tyttö yliopistokaupunkien jaloon kastiin ja salaisuuksien veljeskuntaan ja sivistyneeseen sisaristoon. Taataksemme Kouvolan menestyksen Suomessa ja koko Euroopan unionissa, sen kaikkien kultaisten tähtien alla, ja sen myös uskon.



Ado Sakari Ala-Krekola 
Sivistykseen uskova

KOUVOLAN KAUPUNGIN ON UUDISTETTAVA PALVELURAKENTEENSA

 

KOUVOLAN KAUPUNGINTALO ON MARMORIA

Olen suurella mielenkiinnolla seurannut kaikkien muutosvastarintamiesten ja arvon naistenkin vuodatuksia siitä, kuinka kaikki täytyy säilyttää Kouvolassa ennallaan. Kuitenkin me kaikki tiesimme, että Suur-Kouvola-projekti oli ja on kuntatoimintojen uudistushanke. Se on saneerausta rankimman mukaan. Kyse oli siitä, kuinka nämä kaikki kuusi kuntaa saatetaan yhteen ja kuinka palvelurakenne saatetaan vastaamaan vallitsevaa uutta kuntatilannetta Kouvolassa. Tästä oli, arvon haja-asutusalueiden ajattelevat ihmiset, kyse. Ei oikeastaan mistään muusta. Päätökset tehtiin enemmistöpäätöksinä kunnanvaltuustoissa, ja kuusi urheaa patrioottia liittyi yhteen.


Nyt meidän yhdessä on mietittävä tarkkaan, miten tällä kokoonpanolla pärjätään kuntien välisessä kilpailussa veronmaksajista ja tuottavista oikeista yrityksistä. Ne yhdessä hyödyttävät verotuloillaan kuntaa ja muulla panoksellaan kuntalaisia käytännön maallisissa tarpeissa. Inno-Kouvola-hanke antaa toivoa huomiseen. Yritysten pääkonttoreiden pitäisi tietysti olla mieluusti Iso-Kouvolan alueella. Voitto kertyisi kuntaveroksi.


Aiemminhan Suomessa hyvin tuottavatkin yritykset katsoivat yrityksen työntekijöiden veropanoksen olevan kylliksi kunnille. Yritys itsessään voi näyttää tällä perusteella nollatulosta.Yksityishenkilöt maksavat rakastettavat veronsa palkan ja pääomatulojensa mukaan lähes sentilleen. Yritystoiminnan verotettava tulo kunnallisverotuksessa määrätään yrityksen verottajalle näyttämän voiton perusteella. En katsonut verottajan ohjetta, vaan kaivoin arvion sumuisesta muististani.


Kouvolan uusien päättäjien velvollisuus on saada Kouvola hyvään verotalouskuntoon ja äkkiä. Kiina-asiasta en halua nyt sanoa sanaakaan. Selvittäkööt viranomaiset ne sotkut.


Kyllä kunnallinen palvelurakenne pitää kaupungintalolla sopeuttaa nykytilanteeseen. Näiden ylimenosopimusten jälkeen tulee suuriluuta kunnalliseen toimialarakenteeseen. Ja pitääkin tulla, sillä kaikki muu on vain ongelmien siirtämistä tuleville veronmaksajille. Toki kannatan demokraattista menoa kaikessa. Kyllä virkamiesten ja valtuustoryhmien enemmistön on sen 3/5-vuotissopimuksen jälkeen äkkiä tehtävä kipeät leikkaukset. Ne tasapainoiset toimet voivat parhaassa tapauksessa toivottomuuden tilalla tervehdyttää, uudistaa ja parantaa kaikkien kuntalaisten palveluita. Koska koulupalvelut sopeutetaan koululain mukaan järkevästi sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan, valinta on, mitä kouluja kasvatetaan. Toki on totta myös se, että jos valtuusto ei saneerauspäätöksiä tee, ei niitä sitten tule. Mutta tuskin meillä niin avutonta virkamiehistöä ja luottamusmieskuntaa Kouvolassa on, että se pistäisi pään puskaan ja nostaísi velttona veroäyriä.


Ei tämä ole minun mielipiteeni, vaan osaltaan kuntalain ja koululain sanelema juttu. Meidän on nyt pakko tanssia nopeaa saneerausvalssia hitaan toisiimme liimautuvan miellyttävän kaiken ennallaan säilyttävän tangon sijaan. Onhan tästä harjoituksesta se hyöty, että kuntana hoikistumme nopean valssin vaikutuksesta. Kipeää se saattaa tehdä, jos tanssikenkää latotansseissa puristaa, mutta mentävä on. Ei tässä tuiskussa ja räntäsateessa muutakaan voi, kun Suur-Kouvolassa ollaan ja siinä kai pysytään. Missä luuraa Iitti? Miksei se liity meihin?


ADO SAKARI ALA-KREKOL

KASARMINMÄKI ON KOUVOLAN ARVOKOHDE JA HOHTAVA HELMI

KASARMINMEN ORTODOKSIKIRKKO TALVIASUSSAAN

Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt Kouvolan kaupungin isokenkäisten jähmeää haluttomuutta Kasarminmäen kehittämiseen matkailukohteena. Kasarminmäestä ei ole tietääkseni mitään mainintaa kaupungin turistioppaissa. Kasarminkenttä huokuu tyhjää arvokkuutta koko kukkean kesän. Missä ovat aluetta tarkkailevat turistit? Pilvilinnan ikkunoissa on talvisin vanerit. Ne on tosin kesäksi poistettu, mutta mitähän se kertoo vieraille kaupungista? Mistähän se kiinalainen kenkä puristaa?


Yhteistä omaisuutta on siirretty ja siirtymässä kiinalaisiin käsiin? Feng Shui -ilmiö lienee aiheuttanut toimet? Vai oliko vain yksi päätös - se sudenhetki? Luulisi Uuden Kouvolan tuovan uusia päätöksiä tässäkin asiassa. Pilvilinna pitäisi saneerata opiskelijoiden käyttöön Suomi-voimin. Luulen, että se on yleinen kansan kanta nyt. Niinkuin nyt siihen tuleekin asuntola.


Kasarminmäelle on aikanaan hankittu nyt menetettyä kielikoulutusta, ja rakenteilla on laitaan ammattikorkeakoululle moderneja tiloja. Siellä on vuoden alusta ollut puolustusvoimien keskeisiä huoltotoimintoja, joista voimme olla kaupunkilaisina kiitollisia. Elintärkeitä valtion ja kunnan työpaikkoja on hankittu mäelle. Hyvä niin ja oikein. Kylteistä päätellen alueella on myös runsaasti vireitä pienyrityksiä. Hyvä juttu yrittäjille, tiloja pitää olla. Mutta tämä kaikki muu kuolleisuus alueen matkailullisessa kehittämisessä, hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Aluehan on erittäin arvokas ennen kaikkea historiallisine rakennuksineen. Kouvolan synty ja kehitys ovat Kasarminmäellä ja rautatien ohella kesinyt sieltä.


Mutta missä ovat alueelle houkuttelevat palvelut, turisteja paikalle vetävä vireä ulkoelämä, elämää kihisevä vihreä matto ja kasvua luova toimelias ponnekkuus? Tätä kysyn elinkeinoelämän päättäjiltä: ”Miksi Kasarminkenttä on lähes typötyhjä koko kauniin Luojan kirkkaan leppeän kesän?” Tampereella on koskensa ja verkatehtaan uusvanha alue. On vanha säilynyt Turun käsityökortteli. Vanha Raumakin on säästynyt viime tipassa tuholta. Verlan tehdasmuseo Kouvolassa on toimelias maailmanperintökohde kesäisin. Olavinlinnasta ei kannata edes mainita, kun puhutaan pieteetillä vaalitusta alueista. Se on selvää pässin lihaa.


Kaunis puisto kaipaa käyttäjiä. Siellä ei näy uteliaita turisteja kukkahatuissaan, ei japanilaisia kameroineen eikä saksan poikaa nahkahousuissaan tai fransmanneja. Euroopan unioni ei Kasarminmäkeä projektirahoituksesta tunne, vaikka voisi tuntea. Missä ovat EU:n tuesta kertovat suuret rakennuskyltit? Ulkopuolisia ei siellä pahemmin kulje. No, miksei kulje? Kun ei ole mitään palveluita eikä edes kaupungin opastusta alueella.


Ei ole putiikkeja, oluttupia, ei tilaviinitynnyreitä, ei avoimia työpajoja seppineen, ei muikkujen vointuoksuisia haikuja, ei rakuunahevosien kavion kopsetta eikä vanhoja tykkejä tanassa taivaalle. Edes italialaiselle gourmee ravintolalle  ole sieltä tiloja herunut. Joku häikkä jossain kuulemma oli ja meni. Tilanne kuin Viipurin valtauksessa, paukkuja ei varastosta tietyille yrittäjille anneta ja tarve olisi kuinka huutava. Miksi näin on asian laita?


Kentällä voisi olla myös ratsastusesityksiä, onhan Marjoniemessä ollut ratsastuskenttäkin iät ja ajat. Myös vaihtoehtoinen kulttuuriaktiviteetti ja musisointi sopisivat mäelle mainiosti.


Katuteatteria soisi olevan, katusoittajia ja jonglöörejä tai sirkuskoululaisten esityksiä. Silloin myös nuoret ja lapset voisivat viihtyä upeassa ympäristössä rauhan tyyssijassa, jos olisi ohjausta. Siellä ei ole liikennettä kuin nimeksi eikä keskustan kaupallisen vireyden melua, eikä sinne kuulu kaupungin kumu.


Historialliset sotilasesitykset olisivat oiva tapa ilmentää mäen historiaa.


Pitäisi olla kaupungintalon kokeneilla kuuden kunnan virkamiehillä tiedossa alueen merkitys. Siellä on kaupungilla arvokas matkailuvaranto odottamassa. Nyt valitettavasti kesäisin hyljättynä kuin tervavene kuolinpesän jäljiltä. Surussa unohtunut ja rannassa rapistuu perijöiltä unhossa.


Torin siirtäminen Kasarmimäelle voisi olla hyvä alku kesäelämälle kauniilla mäellä. Onhan vanhan Kouvolan päättäjillä vankka kokemus sen mulkkauksessa. Uskon vankasti Kasarminmäen loistavaan tulevaisuuteen ja ihailen avoimesti sen rikasta menneisyyttä ja historiaa.


Kasarminmäen asukas


Sakari Ala-Krekola

ERITYISTOIMIA NUORTEN TYÖLLISTÄMISEKSI KAIVATAAN KIPEÄSTI

Tuoreet työttömyysluvut kertovat, että 15—24-vuotiaista oli huhtikuussa työttömänä 25,5 prosenttia eli useampi kuin joka viides.

Kun oppilaitoksien lukukausi päättyy, ponnahtavat nuorten työttömyysluvut yleensä 40 prosenttiin. Jo viime vuoden toukokuussa ylitettiin 38 prosentin nuorisotyöttömyysaste, kauheaa eikö totta?

Nuoriso ei saa työtä kun ei ole työkokemusta, miten sitä työkokemusta nuori saa jos asenneilmasto on näin vaativa? Kyllä nuoren olisi jostain voitava työuransa aloittaa! Herätkää arvon työnantajat, tekemätöntä työtä kun kuulemma on?

Murrosaikojen silmässä oleva nuori ei useinkaan hahmota opintojensa syvempää merkitystä. Osin koulupakoksi — ei työttömyyskorvausta — mielletty notkunta opinahjoissa saattaa olla tylsää kaikkeen muuhun hauskaan verrattuna. Se on nuoruuteen kuuluva jakso, kuten sekin tosiasia että opiskelijoissa on erittäin paljon päämäärätietoisia uurastajia. Kun nuori opiskelun jälkeen viimein on valmis työnhakuun, saattaa arkitodellisuus olla työttömyyden riivaamaa kotona oloa.

Nettimaailma peleineen tarjoaa unohdukseen sukeltamisen. Tätä vallitsevaa peräkamarikierrettä vastaan pitäisi valtiovallan työviranomaisten ja yrittäjienkin kaikin keinoin vastustaa työssä oppimisella ja oppisopimuksin. Nouseva nuoriso on suuri talous-
optio oikein ohjattuna tuottaville työmarkkinoille. Tai ainakin teoriassa pitäisi olla.

Nykyään on alettu puhua erityisen hitaan työtahdin merkityksestä luovassa työyhteisössä, jossa näennäisen toimettomuuden alla hiotaan hiljaisuudessa suuria tuottoisia ideoita. Mutta tätäkin uutta työideaa tarjotaan vain luovassa työssä oleville hyväosaisille, ei nuorille.

Osa nuorisosta on myös alkanut ajatella omilla aivoillaan, onko työelämän ”orjuutus” laisinkaan vaivan arvoista. He valitsevat sosiaalisen verkostoitumisen varassa olevan köyhäilyyn perustuvan elämän. Tämä saattaa olla luterilaisen työmoraalin maassa kauhistus. Miksei sen sijaan kisälliperinnettä ei voisi elvyttää ratkaisuksi työhön ja rahan ansaitaan? Missä viipyy nuorisotyöllisyyslaki ja nuorten pienyrityslaki? Erityistoimia kaivataan kipeästi.

Kuntien mahdollisuudet työllistää nuoria ovat heikommat kuin aiempina vuosina siksi, että kuntien talousahdinko on syvempi. Kunnat ovat ryhtyneet työllistämään nuoria tarjoamalla työmarkkinatuen varassa eläville nuorille paikkoja työharjoitteluun. Kunnat eivät lupaa palkkaa eivätkä työllistämistä harjoittelun jälkeen. Kaikki nämä toimet ovat puuteineenkin kiitettäviä.

Ei mikään yhteiskunta voi kuitenkaan kestää nuorison jättäytymistä tai jäämistä työelämän ulkopuolelle ilman kauaskantoisia sosiaalisia seuraamuksia.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

MAAHANMUUTON VASTUSTAMINEN ON MENNEISYYDEN POLITIIKKAA

Lukiessani Reijo Tossavaisen vakaata asiapitoista kirjoitusta Kouvolan maahanmuuttopolitiikan viime käänteistä tuli mieleen entisen kotikyläni motelli- ja pakolaiskeskusajat Valkealassa. Eikö mikään ole muuttunut niistä syntisten ajatusten ajoista. Minulle tuli voimakkaasti mieleen Eila Kännön ehdottomuus. Hänhän taisteli leijonan lailla jokaista maahan tunkeutuvaa pakolaista ja maahanmuuttajaa vastaan. Vain kielteinen turvapaikkapäätös oli sallittavaa politiikkaa Suomessa silloin. Ja me ennakkoluuloinen ja tietämätön kansa olimme tyytyväisiä hänen onnistuneeseen lähes nollalinjaansa.


Nyt on kuitenkin kaikkia asiat toisin. Uskokaa pois. EU-Suomessa ja suur-Kouvolankin on tanssittava niiden raamien mukaan joita yhdessä sovitaan. Meillä on kunnalliset velvoitteemme ja myös todelliset tarpeemme uuden työvoiman suhteen ja väistyvän suuren ikäluokan jälkeen. Ei eläkeiän nostaminen 70 vuoteen ratkaise ongelmia työelämässä. Suomen suku supistuu vuoden 2015 jälkeen voimakkaasti, jos ei puutetta korvaavia päätöksiä maahanmuuttopolitiikassa tehdä nyt heti.


Ikivanhoissa kaikkea maahanmuuttoa vastustavissa kustannuslaskelmissa ei koskaan mainita mitään säästöistä, joita tulee yhteiskunnalle valmiista, koulutetusta työväestä. Esimerkiksi lääkäri, insinööri, opettaja tai vaikka huippupätevät laivahitsarit ja rakennusmiehet atomivoimatyömaalla tai dataohjelmoija Intiasta tai rakennusmestari Virosta. Vain menopuoli kelpaa ja sehän on tarkoitushakuista jos mikä.


Suoraan pimeästä sielusta tuleva siunailu maahanmuuttajan lapsirikkaussuunnitelmista ja sen häpeilemätön kauhistelu on tietysti punaniskaosaston kestävin muovikukka. Eikö sen kukan voisi viedä jo vaikka omaisen haudalle?


Maahanmuutto-ohjelman käsittely Kouvolassa on täysin kesken. Asia palasi valmisteluun. Olen samaa mieltä, se oli oikea ratkaisu kustannusten selkeyttämiseksi. Ei nykyisissä kuntatalouden lamaoloissa ole mitään löysäilyvaraa. Maahanmuuton kustannukset ja kotouttaminen on tietääkseni valtion rahoittamia. Juuri tästä syystä napakka heti kotouttamiseen tarttuva hanke on erittäin tarpeellinen. Kustannusrakenne on oltava selvillä, koska mitään ylimääräistä rahaa ei ole nyt kunnalla jaossa.


Laskuissa on otettava huomioon myös kokonaistaloudellinen arvio kaupunkiin tulevien maahanmuuttajien vaikutuksista kuntatalouteen. Myös tulopuoli on tuotava esiin selkeästi.


Tämä saattaa olla meille suurille ikäluokille kipeä asia. Se on kuitenkin lähes pakollinen,jos uusia suomalaisia ei synny huomattavasti nykyistä enemmän. Mennyt vuosi oli kiitettävä poikkeus, lapsia syntyi ennätysmäärä. Tätä kehitystä pitäisi kunnan tuntuvin bonuksin kannustaa: vaikka 1000 eroa pienokainen.


Tarvitaan hyvä maahanmuutto-ohjelma Kouvolan. Nopea puuttuminen tulijan tilanteeseen on tarpeen. Tehokas muuttajien ja pakolaisten kielikouluttaminen, kotouttaminen ja työmahdollisuuksien kartoittaminen pitää aloittaa heti. Opastaminen suomalaisen kulttuurin tuntemiseen on seuraava tärkeä työ. Se pitää toteuttaa valtion ja kunnan yhteisin ponnistuksin. Kouvola on eurooppalainen dynaaminen nouseva kaupunki ja Suomi on meidän rakas ja rikas asuinsija. Kyllä tänne kauniisiin lumisiin metsiin muitakin mahtuu asumaan ja elämään. Löysätään vähän ennakkoluulojen ravatteja..


Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

LAPSIA SYNTYY LIIAN VÄHÄN SUOMEEN

 

Tilastokeskuksen katsauksen mukaan alle 15-vuotisia lapsia on todella hätkähdyttävän vähän Suomessa. Nyt alle 15-vuotiaiden suomalaisten määrä oli viime vuoden lopussa ennätyksellisen pieni. Lapsia oli Suomessa 888 323, mikä oli vähemmän kuin kertaakaan vuoden 1895 jälkeen.

Määrä on vähentynyt yhtämittaa vuodesta 1994 lähtien. Vielä vuoden 1977 lopussa Suomessa oli miljoona alle 15-vuotiasta. Tilastokeskuksen mukaan lasten määrä oli Suomessa suurimmillaan vuonna 1959, jolloin heitä oli 1,35 miljoonaa. Väestömme vääristynyt rakenne on edennyt ennustettuun suuntaan.

Tämä on todella karua luettavaa. Hyvinvointiyhteiskunta ei tuokaan toivottavaa väestökehitystä, joka olisi tarpeen Suomen suvun tasapainoiseen kasvuun ja uusiutumiseen.

Viime lamasta lähtien ovat lapsiperhetuet olleet jatkuvissa leikkauslistoissa tai feikkauslistoissa. Aina on heikennetty tai suunniteltu heikennyksiä lapsiperheiden asemaan. Vain absoluuttinen päivähoito-oikeus on kestänyt tämän kyynisen lapsivastaisen säästöihin perustuvan ahdistava paineen.

Meille on muodostunut vapaaehtoinen kahden lapsen (2.43) politiikka. Kun poika ja tyttö on hankittu, se on sitten siinä ja kiireesti töihin. Tietysti tämä niukkuus lapsiperheen tuissa pakottaa molemmat työelämään. On mentävä, jos haluaa kaikista perheen velvoitteita selviytyä.

Tilanne on niin vakava. että jokin uusi suuri kattava aloite lapsiluvun kasvattamiseen pitäisi päättäjiltä tulla pian agendalle Suomessa. Onko kuihtuva suomalainen väestöpohja korvattava tosiaan maahanmuuttajilla? Perussuomalaisille sanoisin, tämä on täyttä tilastollista faktaa, jos mitään ei tapahdu makuuhuoneissa.

Käytännön lapsivihamielisyytenä voidaan pitää lapsirikkauden päivittelyä ja suurperheiden häpeämätöntä tölvimistä. Kritisoidaan lapsiparvella saatua sosiaaliturvaa, vaikka se lasta kohden olisikin todella pieni ja suhteessa pienentynyt koko ajan. Jos lastenvaunut ilmestyvät kerrostalon käytävään, soitetaan palopäällikkö paikalle ihmettelemään ”palokuormaa”

Pihalla ilakoivat lapset häiritsevät pihapiirin rikkumatonta hautarauhaa. Hiekkalaatikoita tai muita leikkiin innostavaa ei tahdo saada millään pihaan, jos talon ainoa lapsiperhe niitä pyytää. Peruste; kun siihen kissat kuitenkin tekevät tarpeensa. Joskus laatikko on täysin nurmettunut tai hiekka on viety pois.

Itsekkäisiin aikuisyhteisöihin eivät enää lapsiperheet ja lapsen hankkiminen sovi. Tämä on aika mahdoton yhtälö. Kuka meidän eläkkeemme maksaa? Tämä valittu tie johtaa kuihtuvaan vanhusyhteiskuntaan. Ei se ole normaalia eikä toivottavaa.

Lapsirikkaita perheitä epäillään lähes heti uskonnollisperäisiksi fundamentalisteiksi. Normaalia suomiperhettä, joka suosii runsasta lapsilukua, pidetään kummajaisena, vaikka he ovat yhteiskunnan kunnioitettavimpia kansalaisia uudistajia ja ilon ja toivon tuojia terveen yhteiskunnan tukipilareita.

Kaikkea tätä umpikoveroa kummeksuntaa pidetään normaalina, vaikka se on selvästikin asenteellista pienperhemuokkausta. Tämä yleisasenne on piintynyt itseohjautuva suo ja sillä ei ole mitään väestöpoliittista pohjaa. Päinvastoin tyhmyys on tiivistynyt huippunsa. Kehotankin kaikkia yhteiskunnallisia tahoja, joilla on annettavaa tässä lapsilukuasiassa, tarttumaan tuumasta toimeen.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvo

KÄSIASEET TIUKKAAN VALVONTAAN SUOMESSA!

Porvoossa on surmattu kolme (3) henkilä McDonaldsin pihassa pienen suukovun takia. Paikalla oli raskaana olevia naisia tulituksen keskellä. Uskomaton juttu kaveri ole päässyt vastikään linnasta vaimonsa taposta. Muistamme vielä Sellon tapauksen Jokelan ja Kauhajoen massamurhat! Nämä puoliautomaattiasein tehdyt veriset Suomi helvetit! Mikä asetasavalta tää Suomi on ja miksi meillä on 300 000 laillista käsiasetta siviileiden hallussa?Onko iso kaiberinen käsiase muka joka hemmon oikeus ja turva ei helvetissä ole!
Mihin niitä tarvitaan kuin ihmisten tappamiseen ja vai hengen ottamiseen teuraseläimiltä?
Eihän eläimiä enää saa edes teurastaa kokotoloissa lain mukaan!


Suomen eduskuntaan lähiaikoina tuleva aselain tarkastus- tai muutosesitys on erityisen tärkeä istunto tavallisen turvattoman kansalaisen kannalta. Ennen kaikkea siksi, että Suomi on käynyt läpi kaksi brutaaliudessaan erityisen käsittämätöntä käsiasesarjaturmaa, ehkäpä aselain aukoistakin johtuvaa jättimäistä murhenäytelmää. Nuorta nousevaa kansaa on niitetty käsiaseilla alas lattiaan tai nypitty siististi pois kuin hukkakauraa, Luojan luomia arvokkaita silmäteriä. Meidän käsityksiämme ihmisyydestä ja aseoikeuksista on erityisen pahasti horjutettu ja loukattu. On tehtävä tosiasiallinen muutos parempaan huomiseen ja asekuriin Suomessa poistamalla käsiaseet ongelmaisten siviileiden käsistä ja äkkiä. Se on vaikea rasti, sen tiedän, mutta kannattaa edes yrittää luoda humaanimpi Suomi.


Vai mitä ovat mieltä aseettomat suojattomat  tolkun miehet ja naiset?


Näen aselain uudistuksen tärkeimpänä ja ehkä suurimpana muutoskohtana sen, että kaikille käsiaseille villikko siviileiden kourissa on asetettava nyt tiukka täyskielto. Tässä ajastajassa. Ei tavallinen kansalainen Suomessa tarvitse käsiasetta yhtään mihinkään, siis toistan, ei todella mihinkään, kaikkein vähiten omaksi turvakseen. Ei mihinkään tarkoittaa todella ei mihinkään sisäministeri Anneli Holmlund!


Koko käsiasearsenaali kuuluu Suomen virkavalalle poliisille ja turvallisuudesta huolehtiville viranomaisille, puolustusvoimille, rajavartiostolle, jossa ne ovat nykyään tiukan kontrollin alla. On numeroidut turvalukitut asekaapit, ja asekaapin vastaava hoitaja luovuttaa aseen ja patruunat tiukassa järjestyksessä miehistölle. Näin Puolustusvoimissa todella toimitaan, se ei liene kaikille ihan selvää. Vartiointifirmoissa on tiettävästi sama systeemi käytössä. Pitäisi ainakin olla. Jos kova kontrolli on valtion käsiaseilla, niin millä siviilien kurittomuutta puolustellaan? Suomi ei ole Amerikka jossa aseekantooikeus on perustuslaissa! Kaikkien aselupia anovien tulee läpäistä psykofyysinen soveltuvuustesti ja oltava nuhteettomia ja lääkärin toteamana psyykkisesti täysterveen papereissa. Muuten ei tykkiä heru!


Metsästysaseiden valvottu kontrolloitu käyttö olisi edelleen täysin sallittua ja suotavaakin toimintaa. Mutta tässä tulee esittämäni uudistus: kontrolliin on luotava kolmemiehinen aselautakunta, seuran puheenjohtaja ja kaksi kokenutta psykologisesti tarkkakatseista ampujaa 1+2 sekä koulutettu asemestari, joka seuraa asehallintarekisteriä hoitaen metsästys- ja ampumaseuran asemestarin vastuullista tointa, jolle kuuluu aseopetus ja ase-etiikan seikkaperäinen koulutus uusille ampujille. Tuikitarpeellinen on myös asekäsittelyn ja ase-etiikan tiedot tarkastava loppukoe ampumaan innokkaille poikamaisille keltanokille.


Silhuettiammuntaan tarkoitetut isokaliiperiset magnumit ja revolverit ovat selkeä esimerkki aselain kiertämisestä, on keksitty laji aseen saamiseksi käyttöön. En syytä ketään, mutta ovatko ne ylisuuret 9 mm ”tykit” tosiaan täysin ohittamaton ja tarpeellinen urheiluammunnan muoto? Eikö lintu mene ihan riistana pilalle näillä haupitseilla? Kait se sitten on vapaassa Suomessa niin, että kaikkea pitää saada kokeilla, olkapään sijoiltaan menoakin?


Keskustalainen Kymen kansanedustaja Markku Pakkanen puhui Radio Suomessa aselain tiukentamisen puolesta, mikä on hyvä sanoma meille kaikille tiukkaa kontrollia ajaville, järjestystä kaaokseen haluaville tahoille.


Kasiase on aina vaarallinen kokeneekin harrastajan käsissä, saatikka nuoren, joka arkana poikana ei tiedä asekäytäntöjä eikä ujoudeltaan uskalla niistä pahemmin kysyä. Tallöin olisi metsästys- tai ampumaseuran asemestarin otettava nuorukainen tai tyttö opettavaan haltuunsa, tehokoulutukseen asealan ohdakkeisissa koukeroissa ja useimmiten ihan kivan harrastuksen pariin.


Ampumaseurat luovuttaisivat kaapeistaan aseet ja patruunat käyttäjille, jolloin ammunnan päätyttyä tulos kirjattaisiin ylös ja käytetyt patruunat samoin. Tällä olisi myös selkeä maanpuolustuksellinen aspekti. Tämä toiminta olisi osa kodinturvajoukkoja ja valmiuden ylläpitämistä.


Ammunnan tosi harrastaja saa patruunoita 20 000 vuodessa, joten eikö tämä jos mikään innosta nuorisoa metsästys- ja ammuntaharrastuksen pariin? Saa ampua sydämen kyllyydestä vain tulosta ja metsästää mieleistään riistaa asiantuntevassa ja osaavassa...


Uskon henkilökohtaisesti järjen voittoon pikkusieluisista tunkka-asenteista, jotka ovat jo aikansa eläneet ja happamia. Uuden ajan soisi aseasioissa jo viimein Suomelle koittavan ja sen turvaisan huolettoman ajan myös uskon tulevan. Olen muilta osin Amerikkalaisen vapaan maailman kannattaja kaikessa muussa mutta en käsiaseen käytössä. Raamattu kyllä sopii mainiosti lukemiseen ja joka pojan käteen Texasissakin muuta käsiaseet ei!


Tässä vakavassa asiassa Jumala Suomen kansaa varjelkoot käsiaseen käyttäjiltä ihmisten tappoaseena!




Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

KARAJALA UNELMAA EI SAISI HAUDATA

SODISSA MENETETTY KARJALA ON KIPEÄ KYSYMYS

Karjalan palautus ei ole nyt reaalipolitiikkaa, mutta unelmaa Karjalasta ei pidä sammuttaa

Etenkin varttuneemmat karjalaiset eivät unohda laulumaittensa menetystä. Karjalan liiton kotiseututyö ja neutraalin passiivinen meuhkaamaton asenne on ymmärrettävää realismia. Ne ihmiset, jotka joutuivat sieltä ilman omaa syytään lähtemään, ovat tietysti loppuun asti pahoillaan asiasta.


Palautus ei ehkä ole reaalipolitiikkaa enää. Mutta Suomessa olevalla Karjalan kansalla, evakoilla ja heidän perillisillään on kansainvälinenkin oikeus haikailla alueittensa perään. Inhimilliseltä kannalta katsoen se oikeus elää niin kauan kuin viimeinenkin karjalainen, jolla on elävä muisto Kannakselta, on haudan povessa. Sen jälkeen jälkipolviin istutettu historia menetetystä maasta elää vielä pitkään.


Unelmaa Karjalasta ei saisi kokonaan sammuttaa Suomessa. Voihan ajan saatossa asiat muuttua yllättäen niin että asian voikin ottaa esille uuden demokraattisemman Venäjän kanssa joskus uudestaan. Rauhan tie on ainoa oikea etenemistie tässä asiassa, se selvyydeksi sanottakoon. Suomesta on mennyt Karjalaan, etenkin Viipuriin, paljon sosiaalista ja ystävyysapua.


Valtiovallan tulisi seurata tilannetta tarkasti, eikä heittää toiveita asiassa kokonaan. Asiaa pitäisi viedä kulisseissa talousyhteistyönä eteenpäin, korostaen Karjalan talousalueen merkitystä ja yhteistyötä sekä yhteisiä hyötyjä asiassa.


Alueesta voitaisi kenties luoda Euroopan unionin ja Venäjän välillä jonkinlainen talouskoealue? Se olisi ensi askel tällä tosi kivisellä ja pitkällä tiellä uuden Karjalan nousuun Suomen yhteyteen.


Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

MAASEUDUN VASTAHANKAA EI SAISI VÄHÄTELLÄ

 

TRAKTORIMARSSI ON MAASEUDUN  NÄKYVÄ MIELENILMAUS

Uuden Kouvolan maaseudulla asuvat kuntaliitoskuntien asukkaat ovat professori Hannu Katajamäen mielestä ihan syystä huolissaan palveluistaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan. Hän tarjoaa tukun korjaavia toimia maaseudun väestön saamiseksi yhteisen hiilen ääreen.

Lähes kaikki jututtamani uuden Kouvolan maaseutuasukkaat ovat todella kärjekkään kriittisiä kuntapalveluidensa tulevaisuudesta. Maanviljelijät ihan keskustan tuntumassakin ovat varuillaan sen suhteen, mitä uusi suurkunta tulee tekemään esimerkiksi kiinteistöveroasiassa peltojensa ja metsiensä osalta. Maaseudun väki on jotenkin poissa tolaltaan. Koulun menetys omasta kylästä nyppii lapsiperheitä aika pahasti.

Perusturvallisuus on nyt järkkynyt kylissä, vaikka pitkässä juoksussa myös hyödyt alkavat näkyä uuraan työn tuloksena. Normaalin alkuajan muutosvastarinnan hälvettyä maaseutuaktiivit ovat selvästikin jatkaneet jurnuttamista omissa oloissaan. Vastahankaista odottelua on jatkettu kuin Puukon perikunta suurkunnan uusia epäedullisia tapahtumia odotellessa. Jos mitään selvää muutosta parempaan ei ole maaseudulle tulossa, tilanne kärjistynee entisestään. Maaseudun neuvottelukunta ei vallattomuudessaan ja rahattomuudessaan tyydytä koko väkeä, etenkään jos näkyviä hyötyjä kyliin ei tule mistään suunasta.

Kouvola voisi kaikkien muiden uudistushankkeidensa jatkoksi harkita Ruotsin mallin mukaista aluelautakuntajärjestelmää. Se tasapainottaisi harvaan asutun ja vähäväkisen alueen vaikutusvajetta. Jos maaseudun väki vieraantuu kunnallispolitiikasta ja menettää uskonsa suurkunnan tulevaisuuteen lievealueilla, se on todella ikävä asia. Monimuotoisessa luonnontalouden hyödyntämisessä maaseudun väki on avainasemassa.

Kaupungin elinkeinotoimi on viritellyt yhteistyötä Ruralia-instituutin kanssa. Sen tehtävänä on edistää maaseudun elinkeinoja ja elinolosuhteita. Toiminnot tehtävän toteuttamiseksi ovat tutkimus, opetus, kehittäminen ja koulutus sekä yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja yhteistyö. Ruralia-instituutti toimii kolmella osaamisalalla: luomu, luonnonvarat ja elintarvikkeet, maaseutu ja yhteiskunta sekä yrittäjyys ja osuustoiminta. Kenties tästä aukeaa uusia uria maaseudun kehitykselle Kouvolassa. Maaseutuväestö tuntisi kuuluvansa paremmin suurkuntaan ilman sarvia ja hampaita.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

VANHUSLAILLA ON JO KIIRE

Jotta vanhukset saisivat kaikissa kunnissa samanlaista kohtelua ja hoitoa, olisi kiireesti saatava aikaan vanhuslaki. Suositukset eivät riitä.

Kaikki kolme suurta puoluetta ja pienryhmätkin ovat olleet yksimielisinä vanhuslain kannalla.


Mitään ei kuitenkaan ole tehty lain saamiseksi tasaamaan vanhusten eriarvoista kohtelua tasavallan kunnissa.Tilanne on suurten ikäluokkien kannata kestämätön. Lakia tarvitaan löyhien toteutumattomien suosituksien sijaan.


Vuonna 2008 uudistetut valtakunnalliset suositukset eivät ole menneet kunnissa toivotulla tavalla käytäntöön. Lain myötä suositukset tulisivat pakollisiksi ja niiden rikkomisesta seuraisi sanktiot. Tavoitteena oli se, että laitoshoitoa voitaisiin vähentää ja kotiin vietäviä palveluja käytettäisiin enemmän.Vanhuslain aikataulu ja sisältö on kuitenkin vielä täysin avoimia.Lain valmistelu alkaa ensi vuoden aikana. Mitä laki aivan konkreettisesti muuttaa, ei ole vielä selvillä.


Tällä hetkellä kunnat määräävät pitkälle sen, mitä ne arvottavat hyväksi vanhustenhuolloksi.Tulevaisuuden suuntaus voi olla myös se, että kunnat sanovat tietyn summan, jonka kunta on valmis maksamaan. Sen jälkeen palveluntuottajat katsovat, mitä sillä rahalla voidaan tarjota. Silloin puhutaan niin sanotusta käänteisestä kilpailutuksesta.


Tällainen on suoraa paluuta huutolaisaikaan.


Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

KOYHYYDEN JA SYRJÄYTYMISEN AKANVIRTA RUOKKII NYT MUUTTOTAPPIO KUNTIA

Tämä vuosi 2010 on Euroopa Unionin ja myös Kouvolan köyhyyden ja
sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Köyhyys ei ole häpeä vaikka se rikkaita naurattaa. Köyhälle ja syrjäytyneille ihmiselle se on kuitenkin erittäin vakava paikka. Se merkitsee kituvaa elämää sosiaalituen turvi ja kaikenlaiseten päivittäistä kamppaliua köyhyyden seuraamuksien kanssa. Ihmisen sosiaalisetsuhteet kuivetuu, koska rahaa ei riitä kuin yksin kotona nökköttämiseen. Pikavippit on vipu totaaliseen vararikkoon!




Tällä vuosituhannella köyhyysraja on tullut Suomessa vastaan myös työssä käyville ja erityisesti lapsiperheille. Tämä kurjistumis kehitys olisi saatava Suomessa katkaistua  ja kuten Euroopan Unioni edellyttää jo tänä vuonna. Kuka tähän uskoo, tuskin kukaan , jos uutisia finanssikriisistä on tullut kuunneltua. Tavoiteet on kuitenkin hyvin asetettu. Onko tahtoa korjata asiaa ..Tuskin!




Euroopan unioni on yksi maailman vauraimmista alueista, mutta sen
kansalaisista 17 prosentilla on niin rajalliset resurssit, etteivät heidän varansa riitä edes perustarpeisiin. Suomessa vuosituloiltaan köyhyysrajan vuosituloiltaan 13100 euron  alapuolella elää 700 000 henkeä eli 13.2 prosenttia koko väestöstä. Sosiaalisen turvaverkon reijät ovat Suomessa 20 vuodessa suurentuneet erittän paljon, meillä on kohta omiakin kansalaisia kaduilla romaaneiden lailla käsi ojossa. Näkyvä köyhyys ja jopa kerjääminen on pian arkipäivää, jos selkeitä parannuksia elioloihin tai sosiaaliseen perusturvaan ei saada.




Köyhyys yhdistetään usein kaukaisiin kehitysmaihin, joissa ruoan ja puhtaan veden puute ovat monille arkipäiväisiä haasteita. Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen koskettavat kuitenkin myös Eurooppaa erityisesti idässä ja Suomeakin monilla kipeillä  tavoilla. Meillä tilanne ei ehkä ole yhtä äärimmäinen, mutta totaalista pysyvää syrjäytymistä periytyvää köyhyyttä on silti mahdoton hyväksyä. Yhden ihmisen köyhyys ja syrjäytyminen merkitsee koko yhteiskunnan köyhyyttä. Eurooppa voi olla vahva vain, jos jokaisen yksilön potentiaali toteutuu. Suomi on ollut vertailussa tähän asti aika vahvoilla, koska hyvinvointivaltion alasajo on saanut sosiaalisen hyvinvoinnin kannattajat erityisesti sydämekkäät naiset, ne sosiaali- tantat, liikkelle yli puoluerajojen vastustamaan tätä 90-luvulla alaknutta kurjistumiskehitystä.Kunniotan heitä suuresti sillä miehinen sokea teknokratia ajattelu ei "lillukanvarsia" varjele.


Köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen ei ole ihmeratkaisuja. Varmaa on kuitenkin se, että ilman Sinua ja sosiaalista omaatuntoasi emme voi voittaa taistelua kurjuutta vastaan. Meidän kaikkien on aika uudistaa sitoumuksemme yhteisvastuuseen, sosiaaliseen
oikeudenmukaisuuteen ja suurempaan yhteiskunnalliseen osallisuuteen so. vastuulliseen kasalaisuuteen.. Kun kerran  meillä on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden siunattu aika. Suomessa on korkea aika tehdä huomattavia parannuksia perusturvaan, 800 euroa on hyvä tavoite.  Erityisesti köyhyysrajan alapuolella olevien lapsiperheiden tukiin olisi saatava pikahoitoa esim.. tulosidonnainen köyhyslisä olisi paikallaan.




Yksi Euroopan Unionin tärkeimmistä arvoista on laaja kaikkia koskeva solidaarisuus so. nykytermein yhdenvertaisuus yhteisvastuu. Itä Euroopan romaanien kauhea tilanne, avoin väkivaltainen kohtelu, koulu- ja osto- sahkö- kieltoineen ja päälle sylkeminen ja kahviloita häätäminen ja koiriksi nimittely on sivistyneen kristillisen Euroopan häpeätahra. Tämä avoin etninen, taivaaseen asti huutava epäkohta on EU tuin puhkaistava! Unionina kohtaamme myös talouskriisin yhdessä. Solidaarisuus tarjoaa tukineen turvaverkon jokaiselle meistä. Ainakin pitäisi turvata.Syrjäytyneiden akanvirta (myös syrjäytyneiden paluupuro) tarkoittaa syrjäytyneiden muuttovirtaa maaseudun muuttotappiosta kärsiviin kuntiin ja mustalaisten osalta päämärättömään vaelteluun muihin Euroopan maihin kuten Suomeen kerjäämään!.




Ilmiö on tullut Suomessa esiin 2000-luvulla, mutta sitä ei ole vielä tarkemmin
tutkittu. Ilmiössä nuoret ja työikäiset muuttavat opiskelujen ja töiden perässä maakuntien kasvukeskuskaupunkeihin. Kasvukeskuksissa vuokrat kohoavat muuttoliikkeen vuoksi ja syrjäytyneet eivät niitä enää pysty maksamaan sosiaalituella. Syrjäiset kunnat, joissa on edullisia vuokra-asuntoja, saavat uusiksi asukkaikseen syrjäytyneitä, jotka kuluttavat paljon yhteiskunnan palveluja, koska tämä on heille ainoa vaihtoehto asunnottomuudelle. .




Ilmiö perustuu edullisiin vuokra-asuntoihin. Näitä tulee kahta reittiä.
Ensinnäkin nuorten ja työikäisten jäljiltä jää tyhjiä julkisia vuokra-
asuntoja, joskus jopa kokonaisia kerrostaloja, joita ei ole helppo saada kaupaksi tai vuokrata. Näinpä vuokria joudutaan laskemaan hyvinkin alas vuokralaisten houkuttelemiseksi.. Halvat vuokrat houkuttelevat ihmisiä jopa toiselta puolelta Suomea.




On toinenkin reitti, mitä kautta edullisia vuokra-asuntoja saadaan.
Liikemiehet ostavat huonokuntoisia ja syrjäisen sijainnin omaavia vanhoja kouluja ja muita suuria rakennuksia. He peruskorjaavat nämä talot edullisesti vaatimukset täyttäviksi syrjäytyneiden asuntoloiksi. Tämän jälkeen liikemiehet etsivät kuntien sosiaalivirastojen kanssa näihin taloihin sellaisia asukkaita, jotka ovat olleet häätökierteessä kuntien vuokra-asunnoista. Kunnan vuokra-asuntoja halvemmat asunnot aiheuttavat harmaita hiuksia kunnanihmisille. Moniin syrjäisiin kuntiin kerääntyy epämääräistä väkeä. Kunnalla sosiaali- ja terveysmenot kasvavat, maine heikkenee ja työttömyystilastot huononevat. Ilmiöllä on vaikutuksensa myös vuokrataloihin.Asukkaat lähtevät kunnallisista vuokrataloista edullisempiin asuntoihin.Kunnille tulee paineita laskea kunnallisten vuokra-asuntojen hintaa, pitää asunnot tyhjillään tai purkaa ne kalliilla rahalla.




Monien pienien kuntien suunnitelmat pysyä hengissä saamalla asukkaikseen rauhallista ja idyllistä ympäristöä kaipaavia eläkeläisiä menevät pieleen. Lisäksi kunnissa työllistyystilastot synkkenevät ja sosiaalipalvelujen menot kasvavat, koska uudet asukkaat ovat pitkäaikaistyöttömiä. Alkoholin suurkuluttajat," pultsarit" syrjäytyneen alkoholistit, ovat taas ilmaantuneet kirkonkylien ja kaupunkien puistoihin.




Syrjäytyneiden akanvirta kertoo myös siitä, että monet kunnat eivät
mielellään halua tarjota asuntoja kaikkein köyhimmille ihmisille. Tässä näkevät liiketoiminnan mahdollisuuden monet yrittäjät, joille pahinkaan häirikkö ei ole epätoivottu asukas.




Ilmiössä on myös positiiviset puolensa. Halpa vuokrataso parantaa
syrjäytyneen väestönosan tilannetta. Uudet asukkaat lisäävät lähikauppojen ja joukkoliikenteen käyttöä ja pitävät nämä palvelut toiminnassa syrjäseudullakin. Syrjäytyneiden muuttaminen suurista kaupungeista maaseudulle vapauttaa myös asuntoja kasvukeskuksista, joissa kysyntä vuokra-asunnoista on suurta.




Paljon puhutulla  hyvinvointi yhteiskunnalla on myös pahoinvoivat
toisenlaiset, avoimet kärsivät syrjään vetäytyvät kasvonsa. Kaveria ei jätetä sanottiin muinoin sotaveteraaneille. Oliskohan kaivettava se loistava  sanonta naftaliinista ja otettava käytäntöön nyt köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseksi yhteiskunnassamme. Vai mitä Te ajattelevat arvon kansalaiset tuumaatte - Suomi nousuun myös lähimmäisiämme uhkaavasta köyhyyden suosta, vai seuraammeko vain kyynisellä kylmällä katseella.




Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

SUKU ENNEN MUA SYNTYNYT MYÖS JÄLKEHENI JÄÄ

Kesä ja suven suloisuus on sukujuhlien järjestäjien kulta-aikaa. Suvut kokontuvat  yhteen  tuttuja tapaamaan ja nauttimaan hyvästä perinneruuasta ja arvokkasta ohjelmasta. Tullaan  pakisemaan suvun menneitä tapahtumia, kertaamaan oksistojen henkilöhistoriaa ja nykytilannetta pieninpien osalata.

Mihikähän sukuhaaraan minäkin sitten kuulun?Kuka oli  mun isoisänisä tai elääkö mun se pikkuserkku pohjanmaalla vielä. Onko se mun velipuoli vielä elossa, tavatiin viimeksi siellä vaarin hautajaisissa vuonna 1963 Peräseinäjoella? Miten jakselee eno Veikko tai täti Pirkko? Suku on pahin sanotaan mutta silti kokonutaan vuosi vuodelata uskollisesti yhteen. Eikä siinä mitään pahaa, päinvastoin sukuyhteys on elämää rikastava voimavara. Taakaksikin sitä joku sanoo?


Oliskohan sittenkin veri vettä sakeampaa, ihminen haluaa kuulua selkeään joukkoon. Suku on johdonmukainen sidos satojen vuosien taa!Sukuseurojen vastuuhenkilöt tekevät paraillaan kuumeista työtä juhlien ohjelmia kooten ja kutsuja lähetellen sukulaistoon.Puskaradion sukujuhla viestitys kiihtyy nykyaikisissa medioissa, nettikin on otettu teho käyttöön.

FACE BOOKtapahtumana moni suku kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, juhlimaan luomaan ja vaalimaan sukuyhteyttä. Parhaiten pienissä suvuissa info kulkee tutulta tutuille suusta suuhun, kuin anopin ja appiukkon jutut jopa vastakarvaan ja kovalla tohinalla. Kesä taas on hyvää aikaa tavata tuttuja muutenkin kun häissä ja hautajaisissa. Onhan suvi sovun innon hengen aateen aatosten ja suvun rakkaudenkin aikaa.




Mikä on sitten perheen ja suvun merkitys nyt armon vuonna kaksituhattakymmenen? Onko sukusidos niin vahva kuin oletetaan tai halutaan se olevan?  Eurooppan eteläisimmissä maissa perhekäsitys on huomattavasti laajempi, kuin meillä on tapana asia mieltää. Meillä ydinperhe käsitys ja sukusidosajattelu on jotenkin huterampi heihin verrattuna. Suomalaisuuteen ei kuulu yleisesti kovin laaja perhekäsitys, vaan se on rajattu laissakin äitii isään ja lasiin. Nykyisin on kuitenkin erilaisia varjaatioita paljon uusperheitä ja erilaisia avioliittojen myötä  laajentuneita perheitä.

Etenkin maaseudulla joissa mummot ja vaarit asuvat sukutilalla lastensa kanssa on tilanne parempi kuin kaupungeissa. On lähellä ihmisiä, jotka muistaa ja muistelee vielä suvun vanhoja asioita. Miten näissä uusissa oloissa sukujuhlaperinne sukulaisuus ajattelu voi kehityä? Sukuperinnettä pitävät yllä suvun jäsenet niin halutessa. Se on yksiomaan heidän aktiivisuuden varassa. Sukutietoisuus ja halu kanssakäymiseen on suvun sisäinen asia.


Sukunimi on vahvin merkki sukuun kuulumisesta. Minijöiden ja kälyjen lasten sukutietoisuus saattaa jo hämärtyä ja ajan saatossa muuttua nimen myötä  toiseksi.  Se mihin mihin sukuun kuulutaan on monilla hiukan epäselvää. Etenkin nuorille tämä sukupulina pitkästyttävä setviminen on täyttä hebreaa. Ei tiedetä eikä se pahemmin kiinnosta ketä on kuka kullekin ja kukin ja kelle. Näihin kysymyksiin antaa tietysti sukupuu vastauksia, jos sellainen on tullut suvulle laadittua. Sukukiinnostus herää pääasiassa vanhoissa ihmisissä, silloin kun aletaan pälyilemään esi-isien myötä hamaan menneisyyteen.

Sukulaisten muistelu on osa vanhenemisprosessia, luonnollista juurien etsimistä. Se vastaa kysymykseen kuka olen? Mistä olen sukuna ja ihmisenä tullut ja mihin olen lapissani kenties menossa. Suvun merkitys on hyvinvointi yhteiskunnan myötä hiljalleen rapautunut, kun jokainen pärjää omillaan. Sen asema on kuitenkin vielä aika vankka etenkin varttuneissa suvun ihmisissä .


Sukujuhlia ja muita sukutapaamisia pidetään paljon.  Niitä kannattaa pitää, onhan suku kuitenkin omalainen rikkaus ja rakkaus lähimäisuuden lämmin yhtyden tunne. Mutta se voi olla myös ne pakahduttavat henkilöt, joiden seuraan ei suurin surminkaan haluta pakkauta. Suvun valkoiset menestyvät lampaat sysii heikompia mustia lampaita.

Suvun onnistumisia ja suurhenkilöitä suitsutetaan seurakuntataloilla hartaudella, tavikset jotenkin autuaasti unohtaen. Joskus jopa pudotetaan pöyhkeästi joku sukupuusta, siitä tietystä suvun lähes kaikkien tietämästä vaijetusta syystä. Eräs pohjalainen sukulaiseni lausia kerran " Meirän suvuus ei oo musia eikä valakoosia lampahia kaikki me ollahan harmata!" Tätä kahta kauraa meidän pitää kestää. Suku ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää. Toivottavasti pitkään.


Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

NAISPIISPUUS ON UUSI ASKEL SUOMEN KIRKOSSA

Katson Irja Askolan vallinnan Helsingin piispaksi askeleeksi parempaan yhdenvertaisenpaan suuntaan kaikissa kansankirkkomme  viroissa.. Hänen homoliitto myönteiset kannanotot varmaakin liennyttää kirkon vaikeaa ja estoista täysin torjuvaa suhtautumista homoavioliittoihin kirkossa. En ole varma tarkoittaako Piispa Irja Askola kirjaimelliseti sitä, että kirkon ovet todella avataan homo- ja lesbopareille kirkollollisiin vihkiseremonioihin. 

Homofobisen oikeaoppisuuden on kyllä aika vaikea niellä satekaariporukan koko kirjon tulvaa pyhille alttareilleen. Hauskaa varmaakin olisi jos näin kävisi, mutta tuskin se toteutuu? "Sateenkaariväen vihkibileet Suurkirkolla; Piispa Askola vihkii kaikki hyväksytyt seksuaaliset parisuhdemuodot avioliitoon, jotka pariksi haluaa kirkossa tulla, henkkarit vain mukaan". Tälläistä otsikkoa tuskin ihan kohta Hesarissa nämme?

En kuitenkaan usko että Suomen Luterilainen kirkko hänen aikanaan taipuu tähän. Tietääkseni kirkon kanta on se että, vain miehen ja naisen välinen avioliitto siunataan kirkossa. Tilannetta on yritetty muutta useaakin otteseen mutta tuloksetta. Seromoniallinen näyttämö ilman kristillisiä arvoja toteuu jo nyt kirkossamme.Olen körttiläisenä Sanan kirkon kannalla, mutta en sulje pois ketään joka Jeesuksen Kristuksen luokse tulee saamaan Hänen jakamattoman siunauksensa.
Siunaaminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen. Jeesus ei ajanut alussa ketään luotaan vaan siunasi heidät.

Teologian maisteri Irja Askola piirtää omalta osaltaan historiaa tultuaan torstaina valituksi ensimmäisenä naisena piispaksi. Helsingin piispanvaali oli kummallakin vaalikierroksella hyvin tiukka. Ensimmäistä kertaa naisehdokas eteni nyt myös toiselle ja ratkaisevalle vaalikierrokselle. Askolan vastaehdokkaana toisella kierroksella ollut Matti Poutiainen sai ensimmäisellä kierroksella 13 ääntä enemmän kuin Askola, mutta toisella kierroksella osat vaihtuivat 24 äänen enemmistöllä Askolan eduksi. 

Ensimmäisellä kierroksella ehdokkaita oli kaikkiaan viisi, joista kaksi eniten ääniä saanutta normaalin vaalitavan mukaan eteni toiselle kierrokselle. Piispan valitsijoista puolet on pappeja tai lehtoreita ja toinen puoli maallikoita.Suomessa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisten joukossa koko maailmassa. Politiikassa naiset ovat olleet keskeisillä paikoilla ja yhä laajemmin jo pitkään. Naispresidentti meillä on ollut kymmenen vuotta. Tätä taustaa vasten on tietysti luontevaa naisen valinta myös luterilaisessa kirkossa ylimpiin virkoihin.

Naiset toimivat kansankirkossa miehiäkin aktiivisemmin eri tehtävissä, mutta nainen papin virassa on jakanut ja jakaa vastakin kirkkoa. Äärimmäisessä tapauksessa luterilaisesta kirkosta eroaa omaksi kirkokseen ehkä jo nopeastikin oman piispansakin valinnut Luther-säätiö ja nimenomaan naispappeuden vuoksi.

Joka tapauksessa Helsingin hiippakunta on valinnut Irja Askolan piispakseen. Naisia on Suomessa vihitty papeiksi jo yli 20 vuotta. Irja Askola sai pappisvihkimyksensä ensimmäisten joukossa eli vuonna 1988.

Askola ei kampanjansa aikana ole halunnut peitellä kirkolle vaikeitakaan asioita. Hän on muun muassa tukenut avointa keskustelua esimerkiksi homoparisuhteista. Askola on myös ilmoittanut kannattavansa samaa sukupuolta olevien parien liittojen siunaamista. On täysin eri asia kannatta ja toteuttaa.

Se, että nimenomaan Helsingin hiippakuntaan nainen valitaan ensimmäisenä piispaksi ei ole yllätys. Kansankirkon sisällä vaikuttavilla herätysliikkeillä on esimerkiksi pohjoisempana maata niin merkittävä rooli ja vaikutus, että naisen valinta piispaksi on moninkertaisesti hankalampaa kuin pääkaupunkiseudulla. Vanhalestadiolainen  liike kun ei hyväksy edes miespapeikseen, kuin omia orjentoituneita kannattajiaan, puhumattakaan etelän naispiispaa.


On varmaa, ettei Irja Askolan valinta myöskään lopeta kansankirkosta kipakkaakin kiistelyä naispappeudesta, vaikka samaan Raamattuun näkemyksensä perustavat niin naispappeuden kannattajat kuin vastustajatkin. Teologian opiskelijoista naisia on kuitenkin yhä suurempi osa ja se näkyy aikaa myöten luterilaisessa kirkossa myös kaikkien virkojen täytössä. Naisen ei todellakaan tarvitse vaieta seurakunnassa, kuten ei muuallakaan Suomen Tasavallassa.