keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

UUSI SAIRAALA POHJOIS-KYMEEN TUKEE KOUVOLAN MENESTYSTÄ



POHJOIS-KYMEN SAIRAALA KAIPAA JO UUDET  TOIMITILAT


Kouvola kaipaa uuden nykyaikaisen toimivan Pohjois-Kymen sairaalan jo pelkästään menestyäkseen paremmin pian voimaan tulevan uuden terveydenhuoltolain tuomassa asiakaskilpailussa. Potilas voi pian valita vaki hoitopaikkansa niin terveyskeskuksensa kuin sairaalansakin vuodeksi kerrallaan, oman harkintansa mukaan. Lisäetuna terveystietonsa voi viedä mökkikuntansa lääkärin puntaroitavaksi. Sisäinen kilpailu julkisen terveydenhuollon yksiköiden välillä tulee varmasti kiristymään. Palvelualttius kasvaa laatukilpailussa,  se on päivän selvää.   


Ylen maalaislääkarin juohevaa myötäelämistä vaaditaan kohta kaikilta? Tällöin hoitopaikan yleisilme maineineineen, ennenmuuta hoidon taso ja lääkärikunnan supliikki pätevyys astuu aivan uuteen rooliin.Tähän haasteeseen on nyt vastattava, muuten tyytymättömyys terveydenhuoltoon yltyy entisestään! Uutta Kouvolaa on rakennettava kokoiseensa kuosiin ilman sarvia ja hampaita yhteisin ponnituksin, jarrumiesten tähtävä ei ole pysäyttää koko junaa!


Kouvola on on hienosti monissa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen tähtäävissä pilottihankkeissa mukana. Tuskin kukaan voi sanoa, etteikö vanhassa sairaalassa olisi paljon puutteita, joihin uusi sairaala tarjoaa parannuksen. Olen myös pannut merkille , että lähes kaikki terveydenhuollon piirissä työskentelevät asiantuntijat ovat uuden sairaalan kannalla. Kouvolan taloustilanne on edellen varsin tuikka, mutta asiat pitää panna tärkeysjärjestykseen! Kouvola on täysin oikeilla linjoilla kuntauudistuksessa, noustiin onneksi ajoissa oikeaan junaan. Onhan valtakunnassa jo välätylty kahdenkymmenen (20) suuren superkunnan mallia!


Kouvolan terveydenhuollon uudistushanketta RATAMO-järjestelmää tulee rakentaa niin, että ihminen saa tullessaan hoitoon yhdeltä luukulta täyden palvelun! Annetaan myös hyvin mietittyä ja järjestettyä kokonaisvaltaista, kaikkiin tervyteensä vaikuttaviin seikkoihin ohjausta ja tarvittaessa pikaisen päätöksen jatkohoitoon!. Tämä on sairaan ihmisen oikeaa säällistä kohtelua, ei vanhakantaista virkapönötykseen perustuvaa juoksuttamista useiden luukun kautta! Myös sosiaaliasioihinsa tulee osata vastata asiallisen kattavasti, joiden merkitys sairastumiseen saattaa olla keskeinen. Tämä jos mikä säästää myös kunnan kustannuksia.


Tähän suuntaan ollaan tiettävästi Kouvolassa hienosti menossa. Jos kansa ei sitä ole vielä tätä tosiasiaa tiedostanut? Se on niitä myönteisia asioita kuntauudistuksessamme, joita tulisi nähdä alituisen lohduttoman mustamaalauksen sijaan. Vanhan sairaalan peruskorjaus tulee yhtä kalliiksi kuin uuden rakentaminen, eikä lopputuloksen toimivuudesta ole varmuutta. Rakennus on tiettäväti ulkomuodoltaan suojeltu. Koko terveyspalveluiden hela hoidon, sen laadun tason ja toimivuuden parantaminen on nyt todella tärkeä haaste Kouvolan kaltaisessa uudistetussa peruskunnassa. 


Kouvolakritiikki on ollut pääosin täysin laskelmoitua polittista peliä.  Pahimmillaan se oli sairauden kaltainen tila, johon mitkään järkilääkkeet eivät ole purreet.  Se aiheutti kansanvaltaisen muutospuhurin, johon kukaan ei voinut täysin laskelmissaan osannut varautua.  En väitä kansan olleen väärässä. Silmät on varmaan Kouvolassa ns. vanhoissa puolueissa monilla nyt lopullisesti auennut? Nyt on normaali arjentyö kunnissa edessä ja toivottavasti paluu oikeiden lukujen ääreen? Mutulukujen varassa on menty metsään jo riittävästi. Tyhjennettiin eduskunnan pajatso lähes täysin!


Herätäänkö tästä jo valoisaan kouvolatoivoon, myös uuden Kouvolan sairaalan myötä?. On tietysti tehtävä perusteellinen selvitystyö asiassa ennen myönteitä päätöstä.  Se olisi uusi hyvä askel tiellä dynaamiseen kehittyvään maalaiskaupunkiin. Ihan aikuisen oikeasti olen tätä mieltä, ilman turhia käsijarruja pitää meidän huomista rakentaa nyt!. Paikallaan olo sairaala asioissa on taantumusta, pitkässä juoksussa sahaamme omaa oksaamme!


Meillä on ilmeisen ajanhermolla oleva ja erityisen pätevä johtava virkakunta terveydenhuollossa, joka on saanut valtakunnallistakin huomiota.  Uusi sairaala tukee hyvin tätä rivakasti alkanutta uudistustyötä ja antaa sille uutta vankkaa pohjaa jatkossa. On täysin selvää, että vanha Kuusankosken aluesairaala on rakennuksena aikansa elänyt ja sen uuttera hoitohenkilökunta on jo ansainnuta uudet käytännölliset hohtavat nykyaikaiset työtilat seuraavaksi 50-70 vuodeksi. 


Investointi on iso ja niin on Kouvolakin, mutta se on todella pitkäikainen ja uuden terveydenhuollon vankan kivijalan rakentamista. Perusterveydenhuolto on vanhenevassa Kouvolassaa kasvava ala ja  uusinvestointi siihen on myös viisautta ja ennen muuta täysin tarpeellista. Veronkannon vastineeksi on saatava myös riittävän hyvää  terveysturvaa.


Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

torstai 21. huhtikuuta 2011

OIKEAT SUOMALAISET - TRUE FINNS RULETTAA






EUROOPPA IHMEISSÄÄN SOINILAISTEN MAHTIVOITOSTA

Perussuomalaisen  puolueen mahtivoittoa ihmeteltiin huuli pyöreänä ympäri Eurooppaa.  Onhan Suomen vaaleilla myös tarkeä europpapolittinen kipakka vaikutuksensa.


Puolue on koettu siellä hyvin vanhoillis- konservatiiviseksi, jopa äärinationalistiseksi. Suomi on muuttumassa mielikuvissa  Euroopan änkyräksi ja vanhoilliseksi eurolinnakkeeksi, koska perussuomalaiset  eivät sulata roskalainojen kaatamista kansalaisten niskaan. Eduskunnassa he istuvat demareiden ja keskustalaisten välissä, joten he ovat Suomen puoluekartalla keskustavasemmistolaisia.

Portugalissa kielteinen asenne lainatakuisiin on koettu jopa loukkaavana. Suoraan käännettynä puolueen nimi ei ulkomailla olekaan perussuomalaiset, vaan pikemminkin "tosisuomalaiset" tai "oikeat suomalaiset". Euroopan oikeistopopulistit luulevat kai heitä nyt veljespuolueeksi? Ruotasalaiset ovat kauhuissaan vaalituloksesta, siellähän ruotsidemokraatit on selkeästi yksipuinen siirolaisasioihin keskittyvä ääriryhmä. Heidän kanssan ei tehdä mitään yhteistyötä.

Todella mielenkiintoinen näkökulma soinilaisuudesta. Kokonaan toinen asia on se, onko maailmalla oikea kuva puolueesta, luulen sen oleva aika yksioikoinen tulkinta. Me suomalaisethan olemme erityisen herkkähipiäisiä ja tarkkoja siitä mitä maastamme maailmalla ajatellaan. Norsuvertauksen tuntenevat  kaikki. Tässä on taas uuden selittelemisen paikka viisastenkerhojen ökybrändäreille?. Uskon tilanteen selkeävän huomattavasti hallitusohjelman myötä lähiaikoina. Valoa kannetaan Eurooppaan varmaan pian vaikka säkillä, ilmeisen vinoutuneeseen suomikuvan oikomiseksi. Menen ja tiedä?

Käännösten kirjo on viidellä eurokielellä True Finns englanniksi , Wahre Finnen saksaksi , Sannfinlärdarna ruotsiksi , Veri Finlandesi nimitetään italiaksi, ja Finlandeses Verdadeiros nimellä sen tuntevat nyt myös portugalilaiset. Euroopassa ei tunneta ilmeistikään puolueen juuria ja aatteita laisinkaan.  Suomen Maaseudunpuolueen perikunta on nyt nationalistinen ja kristillissosiaalinen puolue, maalaisen vanhavennamolaisen aatemaailman soinilainen lähiöiden pubikulttuuriin sopiva päivitys. Se saa runsasta vastakaikua juuri tästä täysin ymmärrettävästä syystä.

Puolueen kasvogalleria on runsaan naisellinen ja henki on edelleen hyvin tunnistettavan perusvennamolainen. Soinilaisuus on koettu myös kiehtovana perisuomalaisena äijäliikkeenä. Sisulaiset ovat puolueen sisällä oleva kovaääninen jyrkkä rytmiryhmä, se on kai alle kymmenpäinen? Timo Soini on ottanut "leijonaryhmän" laskelmoiden listoilleen, paineiden purkamiseksi puolueen kannatukseen. Siinä hän onnisti todella hyvin! Se on koettu jossain  pelottavaksi kumuksi, mutta yhteiskuntarauhan kannalta siinä on myönteisäkin juonteita.

Timo Soini on todennut saksalaislehdedelle Suomen maahanmuutopolitiikan olevan hyvässä mallissa - no proplem. Viipurilaisen Veikko Vennamon perintö siirtokarjalaisten asuttamiseksi ja juurruttamiselle kantasuomeen antaa hyvän pohjan puolueen tiukkaan asialliseen työperäiseen siirtolaislinjaan.  Maahanamuuttajien sosiaaliset asiat tulee hoitaa yhteiskunnassa niin hyvin, että heistä tulee rikkaus ja voima suomaliselle työelämälle ja kulttuurille. Ei kai kukaan halua meille syrjäytynyttä täysin joutilasta juurtumatonta ulkomaalaisväestöä, joka polttaa muun työn puutteessa 500 autoa yhdessä yössä? Se kai on täysin selvää! Näinhän Pariisissa tapahtui taannoin. Se on tämän asian nurjin käätöpuoli.

Kouvolan kaupungin maahanmuutotoimisto tekee juuri tätä tärkeää  sosiaalityötä siirtolaisten juurtumisen ja sopeutumisen  puolesta. Yhdessä kaupunungin seurakunnan ja sisäasianministeriön virkanmiesten kanssa hyvässä yhteistyössä. Kuovolaan tulee syksyllä laajennetuin virkavaltuuksin varustettu maahanmuuttokoordinaattori eläköityvän Satu Kurrin tilalle. Tämä jos mikä tehostaa vielä entisestään siirtolaisasioiden hyvää hoitoa Kouvolassa. Puhutaan siten mitä puhutaan, ilman sarvia ja hampaita. 

Tämä on järjestynyt  oikeudenmukainen ja laillinen tapa hoitaa myös nämä välttämättömät marginaaliset mamu-asiat Kouvolassa. Ilman turhaa tarkoitus hakuista kuohkaamista ja syrjivää sysimistä siis huomatkaa laillisesti.
Kansanlaisten tulisi nähdä asiat oikeissa mittasuhteessa ja ennen muuta oikessa kristillishumaanissa valossa. Se ei ole kai liikaa vaadittu?

Uudelta kansanedustajalta  Reijo Tossavaiselta odottaisin voittajana vähän enemmän reilua äijää - valtiomiesmäisyyttä.  Muutakin kuin maahanmuuttokoordinaattorin ja rehellisen naisen tunteista nousevien kannaottojen julkista oikaisua. Reijo  "perseen pitää kestää jo merivettä", ne kovan paineen alla uurastavat upeat naiset  eivät toimi siellä omassa asiassa eikä turhaan!. 
Kaikkien tulisi jo viimein tämä ymmärtää Kouvolassa. Ilman kaupungin järjestämää viranomaistyötä maahanmuuttokoordinointia ja muuta tukea siirtolaisten sosiaalinen soputuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään olisi monille todella vaikeaa.

Oikeat Suomalaiset  - True Finns on varteenotettava kannaotto kansanvaltaan ja siinä mielessä - no proplem!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

tiistai 19. huhtikuuta 2011

KOUVOLA MENETTI VAHVAN ASEMANSA EDUSKUNNASSA











EDUSKUNNASSA ON VAIN KAKSI EDUSTAJAA KOUVOLASTA

Kouvola koki kovia eduskuntavaaleissa, osallisuus laajaan parlamentaariseen edunvalvontaan menettetiin lähes tyystin! Vaalit ovat aina kansanvallan suurta juhlaa ja ilman riittävää verenvaihtoa yhteiskunnan päättäjät muuttuvat helposti virkamiesten puolesta päättäviksi valtionhoitajiksi. Kansa kyynistyy turhautuu ja menettää uskonsa mahdollisuuteen vaikuttaa. Nyt ei käynyt onneksi niin. Rynnittiin uurnille joukon voimalla.!

Taas kerran on vaaleilla toivo nostatettu,uusi toivo muutokseen paremmasta huomiseta.  Uskotaan yhden äänen voimaan! Se tässä onkin hieno asia! Äänestysprosentin reipas nousu yli 70% on sekin suuri ilonaihe sinänsä.Keskusta sai kaiken syyn niskaansa hallitusvastusta, omista töpeksimistään ja myös muidenkin synneistä Euroopassa.

Suomi on  kansan haluamassa kuosissa siihen on tyydyttävä? Toivottavasti nyt on opittu vanha läksy, kuka viimein päättää tasavallassa. Toivottavasti politiikka palaa politiikkaan ja puututaan taas laajoja kansanosia todella koskettaviin arkipäivän ymmärrettäviin sosiaalipolittisiin kysymyksiin. Eurooppapolitiikka ei saa aina syödä kaikkia keskustelun eväitä! Se on täysin kohtuuton ja kansalaisia hämmentävä  seikka. Päätösten salamyhkäinen pöytiin ujuttaminen ja lähes täysi keskustelemattomuus on nyt viimein toivottavasti tullut tiensä päähän.

Kouvolassa kolme suurpuoluetta eivät valinneet selkeitä kärkiehdokkasta ja se kostautui pahasti nyt  kansan virittämässä "jytkyssä". Neljä istuvaa kansanedustajaamme jäi rannalle, veteraani Valto Koski lopetti ja konkari Markku Laukkanen tippui ja ensikertalaiset keltanokat Jari Larikka ja Markku Pakkanen jäivät myös ilman valtakirjoja. Rivit pääpuolueissa pitäisi ehdottomasti tiivistää! Vain kristillisdemokraattien iloinen terhakka varapuheenjohtaja Sari Palm säilytti pakkansa Arkadianmäellä. Tietysti se hieno asia, että edes yksi kokemusta omaava  kouvolalainen ajaa etujamme eduskunnassa. Uskon Lindströmillä olevan suorat yhteydet puolueensa johtoportaaseen, se on nyt todella kovaa valuuttaa Kouvolalle?

Täysin leppymätön kouvolakriitikko Reijo Tossavainen on muuttamassa kirjojaan kipinkapin mökilleen Savitaipaleelle - no niin sitä pitää!.  Hän lienee pesemässä kätensä lopullisesti Kouvolan täysin "mönkään" menneistä asioista? Omituinen outo, joskin vapaa veto ja kannattajat Kouvolassa petettiin karvaasti heti kättelyssä!. Parivalikko Palm ja Lindström joutuvat ajamaan Kouvolan ja Kymenlaakson asioita pääosin kaksistaan, se on heille todella vaikea paikka. Tossavaisen Reijohan ei Kouvolaan usko tipan tippaa?

Toivottavasti Kouvolassa on myös muita väyliä vallan keskuksiin, meidän asioista vastaaville vastuullisille toimijoille. Kouvolan menestys on meille kaupunkilaisille todella tärkeä kallis asia. Uusi Kouvola on sydämen asiamme, menneiseen erilliseen maalaismalliin ei ole paluuta. Jos perusuomalaiset on hallituksessa, se avannee väylän valtuutettu Jari Lindströmille myös jotkut ovet vallan kammareihin?

Demareissa oli Harri Helmisen mukaan neljä ehdokasta "liikaa" ja näin puolueen edustaja Valto Kosken tilalle Kouvolasta jäivat haaveeksi. Demarit veti voiton gallubeista, mutta tappio oppositioasemasta huolimatta oli  selvä.  Suurimman puolueen paikkaa ei tullut! Valtuustoon jää nyt  neljä parlamentaarista verkostokokemusta omaavaa herraa, jotka voivat keskittyä nyt yksiomaan Kouvolan menestykseen, jos pettymykseltään siihen haluavat  ryhtyä?


Kokoomus pääsi hallitusvastuussa kuin koira veräjästä ja on nyt Suomen suurin puolue. Mutta Kouvolan kokoomuksen painoarvo on pienentynyt merkittävästi. Hyväosaiset olivat päättäneet pitää kiinni rahoistaan vaikka pitkin hampain. Kouvola on ollut alakynnessä valtion laitosten hajasijoituksessa. Kotka kuorii usein kermat, kurri jää meille. Olemme olleet menettäjiä, muutamaa kirkasta valopilkkua lukuun ottamatta. Tästä ollaan oltu hiukan tuskastuneita Kouvolassa. Omiin kansanedustajiin asetettiin uus Kouvolassa suuria toiveita, niissä ilmeisetikin hiukan petyttiin, kun jatkoaikoja ei herunut kaikille entisille.

Kouvolan on nyt terävöitettävä edunvalvontaansa, jos se haluaa säilyä valtakunnan asioissa mukana. Muuten jäämme auttamatta  katveeseen. Suuri joukko tärkeitä kuntalakeja on ollut vaalien takia siirrettynä käsittelyyn vaalien jälkeen. Niihin on nyt paneuduttava tarmolla puolueiden taustajoukoissa vaikutten. Muu ei nyt auta.

Nyt pitäisi kohdistaa päähuomio kotimaan asioihin, siis niihin jotka voimme itse vielä päättää. Ihmisten sosiaaliseen hyvinvointiin, terveydenhuollon uudistamiseen, köyhyyden torjuntaan, nuorison työllisyyteen, vanhushuoltoon, syrjäytymiskehityksen pysäyttämiseen ja ennen muuta yrittämisen edellytyksien huomattavaan parantamiseen.


Kaikkin niihin avoimiin suuriin kysymyksiin, joihin kansa nyt vaalituloksella vaatii nopeita korjaavia toimia! Sitä suuri osa kansasta toivoo nyt kädet ristissä. Tämän suomalaisen "kansannousun" vähättely ja ohittaminen olan kohtuksella olisi todella suuri yhteiskunnallinen virhe!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

perjantai 15. huhtikuuta 2011

TULEEKO SUOMEEN TODELLINEN POLIITTINEN MURROS?






















KUN KANSA ON PUHUNUT PULINAT POIS!

Suomeen Eduskunnan voimasuhteiden on ennakoitu muuttuvan tulevissa vaaleissa niin paljon, ettei moista ole nähty sitten murrosvaalien 1945 ja 1970. Opposition normaali lihominen näyttää kanavoituva lähes yksinomaan perssuomalaisille ja Timo Soinille tulevissa vaaleissa. 

Noin kymmenprosentin kaannatusnousu on ilman muuta jo sinänsä poliittinen murros. Jos se toteutuu lopullisiin tuloksiin. Joka tapauksessa PerSujen vaalityö on ollut puhuttelevaa ja kosketellut ihmisten syvimpiä tuntoja ja kansanomainen välitön puheenparsi on purrut kuin uusi saha pehmeään puuhun.

Ihmisten mielissä on nyt niin paljon polttavia  avoimia kysymyksiä  kotimaassa ja Euroopan unionissa, joihin Soinilta on tullut jämäkkiä, joskin yksikertaistettuja kansaan meneviä ja meheviä vastauksia. Kyse on ollut myös polittisen retoriikan raflaavudesta, parhaimmillaan se on hiponut standup komiikan nopeita veistoja. Totta vähintään toinen puoli.

Agraarinen Suomi alkoi 1950-luvulla nopeasti muuttua teollisuusmaaksi. Maalta muutettiin 60-luvulla työn perässä sankoin joukoin kotimaan kaupunkeihin ja Ruotsiin. Tämän murroksen poliittinen signaali oli nykyisen perussuomalaisten edeltäjä SMP. Vuoden 1970 vaaleissa se nosti kerralla edustajamääränsä yhdestä 18:aan. Oltiin katkeria kun Suomi ei tarjonnut suurille ikäluokille riittävästi töitä ja toimeentuloa. Nyt on heidän perillisensä kannatus on tänä talvena noussut kuukaudesta toiseen, sitä mukaa kun lumet on sulaneet.

Tammikuun lopulla julkaistuissa gallupeissa puolue kipusi jo yli 16 prosentin, jopa 18  on väläytelyt jossain!. Tuo luku antaisi täysin teoreettisesti laskien sensaatiomaiset 32 paikkaa.  He ovat nousseet Kymessä suurimmaksi puolueeksi ennusteissa ja tämähän on jo sinänsä melkoinen sensaatio ja veret seisauttava historiallinen tapahtuma Demarien perinteiseti vahvasti hallitsemalla alueella.Parhaimmillaan saamme yli 100 uutta kansanedustajaa.

Perussuomalaisten menestystä kannatusmittauksissa on näihin asti vähätelty. On todettu, että perussuomalaisten kannattajien äänestysvarmuus ei ole yhtä suurta kuin kilpailijoiden kannattajien. On myös epäilty, että puolue ei saisi listoilleen riittävän vetovoimaisia ehdokkaita. Hesarin keskiviikkona julkaisema gallup antaa toisenlaista osviittaa, vaikka tulikin hiukan takapakkia. Nyt tulee kuitenkin muistaa Perussuomalaisten äänestysvarmuus on sen mukaan olennaisesti kasvanut. He ovat päättäneet lietsoa ja sysiä nykymenoon nypiytyneet protestoivat  kannattajat uurnille asti.

Jos gallupit toteutuisivat selaisenaan , hallituksen kokoonpanosta tulisi poikkeuksellinen, onpa pääministeripuolue sitten mikä tahansa kolmesta suuresta. Timo Soinin ministeriryhmästä tulisi hyvin vaikutusvaltainen osapuoli. Sen painoarvossa kaikilla hallituskumppaneilla olisi nieleksimistä. Jos-varaus galluptulosten realisoitumiseen pitää kaikesta huolimatta yhä kirjata. Polittiset voittajat kun meillä nykyään ovat myös maan hallituksessa, kiitos kansanvallan tarpeentullen pedantin toimivuuden!

Mikä on nykymurroksen takana, joka nostattaa politiikassa näin kovan protestin? Mihin tarpeisiin ja tunteisiin soinilaisuus ja sen uskonnon omainen paatos vastaa? Todellisuutta se kuitenkin on, siitä ei ole epäilystäkään!

Murros koostunee monesta elementistä: Globaali talous ja EU-jäsenyys ovat vieneet päätösvaltaa kauemmas kansalaisista. Nopeat muutokset kaventavat monien turvallisuudentunnetta. Maahanmuutto saa osan ihmisistä pelkäämään ja käpertymään  sisäänpäin. Suomessa tuloerot ja totaalinen köyhyys ovat kasvaneet rutkasti jo vuosia. Työttömyys paheni talouslaman myötä, ja syrjäytymisen kokemus yleistyi keskiluokassakin.
Kotimaan politiikassa on eletty kohta 30 vuotta vaalikauden mittaisten hallitusten aikaa. Se on tuonut vakautta, mutta vähitellen myös poliittikasta piittamatomuutta ja pysähtyneisyyttä arjen asioissa.

Eliitti on eritynyt kansan elämänmenosta mustiin autoihinsa ja kiitänyt  kohti Eurooppaa tekemään suuria ties mitä maailmoja syleileviä outoja direktiivejä meidän harmiksemme!. Pysähtyneisyys alkoi purkautua, kun perinteisen vaalirahoituksen kuviot tulivat voimalla julki ja huojuttivat luottamusta poliitikoihin. Tuon prosessin poliittinen jälkikrapula näkyy perussuomalaisten kannatuksena. Muutosvaatimus on valtapolitikkojen töpeksimisillään aikan saama lumivyöry!


Polittinen järjestelmämme on osoittanut taas kerran uusiutuvan toimivuutensa, kun tulee tarpeeksi kansalaisille lunta tupaan, me alamme vaaleissa korjaamaan havaittuja epäkohtia edustajiemme kautta, joiden uskomme sen pystyvän toteuttamaan! Tästähän tässäkin murroksessa ja polittisessa kuohunnassa on pohjimmiltaan aina kyse ja hyvä niin!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

maanantai 11. huhtikuuta 2011

TUPAKOINTI AIOTAAN LOPETTAA KOKONAAN SUOMESTA?










KOUVOLAN KAUPUNKI MUUTTUNEE PIAN SAVUTTOMAKSI?

Kouvolan kaupunki työpaikkana aikoo muuttua piakkoin  savuttomaksi kaupunginhallituksen päätöksellä ja valtuuston siunauksella.?

Kuntaliiton selvityksen mukaan noin kolmannes Suomen kunnista on julistautunut savuttomiksi työpaikoiksi. Savuttomien kuntien määrä kasvoi viime vuonna neljänneksellä.
Savuttomat kuntatyöpaikat ovat jatkoa aiemmin toteutetuille muille tupakoinnin rajoituksille yhteiskunnassa. Kuntaliiton mukaan eniten savuttomia kuntia on Pohjois- ja Etelä-Savossa.

Muistan hyvin ajan  lapsuudestani, jolloin julkisissa tiloissa, työpaikoilla, junissa linja-autoissa sekä kodeissakin leijaili paksu tupakansavu ilmaa pilaamassa. Ei voi unohtaa sitä pistävää epämieluisaa savuverhoa, joka aina leijaili sillä missä ihmiset kokontuivat. Vihreä nortti tai muut paparossit paloivat rohisten lähes kaikkien miesten suupielissä. Naisten siveä tupakka oli edelläkävijä  itsesammuva Klubi 7 seiska.

Suuri parannus on tapahtunut miehillä niistä suruttoman tupruttelun ajoista. Suomalaisten miesten tupakointi on etenkin vähentynyt merkittävästi välillä 1950-2007. Kun vuonna 1950 miehistä jopa 80 prosenttia tupakoi, on vastaava luku tänä päivänä alle 30 prosenttia. Näin sydänviikolla hyvää asiaa on syytä korostaa!

Naisten tupakointi on lisääntynyt hieman 50 vuoden aikana. Paljon on siis tupakointi vähentynyt kun tupakoitsijat on ajettu ulkosalle  omiin paikkoihin tai katettuihin koppeihinsa ja terveysvalistus on alkanut kunnolla puremaan miehiin..Kansanterveyden kannalata tupakointi se on aika tuhoisaa. Tupakointi ei ole enää kaikissa firmoissa työaikaa. Jotkut sairaanhoitopiirit ovat kieltäneet tupakoinnin työnteijöiltä työaikana kokonaan. Tupakointi aiheuttaa todella monia haitallisia sairauksia, pahin niistä keuhkosyöpä! Yleiskuntoon se vaikuttaa selvästi alentavasti.

Nyt on tulossa myös valtiovallalta uusi tiukennettu tupakkalaki.  Hallitus esittää uutta tupakkalakia, jonka tavoite on; "Ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen". Käytännössä viranomaisten tavoite on siis se, että suomalaiset eivät enää tupakosi lainkaan. Lakialoite kai koskisi myös nuuskaa ja sikaareja? Varpajais sikareitakaan ei olisi saatavilla ylpeitten isien poltella muuten kuin tuontitavarana?

Aika kunniahimoinen tavoite, toivottavasti se onnistuu eikä onnu.   Lakiperustelausuma on lajissaan ensimmäisiä koko maailmassa, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen . Jo kymmenen vuotta on käyty keskustelua, jos tällainen tuote tulisi nyt markkinoille, sitä ei sallittaisi millään ilveellä.  Suomi voisi yrittää Kouvolan lailla olla edelläkävijä tässä tärkeässä terveyspoliittisessa  asiassa.

Laki laajentaisi alueita, joilla tupakointi on kielletty. Esimerkiksi rockfestivaalin yleisössä tai hiihtokilpailun katsomossa ei saisi polttaa tupakkaa. Tapahtuman järjestäjän pitäisi merkitä tällainen katsomoalue kieltoalueeksi ja valvoa, ettei alueella polteta. Kielto koskisi myös tapahtumien anniskelualueita, jos niiltä seurataan esityksiä. Niillä ei saisi enää polttaa, vaikka alue olisi avotaivaan alla. Kiellot eivät koskisi tapahtumia, joilla ei ole järjestäjää, kuten esimerkiksi vappupiknikiä tai uudenvuoden juhlaa.

Kouvolan kapungin savuttomuus aloite  on terveyspolittisesti oikein  hyvä  päätös  ja  toivottavsti valtuusto sen myös yksimieliseti  siunaa.

Pitäiskö yhteisön sallia asiallinen huomaavainen tupakointi  ja toisaalta onko yhteiskunnalla ylipäänsä oikeutta rajoittaa tupakoitsijoiden yksityisyyttä, ihmisen suvereenia oikeutta nauttia tupakasta? Hyvä kysymys! Jos tupakointi kielletään lähes joka paikassa, myös tupakkatuotteiden myynti hiipuu pikkuhiljaa uskotellaan. Luulen kuienkin, että viina ja tupakka ovat veljeksiä.

Etenkin  nuoria ja lapsia pitäisi valistaa olla aloittamatta tätä huonoa epäterveellistä tapaa.
Vain anivarha mystikko aloittaa tupakoinnin aikuisiässä. Äidin tupakointi haittaa myös sikiötä!

Vankat tupakointirajoitukset pienentävät tupakoinnin määrää.  Hinnan korotukset ovat  aiheuttaneet  tupakan pimeät markkinat maahamme.  On paljon tupakan salakuljetusta Venäjältä.  Miten tässä "tupakkasodassa" käy,  selviää kunnes savuverho lakialoitteen ympärillä laskeutuu ja ilma silmissämme kirkastuu autereeksi.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

perjantai 8. huhtikuuta 2011

ONKO SUOMI POLIITTISTEN PÖLJIEN MAA?‏




KYLLÄ KANSA TIETÄÄ MILLOIN ON SYYTÄ VAIKUTTAA!

Suomi on useissa keskeisissä medioissa leimattu poliitisten pöljien maaksi. Väittämä perustuu Hesarin tilaaman hämmentävän tutkimuksen todettua politiikan tietämyksen oleva todella surkeaa. Mutta mikä on totuus?

Hesari julkisi 21.3. uutisen mukaan vain 31 prosenttia suomalaisista osaa luetella oikein kaikki hallituspuolueet. Yhtä moni luulee, että oppositiossa lähes neljä vuotta taivaltanut SDP on hallituksessa. Hesarissa joukko poliitikkoja oli kyselystä tyrmistyneitä. SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner piti tulosta kevään tärkeimpänä ja synkimpänä gallupina. Ymmärrettävästi demareiden vaalikampanjointia hankaloittaa se, että osa kansasta mieltää puolueen edelleen hallitukseen. Vaikea on narulla enää työntää. Demarit katsokoot peiliinsä  lausukoot valtavirtaisen ohjelmansa sinne ja kysykööt  itseltään olenko oppositiossa vai en?

Kokonaan toinen kysymys on ovatko suomalaiset poliittisesti tietämättömiä? Politiikan tutkijoiden käyttämän määritelmän mukaan poliittinen tietämys on tosiasioihin perustuvaa ihmisen pitkäkestoiseen muistiin taltioitunutta oikeaa tietoa. Poliittinen tietämys kattaa ainakin seuraavat ulottuvuudet: Poliittisen päätöksenteon säännöt, esim. demokraattisten instituutioiden väliset valta- ja vastuusuhteet. Politiikan keskeisten toimijoiden eli puolueiden ja politiikkojen väliset ideologiset eli periaatteelliset erot. Ajankohtaiset poliittiset kysymykset. Tähän voidaan myös laskea poliitikkojen ja puolueiden tunnistaminen ja tietämys siitä, ketkä muodostavat hallituksen. Kysyisin onko näiden knoppien tietämisellä hyötyä kaytännon elämän menossa?

Poliittista tietämystä mitataan nykyään haastattelututkimuksissa faktakysymyksillä. Haastateltaville pidetään eräänlainen politiikan tietokilpailu. Suorat vertailut maiden välillä ovat tietotason suhteen vaikeita. Silti voidaan laskea, että pohjoismaalaisten poliittinen tietämys on keskimäärin korkeammalla tasolla kuin USA:ssa, jonka vaalitutkimuksesta myytti poliittisesti tietämättömistä kansalaisista on lähtöisin. Siellä on käytännössä kaksi erilaista vaihtoehtoehtoa. Koko valtakoneisto vaihtuu jos kansa niin päättää.

Entäpäs jos tilanne onkin  politiikan muuttuminen täysin yhdentekeväksi ja todellisia vaihtoehtoja ei puolueiden välillä ole. Ihmiset ei enää vaivaa päätään sillä kuka ne vaihtoehdottomat "pakkopäätökset" heidän valtuutuksella tekee. Se kuka on tai ei ole hallituksessa ei vaikuta  ihmisten elämään oikeastaan mitenkään. Näin on ajateltu jo muutama vuosikymmen. Kaikki kärkipolitikot lausuvat lähes samoja kuluneita kauhtuneita mantrojaan, joista ei ota pirukaan mitään selvää? Syksyllä puhuttiin vain laukkujen vaihtamisesta hallituspuolueiden välillä ja että vanha hyvä linja jatkuu!

Vain Timo Soini on löytänyt selkeät vastaargumentit! Eurosuomessa ei enää nähdä metsää puilta. Mitä tavalliselle ihmiselle kuuluu nykyisessä Suomen tasavallassa ja miten hän todella voi? Se ei kiinnosta politikkoja oikeastaan lainkaan! Onko Timo Soini kansan syrjäytyneen osan ääni, tavallisen Euroopan unioniin pettyneen ja hämmentyneen kansan viimeinen oljenkorsi?

Kouvolan markkinoilla heidän PerSujen  loossissa oli hyvä tunnelma, paikalla  oli nuoria siiri joukko tuimailmeisiä kaljupäitä ja parturoimattomia vanhoja turnipsejä, kansan syvät punaniskaiset rivit turisemssa! Jari Lindströmin monologilla oli tarkkaavainen tiivis rinki vannoutuneita toivorikkaita opetuslapsia! Löytyykö Suomen valtakunnan ongelmiin, syrjäytymiseen, nuoristyöttömyyteen ja vanhushuolton laimilyönteihin ja köyhistymiseen "lopullinen ratkaisu"  heiltä.Tuskinpa nyt yksin heiltä.! Toivon kuitenkin suurta äänestysprosenttia, että kansan koko tahto asialinja tulee nyt esille!

Se, että vain vähemmistö suomalaisista osaa HS:n uudessa tutkimuksessa luetella oikein kaikki hallituspuolueet, ei kerro laajasta tietämättömyydestä. Tulokset voi tulkita myös toisin. Yhdeksän kymmenestä tietää, että Keskusta ja Kokoomus ovat hallituksessa. 74 % osaa sijoittaa Vihreät hallitukseen ja vielä 56 % RKP:nkin. Näin laskettuna suomalaisilla on aika hyvät tiedot hallituksen koostumuksesta. Sanoisin varmana; tärkein asia on täysin hanskassa , kansa tietää kaiken oleellisen ja hyvin!

Suomessa vallitsevan eri intressien yhteensovittamisen ja yhteisymmärryksen kulttuurin hyvä puoli on se, että kansalaiset voivat elää luottavaisina vaaleista toiseen. Hallitukset tulevat ja menevät, politiikan perusratkaisuja ei konsensukseen ja etujärjestöjen vaikutusvaltaan nojaava järjestelmä lähde muuttamaan: asuntolainakorkojen verovähennysoikeus ei poistu, lapsilisät pysyvät ja verotus säilyy tasaveropuheista huolimatta progressiivisena. Onko todella näin vaalien jälkeen, se ratkaistaan eduskuntavaaleissa 2011 huhtikuun 17 päivänä.

Hallituksen ja opposition välisen rajan hämärtyminen on konsensuskulttuurin haittapuoli. Kun kaikki ovat tarpeen tullen valmiita hallitukseen kaikkien kanssa, erot puolueiden välillä katoavat. Tämähän jos mikä tappaa kaiken kiinnostuksen! Kansalaiset kokevat politiikan vaihtoehdottomana ja näin politikkot haluvat sen nähdä, betonoida suorastaan.. Moni on sen vuoksi lakannut kokonaan äänestämästä: miksi äänestää kun mikään ei muutu? Siksi Timo Soinin puhe vanhoista puolueista toimii. Blokkipolitiikan puutteessa vaihtoehdoksi näyttävät tänä keväänä nousevan menestyksekkäästi Perussuomalaiset. Onko muutosvilja kaadereissa kypsynyt nittokuntoon?.

Suomalaisia ei pidä syyllistää poliittisesta tietämättömyydestä. Päinvastoin me olemme käytännöllisiä, kansa on osoittanut ymmärtäneensä konsensuksen pelisäännöt täydellisesti. Hesarin tulosten valossa puolueiden olisi herättävä nostamaan esiin omia ydinarvojaan ja poliittisia linjojaan sanomattomien ympäripyöreyksien ja kaikkia äänestäjiä kosiskelevan lupaushutun sijaan. Hajuton ja mauton on pian myös äänestämätön äänetön kansa.

Nyt kuitenkin kansa on päättänyt tietää kuka tarjoaa muutoksen ja se on Timo Soinin sekalainen katollinen yleinen seurakunta. Perussuomalaiset on kuin pallokala,  kuka on se japanilainen kalaravintolan gurmeekokki, joka myrkyn osaa siitä erottaa, sen tappavan äärinationalismin leikata pois. Tästä ei kai ole nyt mitään epätietoisuutta Timo Soini, se on hänen tehtävänsä.?


Kansanvalta toimii kuin junan vessa, sinne mennään kun on kylliksi puristusta kansan keskuudessa, silloin ei jätetä ääntä käyttämättä! Nukuva karhu herää, jos sitä kylliksi EU-tikulla tökitään! Ja hyvä niin muuta en sano!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

MISSÄ ON KAUNIS KESTÄVÄ RAKENTAMINEN?


VANTAAN PYHÄN LAURIN KAPPELI ON HIENO

Meillä on Suomessa rakennuskannassa monenlaisia ongelmia, rakentamisen laadun rakenteiden  ja kestävyyden suhteen. On homeongelmia ennen aikaista rapautumista tasakatto vuotoja ja erilaisia laatu kysymyksiä ennemmän kuin tarpeen. Pohjoiset neljä vuodenaikaa asettaa omat erityisvaatimukset, mutta on myös hyväksytty luvattoman heikkoa rakentamista.

Kouvolassa on lupaava puurakentamishanke aluilaan ja siihen on satsattu toiveita ja suuria työllisyysodotuksia. Siinä oli taustalla arkkitehtikilpailu, jossa oli huikeaa uutta ajattelua puukerrostalojen rakentamiseksi! Olisiko tässä uusi nouseva alue metsäteollisuudelta vapautuviin massiivisiin tiloihin? Kouvolaa ei saa päästää taantuvaksi alueeksi talouskehityksessä!

Tiesittekö, että 1960- ja 1970 -luvuilla rakennettiin asuintaloja, joiden tavoitteeksi asetettiin vain 25 vuoden elinikä? Entä onko tiedossasi, että vielä nytkin rakennukselle mitoitetaan rakennusalalla normaaliksi kestoksi vain 50–70 elinvuotta? Kuitenkin oletettiin ja oletetaan edelleen, että ihmiset ostavat näistä taloista itselleen asuntoja, maksavat niistä ehkä koko elinikänsä lainaa ja kuvittelevat turvaavansa asuntokaupoillaan myös jälkeläistensä hyvinvoinnin.

Tästä ei ole tarpeeksi puhuttu asuntoja myytäessä eikä ostajatkaan aina ymmärrä tapauksen todellista luonnetta. Pientalot rakentaa jokainen mielensä ja rahapussinsa mukaan, kunhan kunnallisten rakennusmääräyksien reunaehdot täyttyy. Julkisen rakentamisen osalta on yhtisön jäsenillä ja kansalaisilla, jotka lystin lopulta maksaa, oikeus vaatia hyvää ja kestävää laadullista ja hyvin suunniteltua tuotantoa. Seudullista ja alueellista silmiä hivelevää kauneutta kaupunkiinsa.

Espoossa on tultu siihen tulokseen, että ns. hinta-laatupisteytys julkisten rakennusten arkkitehtien valinnassa ei mittaakaan varsinaisesti laatua, vaan johtaa kokeneiden toimistojen suosimiseen. Hinta-laatu –pisteytys otettiin valtakunnallisesti käyttöön 90-luvun alussa. Tässä vallalla olevassa käytännössä arkkitehdeiltä pyydetään hintatarjous vaikkapa päiväkodin suunnittelusta. Tarjoajat valitaan esimerkiksi suunnittelukokemuksen perusteella. Tarjousta tehtäessä ei ole piirretty yhtään viivaa päiväkodista. Suunnittelu alkaa vasta tuloksen selvittyä. Eikö tässä juuri osteta sika säkissä jos missä, annetaan harvoille lähes rajaton piikki suunnitelulle?


Siellä on vuosikausia kokeiltu, mitä maksaa järjestää yleisiä arkkitehtuurikilpailuja kouluista, päiväkodeista ja muista julkisista rakennuksista. Yleiseen kilpailuun saavat osallistua kaikki, kilpailuvaiheessa on tiedossa paikka, ja arkkitehtuurikilpailun aikana kymmenet elleivät sadat suunnittelijat ovat tutkineet paikan ja tulevan rakennuksen toiminnan.
Espoon kunta teettää itse kilpailuehdotuksista kustannuslaskennat , jolloin päästään vertaamaan todellisia kustannuksia. Tämä jos mikä on järkiperäistä ajattelua.

Myytti siitä, että kilpailut veisivät aikaa ja tuottaisivat kalliimpia rakennuksia, on kumottu täysin: esimerkiksi juuri valmistuneen Kirkkojärven koulun yleisen arkkitehtuurikilpailun kustannusvertailussa halvimman ja kalleimman ehdotuksen hintaero oli vain n. seitsemän prosenttia.Yli 15 miljoonan hankkeissa kilpailukulut jäävät alle prosenttiin. Kilpailut ovat myös nostaneet esille uusia, nuoria suunnittelijoita, ehdotuksethan tehdään nimettöminä. Kirkkojärven koulun sai tehtäväkseen nuorten arkkitehtien toimisto.  Suomalaisessa arkkitehtuurissa kilpailuilla on ollut jo pitkälti toista sataa vuotta, alkaen Eduskunta talosta ja Suomen pankista. Kilpailut vähenivät ratkaisevasti 1990-luvulla. Tämä oli paha virhe!


Kunnissa siirryttiin huonosti toimivaan hinta-laatupisteytys -järjestelmään. Tämä on johtanut siihen, että sinänsä erinomaiset  ja menestyneet muutamat kärkinimet suunnittelevat suunnilleen joka toisen rakennuksen pääkaupunkiin. Nuorten arkkitehtien on ollut vaikea saada töitä. Kilpailuja kutsutaan joskus arkkitehtuurin tuotekehittelyksi. Viime kesänä valmistuneen Vantaan Pyhän Laurin kappelin kilpailuun vuonna 2003 tuli lähes 200 ehdotusta. Sen voittivat nuoret arkkitehdit Anu Puustinen ja Ville Hara  – nyt kappeli herättää suunnatonta kiinnostusta eri puolilla maailmaa. Hinta-laatupisteytykseen Hara ja Puustinen tuskin olisivat päässeet, voiton aikoihin Puustinen oli vielä opiskelija.

Valtakunnallisesti pidetään itsestään selvänä, että kirkkojen, kirjastojen ja muiden kulttuurirakennusten suunnittelijat valitaan arkkitehtuurikilpailuilla. Espoossa kilpailuja on käytetty pienempiinkin kohteisiin hyvin tuloksin, on saatu aikaan eri puolille kaupunkia uutta ja mielenkiintoista arkkitehtuuria, nostettu esille uusia suunnittelijoita, saatu paljon julkisuutta ja tunnustusta jopa kansainvälisesti. Helsingin ja muidenkin kuntien pitäisi ottaa mallia Espoosta. Mutta vanha hyvä malli pätisi muuallakin kuin kunnissa, miksei myös  rakennusliikkeille ja kaupalle.

Kouvolan kaupungin ja muidenkin rakennusalan vastuullisten toimijoiden tulisi seudullamme ottaa tästä oppi onkeensa ja ajattelulle pohjaa.. Ei ole suinkaan yhdentekevää milta seutu kaupunkikuva ja rakennukset näyttäytyy kansalaisille. Kautta aikain persoonalliset hyvin paikkansa sopivat rakennukset ovat luoneet tunnistettavan seudun ja miellyttävän rakkaan kotipaikan.


Hyvät kauniit taspainoiset rakennukset ovat aina herättävät laajaa kansaivälistäkin kiinnostusta ja antaneet imua seudulle jopa vuosisadoikisi. Se on kaikkilla maailmassa nähty, missä näin on onnistuneesti tehty.

Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

tiistai 5. huhtikuuta 2011

ONKO PERUSKOULU RAPAUTUNUT ALUN IHANTEISTA?



  
MIHIN NUORTEN USKO TULEVAAN KATOAA PERUSKOULUN JÄLKEEN!?

Peruskoulu-uudistusta alettiin voimallisesti ajamaan vedenjakajaksi muodostuneiden vuoden 1966 eduskuntavaalien jälkeen. Sen ihanteelliset uudistumieliset tavoitteet toteuttivat vanhan yhtenäiskouluidean ja hävittävitti rinnakkaiskoulujärjestelmän. Siitä alkoi uusi koulutuksellinen aika Suomessa.


Peruskoulu-uudistus toteutettiin 1972 - 1977 välisenä aikana siten, että se alkoi Lapista ja viimeisenä peruskouluun siirtyi Helsinki. Uudistus merkitsi siirytymistä rinnakkaiskoulujärjestelmästä uuteen yhtenäiseen peruskouluun.

Suomalaisen peruskoulujärjestelmän tarkoituksena on taata kaikille tasa-arvoiset lähtökohdat opintielle. Amk-uudis tuli kymmenen vuotta myöhemmin.

Tätä koulutuksellista  tasa-arvoa ei toteutettu pelkästään järjestelmän muodollisella tasa-arvoisuudella, vaan lainsäätäjä on pyrkinyt estämään eliittikoulujen muodostumisen järjestelmän sisälle. Tasa-arvolla tarkoitettiin erityisesti sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa sekä yhdenvertaisuutta sukupuolten kesken.


Perusopetus on kaikille oppilaille maksutonta. Peruskoulu on mainettaan huomattavasti parempi ja alussa se oli nykyistä huomattavasti  toimivampi. Se tuki oppilaita tasokursseilla parempiin suorituksiin ja tasokurssit olivat opettajille melkoinen kiihoke oppilaiden innostamiseen laajempaan oppimiseen. Alun tavotteista on lipsuttu pahasti ja sen näkyy nyt oppilaiden ja opettajien pahoinvointina.

Nyt 2011 esillä ollut  peruskoulun tuntiajakouudistus kaatui keskustan ja kokoomuksen erilaiseen linjaan tuntijakosuunnitelmän sisällöstä. Sen
katsoi lakialoiteen ylittäneen hallitusohjelmassa sovitut rajat. 

Keskusta koki uudistuksen linjaukset vääränlaisina. Keskusta on pitkin syksyä arvostellut vuonna 2014 toteutettavaksi kaavailtua uudistusta liian kalliiksi ja mittavaksi. Keskusta ei hyväksynyt draamakoulutusta osaksi opetusta ja esitetty etiikan tie tyssäsi alkumetreillä, kun se katsottiin heti kättelyssä tarpeettomaksi. Suomi porskutta eteenpäin runko kirskuen, mihin nyt etiikkaa tai kettutyttö-eettisyyttä kukaan tarvitsisi? Sehän saattaisi tuottaa  ikäviä lisäkysymyksiä moraalista ja esim. tuotantoeläimien ettisestä kohtelusta?

Opetusministeri Virkkunen puolestaan halusi pitää kiinni esimerkiksi kaikkien koulujen vähimmäistuntimäärän nostamisesta neljällä vuosiviikkotunnilla, mikä olisi hänen mukaansa lisännyt alueellista tasa-arvoa. Myös kieliohjelman laajentaminen, taito- ja taideaineiden aseman vahvistaminen ja uusi aine draama olivat opetusministerin tavoitteita. Draamastakin oli hänen mukaansa jo valmiina kompromissiesitys, jossa alaluokilla uutta ainetta olisi opetettu integroituna muihin aineisiin, mutta yläluokilla draamaa olisi ollut yksi vuosiviikkotunti. Tässä olisi ollut ainesta uutteen suuntaan!Pisa-tutkimus on aika suppea otos oppiaineista ja niissä Suomi on ollut kärjessä! Elämä on kyllä muutakin kuin ns. kovia aineita!


Kun tarkastellaan ja mietitään miten peruskoulua pitäisi uudistaa? Päähuomio tulisi kohdistaa sen suurinpaan epäkohtaan, siihen miksi pojat syrjäytyy peruskoulun jalkeen? Pojille pitäisi ehdottomasti järjestää eriytyviä käytännön aineita paljon enemmän käsientaitoja, puu- ja metallitöitä  liikuntaa ja urheilua muuta aktiivisuutta, missä kokea myönteisiä onnistumisia osaamista ja hyväksyntää. Syrjäytymisen syy on täydellinen turhistuminen ja toivottomuus kaikkeen tulevaan, itsetunto on kokonaan poissa? Eihän muusta voi olla kysymys. Lopputulos pitäisi olla juuri painvastainen, jos koulutustavoitteet toteutisivat näiden nuorten osalta!

Missä muuten ovat oppilaskunnat , jossa oli aiemmin aktiivisille pojille ja tytöille mielekästä  innostavaa yhdessä tekemistä. Mikä aiheuttaa  viime arvion mukaisien 60 000  tuhannen nuoren syrjäytymisen? He  ikään kuin poistuvat  yhteiskunnasta peruskoulun jälkeen ja ovat ulkona sen kaikista turvaverkoista? Ei tämä voi olla normaali tila, vaan hälyytyskellojen pitäisi nyt soida kaikilla asianosisilla peruskoulujärjestelmän puutteisiin?!

Mikä on peruskoulusysteemissä sellaista mikä vie pojilta  lähes kaikki "mehut" ja ajaa toimettomaan marginaaliin?  Tätä tulisi nyt kysyä kaikilta kouluviranoimaisista ja koulupolittisilta päättäjiltä?. Siinä peruskoulun opetussysteemissä on sisällä jokin perustaavaa laatua oleva häikkä ja vinoutuminen!?


Kasvatetaanko teoreettista pääntietoa liikaa ja se ei sitten kestä koulun jälkeistä karua todellisuutta? Jätetäänkö osa oppilaista todella täysin oman onnensa nojaan? Peruskoulun uumenissa  on piilotasojärjestelmä, jossa oppilaat jaetaan kuulemma menestyviin ja toivottomiin tapauksiin koulumenestyksen mukaan. Onko tämä se mätä omena, joka nujertaa yrittämisen?Se ei ole koulutuksellisen tasa-arvon mukaista.

Tukiopetusta ei alussa tarvittu lähes laisinkaan, vaan opettajien tuki ja opiskeluilmapiiri antoi oppilaille pontta ja maukkaita porkkanoita. Oli koulupsykologeja kuraattoreita ja kattava kouluterveydenhoito, jossa annettiin myös kaikkinaista henkistä tukea. Nämä tuiki tärkeät  tukiverkostot ovat "rahanpuutteessa" pahasti rapautuneet. Jotain todella outoa on tapahtunut osalle nuorisotamme peruskoulun aikana ja siihen tulisi koko yhteiskunnan viimein havahtua!

Peruskoulua alussa olleet hyvät  opiskelutavat  tulisi palauttaa.  Loppuun asti harkittu peruskoulun  uudistus toimi alussa hyvin, järjestelmä tuki niin opettajaa kuin oppilastakin suuremoisella tavalla. Myöhemmin tehdyt koulutusjärjestelmään epäonnistuneet uudistukset ovat aiheuttaneet peruskoulun sisään osalle oppilaita melkoisen tyrmäyksen, ilmiselvän hyvinvointiongelman ja opintien tyssäämisen. 


Peruskoulu merkitys on todella keskeinen ja uskomattoman suuri. Se on kansakunnan sivistyksellinen kivijalka , jonka varaan kaikki tuleva menestyminen  osaaminen järkevä elämä yhteiskunnassa perustuu. Sitä ei saisi päästää rapistumaan eikä  kesannolle, kuten nyt pahasti näyttää. Toivottavasti olen täysin väärässä!

Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki



perjantai 1. huhtikuuta 2011

SUOJATIET OVAT VAARANPAIKKOJA SUOMESSA‏














SUOJATEIDEN TURVAAN EI VOI TUUDITTAUTUA

Kevät on kevyenliikenteen kulta-aikaa, kansa alkaa taas kävellä ja pyöräillä uutta intoa puhkuen.  Suojatiet ovat ovat tieliikenteen vaaranpaikkoja, jopa todellinen surmanloukku, vaikka se onkin  turvallisin ajotien ylityspaikka. Se tulee nyt erityiseti muistaa.!


Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden oikeuksia ei nouda tutkimusten mukaan kuin 10% autoilijoista, niin kuin liikennelaissa on tarkoitettu. Suojatieitä ei autoilijat usein huomioi lainkaan ja niitä ei nykyisin enää voikaan  pitää suojatienä sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne teiden murisevat kuninkaat, vajaa täytetyt peltikotelot,  pahanhajuiset ilman saastuttajat, senkun porskuttavat suurella koollaan pienempien oikeuksia surutta polkien.!

Kouvolaa on väitetty maalaismiesten huonon näön ja härkäpäisen oikeutetun asenteen takia varsinaiseksi villiksi länneksi suojateiden turvattomuudessa! Jopa Helsingissä, jossa jalankulkijat massallaan pakottavat autot pyhähtymään, on tapahtunut useita näkövammaisen ja opaskoiran päälleajoja. Valo-ohjattu risteyskään ei aina takaa täyttä turvaa kevyelle liikenteelle. Tämä on jalankulkijan ja pyöräilijän kannalta todella huolestuttava tilanne!

Tieliikennelaissa sanotaan:"Lähestyessä suojatietä  on autoilijan ajettava sellaisella nopeudella, että voi tarvittaessa pysähtyä ennen suojatietä. Autoilijan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.Jos suojatien eteen on pysähtynyt toinen ajoneuvo tai raitiovaunu, sen ohittaminen pysähtymättä on kielletty."


"Jos ajokaistasi ja pysähtyneen ajoneuvon väliin jää vapaa ajokaista tai koroke, pysähtymisvelvollisuutta ei ole.Ajoradan voi ylittää suojatietä pitkin pyöräillen, jos suojatie jatkuu pyörätien jatkeena. Suojatietä voi pitää aina pyörätien jatkeena, jos pyöräilijä saapuu pyörätieltä tai kevyen liikenteen väylältä suojatielle riippumatta siitä jatkuuko pyörätie tien toisella puolella vai ei. Suojatien lisäksi pyörätien jatke voidaan osoittaa jatkeen molemmin puolin olevalla valkoisella katkoviivalla."

Tärkeintä on muistaa, ettei suojatien käyttö ei anna pyöräilijälle automaattisesti etuajo-oikeutta. Pyöräilijällä on etuajo-oikeus, mikäli autoilijan väistämisvelvollisuus on osoitettu erillisellä liikennemerkillä kärkikolmio tai stop-merkki ennen suojatietä tai jos autoilija kääntyy risteävän tien yli. Muissa tapauksissa pyöräilijä on väistämisvelvollinen esim. ylittäessään risteävää ajorataa pyörätieltä tullessaan.


Ellei suojatie jatku pyörätien jatkeena, ei pyöräilijä saa tieliikennelain mukaan pyöräillä suojatiellä. Jalkakäytävän jatkeena oleva suojatie on tarkoitettu pelkästään jalankulkijoille. Tällöin pyöräilijä saa ylittää tien suojatietä pitkin vain taluttamalla pyörää. Edes alle 12-vuotiaat lapset eivät saa pyöräillä suojatietä pitkin, vaikka saavatkin pyöräillä jalkakäytävällä. Lapsi liikenteessä on aina arvaamaton huutomerkki.

Pyöräilyä koskevat risteyssäännöt uudistettiin vuonna 1997. Valitettavasti uudistettuja sääntöjä ei ole vielä opittu oikein. Autoilijoista suurin osa luulee, että autolla on aina etuajo-oikeus pyöräilijään nähden - näin ei kuitenkaan aina ole.  Myöskään kaikki pyöräilijät eivät osaa väistämissääntöjä oikein. Omista oikeuksista kannattaa pitää kiinni, mutta pyöräilijän on silti oltava risteyksessä aina tarkkana. Vaikka auto rikkoisikin liikennesääntöjä, kannattaa pyöräilijän siitä huolimatta väistää - pyöräilijä on lähes aina se osapuoli, joka loukkaantuu onnettomuustilanteessa pahiten.


Liikenneturva patistaa autoilijoita noudattamaan suojatietä koskevia sääntöjä nykyistä paremmin. Järjestö ei lämpene Ruotsissa aloitetulle käytännölle, jossa suojateiden määrää vähennetään jalankulkijoiden turvallisuuden lisäämiseksi.Monet kunnat ovat Ruotsissa ryhtyneet vähentämään suojateitä, koska tutkimusten mukaan suojatie antaa ihmisille valheellisen turvallisuuden tunteen, ja tämän vuoksi suojateitä ylitetään holtittomasti.

Ruotsissa suojatie on todella suojatie. Siihen on pysähdyttävä, tai muuten tulee tuhannen kruunun sakot. Suojateiden vähentäminen on kuitenkin lisännyt siellä jalankulkuonnettomuuksia. Mentiin siis ojasta allikkoon!

Liikenneturvan mukaan suojateiden määrän sijasta huomiota tulisi kiinnittää muun muassa näkyvyyden parantamiseen suojateiden ympäristössä, valvonnan tehostamiseen sekä korotettujen suojateiden ja töyssyjen rakentamiseen.

Myöskään poliisissa ei uskota, että suojateiden määrän vähentäminen olisi paras keino liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Niin tai näin, suojateiden ylittäminen on Kouvolassa ja koko Suomessakin aikamoinen extremlaji, tarkan havannoinnin paikka. Henkikulta on siellä todellisessa vaarassa, se tulee nyt juuri ja aina muistaa! Sielunkellojen ei soisi soivan tämän takia turhaan kenellekään kulkijalle...

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki