OTETAANKO VAIN OSAA HUPPU-URHEILUUN?

KEIHÄÄNHEITTÄJÄ TERO PITKÄMÄKI 

Urheilulegenda olympiavoittaja Lasse Vireen on huolestunut urheilijoiden kunnianhimon putteesta ja "haluttomuudesta" voittamaan. Lasse Vireen on samalla asialla kuin huippu-urheilun kehittämistyöryhmä, menneitä voitollisia aikoja hakemassa. 


Huippu-urheilijat ovat vapaan ammatinharjoittajia ja antavat katetta sponsoreille. Siinä sivussa tärkeitä näyttöjä liittojen kurttuotsaisille voitonhimoisille lautakunnille. Nykyurheilijat ovat monella tapaa realistisia voittamisen suhteen. He ottavat ammattinsa tyynen rauhalliseti, tietäen voittojen kilpailussa lankeavan vain yksien voittajien osalle. 

Toivottavasti me urheiluhuuman suurkuluttajat selviämme kisahumalastamme  ja päädymme tähän samaan jaloon  ajatukseen? Nuorten lumilautailijoiden huoleton asenne urheiluun on lapsekkan riemullinen ja  vapauttavan ihanteellinen. Se ilmiö oli aikanaan kuin märkärätti urheiluliikkeen arkkityyppien yrmeille naamoille. Iloinen rento suoritus toikin pojille yllättäen voittoja.

Ei tässä täysjärkisessä ajatuksessa ole mielestäni mitään väärää. Eikö se ole urheilussa oikempi aikuisempi ajatuksenjuoksu.  

Kysynkin halutaanko jatkaa  edelleen lääketieteeseen perustuvaa kekseliään luonnotonta doppaamista. Kauheinpana kauhukuvana on lajikohtainen urheilijabroileri, geeniteknologia keinoin lihaksistoltaan lopulliseti lajiin muotoiltu biomanipulointi otus.  

Me penkkiurheilijat jonamme vanhastaan vain voittoja Suomen urheilijoille. Kymmennen sijan nimeäminen "mahtavaksi" suoritukseksi arvokisoissa on minun ikäluokan mielestä lohtupuhetta pikkulapselle. Oikeasti kymmenes tila olympialaisissa on uskomaton suoritus.

Yhä usemmalle urheilijoille näyttää riittävän hyvän toimeentulon hankkiminen. Siitähän urheilussa onkin nykyään kyse, se pitää jo yleisön pikkuhiljaa hyväksyä. Onhan kaikissa ammateissa ne harvat huippusuoritujat ja rivissä kelvolliset tasaisen työn arkiset puurtajat.  

Kansallista runollista ylitse pursuavaa huippu-urheiludepattia tarvitaan urheiluinnostuksen ylläpitämiseksi kansakunnassa. Rahoituksen turvaaminen etenkin lasten ja nuorten liikunnalle on tärkeää. Koko kansan uuras liikunnallisuus on terveuden perusta.

Urheilija osallistuu ja edustaa Suomea aina lopulta omalla tasollaan urheilun arvokilpailuissa. Arvokilpailuihin pääseminen ja etenkin olympialaisiin on lähes kaikille urheilijoille arvo sinänsä.  Yhdysvalloissa  vallitsee erityisen kova keskinäinen kilpailu ja siellä koko olympiadia arvostetaan erityisen korkealle. 

Suomessa on suurin galmuri haihtunut  ja mitallit ovat eri syistä puhuttu kokolailla tummiksi. Ei tosin onneksi sentään kaikkia suurimpia alkuaikojen ruislevällä hankittuja puhtaita urheilumme suurtekoja.

Kansallisia odotuksia keksitään ja draamaa luodaan vaativan ostavan yleisön vuoksi. Vilpitön liikunnallinen huippu-urheilija joutuu liian usein näiden selostajan uhriksi ja  mitään sanomattomaan tyhjänpäiväiseen puhuriin. Ei urheilija ole syyllinen vaan sinne päässyt on lajinsa huippusuorituja. 


Huippu-urheilua on urheiluviihdettä ja sitä toteutetaan nykyisin parhaiten hyvin käsikirjoitetulla raflaavalla selostuksella. Suomen jäykälle urheilukansalle tämä ei ole vielä täysin auennut! Mertarantoja ei kaikki siedä. 

Eri urheilumuodot kilpailevat nykyään urheiljoista, monet jalkapalloseurat ostavat jo kymmenvuotiaita poikia seuransa omaisuudeksi. Onko tässä enää mitään järkeä ja määrää?  

Nykymuotoinen kansainvälinen urheilumarkkinakoneisto haluaa laimentaa kansallisuutta, sitoa ja tapetoida omat urheiljiansa ensisijaiseti omaan tuotemerkiinsä.  Tähän urheilun Las Vegasiin on tultu ja meidän urheilukuluttajien osana on oikean kaljanmerkin juominen. 

Nautitaan  kaikista suorituksista, ne on meille pääasiassa viihteeksi annettu. Kehittynyt kaupallinen urheilukulttuuri on tullut jäädäkseen. Eikö se ole lopulta hyvääkin kehitystä tämä lievä lauhtuminen, ettei jalkapallotappio johda maalivahdin ampumiseen tai pienimuotoisiin sotatoimiin kuten Etelä-Amerikassa on joskus tapahtunut. 

Urheilullinen kilvoittelu kansojen välillä onkin joidenkin asiantuntijoiden mielestä miehisen sotakiihkon sammuttamiseksi keksitty taistelun korvike. Hienoa toimintaa tämä huippu-urheilu jos logiikka toimii käytännössä? Vai onko niin, että kaikki muu kuin purjehdus on turhaa?

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola