KOUVOLA RAKKAUDEN KAUPUNKI

Kun puoluesihteeri Mikael Jungner otti vastaan demareiden puoluesihteerin tehtävät, hän julisti ensi puheessaan puolueen rakkauden puolueeksi. Koko porukkaa pyydettin halaamaan toisiaan. Kokousväki ei oikein tiennyt miten pitäisi suhtautua, se lienee mennyt alun euforisen innostuksen piikkiin. Uusvanhaa linjaa oli pakko nyt pukata?


Peruskannattajat kuitenkin äimistyivät, jotka ovat ajatelleet että se rakkaus kuuluu sinne loppuillan puolihuuruiseen höttöosatoon tai kotipiirin voimavarana.. Siitä nousi melkoinen haloo ja asiallisuus vaatimus!. Jo on aikoihin eletty, tälläinen teema nostetaan vakavalla foorumilla esiin! Aika huiman pehmeä veto! Ollaanko "oikeat" asiat hylkäämässä kokonaan puolivillaisten kokkapuheiden tieltä.


Mietin mielessäni voisiko siitä olla silti käyttöä laajemminkin täällä Kouvolassa. Meillä on eri teemoja palloteltu, millä riittävän raflaavalla - todella lauseella erottaudutaan kuntakentällä. Eikös KOUVOLA RAKKAUDEN  KAUPUNKI olisikin komeaa ja hieno julistus koko Suomelle. Eihän mikään puolue voi sitä ikivanhaa viisutta omakseen yksioikeudella ottaa. Se on ihmiskunnan yhteistä omaisuutta!


Kaikissa puolueissa ja yhteisöissä on rakkausvajetta jos niikseen ajatellaan. Voisiko rakkaus olla yhteinen teema kaikille mitä meillä tapahtuu. Ja jos hiljaa mielessämme mietitään, jämäkkä rakkausteema voisi muuttaa meidät muuttovoitto kunnaksi! Ajettiinhan takavuosina jopa pyörällä huimia matkoja sen yhden ja ainoan perään, palavan rakkauden huumassa. Läpi kuntahallinnon menevä rakkauspäättäjät ja sen toteentekijät teema voisi innostaa hyviin uudenlaisiin yllättäviin päätöksiin.


Kotona voisi isäntä nostaa katseensa lehden takaa vaimoonsa ja todeta; "Minä rakastan sinua". Kun vaimo kysyy uutta ilahduttavaa tuulahdusta aamurutiineihin, voisi aviomies vastata;"Kouvola on rakkauskaupunki, mitä tässä meikäläinen siten muutakaan voi"? Saattaisi tapahtua ihan mullistavan hienoja asioita niin kuntapäätöksissä kuin yrityksissä ja arkisissa kotioloissakin.


Puhumattakaan siitä kun kansainvälinen lehdistö äkkää asiamme, siitäkö juttua piisaa ja rakkaudesta innostuneita turisteja tulvisi kaupunkiimme pilvin pimein?


No olisiko asia kuitenkaan näin... no päätelkää itse...


Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

KERJÄÄMISEN TÄYSKIELTO EI OLE MAHDOLLISTA

Romanikerjäläiset ovat tuttu näky nykyisin monissa Suomen eteläisimmissä kaupungeissa. Mutta heitä on nähty myös Kouvolan keskustassa. Uusin ilmiö ovat kerjäävät romaanilapset. Kerjäävä lapsi on kansallisuudesta riippumatta lastensuojeluviranomaisten asia. Kerjäävää lasta ei saisi Suomen kaduilla näkyä, vaan siihen on virkakunnan välittömästi puututtava ja ripeästi!

Aikuisen ihmisen kerjäämistä yleisellä paikalla on vaikea kieltää millään laillisislla perusteilla ja lainkin laatiminenkin lienee laitonta! Köyhyys kun ei ole rikos, tosin se suistaa ihmisiä dyykkäämään ruokaansa ja keinottelemaan muun elantonsa eikä sitä tulisi näissä kieltokaavailuissa unohtaa. Romaanit ovat myös ahkeria pullonkierrättäjiä Suomen festivaalikesässä ja se lienee ihan myönteinen ekoseikka.

Se annatko "almusi" kerjäläiselle on henkilökohtainen ratkaisusi, ei viranomiskysymys!

Sisäministeriön työryhmän ehdotus kerjäämisen kieltämisestä sisältää oikeustieteilijöiden mielestä lukuisia oikeudellisia ongelmia. Niistä merkittävin on, että tosiasiassa laki syrjisi romaneita, kyse on tietysti pääasiassa Itä-Euroopan mustalaisista.

"Kyse olisi etnisen alkuperän perusteella tehtävästä profiloinnista, joka rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia", sanoo Euroopan yliopistoinstituutin kansainvälisen oikeuden professori ja YK:n ihmisoikeusraportoija Martin Scheinin. Hänen mielestään työryhmän mietinnöstä paistaa läpi ajatus, että suomalainen voisi edelleen kerjätä rahaa bussilippuun, mutta ulkomaisten romanien kerjääminen kriminalisoitaisiin.


Perustuslain mukaan kaikki ovat lain edessä yhdenvertaisia. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa syrjinnän kielto on ehdoton. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on torjunut lainvalvonnan, jossa ihmiset on asetettu eriarvoiseen asemaan esimerkiksi etnisen alkuperän perusteella. Tätä ei saisi unohtaa katujen "puhdistamisessa" kerjäläisistä poliisityönä.


Romanien köyhyyteen ja järjestelmällistä syrjintää koskeviin ihmisoikeusongelmiin pitäisi miettiä muita keinoja kuin kerjäämisen kieltäminen. Romaaneiden asiat pitäisi hoitaa Euroopan unionin tukitoimin lähtömaassaan mahdollisimman pikaisesti!Kyse on sentää hyvin pienestä joskin näkyvästä etnisestä vähemmistöstä. Halua siihen ei vain tunnu Brysselissä olevan.


Huhtikuun eduskuntavaalien lähestyessä poliitikot ovat rientäneet ottamaan kantaa maahanmuuttajia ja kerjäämisen kieltämistä koskevaan keskusteluun. Kesäkuun lopussa eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi(kok) sanoi Yleisradion haastattelussa, että kerjäämisen kieltävä laki on mahdollista säätää tavallisen lakina.

Kielto ei siis Sasin mielestä rikkoisi perustuslakia. On asiatonta, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ryhtyy ottamaan kantaa näin varhaisessa vaiheessa. Sasi ole perustuslakivaliokunta, vaan ainoastaan sen puheenjohtaja.

Köyhyyttä on aina ollut ja aina tulee olemaan. Sanotaanhan Isossakin kirjassa että köyhät ovat aina keskuudessamme. Kerjäämisen kielto ei ole mahdollista mutta köyhyyden syihin voidaan vaikuttaa monenlaisin sosiaalipoliittisin keinoin, jos aitoa halua "kerjäysongelman" poistamiseen Euroopasta ja Suomesta löytyy. Vauraan Euroopan kerjäläisyys on häpeätahra sinisen tähtilipun vieraskoreassa kulmassa.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

NOUSEEKO HYMYKUOPAT KOUVOLAN KASVOILLE ?

Kouvola on vankka joukkueurheilun kaupunki, jos mainitsen jonkun tähtijoukkeen saattaa joku tähdellinen tiimi unohtua, niin sankka on hyvien joukkueiden määrä.En puhu nyt kuitenkaan urheilusta, vaan kaupungista menestyvänä ja hyvinvoivana yksikkönä ihmisten asuinsijana Suomen kuntakentässä. Se on tämän jutuni lähtökohta...

En myöskään puhu linnunmaidosta joka kuivuu vain suupieliin, vaan nyt on yhteispelin paikka Kouvolan päättäjät ja virkakunta, uutta intoa viritellään koko Kouvolan väkeen! Suurkunnan tulee tehdä oikeita valintoja ja taata koko kuntakenttään säälliset palvelut ja taustajoukoille ansaitsemansa oikeudenmukainen tasapuolinen kohtelu. Mitään tarpeetonta tyhjäkäyntiä eikä takaperoista ikävää menneseen kannata enää viljellä.

Periaatteella kehdosta hautaan, hyvät joukkueet pitävät huolta jäsenistään. Miksei myös meillä Kouvolassa, tietenkin kuntalain edellyttämissä puitteissa. Tähtijoukkueella on omat huippu sponsorinsa kaikki me kaikki veromaksajat. Mutta joukkella on tietyt resussit ja velvoitteet että menestytään kovassa kilpalussa Suomen Onnela-kunta tittelistä. Hyvä joukkue tarvitsee myös voitontahtoiset kannattajansa, vankkumattoman joukon joka uskoo sen menestykseen ja ajaa sitä, Eikä ote lipeä myöskään takaiskun tullessa. Uudet keinot on nyt syytä ottaa käyttöön ilman ruotsalaistyyppistä haikailua.

Hyvinvoitiin liittyy tärkeänä osana omaehtoiset kulttuuririennot ja käden taidot. Kouvolassa on alkanut HYMYKUOPAT koordinoiti-hanke, joka etsii kulttuurista osaamista. Ideoita, lahjoja ja halua on, mutta kanavat ja kontaktit puuttuvat tai niitä ei löydäetä.

Hankekaupunki Kouvola etsii uusia väyliä ja tarjoaa tukea kulttuurin saralla toimiville rikkastamaan kaupunkiamme ja se on hieno tavoite! Kulttuurilla tarkoitetaan tässä laajasti kaikkea henkistä ja aineellista viljelyä ja kehitystä: esittäviä ja tuottavia taiteita, taidekäsitöitä ja kädentaitoja, liikuntaa ja urheilua, elävöitettyä historiaa, rakennettua ympäristöä ja ruokakulttuuria sekä kaikesta tästä johdettua virkistys- ja työpajatoimintaa. Myös kulttuurituotantoa avustavat työtehtävät tulevat kyseeseen. Aika kattava on lista ja hyvältä tämä uusi linja vaikuttaa..

Hankkeessa aktivoidaan paikallisia yhdistyksiä yms. jäsenistöineen löytämään itsestään hyvinvointipalvelun tuottaja. Hankkeen suojissa orastavat ideat jalostetaan myytäviksi hyvinvointipalveluiksi. Tuotteistamista ja markkinointia tuetaan soveltuvalla koulutuksella ensi talven aikana. Tämä panee miettimään? Onko tässä alku jollekin ihan uudelle ajattelulle?. Toivottavasti.

Hymykuopat-hankkeen tavoitteena on kehittää kulttuurialan yhdistysten ja kuntien kumppanuutta. Hanke painottuu kunnan puolelta esiintuotujen tarpeiden ja yhdistysten osaamisen yhteen saattamiseen. Yhdistykset kehittävät hankkeen aikana hyvinvointiaihioista kuntia kiinnostavia palveluita. Päämääränä on täyttää kuntien palvelutarjonnan aukkoja, ja siten tuottaa asukkaille hyvinvointia kulttuurin keinoin.


Hanke alkoi Kouvolassa kesäkuussa 2010 ja jatkuu vuoden 2012 kesään. Se on osa kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluita, ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto, ESR. Hankkeen kansallinen rahoittaja on Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus. Muita osallistujia ovat Salo, Turku, Forssa ja Hankasalmi. Todella mielenkiintoinen taustajoukko rahoittamassa ja pilotit seurana. Hyvä!

Tämä on juuri sitä ihmisen kokoista toimintaa, joita kaiken maailman taivaita hipovien timanttitornien sijaan tännä Kotikouvolaan kipeästi kaivataan..Tälläiset hankkeet saa ilman kulemaan Kouvolan keuhkoissa paremmin. Kulttuurinen rikastuminen luo onnellisuutta vahvistaa meidän karisutta itse arvoamme. Hyvä linja  kaiken savun ja kiinalaisten pallea iskujen jälkeen.



Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

SAATTOHOITO VAATII EETTISEN OTTEEN JA OMAISTUEN

Omaisen saattohoidossa saama ristiriitainen vastaanotto Kouvolan terveyskeskuksen vuodeostastolla herätti kiinnostukseni vallitsevaan tilanteeseen kotikunnassamme ja ylipäänsä saattohoidon tilaan Suomen hoidollisessa Siionissa.

Arkkiatri Risto Pelkosen mieletä Suomi on saattohoidon alkuaskelissa. Terminaalihoidon hoidon seminaarin avauspuheenvuorossa 2009 arkkiatri Pelkonen oli hyvin toiveikas: "Suomella on kaikki edellytykset nousta palliatiivisen hoidon mallimaaksi.". Onhan se kuitenkin niin että tähän inhimilliseen aspektiin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota hoitotyön urautuneissa käytännöissä?

Luin erään Terho-kodin sairaanhoitajan asiaa ilmentävän jutun saattohoidosta. Tuli ilmi että heillä on kattava vapaaehtoisten joukko joka on mukana saattohoidossa antamassa pientä käytännön apua ja henkistä tukea olemalla läsnä.He ovat antaneet koulutusta näille tukihenkilöille. Tämähän on se inhimillinen ote jota tehohoidolta ei voi vaatiakkaan.

Kunnallisella puolella saattohoitopotilaiden hoidossa vapaaehtoisten tukihenkilöiden käyttö on olematonta. Onko yleinen käytäntö ettei kunnallisella puolella haluta ketää "ulkopuolisia", edes omaisia hoitokäytäntöjä arvioimaan ja ikäänkuin jalkoihin itkuisina surutyönsä hetteiköissä pyörimää? Osastonhoitajan toinen käsitys kielii tästä asenteesta vahvasti.

On selvää että tämänhetkisillä resursseilla muut potilaat jäisivät hoitamatta jos saattohoitopotilas saisi sen hoidon mitä pitäisikin saada. Saattohoitopotilaan ja hänen omaistensa tukeminen vaatisi todella enemmän resursseja että laadukas kokonaisvaltainen palliatiivinenhoito toteutuisi. Ja ei Terho-kodissakaan tässä onnistuta ilman näitä vapaaehtoisia, jotka sydämestään tulivat sinne ja ovat läsnä. Miten se toteuu sitten Kouvolassa lienee arvattava seikka, jos sinne ei omaisia haluta kuin piipahtamaan vierailu ajalla ja kukat vaasiin survaisemaan.!

Silloin kun ihminen on kuolemassa niin hänen yksilöllisiä toiveitaan on kuunneltava pilkkua viilaten sillä siinä tilassa jokaisella on oikeus siihen.Siinä vaihessa on turha lähteä inttämään vatsaan jos joku haluaa tietyllä tapaa asiat ja kokee että hän saa näin apua niin siitä lähdetään liikkeelle. Näkisin sen kuolevan perusoikeudeksi tai ainakin kuolevalle ne halutut palvelukset pitäisi yrittää toteuttaa..

Toivoisin myös että kotona tapahtuvaa kuolemaa tuettaisiin enemmän yhteiskunnassa koska se on inhimillisin vaihoehto. Eikö se voisi olla yksi vaihtoehto hoitoteknokraattisten menetelmien ohessa, kun väistämätön sallimus tai Luojan käsi koskettaa jo loppuun väsyneen ihmisen olkapäätä?

Kuolemaa lähestyvän potilaan saattohoidossa vaaditaan korkeaa ammattiosaamista enkä siihen praktiikkaan maallikona puutu, yksi tärkeimmistä avuista on mielestäni eettinen herkkyys potilaan pakeilla. Mutta ei omaisten ja läheisten antamaa omaishoitoa ja muuta lisätukea ei saisi julkisellakaan puolella karsastaa. Ainakaan liian tylyin autoritäärisin elämää ymmärtämättömin ottein.


Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

PYÖRÄILEVÄ KOUVOLA ON LOISTO IDEA

Kouvolaa on ruvettu markkinoimaan pyöräilykaupunkina. Kouvola onkin ihanteellinen polkupaikka pyöräily kannalta. Meillä on merkittyjä reittejä aika mukavasti ja uusia on karttoihin tarkoitus piirtää lähiaikoina. On suunniteilla nuorisolle BMX-rataa kisaamista ja luonnon kauniita uusia reitityksiä koko suur Kouvolan alueelle on agendalla. Mikäs se mukavampaa kuin pyöräily töihin tai kiireetön pyöräily asioimaan ja kauppaan. Jopa koko perheen pyöräretki on hauska liikunnallinen uusi aspekti perheen yhdessä tekemiseen ja lasten ratki riemuun ja onneen! Iskä kerran hikoilisi oikeesti ja äiskänkin huokailuun olisi häpeilemätön selitys!Onnittelen asianosaisia suunnitelmahan on kerrassaan hieno!


Pyöräilyllä onkin suuri merkitys kaupungin liikennemuotona ja pyöräilijät näkyvät vahvasti kaupunkikuvassa. Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen mukaan pyöräilyn osuus koko vuoden aikana tehtävistä matkoista on kasvavalla janalla, talvipyöräily on etityisesti kasvussa..Kun puhutaan hiiljalanjäljestä ollaan luksusluokassa. Vuoden pyöräilykunta -tunnustus on erityisesti osoitettu vuosittain kaupungille ja pyöräilijöille, jotka kulkevat töihin, opiskelemaan, kouluun, kauppaan ja asioille pyörällä. Jos halutaan säästää ehtyviä luonnonvaroja lähipyörily on hyvän omantunnon tae. Hyötyliikutaa parhaimmillaan, ihan ihkua veivaamista!.



Turussa vuoden 2004 pyöräilykunnassa pyöräilyä on kehitetty pitkäjänteisesti. Lähiöalueen yhtenäinen pyörätieverkko saatiin valmiiksi 1980-luvulla. Keskusta-alueella pyöräilyn edellytyksiä on 1990-luvulta lähtien kehitetty määrätietoisesti Aurajokirantojen kehittämisellä, kevyen liikenteen Teatterisillalla, Turun uusi rakennusjärjestys velvoittaa myös toteuttamaan uudisrakennuksiin riittävän pyöräpysäköinnin.


Miksipä meillä Kouvolassa ei voisi olla sama tavoite. Alueellisten keskusten  Valkealan Jaalan Kuusankosken Elimäen Anjalankosken maisemat tarjoaa mielekkäitä turvallisia reitistöjä kuntoliikkumiseen pyörällä,vain mielikuvitus on rajana. Miksei meillä voisi olla pyöräilytapahtumaa KOUVOLAN YMPÄRIAJOA, jossa ajettaisiin jokamiesarjaa rennosti kuntoilun ja tutustumismielessä kuntakeskusten kautta kulkeva kiertolenkki. Se jos mikä loisi kuntoa kuntalaisille. Oikeaa me henkeä orpoon nurkka kuntaisuuteeen ja koko Kouvolan epäilyksen varjoihin valoisia näkymiä. Tämä on yksi ideani muut saavat keksiä lisää. Yöpyöräilyä en unohda koskaan!Kymijoen rantamaisemat eivät ole kovin otollisia seurattavaksi, paitsi Myllykoskella, mutta joki antaa ajaoittain huikeita näkymiä!

Pyörä oli ensimmäisiä ihmiskunnan keksintöjä kaksisormiotteen oivalatmisen ohessa. Sen merkitys on edelleen iästään huolimatta keskeinen, pyöräilyssähän sitä hyödynnetään tosi hienosti.

Eikun peppu satulaan ja menoksi. Minä ainakin!


Ado Sakari Ala-Krekola
Pyöräilijä