Omaisen saattohoidossa saama ristiriitainen vastaanotto Kouvolan terveyskeskuksen vuodeostastolla herätti kiinnostukseni vallitsevaan tilanteeseen kotikunnassamme ja ylipäänsä saattohoidon tilaan Suomen hoidollisessa Siionissa.
Arkkiatri Risto Pelkosen mieletä Suomi on saattohoidon alkuaskelissa. Terminaalihoidon hoidon seminaarin avauspuheenvuorossa 2009 arkkiatri Pelkonen oli hyvin toiveikas: "Suomella on kaikki edellytykset nousta palliatiivisen hoidon mallimaaksi.". Onhan se kuitenkin niin että tähän inhimilliseen aspektiin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota hoitotyön urautuneissa käytännöissä?
Luin erään Terho-kodin sairaanhoitajan asiaa ilmentävän jutun saattohoidosta. Tuli ilmi että heillä on kattava vapaaehtoisten joukko joka on mukana saattohoidossa antamassa pientä käytännön apua ja henkistä tukea olemalla läsnä.He ovat antaneet koulutusta näille tukihenkilöille. Tämähän on se inhimillinen ote jota tehohoidolta ei voi vaatiakkaan.
Kunnallisella puolella saattohoitopotilaiden hoidossa vapaaehtoisten tukihenkilöiden käyttö on olematonta. Onko yleinen käytäntö ettei kunnallisella puolella haluta ketää "ulkopuolisia", edes omaisia hoitokäytäntöjä arvioimaan ja ikäänkuin jalkoihin itkuisina surutyönsä hetteiköissä pyörimää? Osastonhoitajan toinen käsitys kielii tästä asenteesta vahvasti.
On selvää että tämänhetkisillä resursseilla muut potilaat jäisivät hoitamatta jos saattohoitopotilas saisi sen hoidon mitä pitäisikin saada. Saattohoitopotilaan ja hänen omaistensa tukeminen vaatisi todella enemmän resursseja että laadukas kokonaisvaltainen palliatiivinenhoito toteutuisi. Ja ei Terho-kodissakaan tässä onnistuta ilman näitä vapaaehtoisia, jotka sydämestään tulivat sinne ja ovat läsnä. Miten se toteuu sitten Kouvolassa lienee arvattava seikka, jos sinne ei omaisia haluta kuin piipahtamaan vierailu ajalla ja kukat vaasiin survaisemaan.!
Silloin kun ihminen on kuolemassa niin hänen yksilöllisiä toiveitaan on kuunneltava pilkkua viilaten sillä siinä tilassa jokaisella on oikeus siihen.Siinä vaihessa on turha lähteä inttämään vatsaan jos joku haluaa tietyllä tapaa asiat ja kokee että hän saa näin apua niin siitä lähdetään liikkeelle. Näkisin sen kuolevan perusoikeudeksi tai ainakin kuolevalle ne halutut palvelukset pitäisi yrittää toteuttaa..
Toivoisin myös että kotona tapahtuvaa kuolemaa tuettaisiin enemmän yhteiskunnassa koska se on inhimillisin vaihoehto. Eikö se voisi olla yksi vaihtoehto hoitoteknokraattisten menetelmien ohessa, kun väistämätön sallimus tai Luojan käsi koskettaa jo loppuun väsyneen ihmisen olkapäätä?
Kuolemaa lähestyvän potilaan saattohoidossa vaaditaan korkeaa ammattiosaamista enkä siihen praktiikkaan maallikona puutu, yksi tärkeimmistä avuista on mielestäni eettinen herkkyys potilaan pakeilla. Mutta ei omaisten ja läheisten antamaa omaishoitoa ja muuta lisätukea ei saisi julkisellakaan puolella karsastaa. Ainakaan liian tylyin autoritäärisin elämää ymmärtämättömin ottein.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
