KYMIJOKI TULISI PUHDISTAA JA JOEN ARVO PALAUTTAA

KYMIJOKI ON HISTORIALLINEN MAHTIVIRTA

Kaakkois-Suomen ELY-keskus haluaa lopettaa Kymijoki jahkailun, nyt ne harmilliset haitta-aineet joko poistetaan tai sitten jätetään ne sinne pysyvästi? Mielestäni pohja pitäisi ehdottomasti puhdistaa, niistä kaikista erityisen vaarallisista myrkyistä. Eihän niitä millään voida jättää unhoon  jälkipolvien perinnöksi. Tieto saasteista haittaa joen arvoa, sen maine on tältä osin ihmisille arveluttava!

Puhdas joki olisi paras lahja tuleville sukupolville. Eikö jo yksistään luonnonsuojelulain pitäisi edellyttää puhdistusta? Asia on tavattoman kaksipiipuinen,mutta onhan niistä piipuista tullut monen moista niskaammekin.! Oliskohan jo viimein maksunpaikka, tehdä puhdas joki?

Toisaalla Kinno on myös päättänyt selvittää, miten joki voisi vielä paremmin palvella matkailua virkistystä ja elinkeinoelämää. Joen luonnonkauniita törmiä tulisikin hyödyntää monipuolisesti asuttamiseen ja kenties avaraan maisemointiin, kuten Kuusankoskella on tehty ansiokkaasti. Niin hienoja näkymiä joki meille tarjoaa. Kouvola elää nousee ja virkistyy joesta, tätä tosiseikkaa ei saisi unohtaa. Maisema muovaa ihmistä enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä, jos vanhempia ei oteta lukuun.

Kymijoki on Kouvolan suurin yksittäinen hyötytekijä oikein laajasti ymmärrettynä. Se on kai asetettukin tärkeimmäksi voimatekijäksi tulevaisuuden kaupunki suunnitelussa, niin kattava, kaikkia kaupunkilaisia koskettava luontoelementti se kokonaisuudessaan on.
Kymijosta on irtiotettu  ajasaatossa valtava talousmassa, kohtuus olisi antaa osa siitä joelle takaisin puhdistukseen.

Kymijoki on ollut liiaksi vain teollinen hyötyjoki, muu toimeliaisuus on kärsinyt joskus joen suuristakin rasituksista.Onhan joki paljon muutakin kuin pelkkää koskivoimaa!. Kymijoki on ollut jotenkin piilossa sivussa asukkailtaan ja myös matkailijoilta.Edellisessä kuntarakenteessa joki oli pilkottuna, ei ollut mahdollisuutta kattavaan arviointiin, nyt on.

Joen asema on aina ollut keskeinen ihmisten hyvinvoinnille, joskus myös sen tila on aiheuttanut pahoinvointia, joen voima ja tehtaat  tarjoavat vieläkin työtä ja toimeentuloa todella monille kaupunkilaisille. Sen rannat ovat rehevät lähes umpeen kasvaneet ja töyräät ovat metsäiset ja jyrkät. Etenkin Kymijoen pääuoman yläpäässä aukeaa Kymen jokinäkymiä aika niukkaan. Kymijoen yläjuoksu Iitin Pyhäjärvestä lähtien on tavattoman luonnonkaunis. Kanootilla hiljaisuudessa tämän luontoparatiisin tavoittaa parhaiten.

Pyhäjärven jälkeen alkaa lähes järvetön osuus mereen. Valkealan reitti yhtyy jokeen Harjunjokena Kouvolassa  jonka jälkeen on joen laajentuma Kuusaanlampi. Joki virtaa Kuusankosken taajaman läpi, jossa on puistomaisia kauniita  rantoja.

Salpausselän jälkeen joen varrella ovat Korian, Myllykosken, Ummeljoen, Inkeroisten ja Anjalan taajamat. Joki virtaa tällä alueella pääasiassa peltojen keskellä. Myllykosken eteläpuolella jokeen virtaa idästä Sorsajoki. Anjalankosken padon alapuolella levenee Anjalanlahden suvanto. Hurukselan kylässä joesta erkanee useita pieniä sivuhaaroja ja jokeen yhtyy toiselta puolelta Junkkarinjärvestä laskeva Juotjoki.

Joen länsipuolella on joen laajentuma Muhjärvi Ahvionkosken jälkeen seuraa alajuoksun ainoa asumaton alue Kouvolan ja Kotkan rajalla. Näillämain joki on runollisen monipolvinen juoksultaan ja jopa maalauksillinen, kuiten lähes koko matkaltaan. Kymijoki on Kymen ja Kouvolan helmi;  sen mahtivirran maine tulisi palauttaa, mikä vielä jäljellä on!

Kymijoki oli ennen Suomen etelärannikon merkittävin vaelluskalajoki. Vaelluskaloja nousi kaikkiin jokihaaroihin, mutta Korkeakoskenhaarassa Korkeakoski oli luonnollinen este nousulle. Muita jokihaaroja pitkin kalat nousivat Anjalankoskelle Ankkapurhaan saakka. Tärkeimmät vaelluskalat olivat lohi, taimen, siika, nahkiainen ankerias, vimpa,  toutain ja kuore. Niin hyvä lohijoki se oli silloin, että Kotkan Langinkoskelle rakennettiin jopa
Keisarillinen kalamaja lohestukseen ja virkistykseen Venäjän  tsaariperheelle!

Patojen, perkausten ja teollisuuden jätevesien vuoksi vaelluskalakannat romahtivat ja hävisivät lähes kokonaan 1950-luvun alkuun mennessä. Vedenlaadun paraneminen, kalaportaiden rakentaminen ja kalanistutus ovat elvyttäneet kalakantoja. Merilohi nousee jokeen ja lisääntyy nykyisin taas luontaisesti. Kymijoen alkuperäinen oma lohikanta ei säilynyt ja lohenistutuksiin valittiin nevanlohi, joka oli maantieteellisesti lähin säilynyt kanta.

Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen mukaan Kymijoen pohja on maailman saastunein tutkittu joen pohja. Pohjakerroksissa on erityisen runsaasti orgaanisia klooriyhdisteitä kuten dioksiineja ja furaaneja sekä elohopeaa. On arvioitu, että Kymijoen pohjassa on dioksiineja yhtä paljon kuin koko Suomenlahdella. Tämä on aika hätkähdyttävä tieto!

Pahimmin saastunut alue on Kuusankosken ja Keltin välillä.  Myrkyt ovat sitoutuneina pohjan sedimentteihin, eivätkä ne saastuta vettä ellei pohjaa pöyhitä? Myös Keltti-Myllykoski väli tulisi puhdistaa saasteita, jos se todetaan uusimmalla tekniikalla mahdolliseksi? Vesistöpäällikkö Visa Niittyniemi on sanonut "Me pystymme tekemään sen, asiasta on käytävä vain ensin arvokeskustelu!"

Tästä syystä joen pohjaa ei saisi yleisen tiedon mukaan ruopata. Kymijoen veden laatu on parantunut 1960-luvulta lähtien ja on nykyisin jo melko hyvä. Kalojen dioksiinipitoisuudet ovat hieman korkeampia kuin muualla Suomen sisävesissä. Mutta selvästi merikaloja alhaisempia. Elohopeapitoisuudet ylittävät varsinkin suurissa petokaloissa EU:n suositusrajan. Erilaisia koskia Kouvolan aluella on  Voikkaa,  Pessankoski  Lappakoski Kuusankoski, Keltti, Myllykoski, Anjalankoski (Ankkapurha), Piirteenkoski, Susikoski, Ahvionkosket  ja Kultaankosket, josta suurimmat on tosin valjastettu sähköntuotantoon.

Vaelluskalojen nousu tulee mahdollistaa vaellusaikana useimpina vuosina vähintään Kymijoen itähaara pitkin Anjalankoskelle saakka ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita. Kymijoen pilaantuneiden sedimenttien osittaistakin kunnostusta Kuusankoski–Keltti -välillä tulee selvittää, jos täydellinen puhdistus ei onnistu.

Kunnostuksesta saatava hyöty, työn aikainen lisäkuormitus, loppusijoitus ja kustannukset vaikuttavat loppulliseen päätökseen.Kymijoen vesistöalue kattaa hieman alle 11 prosenttia Suomen pinta-alasta. Se onkin yksi Suomen suurimpia jokia vesialueiltaan. Kymijoen varrella on erämaisia näkymiä rantametsineen, kosteikkoineen ja rantaniittyineen. Tästä ei monetkaan asukkaat Kouvolassa tiedä paljonkaan. Mikä on sääli!

Joella on mahdollisuus erilaisiin elämyksiin, jokiristeilyihin, melomiseen, kalastukseen. Moni puhuukin, että Kymijoki on eteläisen Suomen parhain lohijoki. Näihän se onkin, ikiaikainen merilohen nousuvietti tuo runsaasti lohta harrastekalastajille Kymijoen alapään haaroissa. Lohen nousu tulisi turvata Anjalankosken Ankkapurhaan asti.

Kymijoen arvo tulisi huomata, menneet virheet korjata. Siitä pitää tehdä Kouvolan kaupungin lippulaiva, se onkin meidän tärkein yksittäinen luontokohde. Se on oikea seudun sampo ja tuutori tulevaisuuteen, historiallinen kulttuurijoki parhaasta päästä. Tiesit kai sen?

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

LUOTTAMUS KOUVOLAN ELINKEINOTOIMEEN HORJUU?

VANHAT MOKAT SYÖVÄT USKOA HANKKEISIIN

Kouvolan elinkeinotoimi on ajautunut onnettomien tähtien alle.  Uusia työpaikkoja luovien elinkeinotoimen virkamiesten ja elinkeinoyhtiön lähes jokaista aloitetta epäillään. Kunnallinen elinkeinotoimi on kuitenkin korvaamaton apu ja välimies yritysten ja julkishallinnon välillä. Se toimii rahoituksen ohjaajana ja antaa kunnallista vetoapua kaipaavien uushankkeiden  suunnittelijana.

He tekevät sellaisia elvyttäviä hankkeita, joita ei kovalla rahalla alueille synny. Haitaksi niitä on vanhalle yritykselle nyt viimeksi kuorossa moitittu Valkealassa. Niitä sanottiin ennen vanhaan "hyvään aikaan" yleishyödyllisiksi hankkeiksi ja  onnistuessaan ne niitä parhaimmillaan ovatkin.

Käytännössä kaupungin elinkeinojohtaja suurella tilaajarahallaan johtaa ja linjaa hallinoi yksityiskohtia elinkeinohankeissa. Käytännön ja toteutuksen hoitaa meillä Kouvola Innovation oy omistaja ohjauksessa omalla toimialallaan. Se on kaupungin omistama elikeinoyhtiö. Tässä on se julkirahalla hyvää luova koneisto, johon pitäisi olla laajempi luottamus kaikkien hankeosapuolten välillä. Muuten hyvätkään aloitteet ei saa tuulta alleen.


Kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäellä on valtuustoryhmien kautta kaupunginhallituksessa omia erikseen sovittuja elinkeinoaloitteita. Nyt meillä kuitenkin menneet ikävät asiat painaa liikaa ja laimentaa luottamusta näihin elinkeinohankeisiin. Kaupunkilaisten on usko hyviinkin prjekteihin horjuu. Näinhän ei saisi dynamisessa kasvuhakuisessa kaupungissa olla. Tämä hallinnoinnin hajanaisuus pitäsi jotenkin eheyttää, luottamuksen palauttamiseksi näihin merkittäviin virkatoimiin.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juhani Pousi on oikein vaatinut uusien työpaikkojen luomista ja mistä ne muualta tulevat yritystoiminnasta. Tulee  luoda houkuttelevia mahdollisuuksia yritystoiminnalle tulla kupunkiin?. Uutta tekemisen meininkiä, veronmaksukykyisiä kasvuyrityksiä Kouvolaan!

Kuntasektori ei voi väkeä lisätä  toimintohinsa, vaan vähenevä jana on ilmeinen. Valtiollakin on omat säästövaatimuksensa, sieltä ei suurta apua löydy. Yritystoiminta ei hakeudu Kouvolaan ilman kunnollista suoranaista houkuttelua ja luottamusta alueen mahdollisuuksiin ja elinkeinotoimen palveluihin. Hehän Kinnon kanssa hoitavat yritysten julkishallinnoinnin uusperustannassa.

Elinkeinopolitiikka on usein luonteeltaan eripuraista ristikkäsistä eduista johtuen.  European Business Innovation Center Kymi Oy  on Kouvolalla 80% osuus, Pertti Eskelisellä 10% ja Iitin kunnalla 10% siivut, sen tehtäviin kuuluu elikeinopolitiikan hoito. Mikä sen tila on?

Kaupunginjohtaja elinkeinotoimi ja Kinnon työntekijät ovat näissä elinkeinoasioissa kirkonharjalla. Heidän tehtävä on synnyttää kaupunkiin ja maaseutualueille uutta elivoimaa osaamista yritystoimintaa ja työmahdollisuuksia. Tämä on se käytetty kolmijalka. Menneitä epäonnistumisia ei tietenkään pidä unohtaa, vaan niistä pitää oppia. Uusi Kouvola ansaitsee uuden alun myös elikeinotoimeensa!.

Syyttelevät puhuvat päät ja nenät pitäisi nyt kääntää jo tulevaisuuteen.  Tutkia kaikki mahdollisuudet miten uutta työllisyyttä voitaisiin kuntaamme aktiivisesti luoda. Kinno oy on revirillään tehnyt veran alla uutteraa työtä. Olen lähes kaiken jaetun infon läpikäynyt, voin vakuuttaa siellä on todella paljon hyviä hankkeita. Odottelen vaan rehellisiä tuloksia julkisuuteen punnintaan?

Viimeistään Repoveden luontokeskushankkeen kohkaus, sinänsä hyvä ja kiitettävä kansalaiskeskustelu osoittaa, jotain pitää tehdä nopeasti luottamuksen palauttamiseksi elinkeinotoimeen. Se on kaupungin virkamiesjohdon asia, hallintojohtajan aloitteellisuus ratkaisee, tietysti viimenkädessä se on omistajan ääni elinkeinoyhtiöissä.  
Luottamusmiestenkin tehtävä puida ja panna  polittisella tasolla asiaa tuloskuntoon.

Mutta avomuutta ja infoa tarvitsevat myös kuntalaiset, joka ovat maksumiehinä hankeissa ja lähes peloisaan odottavat seuraavaa puskasta tulevaa aloitetta. Kuin juoksevaa piikkipää hirveä auton valokiilaan, syyssatisessa sysimustassa yössä! Tämä on ikävä tilanne!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

REPOVEDEN KANSALLISPUISTO KAIPAA UUDEN VETURIN...

SYKSYLLÄ REPOVEDEN KANSALLISPUISTO ASETTUU TALVEEN...

Repoveden kansallispuisto on saamassa vihdoin viimein arvoisensa luontokeskuksen. Se on hyväksytty valmisteluun elinkeinojaoksessa huomattavin varauksin. Hanke on tietenkin puitava ensin erityisen tarkkaan ja kaikkien keskeisten osapuolien soisi tulla asiassa kuulluksi ja huomioiduksi päätettävä sitten yhdessä asiasta.

Tavoitteena tulee olla Pohjois-Valkealan elinkeinoelämän huomattava luontomatkailullinen ja elinkeinojen vilkastuttaminen. Uutta kansainväkistäkin modernia säpinää kaivataan sinne kipeästi, vanhojen yhdentähden* palvelujen varassa ei enää merkittävää kasvua synny! Hikinen rehkiminen erämaassa kaipaa vastineekseen kunnolliset kylpylä saunaosastot, tasokkaat majoitus ja ravintola- ja ohjelmapalvelut.

Orilammen lomakeskuksen asema ei  ole uhattuna tämän hankkeen takia. Päinvastoin huomattava volymin lisäys voi johtaa koko alueen yritystoiminnan elpymiseen uudelleen. Sehän tämän uuden hankkeen päämäärä täytyy ollakin. Mikään olemassa olevan yritystoiminnan tuho ei voi olla totta ja tuskin tulee lähitionoon abc-autioitumista tapahtumaan; elvyttävä pulppihan se olisi!. Jos ei lisävolymia tule, ei siihen yhteistä rahaa kannata satsata, vaan vanha luonnonrauhaan perustuva hiljaiselo sitten jatkukoot rikkumatta.

Ei kai sitä nyt siellä Valkealan yrittäjäpiireissä hiipuvaa jämähtämistä sinne pohjoiseen haluta? Kenties Vuohijärven puolelta löytyisi kiistattomampi paikka luontokeskuskelle, kiinteässä yhteistyössä Metsähallituksen kanssa?

Tosiasia on myös että ilman merkittävää julkista investointia sinne ei mitään olleellista uutta näytä muodostuvan. Uusalkuista ideointia korkealuokkaista majoitusta ja  tuhtia monenkeskistä uutuushanketta alueelle kaivataan, se on selvää. Lapin matkailun onnistuneet  luontokohteet puhuvat vahvasti Kinno Oy vetoisena tämän suurehkon hankeen puolesta. Näinhän sielläkin toimitaan kunnat tekee kunnallistekniikan ja kaavan alueelle..

Keskeisenä tulisi hankkessa olla kannattavan paikallisen yritystoiminnan tuki ja elvytys. Täysin kansallispuiston luontoarvoihin perustuva runsas ja hyvin kattavat palvelut tuottava viihtyisä ja vetävä jotenkin unikki ratkaisu järviluonto/ metsäluontokeskus.

Luontokeskuksen pitäisi tuoda kansallispuistoon pääasiassa uusia vaativia maksavia asiakkaita. Niitä joita erämaaluonto ja sen ehtat arvot se suuri rauha ja hiljaisuus todella kiinnostaa. Luontoklusteria jotka ovat valmiit viipymään aluella pitempäänkin. Arvoisia sinänsä tärkeitä päiväperhoja meitä paikallisia on siellä nyt riittämiin piipahtanutkin jo.

Markkinoinoinnin tulisi suunnata kansaivälisille ja kotimaan ekomatkailu ihmisille, jotka etsivät Suomen puhdasta järviluontoa ja sen runsaita aktiviteettejä. Kaupunkilaisia  perheitä, jotka haluaa kokea  koskematoman erämaa pysäyttävän elämyksen, seisahtua ja kuulla kaakurin unikkia aina yllättävää kirskuntaa.

Lämpimästi tervetuloa Kouvolaan pohjoisen järvialueen luonto- ja matkailukeskus. Asia on nyt  viimein saanut konkreettisen modernin hyvää lupaavan muotonsa.

Elinkeinoyhtiö Kinnossa tehty aiekonsepti on perinpohjainen ja  vaikuttaa toteutus kelpoiselta. Siellä muodostui  selkeä   suunnitelma Luonto- ja matkailukeskuksen perustamiselle ja hahmotus jämäkille  toiminnoille. Mikä pitkään etsitty puhdas yksityinen taho ja raha voisi toimia näin laajalla segmentillä?

Repoveden kansallispuiston tuntumaan sijoitetaan matkailukeskus, alueen matkailussa tarvittava kansallispuiston antiin perustuva palvelukeskus. Sen kautta  kansallispuistoon ja  järvipuistoon matkailijat  ohjataan alueille. Suomi- puusta rakennettu massivinen The Northern Light Point olisi hyvä urpaanien ihmisten luonnontuntemisen lisäämiseksi, pontimena kaikille luonnossa liikkumisen. Koulutuksen ja opastoiminnan tilavaraus sekä alueen ravintola ja majoitustilat. Toivottavasti hanke totutuu näin kattavana!

Repoveden keskukseen tullee myös  luontonäyttely, jossa alueen luonnon erikoispiirteet tuodaan esiin. Suunnitelmissa on myös  kokous- ja kongressikeskus. Keskuksen tilat toteutetaan monikäyttöisyyden periaatteella siten, että luontonäyttelytilat ovat käytettävissä pienimuotoisessa kokous- ja kongressitoiminnassa. Se tuo keskukseen toivottavasti uutta tuoretta asiakaskuntaa, tutustumaan siinä sivussa myös kansallispuston runsaaseen terveellisen hien tuottavaan luontotarjontaan.

Luonto- ja matkailukeskuksen arvioitu kustannus on noin 6,2 miljoonaa euroa. Kustannusten jakautuminen eri tahoille on suunniteltu siten, että perusinvestoinnista 10 % katetaan toimintaan osallistuvien yritysten osuuksilla, 20 % kaupungin suoralla investoinnilla ja 70 % investoinnista muodostuu julkistahojen tukirahoituksesta ja muista suorista investoinneista.

Lopullinen malli muodostunee Kinnossa  hankkeen valmisteluhankkeessa. Suoran investoinnin lisäksi kaupungin tulee varautua alueen kehittämiseen tähtäävien kehityshankkeiden kuntarahoitusosuuksiin. Mielestäni pienyrittäjien opastoiminnan tukemiseen olisi erityisesti panostettava, eikä pistää heitä nurkaan mököttämään kuksoineen lerppahatuissaan tyytymättöminä ohueseen osaansa. Niin ei saa käydä!.

Kun on puhuttu että kaikki palvelut viedään pois suurkunnan lievealueilta, jos sitten jotain merkittävää ollaan sinne periferiaan antamassa, ei pitäisi olla heti niitä torpaamassa. Jari Larikan kannan kyllä vaalien alla ymmärrän, sen missä hän kannattaa uusinvestointeja luontomatkailuun Repoveden kansallispuiston luontotarjonnan hyödyntämiseksi paremmin.Muu on pelkkää omalehmä ojassa Orilampi populismia, nostalgista tarrautumista menneeseen, näin se valssi menee...

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

ISYYS ON MIESTEN JUTTU, ONKO MIEHENÄ YHÄ MESSEVÄÄ OLLA?

On tulossa järjestyksessä kuudes miesten viikko. Teemana on "Isyys on miesten juttu!" Miehenä on vielä kaiken kaikkiana aika messevää olla. Myös Suomen eduskunnassa tapahtui viime viikolla läpimurto miesrintamalla. Miesverkosto on sinne lähiaikoina perusteella. Kansanedustajat Kari Uotinen ja Kouvolan Jari Larikka on valittu sen johtokaksikoksi. Herrat ovat päättäneet kirjottaa uuden luvun miesparan puolesta maassamme. Tarviiko mies puolustusta? Se lienee kyseenalainen kimurantti juttu. Heikot uusavuttomat miehet ja eroissa perheistään kipuilevat  kyllä vertaistukea  taitavat tarvita. Meitä on miehinä moneksi,
 kuten rakkaita naisiakin.


Tähänkö on kaikessa pohjimmiltaan oikeassa tasa-arvo vaatimuksissa ja kaikessa "periksi antamisessa" tultu? Miehen absoluuttisen isäntäaseman horjuminen ja monet miehen asemaa tasaavat toimenpiteet on tosiasia.! Naiset ovat rynnineet myös kaikilla rintamilla miesten perinteisesti hallitsemiin napahommiin, se on saanut etenkin vanhat miehet hämmenyksiin ja nyt liikkelle yli puoluerajojen.  Edustaja Jari Larikka odottaa kaikkien mieskansanedustajien liittyvän syksyn aikana uuteen äijäverkostoonsa! Jos näin käy Suomen eduskunnan mieshistoriaan lienee tulossa uusi paalutus. Onko jouduttu identtiseen ahdinkoon, naisten käydessä lähes kaikkialla yhteiskunnassa täysverisestä ravakasta miehestä? Lasten synnytys sentään on vielä naisten heiniä, miestä ei siihen prosessiin enää edes välttämättä haluta. Pelkkä sperman luovuttaja tarvitaan!. On se pojat niin väärin!.


Naisliikkeen kiehtova voima on saattanut miehet jo jotenkin altavastaajan asemaan, ainakin henkisesti inisemään oloaan, vitsit mieskö kaipaa nyt  jo apua edunvalvontaa?. Me isät isänpäivänä, isyys ja miehet ylipäätään ovat olleet viime aikoina reimasti tapetilla. Keskustelua on käyty miehille korvamerkityn perhevapaan lisäämisestä, isyyden arvostuksesta, isyyslain muutostarpeista. Nuorten miesten kasvavasta syrjäytymisestä on tullut hätkähdyttävä ongelma!. Miten isyyttä voisi tukea ja vahvistaa siten, ettei se olisi vain veristä oikeuksista kamppailua, vaan paremminkin rakentavaa yhteistyötä hyvinvoinnin  ja perheen tasaarvon puolesta? Isyyden arvostuksen  selkeä  kohottaminen on ensiarvoisen tärkeää nyt. Puntaria on nyt siirrettävä varmaakin vähän taa päin!


Äitiyden luonnollista arvoa ja keskeitä vahvaa asemaa ei isyyden kohottaminen uhkaa. Pareminkin on oletettavaa - siitä hyötyy lapset kaikkein eniten. Erossa miehen asema on tunnetusti erityisen heikko ja usein se käytännössä otetaan pois. Jos isä ei kyllin hanakasti pidä kiinni oikeuksistaan. Isyyden lähes täydellinen "riisto" erossa lyö miehen erityisen itsetunnottomaan tilaan. Ankaran itsetuhoinen juopottelu näytää kumpuavan juuri tästä naisen taholta koetusta kostotoimesta. Tällöin pallo on usein todella hukassa isiltä. Siinä alingossa on leikki kaukana, mustat ja valkoiset enkelit käy periraamatullista taistelua miehen kärsivästä sielusta. Usein vain uusi ihana nainen voi siitä "vaskiämpäristä" itkuisen isän pelastaa auvoiseen rakastavaan sylihoitoonsa.!


Tasa-arvolakiin sisältyy nykyisin vakavia ongelmia, jotka edistävät miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää. Vakavimpana ongelmana on se, että lain tavoite on tavattoman epäselvästi määritelty. Tämä on johtanut siihen, että tasa-arvolain ja samalla koko Suomen tasa-arvopolitiikan tosiasiallinen tavoite on määritelty STM:n tasa-arvoyksikön sekä tasa-arvovaltuutetun toimesta. Se on virkatoimi näyttää kiteyteen naisen aseman lähes yksipuoliseksi varjeluksi. Onko lain soveltaminen unohtanut miehet kokonaan ja laista on tullut jopa jopa tulppa muuten huippupäteviä miehiä saamasta muuten ansaitsemaansa työpaikkaa. Onko munat on ja haitta hyvän työn saamiseksi?.Ei kai nyt sentään!


Koska tasa-arvolain ja tasa-arvopolitiikan tavoitteen määrittely on jätetty virkamiesten tehtäväksi, on tämä johtanut toisinaan mielivaltaisiin ja miehiä syrjiviin tulkintoihin viranomaistoiminnassa. Miesten tasa-arvoa vaativat tahot pyytää eduskuntaa vakavasti perehtymään nykyisen tasa-arvolain ongelmiin sekä niihin ratkaisuehdotuksiin. Osittain varmaan eduskunnan miesverkostokin on perustettu tämän takia, kun on tämä toiseen laitaan lipsahtanut tilanne on koettu jo yhteiskunnan miehistössä vähintäänkin huolestuttavaksi? Miehet porskuttaa kyllä ylipäänsä yhä sikana, siitä ei ole epäilystäkään.

Miesliike ei tietenkään saa nousta ykskantaan naista vastaan, vaan kaikki rakentavat ja eheyttävä toimet miehen ja koko perheen puolesta tulee olla linjassa yhdenvertaisuuden kanssa.Tämä miesten parveilun omainen liikehdintä osoittaa pohjinmiltaan miten tehokkaasti naisverkostot ovat Minna Ganthista lähtien toimineet naisen aseman parantamiseksi ja ohiko.? Suomessa miesten ja naisten tasa-arvo on kansainvälisesti tarkasteltuna aivan huippuluokkaa.

Onko nyt tultu  siihen että naiset ovat saavuttaneet jo niin suuren "edun" napakuudellaan, että miehen ei auta muu myöntää avoimesti naiset on in mies out. Vaatiiko
todella nykyisen miehisyyden säilyttäminen  näin voimakasta viisaitten päitten yhteen lyöntiä? Mene ja tiedä!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

VANHUSHUOLLON TILA ON EDELLEEN SUOMESSA HÄPEÄLLINEN!

KAKSI MUMMOAKO SUOMESSA LIIKAA?

Valviran viimeisin tutkimus tältä kesältä on todennut vanhustenhuollon olevan edelleen Suomessa huonolla tolalla, lähes häpeällinen. Mitään parannusta ei yhteiskunnallisesta polemiikista huolimatta ole  tapahtunut. Yleisesti väitetään hoidon olevan pääosin hyvää, joitan poikkeuksia lukuunottamatta. Se on kuitenkin luulottelua hyväuskoisuutta, eikä pidä pakkaansa  tämän erityisen kattavan tutkimuksen valossa. Tilanne on kentällä täysin päinvastainen ja  sillä siisti!

Onkin tarpeellista kysyä viimein, missä viipyy vanhusasiamies ja puhipuhuttu vanhuslaki  hyvähoidon suositusten saavuttamiseksi? Missä viipyy ylipäänsä valtiovallan ja kuntien  pikatoimet asian korjaamiseksi? Yhteiskunnan tila näkyy parhaiten siellä, miten se kohtelee kaikkein heikompia jäseniään. Pohjimmitaan on kyse ihmisyydestä ja eettisyydestä ja moraalista!. Kaikki nämä arvot on heitetty nyt romukoppaan!

Valviran tehtävä on parantaa ohjauksen ja valvonnan keinoin oikesturvan toteutumista ja palvelujen laatua sosiaali- ja terveydenhuollossa.Selvityksen perusteella Valvira ja aluehallintovirastot käynnistävät 184 vanhustenhuollon yksikköä koskevan valvonnan. Kansalaisten voimakas kritiikki vanhustenhoidon epäkohtiin on saanut sentään valvovat viranomaiset liikkeelle. Se onkin yön ainoa valopilkku, tässä vahushuollon murheellisen kestämättömässä umpiperässä!. Suomessa puhuttiin pitkään ettei 50-vuotias kelpaa enää työelämään. Onko nyt niin sama asenne on vanhushoidossa, ei anneta kunnon hoitaakaan, kunhan säilytetään kutakin aikansa?

Erityisiä  toimenpiteitä kohdistetaan niihin toimintayksikköihin, jotka jättivät muistutuksen jälkeenkin vastaamatta kyselyyn. Suomessa ei ole kyse pelkästään rahasta vaan asenteet ja arvot ovat jotenkin oudon vastahankaiset, etten sanoisi Jumalattomat.. Vanhuksia ei enää  kunnioiteta niin kuin joskus ennevanhaan, vaan tilalle on tullut kylmä talousajattelu diorisointi  käskyttäminen vanhusten alistaminen jopa "moppaus" ja suurissa yksiköissä tehdasmainen vanhusten käsittely on arkipäivää! Idealismi on kauhella tavalla kuollut ja kuopattu ja poliisi tutkii lopulta asiaa, ruumita kaivetaan haudoistaan?

Vanhushuollon tilat ovat parantuneet ja viihtyisyyteen on panostettu hiukan lisää viime aikoina, mutta masentava steriili laitosmaisuus iskee vasten kasvoja edellen kaikkialla kuin märkärätti. Vanhustenhoidon ja viriketoiminnan kärkimaita maailmassa on Tanska. Siellä on todettu vanhusten tarvitsevan värikylläisen erilaisia haasteita tarjoavan asuin ja hoiva ympäristön, todellisen "huvikummun" säilyttääkseen korkean vireystilan elämässään! Vanhus voi jopa parantua ruokavalion liikunnan ja harkitun viriketoiminnan ansiosta! Suomessa vanhusten totaalinen yksinäisyys on kaikkein polttavin ongelma! Koneruokintaa suunnitellaan kuin eläimille!

Positiivinen yhteisöllisyys on kantavana ajatuksena kaikissa mallimaissa. Amerikassa on menty niin pitkälle että lattiat on vinoja, ovet erikokoisia, seinät ja katot rakennettu mitä ihmeellisimmiksi, väribaletin hehkeämmät värit on käytössä. Huonekaluilla on monia käyttötarkoituksia kekseliäiden senjorien käyttää! Niissä tiloissa vanhukset kuulemma kukoistavat ja ovat viriilejä, innostuvat asioista voivat siellä paremmin kuin kuin missän muualla yhteiskunnassa. Näin yhteiskunta haluaa palkita ja kannustaa kunniajäseniään.
Meillä puhutaan mistä kaakelista paska on helpoimmin putsattavissa.

Tarkastetuista 1237 vanhustenhuollon yksiköstä vain 149 paikasta 12 % täytti kaikkien asetettujen indikaattoreiden kriteerit. Niissä saavutettiin vähintään alin hyväksyttävä taso. Muut 1088 yksikköä alittivat riman ainakin yhden kriteerin kohdalla. Yleisin puute oli liian pitkä yötauko ruokailujen välillä on 11 tuntia tai enemmän. Tässä piilee se häpeällisyys kuivettuminen ja nälkä, se on sietämätön epäkohta.

Kysynkin missä se hoitoa tarvitsevien vanhusten hyvinvointivaltio on, josta politikot tasavallassa  edelleen hartaudella puhuu? Eikö vanhukset ole tämän maan rakentaneet ja ahkeralla työllään ylöspanneet?

Yksityisessä vanhustenhuollossa korostuu etukäteisvalvonta. Aloitettavaan ympärivuorokautiseen sosiaalihuollon toimintaan on saatava lupa aluehallintovirastolta.  Luvan saaminen edellyttää selvitystä toiminnasta, tiloista ja käytettävissä olevista voimavaroista. Toiminnasta on myös annettava vuosittain toimintakertomus aluehallintovirastolle. Julkisen sektorin vanhustenhuollon yksiköillä tällaisia vaatimuksia ei ole. Ennakoiva valvonta, esimerkiksi omavalvontasuunnitelmat, parantaisivat Valviran näkemyksen mukaan vanhustenhuollon laatua myös julkisella sektorilla.

Julkisissa vanhustenhuollon toimintayksiköissä on keskimäärin vähemmän hoitoon osallistuvaa henkilökuntaa ja henkilökunnalta puuttuu tehtävään vaativa kelpoisuus useammin kuin yksityisellä sektorilla.

Taustalla saattaa olla se, että runsas neljännes julkisen sektorin hoitolaitoksista on vanhainkoteja, kun taas yksityissektorin laitoksista vain kolme prosenttia on niitä. Suurin osa vanhainkodeista on vanhoja laitoksia, joita perustettaessa henkilökunnan kelpoisuusvaatimuksia ei vielä ollut.

Sosiaali- ja terveysministeriön laatimien Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen mukaan henkilökunnan määrä ja koulutusvaatimukset samoin kuin vanhuksille varatut tilat on mitoitettava sen mukaan, kuinka paljon ja millaisessa kunnossa olevia vanhuksia yksikössä hoidetaan. Julkisissa vanhainkodeissa ja muissa yksiköissä hoidetaan useammin huonokuntoisia vanhuksia kuin yksityisissä.


Henkilökunta, koulutus ja tilat on mitoitettava hoidettavien kunnon mukaisesti, jotta saavutetaan ainakin vähimmäisvaatimukset täyttävä palvelutaso. Paljon apua tarvitsevien ihmisten hoidon on oltava yhtä laadukasta kuin muidenkin. Laadukas toiminta edellyttää myös asianmukaisia toimintatapoja, hyvää toiminnan johtamista ja oikeanlaista asenneilmapiiriä.

Selvityksen perusteella löytyi vain vaivaiset seitsemän (7) yksikköä, jotka täyttävät vanhustenhuollon laatukriteerit erinomaisesti. Nyt pyydetään heitä antamaan tietoja siitä, miten erinomaisiin tuloksiin on päästy. Viranomaiset jakaa näin saatuja tietoja hyvistä käytännöistä muualle vanhustenhuoltoon.Valvira laatii selvityksen pohjalta vanhustenhuollon yksiköille vanhusten ravitsemuksen turvaamiseen liittyvän toimintaohjeen. Ohjeessa kiinnitetään erityisesti huomiota päivärytmin järjestämiseen niin, ettei ilta- ja aamuruokailun väli veny kohtuuttoman pitkäksi. 


Vanhushoidon puutteet ovat varmaakin niitä iäisyyskysymyksiä, jotka korjaantuvat vain luonnollista tietään kalmiston kautta?.Vai voisiko hyvinvointivaltio sittenkin panostaa arvokkaaseen hoitoon ja korjauttaa havatut puutteet? "Ei kenkään oo huono ihminen, vaan toinen on heikompi toista".


Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki