TALVINEN JOULU IDYLLI
Jouluna me ryhdymme ajattelemaan miten huomioida läheisiämme. Homo Sapiens ajatteleva ihminen pysähtyy miettimään tätä talvista kaikeutta olemisensa ja Joulun syvintä tarkoitusta. Ja heräämme yhtäkkiä keskellä pimeyttä ihmeelliseen valkeuteen. Tekeydymme lempeäksi hyvää jouluruokaa jakaviksi, lahjoja antaviksi joulupukeisi ja joulumuoreiksi. Anteliaiksi runsaudensarviksi. Ne kaksi ja muut määrättiin verolle pantavaviksi kukin omassa kaupungissaan. Me ostamme lapselle kultaa mirhaa ja suitsukkeita nykyversioina. Kuten kolme itämään tietäjää ja ne neljä tiernapoikaa laulavat tästä ja saavat palkkansa.
Punanenäisiksi tontuikiskin meistä on. Porsastellaan ja ne kinkut tulevat syödyksi. Saturniaanisen talvipäivänseisausjuhlan palvojat täyttyvät juovuttavista raaka-aineistaan. Juicen sika-laulu kaikaa m3 soittimissamme ja lähiöiden aukiolevista tuuletus-
ikkuinoista. Tulemme äkkiä kuin taikavoiman ohjaamina jouluihmisiksi. Juhlan päähenkilö Jeesus-lapsi siinä tohinassa " hankeen nukkuu unhoituu". Aika-ajoin pakanuus tavarataivaineen markkinahelvetteineen dippaa meitä siihen pirun liemeen.." Heinillä härkien nukkuu kuitenkin meistä lapsi viattomin", jos vain sen ruoka suussa muistaisimme.
Rakkaat suomalaiset ja muu kansainvälinen lukijakuntani! Ei siinä ole mitään ihmeellistä näin on toimittu kautta vuosisatojen kristikunnassa ja Suomessa Anno Domina ajast`aikaa siitä asti kun Joulua alettiin yleisesti viettämään pakanallisen Rooman valtakunnassa..."Iloitkaamme ja riemuitakaamme onhan nyt Jouluaatto" Jeesuksen syntymänjuhla...kiljui myös Juhani Jukola veljillensä - Miksei me poloiset pojat ja Te rakkaat joulutyttöset myös toisillemme sanoisi, jo vain raasuja kristittyjä oomma kastettu ja rokotettu ainakin siististi niin.?
Suomalaisen joulun ihanteisiin liittyvät kynttilät itsetehdyt jouluruuat. Omatekoiset koristeet ja joulusauna on Suomessa must. Jouluun on liitetty vanhan pyhäinpäivän tienoille ajoittuneen sadonkorjuujuhlan, kekrin piirteitä. Ruotsalaisilla ja suomalaisilla joulupukki (nuuttipukki) oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi - pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohesta tehty naamari ja nurin käännetty lammasnahkaturkki.
Pikkulintujen ruokkiminen jouluna on vanha tapa ja kuuluu talonpoikaiskulttuurin viljelytaikuuteen. Joulun ohra - tai kauralyhteen tarkoitus oli saada linnut jättämään kesällä viljan rauhaan. Muinaissuomalaiset mahdollisesti ajattelivat, että kuolleet eli sielulinnut olivat elävien kanssa mukana keskitalven juhlassa. Siihen on voinut myös liittyä uskomus, että linnut tuovat talolle onnea. Ruotsissa kirkko vastusti tapaa ja se oli Suomessakin katoamassa kunnes eräät lehdet ja hyväntekeväisyys järjestöt elvyttivät sen. Luontoa säästääkseen jotkut voivat joulukuusen hankkimisen sijasta valita pihalta tai lähimetsästä puun ja koristella sen talven eläimille. Oksille ripustetaan talipalloja.
Perinteisiä joulukoristeita ovat himmeli ja olkipukki. Oljesta tehdyt koristeet tulevat kekristä, sadonkorjuun juhlasta. Joulukalenterit tulivat Suomeen toisen maailmansodan jälkeen. Ennen lahjojen jakoa käydään usein hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukuhaudoille. Tapa alkoi Suomessa 1900-luvulla ja yleistyi talvisodan jälkeen sankarihaudoilla ja pian muillakin. Kaikki protestanttiset kirkot eivät hyväksy haudoilla käyntiä tavan pakanallisen alkuperän vuoksi. Kekrin kuuluneet vainajien hyvittely- ja kestitystavat siirtyivät jouluun. Nykyisin kynttilöitä voidaan sytyttää yhteisenä kokemuksena vainajien muiston kunnioittamiseksi.[
Kristillistä sanomaa arvostavissa perheissä voidaan lukea ennen ateriaa jouluevankeliumi. Tapa yleistyi 1800-luvun lopulla herätysliikkeiden vaikutuksesta. Jouluaamun hyvin aikainen joulukirkko kuuluu protestanttiseen perinteeseen. Kirkossa kuullaan jouluevankeliumi ja veisataan Lutherin virsi 21 Enkeli taivaan. Aikaisemmin luterilainen kirkko suhtautui joulukirkkoon ankarasti. Jos ei ollut kirkossa, sai vuosittaisilla kinkereillä julkiset nuhteet.
Saunominen eli joulusaunassa käyminen on vanha ja edelleen yleinen tapa.Joululahjojen antamista alettiin harrastaa 1800-luvun alussa varakkaissa perheissä.Tapa syödä runsaasti jouluaterialla periytyy muinaissuomalaisilta ja liittyy maatalousvuoden kiertoon sekä talvipäivänseisauksen tienoilla vietettyyn valon juhlaan.
Suomalaiseen joulupöytään yleensä kuuluvia ruokia ovat muun muassa erilaiset laatikot, yleensä porkkana- lanttu- ja perunalaatikot sekä erilaiset kalaruoat kuten kylmäsavustettu lohi graavilohi graavisiika. Jouluaattona syödään yleensä riisipuuroa. Jouluna syödään myös joulutorttuja ja piparkakkuja. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia kansan jouluruokia. Ohra vaihtui riisiin 1800-luvulla. Laatikkoruoat, luumukiisseli ja piparkakut omaksuttiin säätyläissaleista talonpoikaispöytiin 1800-luvulla ja 1900-luvulla. Joulukinkku syrjäytti kekripässin myöhään. 1940-luvulla sen haastajaksi tuli kalkkuna. Kossu on syrjäyttämässä joulukaljan juomana.
No eiköhän tässä ole joulujorinaa tarpeeksi, minä taidan laittaa kohta kinkun uuniin.
Ado Sakari Ala-Krekola
Huurteinen Kasarminmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti