KOUVOLAN VANHUSPALVELUT PANTAVA KUNTOON JO NYT!



IKÄ-IHMISTEN HOIVAPALVELUISSA KOROSTUU KODINOMAISUUS



Kouvolassa on meneillään vanhusten hoivapalveluiden uudistus. Se on tärkeä osa terveyspalvelurakenteiden uudistusta RATAMO-hanketta.

Kaupungin hoivakoteja on tarkoitus korvata rakentamalla yksityisiä tehostetun palveluasumisen yksiköitä lisää.  Projektilla on haussa on jopa 7 miljoonan euron säästöt kaupungille. Onnistutaanko tässä hurjassa tavoitteessa on enemmän kun tuhannen taalan paikka.

Tehostetussa palveluasumisessa asuminen kuuluu avohuollon piiriin, jolloin asukas voi saada Kelan asumistuen ja hoitotuen.  Kyse ei saa olla kuitenkaan pelkästään rahasta, vaan myös uuden vanhuslain velvotteista. Tämä tosiasia on  Kouvolassa ajottain unohdettu.

Ulkoistetut hoivapalvelut eivät  ole mikään mörkö sinänsä. Ei niitä tule peltä vaan kilpailuttaa ja katsoa konsepti huolella.  Kun kaupunki ja potilas muuttuu asikkaaksi voisi odottaa palvelun perustellusti myös paranevan. Kaupungin valitsemalta palvelutottajalta voidaan vaatia hyvää laatua ja sitä tulee myös valvoa kaupungin toimesta yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain nojalla.

Mielestäni uuden Kouvolan vanhuspalveluja tulee tarkastella  puhtaalta pöydälta ja uudistaa ikäihmisten hoivapalvelut parhaaseen mahdolliseen kuntoon.  Ne ei voi niine hyvineen olla hyvällä tolalla vaan ne on laitettava uuden Kouvolan vaatimusten mukaiseksi. Vanhuspalveluita tulee parantaa ja kehittää kuntoutusta ja muita laitoshoitoa vähentäviä tukipalveluita.

Niitä tulee kehittää kokonaisuutena ajan vaatimusten mukaisesti ja uutta vahuspalvelulakia ennakoiden.  Ikä-ihmiset eivät ole yksi tasapäinen joukko vaan palvelutarpeet ja hoivavaatimukset ovat hyvinkin moninaiset. Siksi pelkkä vaalitaktinen vanhaan rakenteeseen tarrautuminen ei ole viisasta  ja jos sille  linjalle haetaan kuntavaaleissa kannatusta ollaan pahassa umpikujassa.   Realielämässä sitä vanhassa pitäytyvää linjaa on kuitenkin hyvin vaikea noudattaa.

Tavoite tulee olla ikä-ihmisten arvokas elämää  omassa kotdissaan  ja tarvittaessa  hyvän kattavan kotiavun turvin. Kun hoidontarve kastaa ja kotona ei selvitä, senkin jälkeen kodinomaisuus tulee säilyä palveluissa mahdollisimman pitkään. 

Oikeutetusti voidaan odottaa ja vaatia  palvelujen paranevan uudistuksien myötä. On täysin selvää, että vanhoja laitoshoitoon perustuneita luutuneita käytäntöjä on muutettava vuoden 2013 alussa voimaan tulevan uuden vanhupalvelulain velvotteiden takia.  

Uusi vanhuspalvelu laki edellyttää kunnilta tuntuvaa ryhdistäytymistä ja kouriintuntuvaa tuntuvaa asennemuutosta!. Vanhuspalvelulain uuden luonnoksen tavoitteena, on että iäkäs henkilö kokee elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi.  Näissä on Valviran tutkimuksissa havaittu puutteita.

Lähtökohtana palvelujen saannille on iäkkään henkilön toimintakyky,  ikä ei sinänsä asiaa ratkaise. Laitoshoito tulee enää kyseeseen ainoastaan silloin, kun se on täysin välttämätöntä iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta.

Iäkkäitä palvelevassa toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, kelpoisuus ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden lukumäärää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta.

Vanhuspalvelulakia suunnitelleessa ohjausryhmässä mukana ollut emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä kehuu esitystä hyväksi ja monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Esitys parantaa vanhuspalveluja monella eri osa-alueella. Hän sanoo lakiluonnoksen myös huomioivan henkilöstötarpeet.   Mitään kaavamaisia hoitajamääriä ei luonnoksessa kuitenkaan ole. Ne kuulemma hoidetaan myöhemmin lain astuksiin

Jatkossa on helpompi vaatia hyvää hoitoa, kun hoidettavien ja omaisten vaikutus- ja valvontamahdollisuudet paranevat. Tämä on hyvä askel säilövästä laitoshoidosta kohti ikäihmisten ylläpitävää ja kehittävää hoitoa, Kivelä hän puntaroi terävästi. Tämä on loistava asia ja jos se viedään käytäntöön uusi sivu on kääntynyt Suomen vanhuspalveluissa!

Hyvä tietotaito yhdistettynä oikeisiin asenteisiin vähentäisi lääkehoidon ja käsiparien tarvetta. Uutta vanhupalvelulakia on lupailtu eri hallitusten toimesta jo riittävän kauan. Toivottavasti tämä uusi vanhuspalvelulaki täyttää siihen asetut suuret odotukset.

Vanhusväestö on koko hyvinvointiyhteiskunnan raataen rakentanut,
joten vaatimus hyvään hoivaan senioriaikana  ja etenkin elon väistämättömissä viime käänteissä ei ole katteeton.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

ONKO PIMPPI VALLAN ALLA VAI VALLOILLAAN?

KIRJAN ETUSIVU ON KOHOKUVIOITU

Tänään on kirjan ja ruusun päivä. Minun valintani on "päätoimittajien" Katja Kettu ja Krista Petäjäjärven kokoama  kiintoisa antologia Pimppini on valloillaan, se käsittelee naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä. Kirja valottaa naisen kannalta  seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä pimeitä vallan manovereitä ja luutuneita alistussuhteita. 

Asia on varmaan ikuinen niin kauan kun nainen ja mies ovat toisistaan täysin riippuvaisia kumppaneita ja toisaalta kova fyysinen ja seksuaalinen pantterimainen taistelupari.  Nainen luonnostaan heikompana ja haavuttaisempana traumatisoituu pahemmin kuin mies.

Kirjaan nimeen liittyy jännä kaksoismerkitys, valloillaan merkitsee myös vallatonta menoa kuin vähemmin tunnettu vallankäytön alla olevaa. 

Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa myöskään miesten kokemaa seksuaalisen vallankäyttöä, joskin se on huomattavasti vähäisempää. Armoton pihtaus avioliitossa on tuskaa,
olemmehan me heterot paljolti luonnostaan vahvan vietin takia "pillunorjia". 
Miesten on siitä erityisen vaikea puhua.

Itse miehenä käsitin Pimppini on valloillaan-nimen myönteisenä naisenergiana ja naiseuden keskeisenä voimana. Sellaisena sen kuvaa Riikka Pulkkinen tekstissään Erään loven vapautuminen. Siinä kerrotaan tytön heräämistä siihen, että pillu alkaa ajatella.

Naisen halu ja seksuaalisuus kuvataan vallankumouksellisena voimavarana. Kirjoittaja kehottaa lukijoita avarakatseisuuteen, koska seksuaaliseen muodonmuutokset saavat aikaan hämmästyttäviä olemisen muotoja. Tämä taiteeseen liittyvä ajattelutapa saa jatkoa Sinikka Vuolan runoissa: ”Kätteni alla se on kokonainen nainen, heti halusta selällään." 

Teoksessa kaunokirjalliset ja tieteelliset tekstit kulkevat lomittain. Se alkaa sosiologian dosentti Sari Näreen ja kätilö Susanna Ruuhilahden artikkelilla. Artikkelin mukaan seksuaalinen vallankäyttö on piilotettua valtaa, jonka kautta naisen tilaa ja toimintaa säädellään.

Piilotetun vallan avulla naiset kasvavat pelkäämään kunniansa tai turvallisuutensa puolesta ja rajaamaan toimintatilansa. Tämä "turvattomuuden tunne" on kautta aikain pitänyt tiukasti kotona miehen luona lasten kanssa ja tilanne rajoittanut naisen toiminnan piiriä.  

Luottamus ja turvallisuuden tunne ovat avaimia seksuaaliseen hyvinvointiin. ”Jos luovumme luottamasta, luovummeko myös syvemmästä nautinnosta?” yhdessä artikkelissa kysytään.  Luottamus turva ja henkinen vapaus muuttuu syväksi rakkaudeksi, joka on hyvin nautinnollinen voimaannuttava tila. Yhtälailla kun lasten saaminen on yleensä pariskunnille. 

Kirjan nimi johtaa lukijan paljolti harhaan, koska suurin osa teksteistä käsittelee ahdistelua, väkivaltaa tai raiskauksia. Kaikkea sitä eläimellisyyttä, johon vain ihminen pystyy.

Piia Puu Oksanen nivoo artikkelissaan seksuaalisen vallankäytön osaksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.  Se on häneen mukaansa sateenvarjo, jonka alle mahtuu laaja kirjo erilaisia väkivallan muotoja ihmiskaupasta tyttöjen sukuelinten silpomiseen, seksuaalisesta väkivallasta pakkoavioliittoihin.

Ei pelkästään yksilöiden välillä vaan rajoittaen naisten ja tyttöjen käyttäytymistä ja mahdollisuutta toimia vapaasti maailmassa. "Median pornoistumisen lisäksi sukupuolittuneen, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan fiktiivinen esittäminen on lisääntynyt kaikissa medioissa"; toteaa tutkija Sanna Karkulehto artikkelissaan. 

Seksuaalinen väkivalta ei loukkaa yksin seksuaalisuutta ja siihen kuuluvaa itsemääräämisoikeutta, kirjoittaa seksuaaliterapeutti Maaret Kallio.
Se turmelee usein käsityksiä muun muassa ihmissuhteista, luottamuksesta, turvallisuudesta, hallittavuudesta, omasta kehosta ja sukupuolesta sekä läheisyydestä.

Hän myös muistuttaa ettei seksuaalinen väkivalta ole koskaan seksiä, vaan väkivaltaa. Seksuaalinen vallankäyttö ja väkivalta paitsi tuottaa, myös ylläpitää pelkoa. Ei tälläisessä pelossa tarvitse kenenkään elää.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus koskee yhtä lailla huntuun kuin napapaitaan pukeutunutta. Naisten asema länsimaissa on paljon kohentunut, mutta onko jotain todella merkittävää naisten asemalle länsimaissa tapahtunut on hyvä kysymys. 

Seksuaalista väkivaltaa ei pidä kenenkään naisen eikä miehenkään sietää, vaan siihen pitää puuttua hakemalla ajoissa vapauttava ratkaisu. Tämä on helppo sanoa, mutta vaikeaa totuttaa.

Rohkeiden naisten kirjoittama kirja kannattaa kyllä lukea, se aukaisee näkökulman maailmaan, jota emme haluaisi ehkä uskoa lainkaan todeksi. Josta kuitenkin meillä monilla voi olla kuitenkin karvaita verenmakuisia nöyryttäviä kokemuksia.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

IKEAN TULO KOUVOLAAN OLISI RIEMUVOITTO

IKEAN  TULO KOUVOLAAN ON VIELÄ EPÄVARMAA

Uutta tuulta purjeisiin saanut Ikean tulo Kouvolaan olisi makea riemuvoitto.  No ei nuolaista ennen kun tipahtaa. Se kuitenkin vahvistaisi entisestään Kouvolan vahvaa kauppapaikkamainetta. Pelkkä kaupungin imogonrakennus ei auta, jos todellista oikeaa supstanssia ei sen takana käytännössä ole.

Ikean viides myymälä Suomessa avataan ensi kesänä Kuopiossa. Seuraavaa uuden konseptin mukaista myymälää suunnitellaan tänne kaakonkulmalla.  Täällä meillä on laaja noin 200 tuhannen asiakkaan ostajakunta. Mielestäni se toisi tervettä moninaisuutta Kouvolan tietyllä tavalla keskittyneeseen kaupan rakenteeseen.

Toivottavasti vaaka kallistuu tänne Kouvolaan,  niin merkittävä päätös se olisi alueen palvelurakenteen työpaikkojen ja kaupan kehityksen kannalta. Samalla tulee yksi uusi merkittävä syy lisää viihtyä asua ja poiketa Kouvolassa. Niistä on ollut jonkin moista pulaa, etenkin satunnaisten matkailijoiden puntareissa.

Jos oikein hyvin käy Kouvola voikin olla seuraava Ikean kauppapaikka. Sijoituspaikasta ovat olleet kilpasilla Hamina Lappeenranta ja Kouvola, mutta sijoituspaikka päätöksistä Ikea vaikenee toistaiseksi.  Tärkeä päätös äätös saataneen heiltä kesän kuluessa. Rypääseen on tiettävästi tulossa Ikano-ketjun myötä joukko merkkitavaraliikkeitä. Reilu kilpailu on aina kuluttajan kannalta hyvä asia ja valpastuttaa kaikkia muitakin kilpailevia liikkeitä parempaan palveluun.

Kun vähittäiskaupan suuret kaupan veturit kiinnostuu kaupungista, se herättää muidenkin vahvojen yrittäjien kiinnostuksen alueeseen. Kouvolan päivittäsitavarakauppa saa hyvää vahvistusta Tervaskankaalle syksyllä ja siellä lienee tilaa myös uusille suurillekin yrityksille. Toivottavasti nämä isot uusinvestoinnit Kouvolaan kaupan palveluvarustukseen saavat ansaitsemaansa huomiota ja vaikkapa jonkun hotellialan yrittäjän kiinnostumaan Kouvolasta.

Ikean kultin kaltaisen konseptin tärkeitä osia ovat säästäväisyys, anteeksi antavat tarjoukset ja erityisen halvat ruokapaikat. Heidän mielestä nälkäisille ei voi myydä huonekaluja eikä nälkäisenä todellakaan tehdä hyviä kauppoja. Senpä vuoksi tuloaulasta sekä kaupan sisältä löytyy ravintoloita, joissa on tarjolla edullista syötävää. Lisäksi aulasta löytyvät lastenhoitotilat, jotta aikuiset voivat rauhassa keskittyä sen tunnistettavan kulttikaman harkittuun hankintaan.

Ostoskierroksen aikana asiakkaita sulatellaan erittäin kovilla tarjouksilla, jotka luovat halo-efektiä muille tuotteille. Näin heidän rahakoneensa tuottaa tyytyväisyyttä kauppojaan katumattomaan ostajakuntaan.  Se on heidän yksinkertainen konseptinsa menestyseen, ei se sen kummenpaa systeemiä näytä vaativan. Tässä voisi olla meillä suomalaisilla jotain oppittavaa, näiltä pieniä lihapullia popsivilta Svenssoneilta.

Erityisen optimistista ruotsalaista kauppalogiikkaa voi olla mukin myyminen yhdellä kruunulla tai hot dogin "lahjoittaminen" 50 sentillä.  Kassalla käynnin jälkeen huvennutta pankkitiliä ja mahdollista menetyksen tuskaa lepyytellään bistron reiluilla aterioilla ja suurilla jäätelöannoksilla. Runsauden jakaminen poistuessa hoitaa asiakkaan mahdollisesti kokemaa ostokrapulaa. Ne isot hodarit ovat myös yksi tärkeä konseptin osa  - ulos marssiva läpeensä tyytyväinen asiakas.

Kauppaketjun perustajan karrikoidun slouganin mukaan, kuka tahansa suunnittelija osaa valmistaa 5000 kruunun pöydän, mutta vain paras toimija saa sen hinnaksi 100 kruunua.   Heidän tapansa käyttää resursseja onkin omistajien antaman kuvan mukaan mukaaan erittäin esimerkillinen. Tämä sama tarkka armoton taloudellisuus on heidän menestyksen avain ja se pätee kaikessa hyvin hoidetussa liiketoiminnassa.

Ikean kiiltokuvan kaltainen julkikuvansa on saanut myös tarkan ruotsalaisen ja kansainvälisen  kuluttajaliikeen arvostelua lapsityövoiman käytyöstä. Koska lapsityövoimaa esiintyy niissä maissa, joissa Ikean tuotteita valmistetaan.

He eivät kuitenkaan hyväksy lapsityövoiman käyttöä tavarantoimittajiemme tai heidän alihankkijoidensa tehtailla ja tekevät ilmioituksensa mukaan kuulemma kovasti työtä estääkseen lapsityövoiman käytön. Heillä on myös käytössä lapsityövoiman käyttö torjuva ohjelma. Toivottavasti ruotsalaisten hanska myös pitää tuotantopajoissa.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola, Kasarminmäki

KOUVOLAN KUNTAUUDISTUS EI ONNEKSI LOPETTANUT PAIKKAKUNTIA

UUDEN KOUVOLAN VAAKUNA  ON PALJOSSA VANHAN VALKEALAN

Kouvolassa on ollut pientä epätietoisuutta miten oma paikkakunta ja kotipaikka tulisi  mieltää tai ilmoittaa muille kuntaliitoksen jälkeen.

Meillä ei ole mitään syytä unohtaa omaa tuttua taajamaa tai kylää puheissamme. Kouvolassa onkin herätty Radio Suomen alueradion innoittamana tarkempaan paikallisuuteen. Ei tule aina sanoa olevansa vain " sielt uuest Kouvolast ".

Nyt voidaan oikein kielitoimiston ohjeen mukaan olla taas reilusti paikallisesti Valkealasta, Myllykoskelta, Kuusankoskelta, Elimäeltä tai ulkopuolisille ydin Kouvolan tai Kouvolan jalosta Jaalasta ja aivan hyvin sippusuu on Sippolasta. Tämä on todella terveellinen havahtuminen paikallisuuteen Kouvolassa. Paikkakunnalla on todella väliä!

Vaikka uusi Kouvola on seutukuntamme vahva osoitus ymmärtää kuntakentän kasvavat vaateet ja päätyä palvelut turvaavaan kuntaliitokseen. Omaa kotipaikkansa ei pidä kuitenkaan kadottaa kuntaliitoksissa, koska paikkakunta on paljon enemmän uudet muodolliset hallintorakenteet. 


Monasti kuntauudistuksen henkinen ulottuvuus on kuitenkin jäänyt prosessissa liian vähälle huomiolle. Tyytymättömyys kuntaliitokseen voi johtua paljolti myös tästä vajeesta. Orpouden ja kodittomuuden tunne nousee heposti rajattomuudessa pintaan.

Omaa kotiseutaan ja paikallista identiteettiä tulisi vaalia käyttämällä paikannimistöä ja nimien taustalla olevaan kulttuuriperintöä ja omaa paikallismurretta.  Kotiseudun kulttuurihistorian tunteminen on tärkeää paikallisidentiteetille. Tämä paikallishistoria ei ole etenkään nuorille väelle alkuunkaan selvää. 


Kouvolan koulutoimen perusopetukseen tulisi sisällyttää kotiseututietous ja kulttuuriperinnön opetuskokonaisuus. Se on hyvä lähtökohta myös kansainvälisen monimuotoisuuden laajalle ymmärtämiselle. Nuorten vahva tietoisuus juuristaan auttaa hyväksymään muut kansat ja vieraat kulttuurit..

Kuntaremontissa ei pidä unohtaa lähidemokratiaa, kansalaistoimintaa, osallisuustoiminta ja kolmannen sektorin panosta. Kaikki kansalaisvaikuttamisen keinot pitää saadaan palvelemaan niin paikallistason kuin kokonaisuudenkin kehittämistä. 

Tulevaisuudessa uudella e-demokratialla tarkoitetaan poliittisten prosessien hoitamista elektronisten välineiden kautta. Kansalaisilla on oltava oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa helposti itseään koskeviin päätöksiin. Etenkin uudistuvissa, suurenevissa ja sisäisesti erilaistuvissa kunnissa tämä on todella tärkeää.

Eurooppalaiseen ajatteluun kuuluu kaikkialla oman tapakulttuurin vaaliminen ja perinteisen rakennuskulttuurin säilyttäminen. Ei pidä unohtaa, että Suomen kuntavaakunat, kotiseutuviirit, kotiseutulaulut ja muut kuntien symbolit ovat olleet merkittävä osa paikallista identiteettiä. 

Lakkautettavien kuntien kuntavaakunoista olisi tehtävä kotiseutuvaakunoita ja annettava niiden vapaa käyttöoikeus halukkaille kansalaisille ja käytön valvonta paikallisyhteisölle. Paikallishistoriassa on seudun juuret ja menneisyyden merkittäva ajankulku. Ilman historiaansa ihminen ei tajua omaa asemaansa nykyajassa oikein.

Kuntaliitokset eivät saa merkitä paikallisten kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntayhdistysten yhdistysten ja niiden tapahtumien resurssien heikentämistä.  Kouvolan uudessa seurakuntayhtymässä on  turvattu paikalliset palvelut sekä lähivaikuttaminen kirkon hallinnnossa. 

Moni henkiselle turvallisuuden tunteelle tärkeä paikallinen uutisointi on vaarassa tyrehtyä 

lehdistön omistuksen keskitymisessä. Omaperäisten paikallislehtien säilymistä tulisi kuntauudistuksen yhteydessä tästä syystä myös tukea.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvolan Kasarminmäki

LIIAN SUURI OSA KOIRARODUISTA JALOSTETTU PILALLE!

OSA KOIRARODUISTA KÄRSII "JALOSTUKSESTA"

Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja eläinfysiologian professori Seppo Turunen polemisoi keskustelua lemmikkieläinten pidon ongelmista.

Terve koira on ihmisen paras ystävä. Mutta ajattelematon ihminen on koiralle jalostajana yhä enenemässä määrin susi!  Oikeaa käytännöllistä hyvää koiranpitoa ja maltettua järkevää polveusta hänen polemiikkinsa ei koske. 

Koiria on Suomessa jo noin 600 000, joista rotukoiria on noin 450 000. Sinänsä pienestä ja perustaltaan hyvästä asiasta on tulossa hyvää vauhtia iso eettinen ongelma, jos mitään ei rajattomalle jalostukselle  tehdä.

Ihminen voi jalostaa ihme kyllä sellaisen horrorkoiran kuin ikinä haluaa, terveen uljaan kantamuotonsa täydellisen irvikuvan. Tästä villistä vallattomasta vapaudesta nouseva koiraa muotoileva tehtailu on erityisen arveluttavaa. Tästä ollaan vastuunsa tuntevissa asiantuntijapiireissä koko ajan yhä varmempia!

Nykyisin jo noin 200 pilalle jalostetulla koirilla on vakavia periytyviä rakennevikoja ja perinnöllisiä sairauksia. Ne "jalostusvirheet" tekevät koiran liikkumisen ja elämän todella tuskalliseksi. 

Vastuu kestämättömän tilanteen korjaamisessa on ennen muuta Suomen Kennelliitolla, jonka pitäisi ottaa asia viimein vakavasti ja ryhtyä pikaisiin korjaaviin toimiin.

Uuteen eläinsuojelulakiin tulisi tehdä selkeät koiranpidon järkevät kriteerit, jolla taataan koirien hyvä terve elämä ja luontaisten elintapojen toteutuminen.

Uuteen eläinsuojelulakiin tulisi sisällyttää myös määräys, että koiran hankkimista suunnittelevan velvoitettaisiin suorittamaan pätevyyskoe ja kattava koiranpitokortti.
Se toisi hankintaa suunniteleville enemmän punnittua harkintaa koiran kaikista vaateista ja pidon arkipäiväisistä seurauksista. 

Koirien ja kissojenkin kärsimykset on ohitettu liiaksi olan kohautuksella. Vaikka niiden tilanne on arvioitu olevan usein huonompi kuin tuotantoeläinten! Koria pidetään ahtaissa kuumissa pienissä tiloissa kytkettynä ja ne viettää suuren osan aikaansa ilman koirakumppanin seuraa! Kaikilla ei ole täyttä käsitystä siitä miten iso ja vahva koira pienestä Viron torilta ostetusta pennusta saattaa lopulta tulla.

Turusen mukaan lemmikit ovat välikappaleita, jota käytetään tunteiden kohteena ja sopivana seurana. Koiran seurassa koetaan stressin laskevan ja unen laadun paranevan ja liikunta lisääntyy. Usein lemmikistä tulee korvike, joka vähentää perheenjäsenten keskinäistä myönteistä kanssakäymistä.

Koira pitäisi kuitenkaan päästää usein valvotun vapaasti luontoon kuuhkimaan ja hajustelemaan, kokemaan koiranelämän kaikki villi täyteys.  Mutta muut luonnon eläimet ja etenkään linnut eivät tätä häiriintymättä pesintäaikana siedä, silloin on Suomessa metsästyslaissa oleva kiinnipitoaika.

Liian usein lemmikit joutuvat elämään lajilleen sopimattomassa ympäristössä, pienissä asunnossa, ahtaissa kuumissa tiloissa. Koira viettää päivät pitkät kytkettynä vailla virikkeitä ja ilman riittävää liikuntaan. Oma lukunsa on eläinsuojeluvalvojien kauhukertomukset siitä, kun mopo on karannut täysin ns. "kasvattajansa" käsistä.

Eksoottisten luonnonvaraisten eläinten ottaminen lemmikeiksi on suurin eettinen ongelma. Monesti kyse on vielä harvinaisista niin sanotuista uhanalaisista lajeista.
Tällainen toiminta pitäisi pystyä maailmanlaajuisesti torjumaan ja tiukalla lainsäädännöllä ehdoitta Suomessa kieltää. Maailma ei ole tässä suhteessa vielä valmis.

Koira on mielestäni ansainnut tärkeän rakasteun paikkansa ihmisen rinnalla osana käytännöllistä elämää.  Iso osa koirista on menettänyt asemansa ihmisen apuna ja kipua
tuntevana eläinyksilönä. Etenkin koira on sysätty kokeilun halussa karmeaan kärsivään osaansa! Näin ei voi koirarintamalla enää pitkään jatkua!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

KOUVOLALLA PALJON OPPITTAVA SEINÄJOELTA

SEINÄJOEN ULJAS MAAMERKKI ON  LAKEUDEN RISTIN KIRKKO

Kouvolan tulisi ottaa oppia 
aluekehityksessä Seinäjoesta. Kouvola ja Seinäjoki ovat  erityisen samanlaisia maaseutukaupunkeja, silti Kouvola menettää yrityksiä ja väestöään, mutta  Seinäjoen seutu vahvistaa asemiaan koko ajan.

Kiihtyvä kilpailu uhkaa jakaa Suomea menestyviin ja hiipuviin alueisiin. Tässä on juuri se suuren oppimisen paikka Kouvolalla.  Seinäjoella ei ole vankkaa paperi- ja puuteollisuutta, kuten täällä Kymessä on. Sen menestyksen avain on yksituumainen kaupunki ja sitä toteuttavana pontimena vahva yritteliäisyys! Seinäjoki on yhteistuumin pohjalaiseella vakaalla jääräpäisyydellä saavuttanut huiman kasvukierteen itselleen.


Kouvola miettii kolmatta vuotta mitä tuli tehtyä ja mitä pitäisi uudelle kaupungille aikusena tehdä? Kuntapäätösten horjuvuus ja eripura taajamien palvelujen tilasta luo suurta epävarmuutta. Kouvolan taloustilanne ei ole suinkaan huono, mutta Seinäjoen mallia noudattamalla se saadaan huomattavasti paremmalle uralle.

Seinäjoki on osoittautunut tutkijoiden tilastoissa Suomen vetovoimaisimmaksi alueeksi. Suomalaisten maakuntien ja seutukuntien pitkäaikainen seuranta kertoo karua kieltään kehitystä, vain 20 seutua 71:stä saa muuttovoittoa. Suomen aluerakenne muuttuu selvästi asuminen keskittyy kasvukeskuksiin ja autioitumiskehitys maaseudulla jatkuu edelleen.

Muuttajat pakkautuvat yhä pienemmälle maantieteelliselle alueelle, ja talouskasvu keskittyy muutamiin maakuntiin ja seutukuntiin. Tämä kehitys tukee näiden alueiden kuntaliitoksia, missä havaittua kasvua halutaan yhdessä suurella joukolla jouduttaa. Täsmälleen näin juuri on onnistuneesti tehty Seinäjoen seudulla ja se on myös Kouvolan seudun ainoa oikea tie!

Kouvolan tulisi pystyä pysäyttämään taantuma ja kääntää tämä taantumus nousuun. Suurteollisuuden menetettyjen työpaikkojen tilalle pitää saada uutta toimeliaisuutta, etenkin palvelusektorille innovaatisia uusyrityksiä ja luontoarvoihin tukeutuvaa matkailua.

Seinäjoki on tukenut  maaseutuyrityksiä ilman vastakkain asettelua, osana koko kaupungin tasapainoista nousevaa yritystoiminnan kehitystä. Siinäkin on onnistuttu erityisen  hyvin, maaseudun väki on tyytyväistä liitokseen ja ymmärtää keskinäisen hyödyn.

Seinäjoen myönteisestä kehityksestä kertoo asukas määrän kasvun ohella myös työllisten, korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden muuttajien ja uusien yritysten määrän nousu.  Seinäjoen kaupungin tavoitteena on 1,5 % eli n. 800–900 hengen vuotuinen väestönkasvu, joka on toteutunut useina viime vuosina uskomattoman hyvin.

Viime vuonna Seinäjoki oli Oulun ja Espoon ohella Suomen kaupunkien kasvukärjessä. Alkuvuoden kasvuvauhti osoittaa, että tavoitteeseen tultaneen yltämään tänäkin vuonna.

Kaupunkiseudulla ei aiota jäädä lepäämään laakereilla, vaan tuore kasvu- ja kilpailukykystrategia piirtää jo konkreettista kuvaa kehityksestä jatkossa.

Seinäjokiseutu tähtää asukasluvussa kahdeksan kunnan yhteisvoimin tasaiseen 1 prosentin vuosikasvuun, jonka mukaan määrä olisi 144 tuhatta vuonna 2014. Alueen

menestys on suoraan riippuvainen alueen asemasta suhteessa erilaisten

verkostojen solmupisteisiin. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi väestöä, tietoa, osaamista,

pääomaa, liikennettä ja logistiikkaa.

Seinäjoella näkyvät nyt 10–15 vuoden aikana tehdyt ratkaisut ja johdonmukainen toiminta oikeiden valintojen mukaisesti. Seinäjoella toimii sinänsä poikkeuksellinen logiikka, koska siellä ei ole perinteisesti menestystä tarkoittavia olosuhteita, esimerkiksi yliopistoa tai satamaa. Poikkeuksellista on myös vahva yrityskulttuuri, alueen vetovoima paluumuuttajille ja se kuuluisa pohjalainen asenne, kuvaa Seinäjoen vetovoimaisuutta parhaiten.

”Menestys on tehty yhteistyöllä ja pitkäjänteisellä otteella, jota on tukenut vahva yhteinen tahtotila ja osaaminen. Täällä ei tarvitse luoda aktiivisuutta, vaan se on läsnä arjessa joka päivä yksilötasolla. Tietynlainen kulttuurinmuutos on myös tapahtunut, ja Seinäjoen kaupunkiseutu on avautunut ja mielikuva eteläpohjalaisuudesta on selvästi muuttunut. Joku sanoi, että nyt täällä voi elää ihan normaalitkin ihmiset”, velmuilee Erkki Välimäki, Seinäjoen kehittämisjohtaja.

Kouvolassakaan ei ole satamaa eikä yliopistoa, kuten ei Seinäjoellakaan. Kouvolaa ympäröi laaja vireä upea maaseutu kuten Seinäjokeakin. Suurin ero on ilmapiirissä ja asukkaiden

asenteissa omaan kaupunkiaan kohtaan.

Seinäjoki on täynnä uskoa toivoa ja rakkautta omaan kaupunkiaan kohtaan. Kouvola on "ihmeen hieno paikka" tai ainakin hyvällä tiellä sinne yksituumaiseen kasvavaan Kouvolan seutuun. 

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola