Kouvolassa on meneillään vanhusten hoivapalveluiden uudistus. Se on tärkeä osa terveyspalvelurakenteiden uudistusta RATAMO-hanketta.
Kaupungin hoivakoteja on tarkoitus korvata rakentamalla yksityisiä tehostetun palveluasumisen yksiköitä lisää. Projektilla on haussa on jopa 7 miljoonan euron säästöt kaupungille. Onnistutaanko tässä hurjassa tavoitteessa on enemmän kun tuhannen taalan paikka.
Tehostetussa palveluasumisessa asuminen kuuluu avohuollon piiriin, jolloin asukas voi saada Kelan asumistuen ja hoitotuen. Kyse ei saa olla kuitenkaan pelkästään rahasta, vaan myös uuden vanhuslain velvotteista. Tämä tosiasia on Kouvolassa ajottain unohdettu.
Ulkoistetut hoivapalvelut eivät ole mikään mörkö sinänsä. Ei niitä tule peltä vaan kilpailuttaa ja katsoa konsepti huolella. Kun kaupunki ja potilas muuttuu asikkaaksi voisi odottaa palvelun perustellusti myös paranevan. Kaupungin valitsemalta palvelutottajalta voidaan vaatia hyvää laatua ja sitä tulee myös valvoa kaupungin toimesta yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain nojalla.
Mielestäni uuden Kouvolan vanhuspalveluja tulee tarkastella puhtaalta pöydälta ja uudistaa ikäihmisten hoivapalvelut parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Ne ei voi niine hyvineen olla hyvällä tolalla vaan ne on laitettava uuden Kouvolan vaatimusten mukaiseksi. Vanhuspalveluita tulee parantaa ja kehittää kuntoutusta ja muita laitoshoitoa vähentäviä tukipalveluita.
Niitä tulee kehittää kokonaisuutena ajan vaatimusten mukaisesti ja uutta vahuspalvelulakia ennakoiden. Ikä-ihmiset eivät ole yksi tasapäinen joukko vaan palvelutarpeet ja hoivavaatimukset ovat hyvinkin moninaiset. Siksi pelkkä vaalitaktinen vanhaan rakenteeseen tarrautuminen ei ole viisasta ja jos sille linjalle haetaan kuntavaaleissa kannatusta ollaan pahassa umpikujassa. Realielämässä sitä vanhassa pitäytyvää linjaa on kuitenkin hyvin vaikea noudattaa.
Tavoite tulee olla ikä-ihmisten arvokas elämää omassa kotdissaan ja tarvittaessa hyvän kattavan kotiavun turvin. Kun hoidontarve kastaa ja kotona ei selvitä, senkin jälkeen kodinomaisuus tulee säilyä palveluissa mahdollisimman pitkään.
Oikeutetusti voidaan odottaa ja vaatia palvelujen paranevan uudistuksien myötä. On täysin selvää, että vanhoja laitoshoitoon perustuneita luutuneita käytäntöjä on muutettava vuoden 2013 alussa voimaan tulevan uuden vanhupalvelulain velvotteiden takia.
Uusi vanhuspalvelu laki edellyttää kunnilta tuntuvaa ryhdistäytymistä ja kouriintuntuvaa tuntuvaa asennemuutosta!. Vanhuspalvelulain uuden luonnoksen tavoitteena, on että iäkäs henkilö kokee elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Näissä on Valviran tutkimuksissa havaittu puutteita.
Lähtökohtana palvelujen saannille on iäkkään henkilön toimintakyky, ikä ei sinänsä asiaa ratkaise. Laitoshoito tulee enää kyseeseen ainoastaan silloin, kun se on täysin välttämätöntä iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta.
Iäkkäitä palvelevassa toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, kelpoisuus ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden lukumäärää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta.
Vanhuspalvelulakia suunnitelleessa ohjausryhmässä mukana ollut emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä kehuu esitystä hyväksi ja monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Esitys parantaa vanhuspalveluja monella eri osa-alueella. Hän sanoo lakiluonnoksen myös huomioivan henkilöstötarpeet. Mitään kaavamaisia hoitajamääriä ei luonnoksessa kuitenkaan ole. Ne kuulemma hoidetaan myöhemmin lain astuksiin
Jatkossa on helpompi vaatia hyvää hoitoa, kun hoidettavien ja omaisten vaikutus- ja valvontamahdollisuudet paranevat. Tämä on hyvä askel säilövästä laitoshoidosta kohti ikäihmisten ylläpitävää ja kehittävää hoitoa, Kivelä hän puntaroi terävästi. Tämä on loistava asia ja jos se viedään käytäntöön uusi sivu on kääntynyt Suomen vanhuspalveluissa!
Hyvä tietotaito yhdistettynä oikeisiin asenteisiin vähentäisi lääkehoidon ja käsiparien tarvetta. Uutta vanhupalvelulakia on lupailtu eri hallitusten toimesta jo riittävän kauan. Toivottavasti tämä uusi vanhuspalvelulaki täyttää siihen asetut suuret odotukset.
Vanhusväestö on koko hyvinvointiyhteiskunnan raataen rakentanut,
joten vaatimus hyvään hoivaan senioriaikana ja etenkin elon väistämättömissä viime käänteissä ei ole katteeton.
Ado Sakari Ala-Krekola
 |
| IKÄ-IHMISTEN HOIVAPALVELUISSA KOROSTUU KODINOMAISUUS |
Kouvolassa on meneillään vanhusten hoivapalveluiden uudistus. Se on tärkeä osa terveyspalvelurakenteiden uudistusta RATAMO-hanketta.
Kaupungin hoivakoteja on tarkoitus korvata rakentamalla yksityisiä tehostetun palveluasumisen yksiköitä lisää. Projektilla on haussa on jopa 7 miljoonan euron säästöt kaupungille. Onnistutaanko tässä hurjassa tavoitteessa on enemmän kun tuhannen taalan paikka.
Tehostetussa palveluasumisessa asuminen kuuluu avohuollon piiriin, jolloin asukas voi saada Kelan asumistuen ja hoitotuen. Kyse ei saa olla kuitenkaan pelkästään rahasta, vaan myös uuden vanhuslain velvotteista. Tämä tosiasia on Kouvolassa ajottain unohdettu.
Ulkoistetut hoivapalvelut eivät ole mikään mörkö sinänsä. Ei niitä tule peltä vaan kilpailuttaa ja katsoa konsepti huolella. Kun kaupunki ja potilas muuttuu asikkaaksi voisi odottaa palvelun perustellusti myös paranevan. Kaupungin valitsemalta palvelutottajalta voidaan vaatia hyvää laatua ja sitä tulee myös valvoa kaupungin toimesta yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain nojalla.
Mielestäni uuden Kouvolan vanhuspalveluja tulee tarkastella puhtaalta pöydälta ja uudistaa ikäihmisten hoivapalvelut parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Ne ei voi niine hyvineen olla hyvällä tolalla vaan ne on laitettava uuden Kouvolan vaatimusten mukaiseksi. Vanhuspalveluita tulee parantaa ja kehittää kuntoutusta ja muita laitoshoitoa vähentäviä tukipalveluita.
Niitä tulee kehittää kokonaisuutena ajan vaatimusten mukaisesti ja uutta vahuspalvelulakia ennakoiden. Ikä-ihmiset eivät ole yksi tasapäinen joukko vaan palvelutarpeet ja hoivavaatimukset ovat hyvinkin moninaiset. Siksi pelkkä vaalitaktinen vanhaan rakenteeseen tarrautuminen ei ole viisasta ja jos sille linjalle haetaan kuntavaaleissa kannatusta ollaan pahassa umpikujassa. Realielämässä sitä vanhassa pitäytyvää linjaa on kuitenkin hyvin vaikea noudattaa.
Tavoite tulee olla ikä-ihmisten arvokas elämää omassa kotdissaan ja tarvittaessa hyvän kattavan kotiavun turvin. Kun hoidontarve kastaa ja kotona ei selvitä, senkin jälkeen kodinomaisuus tulee säilyä palveluissa mahdollisimman pitkään.
Oikeutetusti voidaan odottaa ja vaatia palvelujen paranevan uudistuksien myötä. On täysin selvää, että vanhoja laitoshoitoon perustuneita luutuneita käytäntöjä on muutettava vuoden 2013 alussa voimaan tulevan uuden vanhupalvelulain velvotteiden takia.
Uusi vanhuspalvelu laki edellyttää kunnilta tuntuvaa ryhdistäytymistä ja kouriintuntuvaa tuntuvaa asennemuutosta!. Vanhuspalvelulain uuden luonnoksen tavoitteena, on että iäkäs henkilö kokee elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Näissä on Valviran tutkimuksissa havaittu puutteita.
Lähtökohtana palvelujen saannille on iäkkään henkilön toimintakyky, ikä ei sinänsä asiaa ratkaise. Laitoshoito tulee enää kyseeseen ainoastaan silloin, kun se on täysin välttämätöntä iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta.
Iäkkäitä palvelevassa toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, kelpoisuus ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden lukumäärää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta.
Vanhuspalvelulakia suunnitelleessa ohjausryhmässä mukana ollut emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä kehuu esitystä hyväksi ja monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Esitys parantaa vanhuspalveluja monella eri osa-alueella. Hän sanoo lakiluonnoksen myös huomioivan henkilöstötarpeet. Mitään kaavamaisia hoitajamääriä ei luonnoksessa kuitenkaan ole. Ne kuulemma hoidetaan myöhemmin lain astuksiin
Jatkossa on helpompi vaatia hyvää hoitoa, kun hoidettavien ja omaisten vaikutus- ja valvontamahdollisuudet paranevat. Tämä on hyvä askel säilövästä laitoshoidosta kohti ikäihmisten ylläpitävää ja kehittävää hoitoa, Kivelä hän puntaroi terävästi. Tämä on loistava asia ja jos se viedään käytäntöön uusi sivu on kääntynyt Suomen vanhuspalveluissa!
Hyvä tietotaito yhdistettynä oikeisiin asenteisiin vähentäisi lääkehoidon ja käsiparien tarvetta. Uutta vanhupalvelulakia on lupailtu eri hallitusten toimesta jo riittävän kauan. Toivottavasti tämä uusi vanhuspalvelulaki täyttää siihen asetut suuret odotukset.
Vanhusväestö on koko hyvinvointiyhteiskunnan raataen rakentanut,
joten vaatimus hyvään hoivaan senioriaikana ja etenkin elon väistämättömissä viime käänteissä ei ole katteeton.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti