ONKO PIMPPI VALLAN ALLA VAI VALLOILLAAN?

KIRJAN ETUSIVU ON KOHOKUVIOITU

Tänään on kirjan ja ruusun päivä. Minun valintani on "päätoimittajien" Katja Kettu ja Krista Petäjäjärven kokoama  kiintoisa antologia Pimppini on valloillaan, se käsittelee naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä. Kirja valottaa naisen kannalta  seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä pimeitä vallan manovereitä ja luutuneita alistussuhteita. 

Asia on varmaan ikuinen niin kauan kun nainen ja mies ovat toisistaan täysin riippuvaisia kumppaneita ja toisaalta kova fyysinen ja seksuaalinen pantterimainen taistelupari.  Nainen luonnostaan heikompana ja haavuttaisempana traumatisoituu pahemmin kuin mies.

Kirjaan nimeen liittyy jännä kaksoismerkitys, valloillaan merkitsee myös vallatonta menoa kuin vähemmin tunnettu vallankäytön alla olevaa. 

Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa myöskään miesten kokemaa seksuaalisen vallankäyttöä, joskin se on huomattavasti vähäisempää. Armoton pihtaus avioliitossa on tuskaa,
olemmehan me heterot paljolti luonnostaan vahvan vietin takia "pillunorjia". 
Miesten on siitä erityisen vaikea puhua.

Itse miehenä käsitin Pimppini on valloillaan-nimen myönteisenä naisenergiana ja naiseuden keskeisenä voimana. Sellaisena sen kuvaa Riikka Pulkkinen tekstissään Erään loven vapautuminen. Siinä kerrotaan tytön heräämistä siihen, että pillu alkaa ajatella.

Naisen halu ja seksuaalisuus kuvataan vallankumouksellisena voimavarana. Kirjoittaja kehottaa lukijoita avarakatseisuuteen, koska seksuaaliseen muodonmuutokset saavat aikaan hämmästyttäviä olemisen muotoja. Tämä taiteeseen liittyvä ajattelutapa saa jatkoa Sinikka Vuolan runoissa: ”Kätteni alla se on kokonainen nainen, heti halusta selällään." 

Teoksessa kaunokirjalliset ja tieteelliset tekstit kulkevat lomittain. Se alkaa sosiologian dosentti Sari Näreen ja kätilö Susanna Ruuhilahden artikkelilla. Artikkelin mukaan seksuaalinen vallankäyttö on piilotettua valtaa, jonka kautta naisen tilaa ja toimintaa säädellään.

Piilotetun vallan avulla naiset kasvavat pelkäämään kunniansa tai turvallisuutensa puolesta ja rajaamaan toimintatilansa. Tämä "turvattomuuden tunne" on kautta aikain pitänyt tiukasti kotona miehen luona lasten kanssa ja tilanne rajoittanut naisen toiminnan piiriä.  

Luottamus ja turvallisuuden tunne ovat avaimia seksuaaliseen hyvinvointiin. ”Jos luovumme luottamasta, luovummeko myös syvemmästä nautinnosta?” yhdessä artikkelissa kysytään.  Luottamus turva ja henkinen vapaus muuttuu syväksi rakkaudeksi, joka on hyvin nautinnollinen voimaannuttava tila. Yhtälailla kun lasten saaminen on yleensä pariskunnille. 

Kirjan nimi johtaa lukijan paljolti harhaan, koska suurin osa teksteistä käsittelee ahdistelua, väkivaltaa tai raiskauksia. Kaikkea sitä eläimellisyyttä, johon vain ihminen pystyy.

Piia Puu Oksanen nivoo artikkelissaan seksuaalisen vallankäytön osaksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.  Se on häneen mukaansa sateenvarjo, jonka alle mahtuu laaja kirjo erilaisia väkivallan muotoja ihmiskaupasta tyttöjen sukuelinten silpomiseen, seksuaalisesta väkivallasta pakkoavioliittoihin.

Ei pelkästään yksilöiden välillä vaan rajoittaen naisten ja tyttöjen käyttäytymistä ja mahdollisuutta toimia vapaasti maailmassa. "Median pornoistumisen lisäksi sukupuolittuneen, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan fiktiivinen esittäminen on lisääntynyt kaikissa medioissa"; toteaa tutkija Sanna Karkulehto artikkelissaan. 

Seksuaalinen väkivalta ei loukkaa yksin seksuaalisuutta ja siihen kuuluvaa itsemääräämisoikeutta, kirjoittaa seksuaaliterapeutti Maaret Kallio.
Se turmelee usein käsityksiä muun muassa ihmissuhteista, luottamuksesta, turvallisuudesta, hallittavuudesta, omasta kehosta ja sukupuolesta sekä läheisyydestä.

Hän myös muistuttaa ettei seksuaalinen väkivalta ole koskaan seksiä, vaan väkivaltaa. Seksuaalinen vallankäyttö ja väkivalta paitsi tuottaa, myös ylläpitää pelkoa. Ei tälläisessä pelossa tarvitse kenenkään elää.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus koskee yhtä lailla huntuun kuin napapaitaan pukeutunutta. Naisten asema länsimaissa on paljon kohentunut, mutta onko jotain todella merkittävää naisten asemalle länsimaissa tapahtunut on hyvä kysymys. 

Seksuaalista väkivaltaa ei pidä kenenkään naisen eikä miehenkään sietää, vaan siihen pitää puuttua hakemalla ajoissa vapauttava ratkaisu. Tämä on helppo sanoa, mutta vaikeaa totuttaa.

Rohkeiden naisten kirjoittama kirja kannattaa kyllä lukea, se aukaisee näkökulman maailmaan, jota emme haluaisi ehkä uskoa lainkaan todeksi. Josta kuitenkin meillä monilla voi olla kuitenkin karvaita verenmakuisia nöyryttäviä kokemuksia.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola