NUORILLE TOIVOISI VALOISIMPIA POLKUJA ELÄMÄÄN

BÄNDI  VOI OLLA HYVÄ TYÖYHTEISÖ  MIEHEN ALUILLE

Mielestäni suomalainen yhteiskunta on epäonnistunut kasvattaa osalle nuorisoa elämän perimmäisiä arvoja ja ihmiselämän rikkumatonta kunnioitusta. Yhteiskunnalla tarkoitan yhteisvastuullisesti ensinnäkin kotia, koululaitosta, seurakuntaa, urhailuseuroja muita nuorisokasvattajia jotka lapsia ja nuoria koulii elämän eri käänteissä. 

Tietoisuus oikeasta ja väärästä on uskonto- ja etiikkakasvatuksen ohentuessa jotenkin rapautunut. Muitakin asiaan vaikuttavia syitä voi tietysti olla ja onkin. Vanhemuus ja aikuisuus ja nuoren oma henkilökohtainen vastuu tekemisistään ovat avainsanat ratkaisuun.

Elämänkatsomustiedon pehmeä humanismi ei pure kylliksi nuorisoon kovien arvojen keskellä. Puhdas sileäotsainen voima on ainoa arvo jota ihaillaan ja kumartaen kunnioitetaan. Myötäelävää hyväksyvää rakkautta kaipaamme kuitenkin kaikki poloiset pojat.

Joillain nuorilla on täysi määräysvalta kotona, joka voimannuttaa heidät muita nuoria alistavaan ylimielisyyteen. Osa nuorukaisista on omaksunut  kopen elämää halveksivan asenteen ihmiselämää kohtaan. Toisen ihmisen suvereiinia oikeutta olla olemassa ei täysin tunnusteta. Nuorten kokema yksinäisyys on luokattomassa lukiossa lisääntynyt ja se on kohta yhtä yleistä kuin vanhusväestön.

Itsemurhien suuren määrän on selitetty johtuvan mollivoittoisesta pohjoisesta tummasta elämän asenteestamme. Nuorison ajautuminen vaaralliseen ääriajatteluun on Suomessakin lisääntynyt.

Puolustusvoimat on viimeinen mahdollisuus arvioida koko ikäluokan selviytymistä yhteiskunnan fyysissä ja psyykkisissä haasteissa. Terveydenhuollon ja etsivän nuorisotyön tulisi auttaa näitä armeijasta "kasvamaan" laitettua nuoria entistä enemmän.

Onneksi suurin osa Suomen nuorisosta voi erityisen hyvin ja on iloista työteliään ahkeraa.  Koko vapaa maailma on heille todella avoin avoimenpi kuin ikinä historiassa. Se valoisa tie on hyviä elämisen eväitä täynnä. Tyttöjen ja nuorten naisten asema on poikapuoliakin parempi.

Joukko nuoria miehiä elää kuitenkin pelkästään netin keskustelufoorumeissa täydessä epätiedon tunkaisissa umpioissa, natsipaskaa pursuvissa "valkoisen rodun" erinomaisuutta korostavissa samanmielisissä ryhmissä. Ihmissuku on koko homo sapiens laji ja sen upea rikas Luojan luoma rodullinen vahtelu! Ei sille ole muuta ylenpää kuin Jumala taivaassa tai ajan raksuttava ratas.

Foormeilla vastustetaan kiihkeästi monikulttuurista yhteiskuntaa ja maahanmuuttoa pääosin kulttuurisin rodullisin syin ja vedoten sosiaalipoliittisiin ongelmiin.  Ryhmissä kritisoidaan ideologisesti "rotujen sekoittumista" puhutaan valkoisten elintilasta ja pelätään alkuperäisen Euroopan menettävän keskeisen asemansa erityisesti arabikansojen muslimeille. 

Tämä on täyttä harhaa, vanhastaan vahva eurooppalainen identiteetti ja omaperäinen suomalainen kulttuurimme ei ole miltään suunnalta uhattuna. Globaalissa maailmassa ihminen haluaa totuttaa unelmaansa paremmasta elämästä ja jokaisella maapallon ihmisellä on oikeus siirtolaislakien puitteissa pyrkiä siihen.

Suomessa on tällä hetkellä noin 110 000 nuorta vailla ammatillistakoulutusta, tästä vajaa puolet on syrjäytynyt kaikista normaalin yhteiskunnan suojaverkoista. Oppilashuolto ei ole lain edellyttävällä tasolla kunnissa.Tämän ajan nuorella on mahdollisuus monipuolisiin yksilöllisiin valintoihin, mutta samalla hän kohtaa elämässään monia riskejä ja suurta epävarmuutta.

Valikoituminen eri alueilla tapahtuu yhteiskunnan yleisten ehtojen ja instituutioiden asettamissa rajoissa se edellyttää tiettyjä reittien kulkemista. Tämä on kuin tehokas yhteiskunnallinen kone, se erottaa kymmesosan pois nuorista suureen mustaan aukkoon. Tämä ei ole toivottavaa yhteisöllistä kaikkia mukaansa tempaavaa kehitystä! Tämä joukko pitää ottaa haltuun!

Vanhemmilla on keskeinen kasvatusvastuu mutta koululaitoksen pitää myös muuttaa opetuksen sisältöä jos syrjäytymiskehitys jatkaa kasvuaan. Tähän ongelmaan pitäisi löytää pian tepsivät lääkkeet, marginalisoituneen nuorison pahoinvointi purkautuu liian usein turhautuneisiin tekijälle itsellekin käsittämättömiin  veritekoihin.

Koululaitoksen pitäisi teoreetisen opetuksen lisäksi tarjota täysin uusia oppiaineita jotka valmistaa nuoria kohtaamaan elämän karut haasteet.  Uusiksi oppiaineiksi tarjoaisin kansalaisyhteiskuntaoppia, työelämäoppia, yhteisöoppia, sosiaalisuusoppia, elämisentaito-oppia.  Näin tunnustettaisiin puutteet yhteiskunnan  toimiviksi jäseneksi ohjaavissa valmentavissa kansalaistaidoissa. Käytännöllisiä kädentaitoja osallistuvaa työntekoa pitää opettaa nuorisolle  koulussa ja ennen muuta kotona!.

Joillakin nuorilla on valintojen viidakossa paljon hidasteita ja esteitä. Nuoren ammatinvalinnan ja kouluttautumisenpolku mutkistuu tai saattaa kokonaan katketa.Vuosittain peruskoulu‐ tai toisen asteen opinnot jäävät kesken 12000–13000 suomalaiselta nuorelta.

Yhden nuoren koulutuksen keskeytyminen maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Ilmiöltä ei pidä sulkea silmiä, sillä taloudellisesti ja inhimillisesti ajatellen jokainen koulupudokas on liikaa. Koululaitoksella on paljon tuettua opetusta, ne oikeat toimet ei kuitenkaan kaikkiin nuoriin tehoa. Liian suuri osa nuorista katoaa unhon yöhön, täydelliseen yhteiskunnalliseen periferiaan miettimään yksin omaa nurjaa kohtaloaan. Voihan räkä!

Syrjäytyneiden nuorten asema suomessa on häpeällinen ja hyvinvointiyhteiskunnan perusturvallisuutta uhkaava täysin sietämätön asia. Uskokaa tai älkää!

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

REPOVEDEN KASALLISPUISTON SUOSIO KASVAA PUISTOKUMMIEN MYÖTÄ

 

VUODEN PAKOLAISNAINEN FATBARDHE HETAMAJ ON YKSI KUMMEISTA 



Tämän vuoden Euroopan kansallispuistopäivän teema oli  Luonnon monimuotoisuus ja ihmiset - jääkö tilaa luonnolle? Kysymys on tuiki tärkeä kun kansallispuistojen suosio kasvaa kasvamistaan kohisemalla. 

Repoveden kansallispuisto on perustettu järvi- ja korpiluonnon suojelemiseksi ja toisaalta tähdellistä ihmisen aitoa luontosuhdetta varten. Siellä voidaan etenkin lapsille ja nuorille opettaa metsäluonnon arvostusta ja rikkumatoman luonnonrauhan kunnioitusta. 

Valtion kansallispuistot ovat yhteistä omaisuuttamme ja niiden pitää olla avoimia kaiken kansan vaeltaa ja nauttia niiden tarjoamista antimista. Kouvolan kaupungilla julkiyhteisönä on myös vastuunsa alueen palveluvarustuksen kehittämisessä elinkeinoyhtiön ja elikeinotoimensa kautta. Tämä toiminta tulee tapahtua hyvässä yhteistyössä Metsähallituksen  ja puistoa hyödyntävien luontoyrittäjien kanssa.

Iloksemme puiston hoitajalla Metsähallituksella on halua ja rohkeutta puiston vetovoimaisuuden kehittämiseen.  Kouvolan Repovedellä voi pian vastaamme astella alueen uusin luontohavainto kansallispuistokummi. 

Lähes kaikkien tuntemat  energiset ulkoiluihmiset Saimi Hoyer, Fatbardhe Hetemaj,  Patrik Borg, Peltsi Peltola ja Lauri Tähkä ovat aloittaneet vapaaehtoispestinsä Metsähallituksen luontopalveluiden kansallispuistokummeina. Tämä on hyvä pyrkimys antaa puistolle kasvot ja innostuneet puolestapuhujat, joita suuri yleisö myös herkästi kuuntelee.


Lasten ja nuorten luontosuhdetta haluaa parantaa myös vuoden 2009 pakolaisnainen ja hyvin Suomeen kotoutunut Fatbardhe Hetemaj. Kosovosta Suomeen 90-luvun alussa muuttaneelle Hetemajlle on jokamiehenoikeudet  tärkeä arvo. Hän haluaa edesauttaa maahanmuuttajien kotoutumista kertomalla heille tästä hienosta kaikkien oikeudesta ja vahvistaa heidän tietämystään Suomen upeaan luontoon. Hän antaa tärkeän kasvattavan kansainvälisen tuulahduksen puistojen atmosfääniin.  

Kansallispuistoja paljon kiertäneellä Ylen erätoimittajalle Mikko  "Peltsi"  Peltolalle kansallispuistot merkitsevät rauhaa sekä puhdasta ja melutonta luontoa.  Hän haluaa säilyttää aarnimetsät myös tulevillekin sukupolville - kansallispuistoja tarvitaan turvaamaan koskemattomien metsien säilyvyys, hän sanoo. 
Peltola on innokas kalamies ja on kouluttautunut myös vastikään eräoppaksi. Hänen hyvä esimerkkinsä voi antaa uutta intoa retkeilyyn nuorisolle ja erityisesti kalatuksesta kiinnostuneille pojille pontta hyvään harrastukseen.

Lapsesta saakka paljon luonnossa liikkunut himosienestäjä Saimi Hoyer haluaa kansallispuistokummina muistuttaa suomalaisia siitä, minkälainen aarre monimuotoinen luonto on meille suomalaisille. Luonto on elämän alkuvoima, josta löytyy voima ja rauha, mallimaailmasta tunnettu Hoyer kuvailee omaa osuuttaan. 

Kansallispuistokummit tulevat vierailemaan Suomen eri kansallispuistoissa sekä osallistumaan kansallispuistojen tapahtumiin ja vapaaehtoistyöhön. Tämä uusi lanseeraus tuo varmaan Repovedelle uusia aloittelevia retkeilijöitä ja tämä kaipaa myös uutta luonnontuntemukseen puretuvaa ohjelmatarjontaa.

Kummien avulla Metsähallituksen luontopalvelut haluaa innostaa ihmisiä virkistäytymään luonnossa sekä myös osallistumaan vapaaehtoistyöhön luontoaarteiden puolesta.Tämä on maailmalla yleinen tapa kokeneiden ekoturistien aktivoimiseksi ja uusien retkiryhmien saamiseksi metsien kätköihin.  

Repoveden pienten luontoyrittäjien mahdollisuuksia toimia ympärivuotisesti tulee voimakkasti edelleen tukea. Repoveden kansallispuiston merkitys ja arvo tulee tulee kasvamaan kaivostoiminnan vallatessa Kainuun ja Lapin korpimaisemat. 

Repoveden alueen matkailijamäärät kasvaa koko ajan tasaisesti ja hallitusti.  Menestys tekee pian suuren julkisen matkailuinvestoinnin kannattavaksi tai miksei myös vetäville ideoille yksityisellä sijoitusrahalle. Se takaisikin paremmin ympärivuotisen sesongin kaikille puiston toimijoille. 

Kaikki Suomen luonnon neljä vuodenaikaa pystytään muun muassa Lapissa hyödyntämään matkailuinvestointien avulla paremmin. Toivottavasti Repoveden matkailupalveluiden kehittäminen saa tästä uutta tuulta purjeisiinsa. Uusia toivon pilkahduksia tähän suuntaan on nyt nähtävillä.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

SYRJÄYTTÄÄKÖ RÖYHKEÄ MAMMONA KANSANVALLAN?

KUN ON KYLLIKSI UUTTA SANOTTAVAA VOI TUODA SEN JULKI KIRJANA

Olen jo joitain herran vuosia  kuullut kumuja uudesta taloudellisesta maailmanjärjestyksestä, jossa kansanvallan on korvannut kasvottoman kaikkivaltias markkinavoima. Mammona on laajalti noussut uudeksi kansalaisia määrääväksi maalimanvallaksi, uskonnon kaltaiseksi ohjenuoraksi. Kreikka rypee nyt kansakuntana sen syvimmässä taloudellisessa mutakossa. En kiellä tosiseikkaa Kreikka on sotkenut asiansa eurossa pahasti.

Markkinat on sen syvin toimintaa edellyttävä normi ja varallisuus ainut vapauttava evankeliumi, jota totellaan ja ihmisten arvo mitataan ainostaan pankkitilin kateen suuruudella ja kansalaiskunto näkyy muun omaisuuden määrässä. Tämä kehitys on pelottavan kafkamainen!

Onko kansanvaltinen demokratia väistyvä järjestelmä ja kaikki valta maassa kuulluukin äveriäille sujuvasti asioista "kunnollisesti" päättäväille markkinavoimille ja finanssipiireille.

Kirjamelliseti sille pelottavalle liivijoukolle joka edustaa vain 1 prosenttia maailman kansalaisista? No ei helvetissä kuulu. 

Sen vastapaino kansanvalta ja demokraattinen meno kaipaa ajassamme asiallista puolustusta. Aina tulee kuitenkin kysyä noudatetaanko kansanvaltaa sen alkuperäisen ihanteen mukaisesti. Vaikuttiko vaalitulos hallituksen kokonpanoon niin kuin kansan enemmistö halusi? Demokratia vaatii toimiakseen kuitenkin kärkkäät vahtikoiransa.

Suomen rahamaailman kirkkain yksityisajattelija Sampo Pankin pääomistaja kauppatieteiden tohtori Suomessa Björn Wahlroos arvostelee tuoreessa kirjassaan Markkinat ja valta ylenmääräistä demokratiaa ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion aiheuttamia "ongelmia" finanssimaalimaan. Tämän punahousuisen kartanonherran ja täysin vapaan porvarin ärsyttämisen pakko on pinttynyt pankkiiriin niin lujasti, että itse säväyttävävien mielipiteiden ainoa peruste kirjamyynnin kasvattaminen.

Kirjailija Wahlroos on parhaimmillaan kuin päivitetty Havukka-Ahon ajattelija, niin omaperäisiä ainutkertaisia johtopäätöksiä hän sitkeimmille lukijoilleen tarjoaa. Mieluusti kuitenkaan niille kirjallisille kokkapuhille nauraisin, koskapa pohdinnot arvostelee niin voimakkasti nykyisten kansanvallan keskeisten meknismien toimintaa. Ei naurata yhtään!

Demokratian kaikissa koukerissa on joitakin valuvikoja ja tarkka oikeudentunto voisi puutteita siitä läytääkin. Se on kuitenkin ainoa järjestelmä joka pystyy tyydyttämään kansan ennemmistön kaikkia tarpeita parhaiten.

Mutta miltäpä kuulostaa vanha saksalainen aloite, että kansanedustajat pitäisi valita kaikista kansan äänioikeutuista arpomalla. Lottokansan enemmistö voisi asiaa kernaasti kannattaakin. Silloin eduskunnan koostumus saattaisi kuvastaa paremmin kaikkia kansankerroksia? Entä se välkky huomio että Suomessa polittisten asiantuntijoiden laatua ei valvota millään tavalla.

Hän puhuu suunsa puhtaaksi vanhuväestön tiedossa olleen tosiasian, väheksyvän ja syrjivän yliolkaista suhtautumista maamme vanhusväestöön. Iäkkäillä ihmisillä ei pitäisi hänen mukaansa olla täyttä äänioikeutta! Se tuo uuden luvun pankkisalien vähävaraisen vanhusväestön hiekkamiseen. Tästä suivaantuneen moni ikä-ihminen on muuttanut rahansa Sammosta muihin asiassa neutraaleipiin pankkeihin. Mitenkä muutenkaan mökinmummo voisi huutaa konkreettisen vastalauseensa tähän uuteen kummalliseen yhteiskunnalliseen alotteeseen.

Enimmäkseen kirja on kuitenkin sujuvaa jäykästä profiilista vapaata poikamaista keskikoulun historian kertaamista lisättynä huomioilla omistamisen, kilpailun ja vapaan liikkuvuuden autuudesta.

Kirjassa väikkyy kuitenkin läksynsä jokseenkin lukenut varteenotettava finassipäättäjä ja etenkin vastuuta kaikesta maailmasta kantava pankkimies. Hän harmittelee luontotuhoja nostamalla sen seurauksista tärkeäksi esimerkiksi vaikeudet saada mistään villisammen kaviaaria. Villisammen kaviaarissa kun on  jäljittelemätön huikea aito multainen makunsa. Se nyt on selvää.

Hän pohtii olisiko ilmakehää ja valtameriä helpompi pitää puhtaana, jos joku omistaisi ne. Koskapa omistajilla kun on taipumusta pitää huolta henkilökohtaisesta varallisuudestaan. Kukapa ei haluaisi omistaa kaikkia maailman meriä ihan suvereenisti, nitä varkellen ja kassilohta viljellen rahvaan halvaksi särpimeksi?

Whalroos kaanonisoi Kiinan kommunististen kansankapitalismin menestystä ja vetää tuoreesta pakasta kirjan perusajatuksen joka on erityisen tunteita nostattava. Globalisaatio ja kansallisvaltioiden häviäminen ovat avanneet poliittisen vallankäytön mallit  kilpailulle.

Tästä hänen mielestään vääjämättömästi seuraa, että perinteisen demokratian "pidäkkeettömän" etenemisen aika voikin olla tyystin ohi?  

No aika yksioikoinen päätelämä, johon voi vain vain täysin poliittista historiaa täysin tuntematon henkilö päätyä. Tässä tapauksessa ei liene kyse ole kuitenkaan siitä, vaan ilkikurisuudesta ja  vallattomasta suuren rahakasan päällä istumisesta.

Haikaileeko hän nuoruutensa ideologisen hairahduksen päivitystä, rahanvallan maailmanhallintoa ja rahan siunattua verhottua stalinismia.
Hänen yläpuolellaan ei ole varmaan enää ketään?

Puolustan kuitenkin Björn Walroosin mielipiteen vapautta ja hän saa kaiken  painaa kirjoiksi kun rahkeet riittää ja pokka patruunalla pitää. Kansakunta saa uutta tähdetöntä miettimistä.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

EUTANASIALLA POLITIKOINTI ON KAMMOTTAVAA

    

IHMISEN HENKI EI OLE HÄNEN OMANSA



Vihreät ovat ottaneet aika kammottavan askeleen kirjaamalla aktiivista eutanasiaa kannattavan lauselman puolueensa ohjelmaan.  Vihreiden linjalle uskolliset "papukaijat" vääristävät todellista tilannetta puolueen sisällä. Eutanasia nousee aika ajoin keskusteluun, mutta onneksi muut puolueet eivät ole rohjennet lähteä mestaroimaan asiassa.

Tämä on selkeä henkilökohtainen omantunnon kysymys. Onneksi sentään muissa puolueissa on arka tunto tallella  ja luonteva kriittysyys eutanasiaa kohtaan. Kansalaisten enemmistön myönteinen kanta aktiiviseen eutanasiaan sinänsä ei voi olla mikään peruste pyöveli käytännön paluuseen.

Tällä asialla ei pitäisi erityiseti politikoida lainkaan ja nykyinen käytäntö on mielestäni jokseenkin siedettävä. Ihmisella on oikeus yhteiskunnan jäsensä mahdollisimman hyvään hoitoon ja lopulta luonnolliseen kuolemaa. Tätä oikeutta pitää maallisen yhteiskunnan ristikkäissä alati muuttuvissa virtauksissa puolustaa.

Aina kun aktiivisesta eutanasiasta puhutaan ollaan eettisesti ja moraalisti erittäin arveluttavalla alueella. Pidän kuitenkin asiallista keskustelua tarpeellisena, että kansalaiset ovat täysin tietoisia mitkä ovat käypähoitokäytännöt näissä elämän ja kuoleman rajankäynneissä. En usko mikään yhteiskunnan terveydenhuollon olevan koskaan kyllin kypsä aktiiviseen eutanaisaan.  

Olen ehdottamasti kaikkia aktiivisia eutanasia toimia vastaan, sillä en usko ihmisen omaan harkintaan päättää omasta kuolemastaan. Jo rippikoulussa pastori Arvi Hurskainen korosti meille nuorille, ettei meidän henki ole meidän omamme siinä mielessä, että me voisimme itsemme lopettaa.

Koko ajatus politisoida eutansia-asia on kammottavaa, enkä usko että lääkäreitä voidaan ongelmitta velvoittaa ketään aktiivisesti surmaamaan. Asiaa pitäsi tarkastella myös lääkärintyön kannalta, minkälaisia kestämättömiä  lääkärivalan vastaisia velvotteita heille yhteiskunnan toimesta sälytetäisiin.

Aktiivisessa eli suorassa eutanasiassa lääkäri ruiskuttaa tietoisesti kuolettavaa myrkkyä potilaaseen. Tämähän on murhaa! Aktiivista eutanasiaa on myös kuoleman jouduttaminen ja kuolema hoidon sivuvaikutuksena. Erikseen aktiivinen eutanasia jaetaan vielä pakolliseen ja vapaaehtoiseen, sen mukaan miten surmattavan ihmisen tahto otetaan surmaamispäätöstä tehtäessä huomioon. Siin koko karmiva kauheus pähkinänkuoressa! Eutanasia kuuluu periaatteessaan vain eläinlääkintään!

Passiivisessa eli epäsuorassa eutanasiassa lääkäri voi lopettaa potilaan hoidon, tai olla aloittamatta hoitoa jos hän näkee sen täysin tarpeettomaksi. Passiivisessa eutanasiassa ei siis anneta elämää pidentävää hoitoa. Passiivista eutanasiaa on myös se, että potilaalle annetaan kipulääkettä kipujen lievittämiseen niin paljon että potilas kuolee.

Suomessa eutanasia tuli tunnetuksi vasta 60-luvulla. Kuten monissa muissakin läntisissä teollisuusmaissa passiivinen eutanasia on suomessa hyvinkin mahdollista. Potilas voi itse päättää sekä hoidosta luopumisesta että hoitoon suostumisesta. Tähän ei mielestäni pidä puuttua jos ihminen on niin täydellisessä varmuudessaan  päättänyt.

Asia tulisi kuitenkin puida peripohjin, lääkäreiden ja lähiomaistenkin tulisi olla tapauksesta täysin samoilla linjoilla. Viime aikoina ovat yleistyneet ns. hoitotestamentit. Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos ja siitä voi saada jopa kahdeksan vuotta vankeutta. Toivottavasti se myös hyvin moitittavana rikoksena pysyy mahdollismman kauan.

Nykyään yhä vaikeampiakin sairauksia osataan hoitaa tehokkaasti, koska lääketieteellinen tieto ja osaaminen ovat lisääntyneet. Kuolevalle potilaalle on muitakin vaihtoehtoja kuin eutanasia. Potilasta voidaan hoitaa monella tavalla ja kipuja lievittää, ja silloin puhutaan saattohoidosta. Saattohoidon ideana on antaa kuoleville potilaille tehokasta ja mahdollisemman hyvää perushoitoa.

Saattohoidossa on vielä Valviran mukaan Suomessa paljon puutteita ja hoitotasossa on suuria eroja eri sairaanhoitopiireissä. Toivottavasti uusi vanhuspalvelulaki sisältää myös velvoitteet riittävän hyvään ja inhimilliseen tasa-arvoiseen saattohoitoon.

Tarkastelen asiaa kristillisen lähimmäisen rakkauden näkökulmasta, eikä se anna mielestäni oikeutta terveydenhuollon puuttua kenekään ihmisen henkeen.  Kuolemastamme päättää modernissa maailmassakin kernaimmin Jumala taivaassa itse eikä kukaan muu taho.  Jos ihmiselämän erityinen arvo luomakunnassa kielletään olemme ihmisolentoina täysin tuuliajolla. 

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

KOUVOLA ON VAHVA PUUSSA JA PAPERISSA

AARNIKOTKA ON EDELLEEN VOIMISSAAN KOUVOLASSA

Kouvola on edelleen epäilyistä huolimatta vahva metsäteollisuuskaupunki. Tätä tosiseikkaa ei kukaan voine kieltää. Vaikka työpaikkojen menetykset ovat olleet automatisoinnin ja markkinatilanteiden tuotannon muutosten myötä suuria, puunjalostustuotanto on Kouvolassa erittäin suurta tuottoisaa ja kilpailukykyistä. Myllykosken alasajon jälkeen ei pidä vajota synkyyteen.  

Metsäyhtiöt satsaavat nyt erityisen paljon paperinjalostuksen uusiotuotteiden kehittelyyn. 

Metsäteollisuus on ollut vanhastaan hyvin soputuvainen uusiin haasteisiin ja pitänyt kovassa kansainvälisessä kilpailussa hyvin asemansa. 

Pitkään on myös puhuttu paperijalostukseen ja pakkauksiin perustuvista älytuotteiden kirjosta. Tällä saralla on sanottu olevan vain taivas on rajana, uusiin innovaatioihin tukeutuvia toimintatapoja on teollisuudessa ja kaupassa hahmoteltu todella runsaasti.

Metsäklusteri on vahva Kymessä tulevaisuudessakin ja se näyttää tietä kestävän kehityksen bioyhteiskunnalle.  Tulevaisuudessa jopa puolet sen volymista voi olla uusia tuotteita.  Tuotanto alihankkijoineen työllistää jo nyt erityisen paljon Kouvolan seudun ihmisiä ja yrityksiä.  

Metsäteollisuuden heijastusvaikutukset Kouvolan talouteen ovat todella suuret. Sitä saatavat rahavirrat ruokkivat seudun talouselämää erityisen runsalla kädellään. Tämä jos mikä on Kouvolan seutua voimavara ja kestävä menestystekijä. On kuitenkin kysyttävä onko asioita pidetty liian itsestään selvinä? On sanottu markkinoiden olevan kasvottomia, mutta  kaikella on tekijänsä ja menestyvillä tuotannolla toimeliaat alkuunpanijansa.

Kouvolan kannalta on tärkeää kuuulla UPM matsäteollisuuden selvityksiä kuinka Myllykosken tehdasalueen tulevaisuus aiotaan ratkaista.  On väittetty Kouvolan kaupungilla olevan hyvät toimivat suhteet seudun metsäteollisuuteen, toivottavasti asia myös on myös kaytännössä näin. 

Kouvolassa elinkeinotoimessa on tehty paljon töitä uusien yritysten ja työpaikkojen saamiseksi tyhjilleen jääneisiin mittaviin teollisuustiloihin. Tuloksista on kuultu niukalti ja  varmaankin Myllykosken taajamassa odotetaan paljon enemmän.

Mieluusti muutakin kuin suuria toiveita herättävää puukerrostaloelementtien valmistusta ja kiikkerää monasti kokeiltua liimapuutuotantoa. Vankan kestävän ja kauniin puun sivuuttaminen rakennustuotannossa on outoa Suomen oloissa. 

Kymessä on puhuttu vain biodieselillä ja sähköntuotannolla olevan kylliksi kantavuutta täällä! Tämä on kyllä vankkaa liioittelua, eikä ota huomioon paperijalostusalan asemaa sitkeyttä ja voimakasta tuotekehitystä. 

Olen jo pitempään ihmetellyt miksi Kouvolassa ei ole vahvemmin paneuduttu puunjalostuksen tarjoamiin uusiin tilaisuuksiin. Kouvolan seutu ja Kymijoen varsi on yli satavuotta elänyt metsäteollisuudesta ja elää edelleen ei siitä mihinkään muuhun päästä. 

Miksi tästä asiasta kuulee nykyään niin vähän puhuttavan?  Eikö kestävä kehitys teollisuustuotannon ekologisuus työnjako ja tuhlaamaton raaka-aineen kirrätys ja uusiokäyttö voisi sataa myös seutukuntamme keskisuurten ja pienten yritysten laareihin nykyistä enemmän?

On väitetty metsäyhtiöiden olevan nuiveja vastaamaan pk-yritysten yhteydenottoihin, vai onko kyse kainoudesta mennä metsäjättien pakille asioimaan?  UPM on päättänyt rakentaa uudet arkkisalit  Kuusankoskelle ja tarjoaa pääasassa Myllykosken irtisanotulle väelle uusia työpaikkoja. Olikohan pitkään jatkunut työpaikkojen kato viimein taittumassa?

Kinnokin on herännyt asiaan, se hakee palvelukseensa liiketoiminnan kehittämisprojektien päällikköä teemalle Uusiutuva puunjalostus. Toivottavasti teema ymmärretään elinkeinoyhtiössä kyllin laajana, eikä vain yksinomaan puukerrostalojen tarpeita palvelemaan.

Uskon metsäteollisuuden kokonaisuudessaan olevan vielä pitkään Kouvolan seudun suurimpia teollisia työllistäjiä ja vankka taloudellinen voimatekijä. Tätä ei pitäisi Kouvolassa kaiken touhun keskellä unohtaa.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

OIKEUSMINISTERIN HOVIOIKEUS-SOOLOILU HÄMMÄSTYTTÄÄ!

OIKEUSMINISTERI ANNA-MAIJA HENRIKSSONIN HOVIOIKEUS-SOOLOILUA ON IHMETELTY MIEHISSÄ

Täytyy vain ihmetellä miten luokatonta Kouvolan edunvalvonta on ollut valtionhallinnon suuntaan? Vai onko Kouvola vai väliinputoaja ja aluepolittinen sijaiskärsijä? Nyt on vuorossa Kouvolan menettää tärkeät oikeudelliset valtiolliset kruunjalokivensä. 
Kouvolan hovioikeus  ja hallinto-oikeuskin menevät, jos päätös pitää, pääministerin vaalipiiriin Kuopioon. Aika turhauttava tilanne jatkuvien takaiskujen ja omienkin kansalaisten piinaamassa uus Kouvolassa. No tästä kyllä noustaan - se on täysin varmaa!

Oikeusministerin jotenkin irrotionaalinen kanta asiaan on todella hämmästyttävä, eikä se näytä  perustuvan mihinkään muuhun kuin Vaasan hovioikeuden säilyttämiseen. Politiikka on politiikkaa etenkin alue- ja kielipolitiikka, sitä mihinkään päästä sitä on oikeusministerin ja pääministerinkin turha kieltää. Eikä se ole mikään paha asia sinänsä, se vaan ei ole enää suuressa huudossa nykyään. 

Kotkalainen ministeri Jyri Häkämies lausui hämmästyksensä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sooloilusta asiassa, mikä vaikuttaa suoraan sanoen vähän oudolta. Luulisi Jyri Häkämiehellä olevan sanavaltaa  ja tietoa näistä oman hallituksensa asioista yli ministeriörajojen? Toimiiko päätöskuvio todella näin, että oikeusministerillä on yksinään keskeinen sanavalta? 

Nähtävästi Kouvolaa halutaan jotenkin kouluttaa, muuhun johtopäätökseen ei voi prosessista tulla! Lähes kaikki keskitettävät valtion työpaikat menee ihmeen hyvin Kouvolasta Kuopioon! No toisaalta itäinen melankolia onkin Kouvolassa ollut pitkään vallitseva mielentila. Minä tunnen kuitenkin olevani toivorikas kouvolalainen ja täysin etelä-suomalainen, ainakin jos karttaan katsotaan!

Tällä hetkellä Kouvolalla ei näytä olevan vaikutusvaltaa hallituksen ministereiden omia alueellisia etujaan ajavaan politiikkaan. Kouvola menetti viime eduskuntavaaleissa lähes kaiken yhteyden nykyiseen hallituspolitiikkaan ja asia on käynyt nyt meille täysin selväksi! Ei edes VATT:n eli Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen Kouvolaa puoltanut selvitys painanut päätöksessä yhtään mitään!  Kouvolan eväät ovat todella vähissä, jos valtiovalta ei  kuntaremontin tehneen seudun kehitystä halua omin työpaikoin tukea. 

Viime vaalikaudella Kouvolan seudulta oli varsin kokenut edustus eduskunnassa. Silti kansalaiset moittivat edunvalvonnan heikkoutta valtionlaitosten menetyksissä. Nykyiset kouvolalaisina eduskuntaan valitut kansanedustajat Sari Palm, Jari Lindström ja Reijo Tossavainen ovat hyvin kokemattomia. 


Mutta kansa on heidät edustajikseen täältä valinneet, enkä lähde sitä seikkaa tosiseikkaa mitenkään arvostelemaan. Reijo Tossavainen on ollut hovioikeuden ja hallinto-oikeuden hyvin aktiivinen puolustaja saman katon alle Kouvolaan, onko se hyöty vai haitta sitä pitää tarkkaan miettiä.

Oppositiossa ei Suomessa nykyään paljon todellisuudessa vaikuteta. Toisaalta puolueen hallitusvastuukaan ei takaa vielä sinänsä mitään takaa, jos ministeri ei  Kouvolan asiaa aja. Sen on varmaan kansanedustaja Sari Palmkin saanut karvaasti kokea? Hovioikeuspäätöskin tuli hänelle lehden mukaan jotenkin kuin puskasta?

Tässä tilanteessa kaupungin omien virkamiesten edunvalvonta ministeriöihin ja valtuuttettujen verkostot omiin puolueihinsa nousee erityiseen arvoonsa. Perusuomalaisten hurja vaalivoitto Kouvolassa on saanut ilmeiseti muiden puoluiden karvat pystyyn.

On täysin selvää, ettei perusuomalaisten valtakunnallisia tavotteita ei mieluusti haluta kannattaa aikakaan ruotsalaisten  piirissä.  Heidän kannaltaan tarkoituksenmukaista politiikkaa on supustaa valtionhallinnon työpaikkoja juuri Kouvolasta. Tämä harmittava tosiseikka syö Kouvolaa kuin tulva höttöä jokitörmää, kaikki mikä irtoaa lähtee nyt virran mukana muualle. 

Edunvalvontaverkostot vaatii kaupungin päättäjien yksimielisyyttä ja hyviä henkilösuhteita oman hallituspuolueensa ministereihin. Tässä vaikuttaa vahvasti olevan jonkimoinen vaje. Ilmeisesti Kouvolan perusuomalaisuuden suhteen ollaan hallituspuolueissa jotenkin varautuneita?  Jos tämä on totta niin kuin pelkään,  kolmeen vuoteen ei ole paljon tehtävää asian suhteen. 

Olen joskus kuullut sanottavan väärien ihmisten ajavan oikeita asioita ja siksi niitä ei voi millään toteuttaa. Silloin avautuu oiva tilaisuus polittiselle välistävedolle?  Toivottavasti olen väärässä ja hovioikeusasiaan löytyy vielä uutta tuoretta näkökulmaa. Vai onko niin, että valtiojuna menee taas vaan ihan sattumalta Kuopioon ja Vaasaan. Uskokoon hän ken tahtoo minä en!

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola