Vihreät ovat ottaneet aika kammottavan askeleen kirjaamalla aktiivista eutanasiaa kannattavan lauselman puolueensa ohjelmaan. Vihreiden linjalle uskolliset "papukaijat" vääristävät todellista tilannetta puolueen sisällä. Eutanasia nousee aika ajoin keskusteluun, mutta onneksi muut puolueet eivät ole rohjennet lähteä mestaroimaan asiassa.
Tämä on selkeä henkilökohtainen omantunnon kysymys. Onneksi sentään muissa puolueissa on arka tunto tallella ja luonteva kriittysyys eutanasiaa kohtaan. Kansalaisten enemmistön myönteinen kanta aktiiviseen eutanasiaan sinänsä ei voi olla mikään peruste pyöveli käytännön paluuseen.
Tällä asialla ei pitäisi erityiseti politikoida lainkaan ja nykyinen käytäntö on mielestäni jokseenkin siedettävä. Ihmisella on oikeus yhteiskunnan jäsensä mahdollisimman hyvään hoitoon ja lopulta luonnolliseen kuolemaa. Tätä oikeutta pitää maallisen yhteiskunnan ristikkäissä alati muuttuvissa virtauksissa puolustaa.
Aina kun aktiivisesta eutanasiasta puhutaan ollaan eettisesti ja moraalisti erittäin arveluttavalla alueella. Pidän kuitenkin asiallista keskustelua tarpeellisena, että kansalaiset ovat täysin tietoisia mitkä ovat käypähoitokäytännöt näissä elämän ja kuoleman rajankäynneissä. En usko mikään yhteiskunnan terveydenhuollon olevan koskaan kyllin kypsä aktiiviseen eutanaisaan.
Olen ehdottamasti kaikkia aktiivisia eutanasia toimia vastaan, sillä en usko ihmisen omaan harkintaan päättää omasta kuolemastaan. Jo rippikoulussa pastori Arvi Hurskainen korosti meille nuorille, ettei meidän henki ole meidän omamme siinä mielessä, että me voisimme itsemme lopettaa.
Koko ajatus politisoida eutansia-asia on kammottavaa, enkä usko että lääkäreitä voidaan ongelmitta velvoittaa ketään aktiivisesti surmaamaan. Asiaa pitäsi tarkastella myös lääkärintyön kannalta, minkälaisia kestämättömiä lääkärivalan vastaisia velvotteita heille yhteiskunnan toimesta sälytetäisiin.
Aktiivisessa eli suorassa eutanasiassa lääkäri ruiskuttaa tietoisesti kuolettavaa myrkkyä potilaaseen. Tämähän on murhaa! Aktiivista eutanasiaa on myös kuoleman jouduttaminen ja kuolema hoidon sivuvaikutuksena. Erikseen aktiivinen eutanasia jaetaan vielä pakolliseen ja vapaaehtoiseen, sen mukaan miten surmattavan ihmisen tahto otetaan surmaamispäätöstä tehtäessä huomioon. Siin koko karmiva kauheus pähkinänkuoressa! Eutanasia kuuluu periaatteessaan vain eläinlääkintään!
Passiivisessa eli epäsuorassa eutanasiassa lääkäri voi lopettaa potilaan hoidon, tai olla aloittamatta hoitoa jos hän näkee sen täysin tarpeettomaksi. Passiivisessa eutanasiassa ei siis anneta elämää pidentävää hoitoa. Passiivista eutanasiaa on myös se, että potilaalle annetaan kipulääkettä kipujen lievittämiseen niin paljon että potilas kuolee.
Suomessa eutanasia tuli tunnetuksi vasta 60-luvulla. Kuten monissa muissakin läntisissä teollisuusmaissa passiivinen eutanasia on suomessa hyvinkin mahdollista. Potilas voi itse päättää sekä hoidosta luopumisesta että hoitoon suostumisesta. Tähän ei mielestäni pidä puuttua jos ihminen on niin täydellisessä varmuudessaan päättänyt.
Asia tulisi kuitenkin puida peripohjin, lääkäreiden ja lähiomaistenkin tulisi olla tapauksesta täysin samoilla linjoilla. Viime aikoina ovat yleistyneet ns. hoitotestamentit. Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos ja siitä voi saada jopa kahdeksan vuotta vankeutta. Toivottavasti se myös hyvin moitittavana rikoksena pysyy mahdollismman kauan.
Nykyään yhä vaikeampiakin sairauksia osataan hoitaa tehokkaasti, koska lääketieteellinen tieto ja osaaminen ovat lisääntyneet. Kuolevalle potilaalle on muitakin vaihtoehtoja kuin eutanasia. Potilasta voidaan hoitaa monella tavalla ja kipuja lievittää, ja silloin puhutaan saattohoidosta. Saattohoidon ideana on antaa kuoleville potilaille tehokasta ja mahdollisemman hyvää perushoitoa.
Saattohoidossa on vielä Valviran mukaan Suomessa paljon puutteita ja hoitotasossa on suuria eroja eri sairaanhoitopiireissä. Toivottavasti uusi vanhuspalvelulaki sisältää myös velvoitteet riittävän hyvään ja inhimilliseen tasa-arvoiseen saattohoitoon.
Tarkastelen asiaa kristillisen lähimmäisen rakkauden näkökulmasta, eikä se anna mielestäni oikeutta terveydenhuollon puuttua kenekään ihmisen henkeen. Kuolemastamme päättää modernissa maailmassakin kernaimmin Jumala taivaassa itse eikä kukaan muu taho. Jos ihmiselämän erityinen arvo luomakunnassa kielletään olemme ihmisolentoina täysin tuuliajolla.
Ado Sakari Ala-Krekola
 |
| IHMISEN HENKI EI OLE HÄNEN OMANSA |
Vihreät ovat ottaneet aika kammottavan askeleen kirjaamalla aktiivista eutanasiaa kannattavan lauselman puolueensa ohjelmaan. Vihreiden linjalle uskolliset "papukaijat" vääristävät todellista tilannetta puolueen sisällä. Eutanasia nousee aika ajoin keskusteluun, mutta onneksi muut puolueet eivät ole rohjennet lähteä mestaroimaan asiassa.
Tämä on selkeä henkilökohtainen omantunnon kysymys. Onneksi sentään muissa puolueissa on arka tunto tallella ja luonteva kriittysyys eutanasiaa kohtaan. Kansalaisten enemmistön myönteinen kanta aktiiviseen eutanasiaan sinänsä ei voi olla mikään peruste pyöveli käytännön paluuseen.
Tällä asialla ei pitäisi erityiseti politikoida lainkaan ja nykyinen käytäntö on mielestäni jokseenkin siedettävä. Ihmisella on oikeus yhteiskunnan jäsensä mahdollisimman hyvään hoitoon ja lopulta luonnolliseen kuolemaa. Tätä oikeutta pitää maallisen yhteiskunnan ristikkäissä alati muuttuvissa virtauksissa puolustaa.
Aina kun aktiivisesta eutanasiasta puhutaan ollaan eettisesti ja moraalisti erittäin arveluttavalla alueella. Pidän kuitenkin asiallista keskustelua tarpeellisena, että kansalaiset ovat täysin tietoisia mitkä ovat käypähoitokäytännöt näissä elämän ja kuoleman rajankäynneissä. En usko mikään yhteiskunnan terveydenhuollon olevan koskaan kyllin kypsä aktiiviseen eutanaisaan.
Olen ehdottamasti kaikkia aktiivisia eutanasia toimia vastaan, sillä en usko ihmisen omaan harkintaan päättää omasta kuolemastaan. Jo rippikoulussa pastori Arvi Hurskainen korosti meille nuorille, ettei meidän henki ole meidän omamme siinä mielessä, että me voisimme itsemme lopettaa.
Koko ajatus politisoida eutansia-asia on kammottavaa, enkä usko että lääkäreitä voidaan ongelmitta velvoittaa ketään aktiivisesti surmaamaan. Asiaa pitäsi tarkastella myös lääkärintyön kannalta, minkälaisia kestämättömiä lääkärivalan vastaisia velvotteita heille yhteiskunnan toimesta sälytetäisiin.
Aktiivisessa eli suorassa eutanasiassa lääkäri ruiskuttaa tietoisesti kuolettavaa myrkkyä potilaaseen. Tämähän on murhaa! Aktiivista eutanasiaa on myös kuoleman jouduttaminen ja kuolema hoidon sivuvaikutuksena. Erikseen aktiivinen eutanasia jaetaan vielä pakolliseen ja vapaaehtoiseen, sen mukaan miten surmattavan ihmisen tahto otetaan surmaamispäätöstä tehtäessä huomioon. Siin koko karmiva kauheus pähkinänkuoressa! Eutanasia kuuluu periaatteessaan vain eläinlääkintään!
Passiivisessa eli epäsuorassa eutanasiassa lääkäri voi lopettaa potilaan hoidon, tai olla aloittamatta hoitoa jos hän näkee sen täysin tarpeettomaksi. Passiivisessa eutanasiassa ei siis anneta elämää pidentävää hoitoa. Passiivista eutanasiaa on myös se, että potilaalle annetaan kipulääkettä kipujen lievittämiseen niin paljon että potilas kuolee.
Suomessa eutanasia tuli tunnetuksi vasta 60-luvulla. Kuten monissa muissakin läntisissä teollisuusmaissa passiivinen eutanasia on suomessa hyvinkin mahdollista. Potilas voi itse päättää sekä hoidosta luopumisesta että hoitoon suostumisesta. Tähän ei mielestäni pidä puuttua jos ihminen on niin täydellisessä varmuudessaan päättänyt.
Asia tulisi kuitenkin puida peripohjin, lääkäreiden ja lähiomaistenkin tulisi olla tapauksesta täysin samoilla linjoilla. Viime aikoina ovat yleistyneet ns. hoitotestamentit. Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos ja siitä voi saada jopa kahdeksan vuotta vankeutta. Toivottavasti se myös hyvin moitittavana rikoksena pysyy mahdollismman kauan.
Nykyään yhä vaikeampiakin sairauksia osataan hoitaa tehokkaasti, koska lääketieteellinen tieto ja osaaminen ovat lisääntyneet. Kuolevalle potilaalle on muitakin vaihtoehtoja kuin eutanasia. Potilasta voidaan hoitaa monella tavalla ja kipuja lievittää, ja silloin puhutaan saattohoidosta. Saattohoidon ideana on antaa kuoleville potilaille tehokasta ja mahdollisemman hyvää perushoitoa.
Saattohoidossa on vielä Valviran mukaan Suomessa paljon puutteita ja hoitotasossa on suuria eroja eri sairaanhoitopiireissä. Toivottavasti uusi vanhuspalvelulaki sisältää myös velvoitteet riittävän hyvään ja inhimilliseen tasa-arvoiseen saattohoitoon.
Tarkastelen asiaa kristillisen lähimmäisen rakkauden näkökulmasta, eikä se anna mielestäni oikeutta terveydenhuollon puuttua kenekään ihmisen henkeen. Kuolemastamme päättää modernissa maailmassakin kernaimmin Jumala taivaassa itse eikä kukaan muu taho. Jos ihmiselämän erityinen arvo luomakunnassa kielletään olemme ihmisolentoina täysin tuuliajolla.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti