Aikanaan 60-luvun alussa puhuttiin Kouvolan olevan muuten hyvä paikka, mutta kun ei ole muuta vettä kun Käyrälämpi. Olihan vettä pätkä Kymijokeakin, mutta se oli niin saastunut että siellä ei voinut oikeastaan tehtaiden alapuolella kalastaa uida eikä kunnolla edes kehdannut nollakuidussa soutaa, muusta käytöstä puhumattakaan. Hauet maistuivat sellulle ja niiden syöntiä rajoitettiin ympäristömyrkkyjen pelossa, dioksiini lienee pahin pelko. Tosin vieläkään mitkään ruoppaukset eivat voi tulla kysymykseen selimenteissä olevin ongelmien vuoksi. Kymijoki on kuitenkin pessyt mustalipeäiset kasvonsa ja vesi tehtaiden alapuolella on puhtaanpaa kuin ylävirrassa. Sinänsä paljon puhuva kummallinen seikka. UPM Kymmene on todella korjanut tilanteen tuotannossaan jokeen tulevien jätevesiensä osalta kiitettävästi.
Nyt kun kaikki on totaalisen toisin, Kouvolan kaupungissa on todella laajat vesialueet, upea metsäluonto jonka timanttina loistaa Repoveden Kansallispuisto. Osin puutteellinen palveluvarustus ei tuo alueelle 75 000 tuhannesta kävijästään kieliviä matkailutuloja. Mutta onhan siellä kuitenkin maksutonta luonnonrauhaa. Iitin rajalta asti lähes puhdas Kymijoki halaa lempeästi nuorta kaupunkirouvaa ja ihastuttaa ylväällä virrallaan ja runasailla luontoarvoillaan, jopa koko historiallaan rajajokena meitä kaikkia. Verlan alue puhuu paperiteollisuuden noususta ja Pukkisaari on mystisen kiehtova paikka! Todella paljon hyvää ja suunnattoman hyvää on Kymijolle tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä. Sen vesi on hyvää tai tyydyttävää uimavettä tietävästi koko kaupungin alueella. Vaikkakin uiminen tietyillä alueilla on yhä jonkinmoisen uskalikon temppu.
Kaupunki tarvitsee keuhkot ja kaupunkilainen rislan ja piipputupakkaa. sanoataan. Lähiöiden ja taajamien perushemmot tarvitsee myös naisia viinaa ja virkistystä työnsä oheessa.Ei pidä tuijottaa pelkästää turismiin vaan tavallinen maaton ja mökitön Erkki ja Pirkko kaipaa viristusalueita uidakseen ollakseen ja viihtyäkseen helteen porottamassa elementtitalossaan ja jotkut onnekaat ostamaan kesämökkejä lähistöltä. Kaupungin tarjoamien yleisten uimarantojen purjehdus- ja venepaikkojen lisäksi muuhun luontoon perustuvaan virkistykseen ja harrastetoimintaankin täytyy tarjota tiloja ja toimintoja yleiseen käyttöön. Siksihän niitä veroja kunnalle maksetaan.
En malta olla puuttumatta nyt esiin tullesseen luontoarvojen kehittämisestä virineeseen vilkkaseen keskusteluun lehdissä. Luontoihmiset ovat kiinnittäneet huomionsa rakenteiden puutteisiin vesialueita käytettäessä. Kuntaliitoksessa perintönä tulleet virkistysalueet ja niille tehdyt rakenteet ranta-aluilla on jotenkin yksipuolisesti ajateltu ja suunniteltu? Se johtaa tietysti palvelujen köyhyyteen hienojenkin alueiden räsistymiseen niillä viihtymättömyyteen.Perintönä on tullut kaupungille runsaasti arvokasta jokimaisemaa järviluontoa kuvankaunista rantaviivaa ja hyviä järvitaimen ja muita kalapaikkoja, eriasteisia uimarantoja aikamoinen seudullinen pandooran lipas! Mitä niillä kaikilla tehtään on tietysti hyvä ja mietittävä kysymys kaikille osapuolille?
Kuusankoskea on esitetty jossain jokihuumassa jopa Kouvolan uudeksi ydinkeskuseksi, no mikas siinä uudella perustettavalla Kuusankosken Ydinkeskus ry:llä ja muillakin keskustaajamien ydinideoinnilla olisi varmasti paljon tähdellistä asiaa taajama hoidossa ja palvelujen puolustuksessa. Suurkunnassa on kyse pohjimmiltaan tästä? Toriasiat olisi ainakin tämäkässä tori minne vain kunnossa. Lisäksi syntyisi tervettä ideakilpailua eri Kouvolan taajamien Valkealan Anjalankosken Elimäen Jaalan ydinkeskus (6) yhdistysten kesken? Kansalaiset mietitäänpä tätä, se ei ole mätäkuun juttu!
Käyrälammen uimaranta lienee ainut EU-kriteerit täyttävä uimaranta Kouvolassa mutta sen siisteys ja rakenteet ja järjestelyt on lievästi sanoen oman onnensa nojassa. Positiivista on rantalentopallokentät ja hyvä leirintäalue. Lisäksi minimivaatimus uimavalvoja on paikalla, jos heitä ei olisi paikalla meno olisi lienee vieläkin villinpää. Onhan rannassa paljon pieniä lapsia opettelemassa omipäin uimaan. Kauniin kallioisessa ja avarassa Hautalan rannassa oli todella paljon väkeä helteillä, jopa venäläisiä turisteja kuin etelän rannoilla. Siellä ei kuitenkaan ole parkkialueita riittävästi ja kunnon tie rannalle puutuu kokonaan. Silti väkeä kokontuu runsaati puutteista huolimatta ihailemaan rantakallioilta upeaa meren oloista Lappalan selkää. Hiekkäsärkkä Jokelassa oli hellepäivien viikonloppuna aivan täyteen "puukattu", osa autoista joutui kääntymään takasin parkkipaikkojen loppuessa. Helteellä oli osansa ongelmiin, mutta kuitenkin alueet ovat ahtaissa pienkunta asennoissa. Ihmiset ei miellä enää vanhoja kuntarajoja toiminnoissaan siitä johtuu ruuhkat!.
Kouvolan luontoarvot puhtaine vesistöineen ja on ainutlaatuisen rikas. Suomen eteläisin koskematon erämaalue on niin lähellä Helsinkiä että lähimatkailu kohteita ja palvelua kansallispuistossa pitäisi kehittää niihin natura puitteisiin sopiviksi. Kouvolan keskustasta ei kansallispuistoon pääse päivittäin julkisilla, edes sesongissa kesällä. Kansallispuisto ei tuota Kouvolalle, niitä euroja kun puistoa perustettaessa ajateltiin. Puutteellinen majoitus- ja palveluvarustus ei tuota muita kun päivämatkailijoita. Erämatkailuun perustuva kelohotelli, jossa olisi runsas jo lähistöllä olevaan tarjontaan ja oleviin arvoihin perustuva ympärivuotinen palvelutarjonta puuttuu, miten olisi avantouintia luonnonvesiuintia retkiluistelua pilkkimistä luonnon- ja eläintietellisiä opastusretkiä mustikanpoimintaa suobongausta ja luontokuvausretkiä esim. niittyvillan kangasvuokon tai suden jälkien kuvausta.
Vai onko tavoite 100-vuoden päässä, jolloin puisto on luontoarvoiltaan metsän osalata mahtavimmillaan.
Onko kaikkea sitä uutta kaupungin hallinnassa olevaa luontopääomaa ja matkailullisia arvoja inventoitu? Onko liitoskunnista perittittyjä huomattavia maisemallisia arvoja tutkailtu yhtenäistä kokonaisuutena matkailuyritysten ja kuntalaisten virkistys tarpeen kannalta?Sitä sitää nyt kysyä kaupungin sektorista vastaavalta virkakunnalta?. Onko Kymijoen kaupungin "brändityöryhmä" jo perusteilla? Kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki totesi taannoin maaseutuasian miehityksen olevan kunnossa. Onko olemassa tähän kuin lahjaksi tulleeseen runsauteen suunnitelmia? Onko varauduttu työmäärään, mitä uuden Kymijoen kaupunkimme luontoarvojen matkailullinen kehittely vaatii? Vai onko perittyä on niin paljon ettei runsauden pulassa tiedetä, mistä alkaisin tään valoisamman alkuperäisen Kymenlaakson laulun??
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
Nyt kun kaikki on totaalisen toisin, Kouvolan kaupungissa on todella laajat vesialueet, upea metsäluonto jonka timanttina loistaa Repoveden Kansallispuisto. Osin puutteellinen palveluvarustus ei tuo alueelle 75 000 tuhannesta kävijästään kieliviä matkailutuloja. Mutta onhan siellä kuitenkin maksutonta luonnonrauhaa. Iitin rajalta asti lähes puhdas Kymijoki halaa lempeästi nuorta kaupunkirouvaa ja ihastuttaa ylväällä virrallaan ja runasailla luontoarvoillaan, jopa koko historiallaan rajajokena meitä kaikkia. Verlan alue puhuu paperiteollisuuden noususta ja Pukkisaari on mystisen kiehtova paikka! Todella paljon hyvää ja suunnattoman hyvää on Kymijolle tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä. Sen vesi on hyvää tai tyydyttävää uimavettä tietävästi koko kaupungin alueella. Vaikkakin uiminen tietyillä alueilla on yhä jonkinmoisen uskalikon temppu.
Kaupunki tarvitsee keuhkot ja kaupunkilainen rislan ja piipputupakkaa. sanoataan. Lähiöiden ja taajamien perushemmot tarvitsee myös naisia viinaa ja virkistystä työnsä oheessa.Ei pidä tuijottaa pelkästää turismiin vaan tavallinen maaton ja mökitön Erkki ja Pirkko kaipaa viristusalueita uidakseen ollakseen ja viihtyäkseen helteen porottamassa elementtitalossaan ja jotkut onnekaat ostamaan kesämökkejä lähistöltä. Kaupungin tarjoamien yleisten uimarantojen purjehdus- ja venepaikkojen lisäksi muuhun luontoon perustuvaan virkistykseen ja harrastetoimintaankin täytyy tarjota tiloja ja toimintoja yleiseen käyttöön. Siksihän niitä veroja kunnalle maksetaan.
En malta olla puuttumatta nyt esiin tullesseen luontoarvojen kehittämisestä virineeseen vilkkaseen keskusteluun lehdissä. Luontoihmiset ovat kiinnittäneet huomionsa rakenteiden puutteisiin vesialueita käytettäessä. Kuntaliitoksessa perintönä tulleet virkistysalueet ja niille tehdyt rakenteet ranta-aluilla on jotenkin yksipuolisesti ajateltu ja suunniteltu? Se johtaa tietysti palvelujen köyhyyteen hienojenkin alueiden räsistymiseen niillä viihtymättömyyteen.Perintönä on tullut kaupungille runsaasti arvokasta jokimaisemaa järviluontoa kuvankaunista rantaviivaa ja hyviä järvitaimen ja muita kalapaikkoja, eriasteisia uimarantoja aikamoinen seudullinen pandooran lipas! Mitä niillä kaikilla tehtään on tietysti hyvä ja mietittävä kysymys kaikille osapuolille?
Kuusankoskea on esitetty jossain jokihuumassa jopa Kouvolan uudeksi ydinkeskuseksi, no mikas siinä uudella perustettavalla Kuusankosken Ydinkeskus ry:llä ja muillakin keskustaajamien ydinideoinnilla olisi varmasti paljon tähdellistä asiaa taajama hoidossa ja palvelujen puolustuksessa. Suurkunnassa on kyse pohjimmiltaan tästä? Toriasiat olisi ainakin tämäkässä tori minne vain kunnossa. Lisäksi syntyisi tervettä ideakilpailua eri Kouvolan taajamien Valkealan Anjalankosken Elimäen Jaalan ydinkeskus (6) yhdistysten kesken? Kansalaiset mietitäänpä tätä, se ei ole mätäkuun juttu!
Käyrälammen uimaranta lienee ainut EU-kriteerit täyttävä uimaranta Kouvolassa mutta sen siisteys ja rakenteet ja järjestelyt on lievästi sanoen oman onnensa nojassa. Positiivista on rantalentopallokentät ja hyvä leirintäalue. Lisäksi minimivaatimus uimavalvoja on paikalla, jos heitä ei olisi paikalla meno olisi lienee vieläkin villinpää. Onhan rannassa paljon pieniä lapsia opettelemassa omipäin uimaan. Kauniin kallioisessa ja avarassa Hautalan rannassa oli todella paljon väkeä helteillä, jopa venäläisiä turisteja kuin etelän rannoilla. Siellä ei kuitenkaan ole parkkialueita riittävästi ja kunnon tie rannalle puutuu kokonaan. Silti väkeä kokontuu runsaati puutteista huolimatta ihailemaan rantakallioilta upeaa meren oloista Lappalan selkää. Hiekkäsärkkä Jokelassa oli hellepäivien viikonloppuna aivan täyteen "puukattu", osa autoista joutui kääntymään takasin parkkipaikkojen loppuessa. Helteellä oli osansa ongelmiin, mutta kuitenkin alueet ovat ahtaissa pienkunta asennoissa. Ihmiset ei miellä enää vanhoja kuntarajoja toiminnoissaan siitä johtuu ruuhkat!.
Kouvolan luontoarvot puhtaine vesistöineen ja on ainutlaatuisen rikas. Suomen eteläisin koskematon erämaalue on niin lähellä Helsinkiä että lähimatkailu kohteita ja palvelua kansallispuistossa pitäisi kehittää niihin natura puitteisiin sopiviksi. Kouvolan keskustasta ei kansallispuistoon pääse päivittäin julkisilla, edes sesongissa kesällä. Kansallispuisto ei tuota Kouvolalle, niitä euroja kun puistoa perustettaessa ajateltiin. Puutteellinen majoitus- ja palveluvarustus ei tuota muita kun päivämatkailijoita. Erämatkailuun perustuva kelohotelli, jossa olisi runsas jo lähistöllä olevaan tarjontaan ja oleviin arvoihin perustuva ympärivuotinen palvelutarjonta puuttuu, miten olisi avantouintia luonnonvesiuintia retkiluistelua pilkkimistä luonnon- ja eläintietellisiä opastusretkiä mustikanpoimintaa suobongausta ja luontokuvausretkiä esim. niittyvillan kangasvuokon tai suden jälkien kuvausta.
Vai onko tavoite 100-vuoden päässä, jolloin puisto on luontoarvoiltaan metsän osalata mahtavimmillaan.
Onko kaikkea sitä uutta kaupungin hallinnassa olevaa luontopääomaa ja matkailullisia arvoja inventoitu? Onko liitoskunnista perittittyjä huomattavia maisemallisia arvoja tutkailtu yhtenäistä kokonaisuutena matkailuyritysten ja kuntalaisten virkistys tarpeen kannalta?Sitä sitää nyt kysyä kaupungin sektorista vastaavalta virkakunnalta?. Onko Kymijoen kaupungin "brändityöryhmä" jo perusteilla? Kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki totesi taannoin maaseutuasian miehityksen olevan kunnossa. Onko olemassa tähän kuin lahjaksi tulleeseen runsauteen suunnitelmia? Onko varauduttu työmäärään, mitä uuden Kymijoen kaupunkimme luontoarvojen matkailullinen kehittely vaatii? Vai onko perittyä on niin paljon ettei runsauden pulassa tiedetä, mistä alkaisin tään valoisamman alkuperäisen Kymenlaakson laulun??
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
