Nyt maailmalta kuuluu kummia, MIESTEN VUORO-dokumenttielokuva Suomimiesten saunapuheista niittää mainetta ja kunniaa lähes kaikilla Suomen ja ulkomaisillakin DOK-festivaaleilla. Se on elokuvateatteri levityksessä kautta Suomen mikä sinänsä on dokkarille saavutus! Ja mikä parasta se on ehdolla mahdollisen OSKAR-ehdokkuuden aukaisevassa valinnassa alastomuus tabuisessa Amerikassa Yhdysvalloissa. Onko tamä totta vai viinien huumaa? Sitä sitää nyt edeskäyvien kysyä itseltään?
Aika huikea juttu jos Oskar-ehdokuus tulisi? Olisiko sittenkin perisuomalainen saunassa avautuminen vierustoverille, joka kuuntelee hiljaa, se uusi kaivattu juttu Jean Sibeliuksen rinnalla siloteltuun Suomikuvaan maailmalla? Herkkä puhe saa lähes kaikkialla veret seisuttavan myötäelävän ällistyneen reaktion.Kuten Mikko Niskasen huipputyöt aikoinaan, väki naulautuu katsomaan ja kuulemaan kertomusta kuin suggeroituna, ajantaju häviää kuin kunnolla rakasteltaessa pitkään ja hartaasti tehtynä ja nautittuna..
Alastomat miehet istuvat ilman naisten mieluista ja jutun juonen muuttavaa läsnäoloa? he ovat saunassa ja puhuvat suoraan sydämestään toiselle miehelle. Ruosteisten kiukaiden lämmössä suomalaiset miehet puhdistautuvat sekä fyysisesti että henkisesti. Miesten vuoro kertoo sen, että naisia ei näissä saunoissa tälläkertaa ole sitä perimmäistä totuutta asiaan kertomassa. Huutoa eikä riitaa siellä kuulla. Ollaan jotenkin samaa mieltä.Puheissa korostuu se tosiasia sauna on pyhä sielun ja ruumiin puhdistautumis paikka. Istun kuin rukoilisin. Näinhän se meille vanhemalle polvelle on lapsena opetettukin. Sauna on alku kirkkomme metsän ohessa ja sinä pysyköönkin!
Elokuva matkaa läpi Suomen ja pysähtyy useiden erilaisten saunojen lauteille kuuntelemaan koskettavia elämäntarinoita yksinäisyydestä, rakkaudesta, kuolemasta, syntymästä, ystävyydestä; elämästä. Kamera kuvaa kaikessa yksinkertaisuudessaan maisemat, saunat ja miehet lähes maagisina kuvina. Arkisuus on asioissa hienolla tavalla läsnä, juhlavuus on tarinassa. Kyllähän se on tiedetty että saunassa ei ole yhteiskunnallista erottelua, arvet ovat kunniamerkkeinä näkyvissä eletystä tai soditusta elämästä.
Päähenkilöiden läsnäolo sekä tunteiden syvyys ovat lähes sillä rajalla, että pystyykö niitä enää mies katsomaan. Elokuva paljastaa miesten sielun poikkeuksellisen läheltä kaikessa alastomuudessaan ja muodostaa runollisen muotokuvan suomalaisesta miehestä. Suomalaisen miehen myytin uudellenkirjaus lienee nyt tapahtunut.
Junnu Vainio lauloi sen toisen rupattelevan saunatavan takavuosina "Yleisessä saunassa miesten puolella puhelivat he näistä asioista maisista, puhuivat he kaikenlaisista. Yleisesti ottaen kuitenkin puhuivat he naisista, uniensa kuvajaisista niistä saavuttamattomista naisista satumaisista...”Se oli toinen tuttu puoli, veljellinen ongelmattomien vanhenevien miesten huvitteleva saunaporukka.Vai olenko ymmärtänyt asian täysin väärin, taas kerran?
Suomi on itsemurhien luvattoman luvattu maa, olisiko ehkä niin että tälläiset saunapuheet ovat pelastaneet meidät kaikkein pahimmasta? Mene ja tiedä, muuta katsoa tämä filmi joka tapauksessa kannattaa, etenkin filmissä huutavasti lähes kokonaan poissa olevien naisten!
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
