ONKO PUHDAS JUOMAVESI SUOMEN UUSI NOKIA?

JUOMAVESIPULA ON SUURIN AFRIKASSA

Suomalaiseen luonteeseen kuuluu suuri vaatimattoomuus ja myönteiseksi asiaksi jopa kaunistavaksi koettu omien vahvuuksien vähättely. Suomen luonnonvaroista on puhdas juomavesi ulkomaakaupassa kenties kaikkein laiminlyödyin alue .  

Meillä Suomessa koko makeanvedenvaranto on valtaisa uusiutuva luonnonvara! Hyvin usein ulkomaisten teollisuuspatruunojen on ollut ensin ryhdyttävä luonnonvarojamme kaupallisesti hyödyntämään ,  ennen kun ne nähty hyviksi rahasammoiksi. Näin on tapahtunut liian usein lähes koko Suomen teollisuushistorian ajan. Nykyisin ne "parhaat palat"  on tosin lähes kaikki jo myyty takaisin ulkomaille!. Näin on tapahtunut valitettavasti glopaalisaation seurauksena kaikilla tärkeimmillä teollisuudenaloilla - viimeksi kaivosala.Näin ei saisi enää mielestäni olla! Onneksi pohjavesi on vielä omissa käsissämme ja toivottavasti pysyy!

Suomessa on toki useita omia kaupallisia ns. lähdevesiyrityksiä, silti me juomme pullotettuja brändättyjä ulkoa tuotuja juomavesiä todella oudon paljon. Meillä tosin  raanavesi on muutamia kaupunkeja lukun ottamatta todella maukasta juotavaa. Syyt ylettämään vedenjuontiin ovat usein ihan muut kuin huutava jano. Elämän tyyliksi tullut vedenjuontitrendi toi  vesipullot monien sporttisten käsiin kaikkialla maailmassa - hienokin arvokännykkä jää nyt soimattomana taskuun.?

Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään Bruce Oreckin mielestä Suomen pitäisi ryhtyä tehokkasti myymään ja viemään juomavettä. Suomi on hänen mukaan makeanveden Saudi-Arabia. Veden kysyntä tulee tulevaisuudessa maailmalla kasvamaan valtavasti. "Menovesi" autoihin maksaa jo 1.60 euroa litrasta, juomavedestä pitää etenkin hiilihapotettuna maksaa usein vielä paljon enemmän. Onko näin todella asianlaita täytyy vakavasti kysyä?

Etelä-Euroopan maista uhkaa tulla ilmastomuutoksen takia  pikkuhiljaa hyvin vedettömän  ja kuivia. Aavikoitumisen seuraus on kuivuus ja pohjaveden kaikkoaminen.Samoin muista jo nyt aikaajoin kuivuuden riivamista maista. Vesipulasta kärsivistä maita on todella monilukuinen kasvava määrä maailmassa. Tästä asiasta puhutaan harvoin niin painokkaasti, että sen merkitys Suomessa huomattaisiin. Puhdas juomavesi on kaiken terveyden perusta. Juomaveden takia on käyty jopa sotiakin - viimeksi näin on väitetty tapahtuneen Lähi-Idässä. Niin tuiki tarpeellinen luonnontuote se maiden maataloudelle ja niiden vesipulasta kärsiville kansalaisille.

Kaikista  Kiinan kuudestasadasta (600)  kaupungeista neljässäsadassa (400) oli vesipula vuonna 2007. Käytössä olevat pohjavesivarat ovat entistä syvemmällä. Tilastojen mukaan kaupungeissa vedenkulutus on kaksinkertainen maaseutuun verrattuna. Pullotetun juomaveden kysyntä tulee Kiinassa kasvamaan samaa tahtia kuin meillä vaurastuneessa lännessäkin? Pohjois-Kiinassa maataloudella on huomattava vesipula, mikä lisää muuttoa kaupunkeihin. Kiinan hallitus on ehdottanut pohjoisen vesipulan ratkaisuksi kääntää osan Jangtse-joesta toisaalle. Vesitalouden valtavat ongelmat on Kiinan pakko ratkaista lähitulevaisuudessa, jos se aikoo pysyä maailmankaupan kehityksessä mukana. 

Suomen brändityöryhmä on siis oikeilla jäljillä ehdottaessaan, että suurin osa Suomen vesistä olisi juomakelpoista vuonna 2030. Tässä tavoite - muuten aivan oikein - on ympäristönsuojelulliset. Suomen ilmasto on pohjaveden muodostumiselle erityisen suotuisa. Maakerrokset ja hiekkaharjut ovat ohuita, saamme sadetta yleensä kaikkina vuodenaikoina ja lämpötila on melko alhainen muutamaa kesäkuukautta lukuun ottamatta. Pohjavettä esiintyykin runsaasti lähes kaikkialla. Vesitavoitteissa pitäisi kuitenkin rimaa nostaa huomattavasti veden kaikinpuolista hyödyntämiseksi vientituottena kuihtuvan metsäklusterin menetyksiä paikkaamaan. 

Suomen pitäisi kartottaa kaikki omat makean veden varantonsa. Meidän tulisi pikaisesti luoda suunnitelmat veden ja vesivarojen kaupalliseen hyödyntämisen taantuvien teollisuudenalojen tilalle. Kylpylätkin perustettiin alunperin Euroopassa vesivirkistykseen ja mineraalivesilähteiden terveysvaikutusten  hyödyntämiseen matkailussa. 

Suomen puhtaan ja lähes kaupallisesti unohdetusta juomavedestä pitäisi luoda uusi suuri  brändi maailmanmarkkinoille, mieluusti sen pikimustan suurimman rinnalle. Vesi vanhin voitehista myytynä - hanasta suoraan juotunakin se piristää ihmistä näissä kesähelteissä vallan mainiosti.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

EUROOPAN UNIONIN SOKERIPULA IHMETYTTÄÄ

  

EI  MAKEAA MAHAN TÄYDELTÄ

 

Suomessa oli  sokeripulaa viimeksi ennen sotia. Silloin ihmisillä oli käytössä sokerikortit. Nyt myös auvoisessa Euroopassa on ollut jo toista vuotta paha sokeripula, koska sokerintuotannon sääntely on tuonut mukanaan suuren tuotanto vajeen. Tämä ei ole mitenkään makea juttu. Suomessa on enää yksi sokeritehdas Säkylässä, joka  on nykyisin saksalais-suomalaisessa 80-20 % omistuksessa.

 

Sokerijuurikkaan viljely on luonnollisesti supistunut Jokioisten tehtaan ympäristöön. Suomeen on kannettu vuoden alusta makeisveroa, jolla yritetään supistaa sokerin kulutusta terveyspolittisiin syihin vedoten. Taustalla lienne kuitenkin myös tämä tuotannon sääntelystä johtuva sokeripula hammaspeikon ohella. Sokeri toki lihottaa suomalaisten mahoja ja takapuolia lähes huomaamatta, mutta ikinautinnollisen suklaan seassa syötynä sillä on hyviäkin terveysvaikutuksia. 

 

Sokerintuotannon omavaraisuutta olisi vahvistettava pikaisesti. Miksei suomalaiset viljelijät voisi tuottaa markkinoille juurikassokeria huomattavsti nykyistä enemmän, kun hintakin on nyt todella hyvä. Tätä ihmeellistä euroseikkaa olen tänä kesänä onki käsissä itsekseeni miettinyt. Syy on minulle viimein selvinnyt. Miksei markkintalouden anneta sokeri osalata toimia normaalisti!

 

Suomesta lakkautettiin yksi sokeritehdas. Vastapinoksi Ranska ja Saksa saisivat tuottaa sokeria näihin unionin varastoihin enemmän kokonaiskiintiön ylittymättä?. Nyt on havittu Ranskan ja Saksan oman kiintiön ylittävä määrä meneekin varastoihin ja siten ollen ei paikkaakaan Suomen tuotannon vähennystä sisämarkkinoilla. Suomi on taas kerran ollut pullonpohjineen mallioppilas, jonka hyvä uskoisuutta on käytetty sumeilematta hyväksi. Maatalousministeri Jari Koskisella on iso tehtävä Suomen etujen valvonnassa, jottei tälläisiä itsekkäitä likaisia temppuja enää meille esitetä!

 

Euroopan sokerimarkkinat ja sokerimarkkinajärjestelmä sen myötä sokerijuurikkaan viljely ja sokerintuotanto ja sen kauppa ovat osa unionin maatalouspolitiikkaa. Nykyinen sokerin markkinajärjestelmä  uudistettiin vuonna 2006. Uudistuksilla pyrittiin vähentämään sokerin tuotantoa vientiä ja laskemaan huomattavasti sokerijuurikkaan ja sokerin hintoja.

Tapahtuikin aivan päinvastoin kuin maataloiskomissio kaavaili, ainakin sokerin hinnan osalta. Uudistuksen ydin oli rakenteellinen muutos, joka antoi sokerintuottajille mahdollisuuden myydä sokerikiintiöitään rakenneuudistusrahastoon. Rahoitus järjestettiin asettamalla tuotantomaksu kaikelle kiintiöidylle tuotannolle. Nyt puhutaan jo unionissa uudesta sokeriverosta - tukien kattamiseksiko? Ollaan melkoisen makeassa oravanpyörässä kaikki kansa tyyni. 

Sokerintuotanto on keskittynyt Ranskan, Saksan, Puolan, Iso-Britannian, Alankomaiden ja Belgian alueelle. Tämä keskittymä kattaa 75 prosenttia Euroopan unionin sokerikiintiöistä. Konaissokerikiintiö on laskenut uudistuksen myötä aikaisemmasta 17,4 miljoonasta tonnista 13,3 miljoonaan tonniin. Tästä seurauksena markkinataloudessa on sokerin jyrkkä hinnannousu, ihme kyllä näin - vaikka täysin toisin kuin komissiossa ajateltiin. Mikä tässä EU-systeemissä oikein mättää, kun markkinamekanismit ei noudata maatalouskomisaarin hartaita oletuksia?

Komissio on lievittänyt sokeripulaa sen verran, että sokeria voidaan tuoda lisää sokeria myös muuata maailmanmarkkinoilta.  Lisäksi sokeria saa tuoda sisämarkkinoille myös unionin omista sokerivarastoista. Kun sokerikiintiöt  on tuotannolla täytetty, ylimääräinen sokeri jää varastoihin. Ja jos kiintiöiden ylittävää sokeria tulee omista varastoista sisämarkkinoille, sokeritonnille määrätään 500 euron sakko.

Muualta maailmasta ei saa tuoda unioniin sokeria ilman tullia. Nyt on annettu tuontiluvat 300 000 tonnille sokeria. Tässä on koko sääntelyjärjestelmän ontuva logiikka paljastunut. Sääntely ei tuota luvattuja tuloksia ja suomalaiset sokerijuurikkanviljelijät voivat  taas kerran olla pettyneet herrojen tyhjiin lupauksiin. Sokeritotantoa on siirretty voimatoimin tylysti Euroopan unionin suurille maille.

Viime vuoden pula nosti sokerin hinnan lähes kaksinkertaiseksi unionin tavoittelemaan hallinnolliseen hintaan verrattuna!. Kukaan ulkopuolinen ei pysty seuramaan tätä tukimasinaa, mutta kaikki joutuvat tämän maksamaan paitsi maataloustukena myös nousevina sokerituotteiden hintoina. Suurimmat  sokerivarastot ovat Saksassa ja Ranskassa. Niistä saadaan nyt purkaa osa markinoille sokerin kysyntää tyydyttämään. Suurimmilla jäsenmailla on ollut omalehmä ojassa alusta alkaen - sanoisinko sormet sokerissa, joita nyt naureskellen luoleskellaan?

Euroopan unionista oli tarkoitus vuonna 2000 tehdyllä linjauksella kehittää maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Viime vuonna tehtiin uusi linjaus: tähtäyspiste siirrettiin jotenkin tututusti vuoteen 2020 asti. Nämä sokerituotannon säätelymekanismien pettämiset eivät lupaa hyvää näille Euroopan omistajien tavotteille.

Ei makeaa mahan täydeltä - tuntuu nyt olevan sokeripolitiikan suunta Suomessa ja koko Euroopan haparoivassa sokeriunionissa.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

NORJAN JOUKKOSURMA - ISKU KANSANKODIN YTIMEEN

NORJALAISET OVAT KOKENEET KAUHEAN TERRORITEON

Norjan kansankoti ja pohjoismainen hyvinvointivaltio on kokenut kauhean verisen iskun ytimeensä Oslon keskustaan ja Utöyan saaren demarinuorten verilöylyssä.  Erityisesti puolustuskyvyttömien lasten ja nuorten silmitön ampuminen erikoisluodeilla oli täysin käsittämättömän raukkamainen teko.

Ultranationalismista voimansa ammentava  ja äärimmäisestä ulkomaalaisvastaisesta vihanpidosta voimansa  imevä terrorismi on totta täällä kotipohjolassa.  Tekijä olikin oikea hävistyksen kauhistuksen ruumillistuma, mielellään uniformuihin pukeutuva ihmispeto on tyrmistättänyt ihmisiä kaikkialla maailmassa. Uhrien määrä on huimaavan suuri ja osoittaa erittäin tarkkaa systemaattista suunnittelua ja pohjatonta murhanhimoa. Emme Suomessa varmaan käsitä täysin miten syvälle norjalaiseen yhteiskuntaan isku demarisaareen kohdistui. Saaressa pääkohde oli sieltä aiemmin poistunut  Norjan entinen pääministeri  Gro Harlem Brundtlandi.

Norjassa eletään monissa nuorten kodeissa syvää surua nuorten elämän menetyksistä. Se on monilla silmien aukenemisen ja pysähtymisen aikaa, mietitään mitä todella pahaa on norjalaisessa yhteiskunnassa on nyt tapahtunut. Saman tyyppisiä ajatuksia herätti koulusurmat meillä Kauhavan ja Jokelan tapaukset muutama vuosi sitten.  

Tämä oli hyvin harkittu aateellis-poliittinen isku päin moniarvoisen avoimen norjalaisen yhteiskunnan kasvoja ja sen kansanvallan ydintä vastaan. Usko pohjoismaiseen ihmiskasvoiseen  kansalaisyhteiskuntaan horjuu nyt monilla ihmisillä vakavasti. Kylmä turvattomuuden viima pyyhkii monien sisimässään näinä päivinä niin Norjassa Suomessa kuin koko Euroopassakin ja lauhtuakseen aikanaan. 

Puhtaaksi viljelty äärinationalismi on viimein ja taas kerran kypsynyt  veriteoiksi.  Kaiken jälkeen on mies innokkaana valmistautunut median läsnäollessa oikeudessa selittämään  noin 74 ihmisen tappamisen "tarpeellisuuteen" johtaneet syyt! Onhan miehellä ainakin otsaa! Pienintäkään katumusta teoistaan mies ei kuulemma osoita! Toivottavasti tälläinen röyhkeys torpataan viranomaisten taholta alkuunsa ja tapaus käsitellään suljetuin ovin.! Sitä käsittämätöntä potaskaa ei varmaan halua kuulla yhtä halaistua sanaa! Taannoin 90-luvulla Norjaa pyyhki satanismirokkiin liittynyt kirkkojenpolttovimma, joka lienee samaa syvää pahuutta ja röyhkeää omankäden oikeutta, kuin nyt käsillä olevan pohjattoman surullinen tapaus?

Kaikken hämmästyttävintä on havaita miehen johtajan kyvyt pyörittää norjalaista ja kansainvälistä mediaa mielensä mukaan.  Huippuna  internetissä olevan  "manifestinsa" hulvaton buffausapu, saadakseen sen  uteliaiden ihmisten luettavaksi. Hänen ajatusmailmaa leimaa vasta-jihad-liikken lietsoma Islamin-pelko ja Eurabia-teoria jossa oletetaan islamistien valloittavan lopulta koko Eurooopan.Toivottavasti Norjan verilöyly on yksittäinen ääritapaus, kuten viranomaiset ovat Suomessakin toivorikkaasti todenneet. Se onkin kai ainoa lohtu tässä kauheassa tapahtumassa ja tuollaista ääriajattelua tulee ruotia pelotta - erityisen kriittisesti.

Pitää tietenkin kysyä kuinka paljon on avoin demokraattinen yhteiskunta  sanavapauden nimissä valmis sietämään avointa pidikkeetöntä etnistä vihanlietsontaa. Sehän suuntautuu surutta ja sumeilematta kaikista erilaisista kulttuureista uskonnoista ja etnisistä ryhmistä tulevia maahanmuuttajia ja kaikkea aatteellista ja kansallista suvaitsevaisuutta vastaan. Ei kaikki läppä ja paskanheitto ole kovin vakavasti olettava asia,  pikemminkin poikamaista nettivaikutusten testausta, mutta toleranssit paukkuu nyt varmaan monilla, jos nämä vihapuheet kokoajan kiihtyvät kuten näyttää!.

Helpoin tie on leimata hänet mielenvikaiseksi psykopaatiksi ja olla puuttumatta syihin mistä kaikki pohjaton ihmisviha ammentaa ruudinhajuisen säälimättömyys voimansa. Kysyn kuitenkin onko tässä tapauksessa oikein yleistää tapaus pelkästään mielenvikaisuudeksi, kun siitä ei ole ollut tietääkseni pienintäkään vihjettä eikä merkintää lääkäreiden papereissa? Näin voimakkasti politsoitunut piilevä raivo ei ole enää minkäänlaisten valkotakkisten psykiatrien hallinnassa. Suuruudenhulluus on täysin ilmeistä!

Tarvitaan järeämpiä ennakoituja profiloituja viranomaistoimia ja kattavaa lainsäädäntöä. Selkeitä pykäliä jossa osoitetaan selkeät rajat viharikoksista, josta häkki heilahtaa ja kovat sanktiot tulee niskaan. Tavallisilla kansalaisilla on normaali lakiin perustuva ilmoitusvelvollisuus tapauksessa, jos jonkun henkeä tai terveyttä uhataan. 

Epäilty joukkosurmaaja on veljestön salaisuuksiin vihitty vapaamuurari ja mielestään mystinen ristiretkeläinen. Hän kuvailee valmistautuneensa  julmuuksien toteuttamiseen yhdeksän vuotta.  Mistä sysimustan vuonon pohjasta tai muusta kasvuympäristöstä syntyy tuollainen äitinsä kanssa rauhassa asuva ja  kuitenkin loppupeleissä verenhimoinen aseista ja apulannasta innostuva murhamies?.

Jäänkylmä katseinen lähes jumalolennoksi itsensä nostanut vaaleanrodun valioedustaja, joka katsoo oikeudekseen puuttua nuorten ihmisten henkeen ja terveyteen? Fasismia kaikki tyyni!! Mies vaatii etnisiä puhdistuksia myös Suomeen - kuinkas muuten - muun muassa 5000 muslimitaustaisen asukkaamme tappamista! No  onhan äärivihreä kalastaja Linkolakin testannut saman suuntaisia ekofasistisia ajatuksiaan jossain kirjoissaan ja haastatteluissa. 

Kaikkien suomalaisten yhteiskunnan turvallisuudesta vastaavien viranomaisten pitää tehostaa ennalta ehkäiseviä toimia kaikenlaisen terrorismin ja uhkien torjumiseksi jo etukäteen. Tehtävä ei ole helppo mutta käsiä ei voi nostaa pystyyn minkäänlaisten uhkien tai  uhkaajien edessä. Mihinkään muuhun en voi tässä  tavallisena huolestuneena vanhana miehenä ja asioita aprikoivana kansalaisena päätyä.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

KERÄTÄÄN MARJAT TALVEKSI TALTEEN

MARJOISSA ON HUIMIA TERVEYSVAIKUTUKSIA


Marjastusaika on nyt parhaimmillaan ja satonäkymät ovat todella hyvät. Marjastuksen ja marjojen kansanterveydellistä merkitystä on viimeaikoina korostettu erityisesti.  Suomessa kasvaa 37 luonnonvaraista syötävää marjaa. Ravintokäyttöön näistä hyödynnetään pariakymmentä lajia. Tunnetuimmat ja kaupallisesti arvokkaimmat marjat ovat, puolukka, mustikka, variksenmarja, vadelma, suomuurain, karpalo, pihlajanmarja, tyrni, mesimarja ja juolukka. Marjat on löydetty taas uudestaan muun luomuinnostuksen myöstä. 


Mitä enenmmän metsänmarjoja on tutkittu sitä enemmän niistä on löydetty huiman hyviä terveysvaikutuksia. Marjastus on myös oivaa hyötyliikuntaa. Uusimissa terveystutkimuksissa mustikka on nousut arvoon arvaamattomaan. Mustikka onkin jo ilmeinen rohtomarja jos mikä. Sen käyttöä olisi lisättävä yksin tästä syystä! Kotimaisten marjojen vitamiinisisältö on erityisen runsas pitkän  valoisan kesämme ansiosta.


Muistan vielä ajan jolloin syksyisin me oppilaat veimme kouluun  puolukoita ja mustikoita talven varalle. Sen hyödyllisen opin varassa osattiinkin sitten metsään mennä marjastamaan myös aikuisiällä. Kun marjoja syö niihin tulee helposti himo ja mikäs onkaan sen parempi tämän katainen riippuvaisuus ihmiselle?. Suomalaisten olisikin herättävä marjojen suhteen ruususen unestaan ja poimia innolla arvokkaaat metsien herkut talveksi talteen. Jokamiehenoikeudella voi marjastaa rauhassa. Mutta on muistettava, ettei saa olla häiriöksi maanomistajille ja kunnioittaa pihapiirien  koskemattomuutta.


Me suomalaiset olemme olleet ja olemme innokkaita marjastajia.  Suurimmat marjasaaliit saadaan puolukasta. Uusiksi kasvaviksi poimintalajeiksi muiden  sekaan on uumoiltu ennen rohto käytössäkin ollutta variksenmarjaa ja hyödyttömänä pidettyä juolukkaa. Suomalaisten marjastusaktiivisuutta on tutkinut muiden muassa marja-alan järjestöt ja Metsäntutkimuslaitos. Tutkimusten mukaan marjat hankittiin kotitalouksiin pääasiassa itse poimien. Mikä mainiointa luonnonmarjoja poimii ylipuolet suomalaisista.


Marjastusta harrastaa innokkaimmin vanhempi väki, marjastamaan lapsuudessaan oppinut väestö. Muissa ikäryhmissä poimintainnokkuus ei ole yhtä suurta. Nuorten ja keski-ikäisten ihmisten tulisikin huomata metsämarjat käyttämättömänä ilmaisena luonnonvarantona. Ei marjastus ole mitään köyhäilyä eikä noloa  vaan hupputrendikästä luomuilua. Meillä Suomessa on kaupat täynnä ulkomaisia kaikenkarvaisia marjoja ja hedelmiä, vaikka poimittavia kallisarvoisia marjoja on metsät meillä kesäisin täynnä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta olisi nähtävä omat hyvät lähituotteet.


Suomalaiset olivat valmiita maksamaan kotimaisista marjoista enemmän kuin ulkomaisista. Luonnonmarjoja poimitaankin luonnon virkistävän vaikutuksen, marjojen käyttötottumuksen ja ennen kaikkea marjojen terveysvaikutusten vuoksi. Marjastajat pitivät marjojen myyntipoimintaan innostavina tekijöinä hintaa ja marjastuskaverin saantia mukaan marjametsään. Poiminnan rajoitteiksi koettiin ajan ja lähietäisyydellä olevien poimintapaikkojen puute, vaikka marjoja kasvaa lähes kaikkialla mesiköissä. Poimimalla kuusituntia päivässä viitenä päivänä viikossa voi ansaita kuukaudessa jopa yli 3000 euroa puhtaana käteen! Marjojen poimimisesta saatavat tulot ovat täysin verovapaita.


Marjoja suomalaiset poimivat kuitenkin vielä runsaasti omaan käyttöön. Mutta vain alle kymmenen prosenttia vastaajista myi poimimiaan marjoja. Alhaisen myynti-innostuksen vuoksi monet alan yritykset kutsuvat kesäisin massoittain Suomeen ulkomaisia marjastajia. Se onkin täysin järkevää hyödyntää tarkaan metsien ja  tarhojen runsas marjasato. Mansikan sesonki on usein lyhyt ja satoa jää helposti poimijoiden puutteessa peltoon mätänemään.Tuskin enää pärjäisimmekään ilman heidän panostaan, marjoista liian suuri osa jäisi metsään ilman ulkomaalaisia huippuahkeria poimijoita. Tämä varsin hyödyllisen seikan tulisi myös yksipuisten punaniskojen ja muiden akateemisten mamu-kriittikkojen viimein myös oivaltaa.


Marjastusharrastuksen ylläpitämiseksi ja marjojen käytön lisäämiseksi järjestetään onneksi monenlaisia kampanjoita ja kilpailuja. Näitä ovat esimerkiksi Arktiset Aromit ry:n toteuttama koulumarjakuukausi maamme peruskouluissa, on järjestetty marjojen  poimintakilpailuja ja marjastuksen MM-kisatkin on jo keksitty kuinkas muuten.. Toivottavasti koemme vielä marjanpoiminnan renesanssin Suomessa, niin arvokkasta metsien ilmaista kultaa nuo ikiihanat herkut ovat.


Eikun kipaistaan metsään marjoja piomimaan, se on todella hienoa rahanarvoista huippuhyödyllistä hommaa!


Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

"SUOMEN ITSEMURHALUVUT ON MAHDOLLISTA PUOLITTAA"

ITSEMURHIEN EHKÄISYÄ OLISI SYYTÄ TEHOSTAA!


Lähes jokaisen aikuisen suomalaisen tiedossa tai tuttava piirissään on joku oman käden kautta päivänsä päättänyt henkilö. Tapaus aiheuttaa hänen lähipiirilleen usein mittamattomat elinikäiset äidinkyyneleiset kärsimykset. 


Osaamme toki olla järkkyytyneitä voimattomia ja kauhuissamme  jokaisesta tapauksesta, mutta ilmiöön suhtaudutaan yhteiskunnassamme turtuneen vähättelevästi. Pidetäänkö sitä jo lähes luonnollisena ilmiönä. Tätä on nyt aiheellista pohtia ja taas kerran itseltämme kysyä. Tätä vaatii ihmiskasvoinen humaani yhteiskunnallinen vastuuntunto ja kristillinen kärsimyksiä helpottava diakonia ja kaikkiin kärsiviin kohdistuva käytännön yhteisvastuu.


Miksei ongelmaan pahemmin enää yleiseti haeta kattavia ratkaisuja? Pidetäänkö sitä jo yhtenä suomalaisena tapana ratkaista ylipääsemätömät ongelmat ja näinhän ei saisi missään olla!. Se ei saisi olla myöskään enää mikään tabu, pelkästään omaisten ja sukujen harteille jäävä salainen taakka. Onneksi tässä asiassa on huomattavasti avauduttu ja hyssyttely on lopetettu. Itsemurhat ovat Suomessa selkeä ja polttava kansanterveydellinen ongelma. Se tulisi jo jokaisen edeskäyvän jo reilusti tunnustaa. Suomi ei ole näiltä osin alkuunkaan valmis.


Sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi valtakunnalliseti herätä uudestaan pohtimaan mitä tulisi tälle asialle  todella tehdä. Miten kipulevien ihmisten tilanetta voisi tehokkaammin auttaa. Kriisiavun saanut henkilö on jälkikäteen useinmiten ikikiitollinen saamastaan ratkaisevasta avusta. Elämän totaalisissakin umpikujissa voidaan löytää varteenotettavia viittoja uuteen valoisampaan taivallukseen. Tämä on sanomani!


Koska itsemurhalukumme on kansainvälisesti verrattuna edelleen huolestuttavan korkea. Kolme henkilöä päivässä kuolee Suomessa oman käden kautta.Tämän suuruiset luvut olisivat muissa maissa suuren keskustelun kohteena ja asiaa varten olisi jo ajat sitten laadittu toimenpideohjelma. Joka vuosi noin tuhat suomalaista tappaa itsensä, vastuuntuntoisilla ja huolissaan oleveilla kansalaisilla on oikeus vaatia toimia. 


Elämmekö kuitenkin tässä suhteessa jotenkin tunnekylmiä sydämettömiä aikoja. Kissa olisi nyt nostettava viimein pöydälle. Taloudellinen ahdinko ja siitä kasivat ongelmat piinavat yhä usempia. Sivistyneen yhteiskunnan pitäisi havahtua kipeisiin ongelmiinsa eikä lakaista tätä liian pienenä maton alle. Elämmehän pohjimmiltamme kuitenkin yhteistä sosiaalista kansankotia  ja yhteisvastuu on vielä onneksi voimissaan. Monilla ihmisillä on aiheellinen hätä oirehtivien omistensa puolesta. He elävät läheisensä kanssa tämän kauhun varjossa päivästä päivään. Osapuolet perhepiirissä elävät yhteitä kiirastultaan, usein myös omaa piinavan yksinäistä Via Doloroosaansa.


Kansallinen itsemurhien ehkäisyhanke olisi aloitettava mahdollisimman pian. Nyt viimein Suomeen pitäisi polkaista uusi kansallinen itsemurhien ehkäisyprojekti käyntiin. Tutkimusprofessori Kristian Wahlbeckin mukaan itsemurhaluvut olisi mahdollista jopa puolittaa. Tämä olisi toivottua valoa putkenpäässä - uusi toivon kipinä kaikille niille ihmisille jota tämä terveysuhka varjostaa. Myytti on syytä unohtaa;"Joka uhkailee tappaa itsensä -  ei sitä tee"  se ei todellakaan pidä paikkaansa. Hoitoon haketuminen ei saisi olla sen kummempaa kuin mikä tahansa muu vaiva tai sairaus.


Onko niin, ettei tehokasta apua ole oikein mistään saatavilla ennen kuin on liian myöhäistä. Tätä olisi terveysviranomaisten ja järjestöjen vastuunkantajien  aika tarkkaan pohtia. Meistä jokainen on jonkun lähimmäinen - voimme myös ihmisinä toisiamme auttaa. Parhaiten se tapahtuu luomalla valoisaa toivoa lähipiiriimme ja kuuntelemalla vaikeuksissa olevien ystäviemme murheita. Jaettu tuska ja epätoivo on usein  jollekin puhuttuna puolet kevyempi kantaa.


Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on esitetty itsemurhien ehkäisylle asetettavaksi kansalliset tavoitteet samoin kuin liikennekuolemissa. Liikennekuolemistahan osa on havaittu itsemurhiksi. Liikennekuolemien vähentämistä varten on perustettu oma tutkimusohjelmansa. On asetettu tavoitteet ja palkattu viranomaiset selvittämään asiaa. Miksi näin ei ole tehty itsemurhien kohdalla, vaikka itsemurhakuolleisuus on kolme kertaa suurempaa?  Miksei kärsivien ihmisten hätää huomioida tämän paremmin terveydenhuollon päättäjäjien piirissä?


Mikä pahinta nuorten itsemurhaluvut korkeita, vuosittain noin kolmekymmentä teini-ikäistä tappaa itsensä. Ne on kaikki erityisen ikäviä -15–19-vuotiaiden luvut ovat Euroopan unionin korkeimpia. Euroopan unionissa nuorten itsemurhat ovat vähentyneet muualla paitsi Suomessa ja Irlannissa. Itsemurhien ehkäisyä pitäisi kaikilla rintamilla kiireenmiten terävöittää.


Järjestöjen ja yhteisöjen valtakunnallisiin kriisipuhelimeen on soittanut alkuvuonna aiempaa enemmän itsetuhoisia ihmisiä. Kampanja olisi suunnattava etenkin nuoriin ja vanhuksiin ja muihin selkeästi ongelmaisiin ryhmiin. Syvän masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon tulisi ohjata riittävästi resursseja, koska mielenterveyden häiriöt ovat nykyisin aika hyvin hoidettavissa.


Itsemurhat saatiin Suomessa vähenemään 1980- ja 1990-luvuilla laajalla ehkäisyprojektilla. Kun asioista puhuttiin täysin avoimesti, tuolloin etenkin keski-ikäisten miesten itsetuhoisuus väheni huomattavasti. Myönteinen kehitys 2000-luvulla lasku on nyt pysähtynyt. 


Jos asiantuntijoiden mukaan Suomessa itsemurhien määrään on mahdollista ratkaisevasti vaikuttaa, tämä on todella lohdullinen viesti monille kärsiville ihmisille ja ennen muuta heidän hädissään oleville omaisilleen. 

Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä, on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. T.T

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

ONKO EUROOPAN RAHAUNIONI HAJOAMASSA ?

EUROSTA EI KAI LÄHDETÄ KUIN ENO VENEESTÄ?


EMU-rahkeet ovat monilla pienemmilla euromailla lienee  repeämäisillään. Myös Saksassa ollaan puhuttu markkaan paluusta, kun ollaan lopen kyllästytty rahansyytämiseen hulttiomaille. Yhä useampi opposition äänitorvi pitää yhteisvaluutasta luopumista ainoana ratkaisuna ulospääsyyn jättivelvotteista. Etenkin velkakriisin  levitessä pikkuhiljaa ja kokoajan laajemmalle euroalueella. 


Viimieisin tässä ketjureaktiossa  on Berluscoonin jälkeinen Italian kansantalous! Suomen eroaminen eurosta onkin yksikertaisuudessaan helpottava tieto rahvaalle.! Lähtisimme luikkimaan muina miehinä eurosta, putoaisimme markka-ajan onnelaan kuin eno veneestä?. 


Muodostaisimme ikioman upouuden Perisuomen tasavallan - oikean lintukodon Euroopan katolle riekkumaan muille euromaille tyhmyyttään?. Kun sutta lähdetään pakoon, on karhu taatusti vastassa. Tuskin tehtyä saa täysin tekemättömäksi, ainakaan ilman todella suuria haittavaikutuksia teollisuudelle ja tavallisten suomalaisten kukkaroissa. 


Euroalueen velkakriisin syventyessä Suomi on kuitenkin joutumassa kantamaan pienenä maana osuuttaan suurempaa taakkaa muiden jäsenmaiden auttamisesta. Lainoille pitää panna pikainen stoppi tai ainakin saada pankit mukaan ja riittävät vakuudet. Etenkin silloin jos Kreikka ei lainojaan ikinä maksa takaisin ja kriisi leviää kulon valkean tavoin muihin euro-maihin, kuten on uumoiltu. Noissa  savuissa itsenäisyytemme uhkaa kaventua entisestään, kun Euroopaa on pakko kehittää talouttaan kriisin seurauksena ylikansallisen liittovaltion suuntaan. Näin varmasti tulee tapahtumaankin.  Persujen vastakarvasta huolimatta ja kehitys tullee vain nyt vahvistumaan.


On puhuttu Suomen varautumiseta irrottautumaan yhtenäisvaluutasta ja ottamaan sen rinnalla käyttöön oma kansallinen rahansa. Tällöin olisimme samassa asemassa kuin Englanti kruunumaat Ruotsi ja Tanska. Mitä muita vaikutuksia siitä oli Suomen kansataloudelle sitä tuskin tietää kukaan. Niin ristiriitaisia lausuntoja ovat eurojohtajat kansalle valuutta-alueen kriisiytyneestä nykytilantesta antaneet! Maallikon silmissä tilanne on jo aika sekavan sorttinen varsinainen talous-soppa.


Johtavat talousasiantuntijat varoittivat alussa laajaan rahaliittoon liittyvistä suurista ongelmista. Euroopan unioinin jäsenmaat olivat keskenään liian erilaisia muodostaakseen ns. optimaalisen valuutta-alueen. He olivat nykytiedoin aika oikeassakin, euroalue on nyt murtumisen partaalla ja osa pahimmin velkaantuneista jäsenmaista saattaa joutua luopumaan yhtenäisvaluutasta. 


Tällöin tulee pyrkiä siihen, että euroalueeseen jäisivät vain jotkut Keski-Euroopan ydinmaat, ja muut EU:n jäsenmaat käyttäisivät euroa yhteisenä rahana oman kansallisen valuuttansa rinnalla. Tämä on lienee ainoa kunniallinen perääntymistie, jos on niin jäsenmaat päättävät. Se olisi kuitenkin melkoinen takaaskel ja tappio yhteiseuroopplaisessa kehityksessä ja sen suraukset ovat varmasti hyvin dramaattiset. Oppositiosta sitä voi  nyt uskottavasti vaatiakin! Jälkiviisaus on jaloin viisuden laji!


Aikanaan  johtavat Saksan kristillisdemokraattien talousasiantuntijat Karl Lamers ja Wolfgang Shäuble ehdottivat, että aluksi mukaan tulisi vain viisi valtiota Ranska, Saksa ja Belgia Hollanti Luxenburg. Ne olisivat edenneet myös poliittisessa yhdentymisessään muita pidemmälle ja muodostaneet unioniin ”kovan ytimen”. Tällöin euro olisi ollut viiden valtion yhtenäisvaluutta ja muut jäsenmaat olisivat voineet käyttää sitä yhteisenä valuuttana kansallisen rahan rinnalla. Se olisi ollut jonkinmoinen koeaika ja odotushuone muille heikommille Euroopan unionin reunamaille.


Ruotsissa ja Tanskassa EMU-jäsenyys hylättiin kansanäänestyksissä. Ne eivät ole mukana euroalueen tukijärjestelyissä, eivätkä näin ollen vaarassa joutua osaksi ylikansallisen liittovaltion talousrakenteita. Suomella oli keskeinen rooli tämän viiden valtion ydinhankkeen kaatamisessa. Suomen talous haluttiin viedä pikaisesti Euroopan ytimeen ja tässä sitä nyt ollaan. Mukaan oli poliittisista syistä otettava myös sellaiset vanhemmat jäsenmaat, joiden talous ei ollut kunnossa. Tässä oli pähkinänkuoressa Suomen talouden ja  EMU-alueen nykykriisin siemenet kylvettynä.


Suomen liittymisestä euroalueeseen olisi joidenkin mukaan tullut perustuslain mukaan päättää lailla, jonka hyväksymiseen olisi tarvittu määräenemmistö. Lisäksi olisi tarvittu varma negatiivinen neuvoa-antava kansanäänestys. Päätös tehtiin kuitenkin kielteisen päätöksen pelossa ilman kansanäänestystä ja eduskunnalle annetun tiedonannon muodossa. Tähän päädyttiin Suomen hallituksessa ja Eduskunta sen hyväksyi - siihen oli kansan tyytyminen.


Suomella tuskin on rohkeutta olla aloitteellinen tehdyn ratkaisun korjaamisessa, vaikka valtiovarainministeri Jutta Urpilainen pysyykin vaatimuksessaan turvaavien vakuuksien saamiseksi Suomen mahdollisille lisävastuille kriisimaiden tukemisessa. Jos kielteinen kanta pysyy loppuun asti Suomi jäisi uusien tukien ulkopuolelle ja voisi halutessaan aloittaa hallitun irrottautumisen euroalueesta. 


Tätä tuskin nykyhallituksen  aikana Suomessa tapahtuu! Niin suuri reivaus se olisi meneisiin perisuomalaisiin äidinmaidosta maistuviin kotoisiin markka-aikoihin. Sinne vanhaan Suomen rahaan ei  liene ole kuitenkaan mahdollista enää muittamutkitta palata?


Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

RIISUTTU HIIHTOMESTARI POISTUI JOUKOSTAMME

MIKA MYLLYLÄN SUOHARJOITUS ON PÄÄTTYNYT


Mestarihiihtäjä Mika Myllylän kymmenvuotinen kujanjuoksu on päättynyt.  Hänen kuolemansa antaa aihetta varovasti tarkastella huippu-urheilun merkitystä yksiön ja kansojen vaiheissa. Hänet muistamme pelkää jännettä ja lihasta olevana herkkänä erittäin lahjakkaana ja tunnollisena urheilijana. Suuruutensa hehkussa viimeistään suossa tarpovana  kärsimysurheilijana - lähes ikoniksi tuotettuna voittamattomana karpaasina. 


Hänet nostettiin menestyksen ja riemun päivinä kansakunnan ja hiihdon kaapinpäälle - ihailluksi kokokansan kamppilun esikuvaksi ja sankariksi. Se mitä kaikesta glamurista jäi käteen voi jokinen miettiä oman tykönänsä. Häneen valitettavasti henkilöityi paljolti myös hiihdon romahtanut tila.


Todellisen arvonsa menettäneet mitallit kaulassa hän suistui Lahden jälkeen hitaaseen kuoleman liukuun. Hän liittyi pitkään kejuun menestysurhilijoiden varhaisia luonnottomia menehtymisiä ja putoamisina urheilun jättämään totaalisen tyhjiöön. Joiltain maineensa säilyttäneiltäkään urheilijoilta se ei täytty millään inhimillisillä keinoilla. Jotain ratkaisevaa täytyisi kansakunnan ja urheilusta vastaavien taustatahojen kuitenkin tehdä näiden entisten urheilijasankareidensa suhteen. Huippu-urheilijoiden psykologiseen valmennukseen ja työnohjaukseen tulisi liittää myös ja ennen muuta urheilun jälkeinen epävarmuuden aika. Onko kilpaurheilusta tulossa pahe johon ei nuorisoa kannata enään seuraamuksien pelossa ohjata?


Nyt viimeistään pitäisi urheilujärjestöjen ja opetusministeriön tulisi kaikesta vaikeuksista huolimatta tehostaa näiden urheilijoiden yksilölähtöistä jälkihoitoa. Tulisi tehostaa uuteen ammattiin ja elämään kiinni pääsemistä. Tiedän sen, että työtä on tämän eteen jo tehtykin mutta onko riittävästi sitä pitäisi tarkkaan tutkia? Urheilun eettisenlautakunnan pitäisi kokoontua tutkimaan Myllylän tapausta.


Tarvittaisiin ilmeiseti myös jonkunlaista urheilun totuuskommissiota, joka virallisesti vapahtaa rikkeenä tunnustanneet urheilijat piinastaan. Puhutaanhan urheiluretoriikassa paatoksella muutenkin koko ajan virallisista tuloksista kilpailuista ja muista rankatuista saavutukisista, miksei myös virallisista anteeksiantamisesta - asioiden viralliseta lopullisesta  sovittamisesta. Myös näiden kaikkien pahimpien tapausten osalta.Kaveria ei tulisi jättää urheilupiireissäkään! Muutenhan urheilussa on kyse pahimmiltaan roomalaiseta gladiaattoreiden  taistelusta, jossa jonkin on aina kuoltava. Sitä säälimätöntä kauheutta tuskin kukaan enää haluaa. Tätä vaatii jo pelkästään kristillis-humaani ihmislähtöinen oikeudenmukaisuus ja kaikkinainen jumalallinen kohtuus!


Hän kertoi julkisuudessa uskostaan, muutta sekään ei tuonut ratkaisua hänen kujanjuoksuunsa. Myllylä oli hiihtäjistä ainoa rehellinen mies joka tunnusti käyttäneensä epoa ja muita vilunkikeinja ja siksi häneen kohdistuikin suurin huhujen polte ja asiallinenkin tutkiva rapaortointi median taholta. Asiallinen media on tiedonkulun ja kaiken avoimuuden elinehto. Vapaan lehdistön ja medoiden oikeutta kertoa tarkistetut tosiasiat puolustan ehdottomasti ja periattessa. Siitä ei saa tinkiä tippakkan. 


Mutta rahanahneiden keltaisten kotkien oli helppo häntä luovasti nokkia ilman mitään pelkoa seuraamuksista oikeusistuimissa. Hänestä imettiin ja hän sai valtavasti taloudellista hyötyä myös itselleen. Urheilutapahtumat muuttettiin rahaksi 20 vuotta toki täysin ansioista oikeututustikin mutta myös hyödynnettiin armotta koko lopun käryn jälkeisen ajan. Tätä ei kai kiellä nyt enää kukaan. Asiat karkaisvat täysin käsistä, eikä ollut enää selvää rajaa hiihtäjän suhteen.  Tämän vuotinen epo-oikeudenkäynti lienee hänelle viimeinen pisarasa hiihdon takaiskujen ja tutkimusten loputtomassa ketjussa.


En väitä oleenkaan, etteikö Mika Myllylä ollut oman onnensa ja  onnettomuutensa seppä ja lopulta hän menetti koko elämänsä  urheilun jalona pitämälleen arvojen alttarille!. Syyt ovat syvällä niin sysissä kuin sepissäkin se on täysin selvää. Herää vanha kysymys eikö urheilu ole kuitenkin pohjimmiltaan aikuisten vapaitten miesten iloinen leikki, eikä missään nimessä elämää suurempi asia!. 


Eikö huippu-urheilussa asioilla ole mitää rajaa tai tolkkua eikö tunnustettuja virheitään voisi antaa myös itselleen anteeksi? Urheiluliitosta tarjottiin hänelle apua, mutta hän ei halunnut apua ottaa vastaan, vaan vakuutti loppuun asti pärjäävänsa omillaan. Ilmeinen lohduton häpeän tunne ja kaikkeen turhautuminen leimasi hänen elämäänsä koko käryn jälkeisen ajan. Hiihtäjä sankarillemme toivon kunnioitettua rauhaisaa tuonen lepoa. 


Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola