EI MAKEAA MAHAN TÄYDELTÄ
Suomessa oli sokeripulaa viimeksi ennen sotia. Silloin ihmisillä oli käytössä sokerikortit. Nyt myös auvoisessa Euroopassa on ollut jo toista vuotta paha sokeripula, koska sokerintuotannon sääntely on tuonut mukanaan suuren tuotanto vajeen. Tämä ei ole mitenkään makea juttu. Suomessa on enää yksi sokeritehdas Säkylässä, joka on nykyisin saksalais-suomalaisessa 80-20 % omistuksessa.
Sokerijuurikkaan viljely on luonnollisesti supistunut Jokioisten tehtaan ympäristöön. Suomeen on kannettu vuoden alusta makeisveroa, jolla yritetään supistaa sokerin kulutusta terveyspolittisiin syihin vedoten. Taustalla lienne kuitenkin myös tämä tuotannon sääntelystä johtuva sokeripula hammaspeikon ohella. Sokeri toki lihottaa suomalaisten mahoja ja takapuolia lähes huomaamatta, mutta ikinautinnollisen suklaan seassa syötynä sillä on hyviäkin terveysvaikutuksia.
Sokerintuotannon omavaraisuutta olisi vahvistettava pikaisesti. Miksei suomalaiset viljelijät voisi tuottaa markkinoille juurikassokeria huomattavsti nykyistä enemmän, kun hintakin on nyt todella hyvä. Tätä ihmeellistä euroseikkaa olen tänä kesänä onki käsissä itsekseeni miettinyt. Syy on minulle viimein selvinnyt. Miksei markkintalouden anneta sokeri osalata toimia normaalisti!
Suomesta lakkautettiin yksi sokeritehdas. Vastapinoksi Ranska ja Saksa saisivat tuottaa sokeria näihin unionin varastoihin enemmän kokonaiskiintiön ylittymättä?. Nyt on havittu Ranskan ja Saksan oman kiintiön ylittävä määrä meneekin varastoihin ja siten ollen ei paikkaakaan Suomen tuotannon vähennystä sisämarkkinoilla. Suomi on taas kerran ollut pullonpohjineen mallioppilas, jonka hyvä uskoisuutta on käytetty sumeilematta hyväksi. Maatalousministeri Jari Koskisella on iso tehtävä Suomen etujen valvonnassa, jottei tälläisiä itsekkäitä likaisia temppuja enää meille esitetä!
Euroopan sokerimarkkinat ja sokerimarkkinajärjestelmä sen myötä sokerijuurikkaan viljely ja sokerintuotanto ja sen kauppa ovat osa unionin maatalouspolitiikkaa. Nykyinen sokerin markkinajärjestelmä uudistettiin vuonna 2006. Uudistuksilla pyrittiin vähentämään sokerin tuotantoa vientiä ja laskemaan huomattavasti sokerijuurikkaan ja sokerin hintoja.
Tapahtuikin aivan päinvastoin kuin maataloiskomissio kaavaili, ainakin sokerin hinnan osalta. Uudistuksen ydin oli rakenteellinen muutos, joka antoi sokerintuottajille mahdollisuuden myydä sokerikiintiöitään rakenneuudistusrahastoon. Rahoitus järjestettiin asettamalla tuotantomaksu kaikelle kiintiöidylle tuotannolle. Nyt puhutaan jo unionissa uudesta sokeriverosta - tukien kattamiseksiko? Ollaan melkoisen makeassa oravanpyörässä kaikki kansa tyyni.
Sokerintuotanto on keskittynyt Ranskan, Saksan, Puolan, Iso-Britannian, Alankomaiden ja Belgian alueelle. Tämä keskittymä kattaa 75 prosenttia Euroopan unionin sokerikiintiöistä. Konaissokerikiintiö on laskenut uudistuksen myötä aikaisemmasta 17,4 miljoonasta tonnista 13,3 miljoonaan tonniin. Tästä seurauksena markkinataloudessa on sokerin jyrkkä hinnannousu, ihme kyllä näin - vaikka täysin toisin kuin komissiossa ajateltiin. Mikä tässä EU-systeemissä oikein mättää, kun markkinamekanismit ei noudata maatalouskomisaarin hartaita oletuksia?
Komissio on lievittänyt sokeripulaa sen verran, että sokeria voidaan tuoda lisää sokeria myös muuata maailmanmarkkinoilta. Lisäksi sokeria saa tuoda sisämarkkinoille myös unionin omista sokerivarastoista. Kun sokerikiintiöt on tuotannolla täytetty, ylimääräinen sokeri jää varastoihin. Ja jos kiintiöiden ylittävää sokeria tulee omista varastoista sisämarkkinoille, sokeritonnille määrätään 500 euron sakko.
Muualta maailmasta ei saa tuoda unioniin sokeria ilman tullia. Nyt on annettu tuontiluvat 300 000 tonnille sokeria. Tässä on koko sääntelyjärjestelmän ontuva logiikka paljastunut. Sääntely ei tuota luvattuja tuloksia ja suomalaiset sokerijuurikkanviljelijät voivat taas kerran olla pettyneet herrojen tyhjiin lupauksiin. Sokeritotantoa on siirretty voimatoimin tylysti Euroopan unionin suurille maille.
Viime vuoden pula nosti sokerin hinnan lähes kaksinkertaiseksi unionin tavoittelemaan hallinnolliseen hintaan verrattuna!. Kukaan ulkopuolinen ei pysty seuramaan tätä tukimasinaa, mutta kaikki joutuvat tämän maksamaan paitsi maataloustukena myös nousevina sokerituotteiden hintoina. Suurimmat sokerivarastot ovat Saksassa ja Ranskassa. Niistä saadaan nyt purkaa osa markinoille sokerin kysyntää tyydyttämään. Suurimmilla jäsenmailla on ollut omalehmä ojassa alusta alkaen - sanoisinko sormet sokerissa, joita nyt naureskellen luoleskellaan?
Viime vuoden pula nosti sokerin hinnan lähes kaksinkertaiseksi unionin tavoittelemaan hallinnolliseen hintaan verrattuna!. Kukaan ulkopuolinen ei pysty seuramaan tätä tukimasinaa, mutta kaikki joutuvat tämän maksamaan paitsi maataloustukena myös nousevina sokerituotteiden hintoina. Suurimmat sokerivarastot ovat Saksassa ja Ranskassa. Niistä saadaan nyt purkaa osa markinoille sokerin kysyntää tyydyttämään. Suurimmilla jäsenmailla on ollut omalehmä ojassa alusta alkaen - sanoisinko sormet sokerissa, joita nyt naureskellen luoleskellaan?
Euroopan unionista oli tarkoitus vuonna 2000 tehdyllä linjauksella kehittää maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Viime vuonna tehtiin uusi linjaus: tähtäyspiste siirrettiin jotenkin tututusti vuoteen 2020 asti. Nämä sokerituotannon säätelymekanismien pettämiset eivät lupaa hyvää näille Euroopan omistajien tavotteille.
Ei makeaa mahan täydeltä - tuntuu nyt olevan sokeripolitiikan suunta Suomessa ja koko Euroopan haparoivassa sokeriunionissa.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti