EUROSTA EI KAI LÄHDETÄ KUIN ENO VENEESTÄ?
EMU-rahkeet ovat monilla pienemmilla euromailla lienee repeämäisillään. Myös Saksassa ollaan puhuttu markkaan paluusta, kun ollaan lopen kyllästytty rahansyytämiseen hulttiomaille. Yhä useampi opposition äänitorvi pitää yhteisvaluutasta luopumista ainoana ratkaisuna ulospääsyyn jättivelvotteista. Etenkin velkakriisin levitessä pikkuhiljaa ja kokoajan laajemmalle euroalueella.
Viimieisin tässä ketjureaktiossa on Berluscoonin jälkeinen Italian kansantalous! Suomen eroaminen eurosta onkin yksikertaisuudessaan helpottava tieto rahvaalle.! Lähtisimme luikkimaan muina miehinä eurosta, putoaisimme markka-ajan onnelaan kuin eno veneestä?.
Muodostaisimme ikioman upouuden Perisuomen tasavallan - oikean lintukodon Euroopan katolle riekkumaan muille euromaille tyhmyyttään?. Kun sutta lähdetään pakoon, on karhu taatusti vastassa. Tuskin tehtyä saa täysin tekemättömäksi, ainakaan ilman todella suuria haittavaikutuksia teollisuudelle ja tavallisten suomalaisten kukkaroissa.
Euroalueen velkakriisin syventyessä Suomi on kuitenkin joutumassa kantamaan pienenä maana osuuttaan suurempaa taakkaa muiden jäsenmaiden auttamisesta. Lainoille pitää panna pikainen stoppi tai ainakin saada pankit mukaan ja riittävät vakuudet. Etenkin silloin jos Kreikka ei lainojaan ikinä maksa takaisin ja kriisi leviää kulon valkean tavoin muihin euro-maihin, kuten on uumoiltu. Noissa savuissa itsenäisyytemme uhkaa kaventua entisestään, kun Euroopaa on pakko kehittää talouttaan kriisin seurauksena ylikansallisen liittovaltion suuntaan. Näin varmasti tulee tapahtumaankin. Persujen vastakarvasta huolimatta ja kehitys tullee vain nyt vahvistumaan.
On puhuttu Suomen varautumiseta irrottautumaan yhtenäisvaluutasta ja ottamaan sen rinnalla käyttöön oma kansallinen rahansa. Tällöin olisimme samassa asemassa kuin Englanti kruunumaat Ruotsi ja Tanska. Mitä muita vaikutuksia siitä oli Suomen kansataloudelle sitä tuskin tietää kukaan. Niin ristiriitaisia lausuntoja ovat eurojohtajat kansalle valuutta-alueen kriisiytyneestä nykytilantesta antaneet! Maallikon silmissä tilanne on jo aika sekavan sorttinen varsinainen talous-soppa.
Johtavat talousasiantuntijat varoittivat alussa laajaan rahaliittoon liittyvistä suurista ongelmista. Euroopan unioinin jäsenmaat olivat keskenään liian erilaisia muodostaakseen ns. optimaalisen valuutta-alueen. He olivat nykytiedoin aika oikeassakin, euroalue on nyt murtumisen partaalla ja osa pahimmin velkaantuneista jäsenmaista saattaa joutua luopumaan yhtenäisvaluutasta.
Tällöin tulee pyrkiä siihen, että euroalueeseen jäisivät vain jotkut Keski-Euroopan ydinmaat, ja muut EU:n jäsenmaat käyttäisivät euroa yhteisenä rahana oman kansallisen valuuttansa rinnalla. Tämä on lienee ainoa kunniallinen perääntymistie, jos on niin jäsenmaat päättävät. Se olisi kuitenkin melkoinen takaaskel ja tappio yhteiseuroopplaisessa kehityksessä ja sen suraukset ovat varmasti hyvin dramaattiset. Oppositiosta sitä voi nyt uskottavasti vaatiakin! Jälkiviisaus on jaloin viisuden laji!
Aikanaan johtavat Saksan kristillisdemokraattien talousasiantuntijat Karl Lamers ja Wolfgang Shäuble ehdottivat, että aluksi mukaan tulisi vain viisi valtiota Ranska, Saksa ja Belgia Hollanti Luxenburg. Ne olisivat edenneet myös poliittisessa yhdentymisessään muita pidemmälle ja muodostaneet unioniin ”kovan ytimen”. Tällöin euro olisi ollut viiden valtion yhtenäisvaluutta ja muut jäsenmaat olisivat voineet käyttää sitä yhteisenä valuuttana kansallisen rahan rinnalla. Se olisi ollut jonkinmoinen koeaika ja odotushuone muille heikommille Euroopan unionin reunamaille.
Ruotsissa ja Tanskassa EMU-jäsenyys hylättiin kansanäänestyksissä. Ne eivät ole mukana euroalueen tukijärjestelyissä, eivätkä näin ollen vaarassa joutua osaksi ylikansallisen liittovaltion talousrakenteita. Suomella oli keskeinen rooli tämän viiden valtion ydinhankkeen kaatamisessa. Suomen talous haluttiin viedä pikaisesti Euroopan ytimeen ja tässä sitä nyt ollaan. Mukaan oli poliittisista syistä otettava myös sellaiset vanhemmat jäsenmaat, joiden talous ei ollut kunnossa. Tässä oli pähkinänkuoressa Suomen talouden ja EMU-alueen nykykriisin siemenet kylvettynä.
Suomen liittymisestä euroalueeseen olisi joidenkin mukaan tullut perustuslain mukaan päättää lailla, jonka hyväksymiseen olisi tarvittu määräenemmistö. Lisäksi olisi tarvittu varma negatiivinen neuvoa-antava kansanäänestys. Päätös tehtiin kuitenkin kielteisen päätöksen pelossa ilman kansanäänestystä ja eduskunnalle annetun tiedonannon muodossa. Tähän päädyttiin Suomen hallituksessa ja Eduskunta sen hyväksyi - siihen oli kansan tyytyminen.
Suomella tuskin on rohkeutta olla aloitteellinen tehdyn ratkaisun korjaamisessa, vaikka valtiovarainministeri Jutta Urpilainen pysyykin vaatimuksessaan turvaavien vakuuksien saamiseksi Suomen mahdollisille lisävastuille kriisimaiden tukemisessa. Jos kielteinen kanta pysyy loppuun asti Suomi jäisi uusien tukien ulkopuolelle ja voisi halutessaan aloittaa hallitun irrottautumisen euroalueesta.
Tätä tuskin nykyhallituksen aikana Suomessa tapahtuu! Niin suuri reivaus se olisi meneisiin perisuomalaisiin äidinmaidosta maistuviin kotoisiin markka-aikoihin. Sinne vanhaan Suomen rahaan ei liene ole kuitenkaan mahdollista enää muittamutkitta palata?
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti