ITSEMURHIEN EHKÄISYÄ OLISI SYYTÄ TEHOSTAA!
Lähes jokaisen aikuisen suomalaisen tiedossa tai tuttava piirissään on joku oman käden kautta päivänsä päättänyt henkilö. Tapaus aiheuttaa hänen lähipiirilleen usein mittamattomat elinikäiset äidinkyyneleiset kärsimykset.
Osaamme toki olla järkkyytyneitä voimattomia ja kauhuissamme jokaisesta tapauksesta, mutta ilmiöön suhtaudutaan yhteiskunnassamme turtuneen vähättelevästi. Pidetäänkö sitä jo lähes luonnollisena ilmiönä. Tätä on nyt aiheellista pohtia ja taas kerran itseltämme kysyä. Tätä vaatii ihmiskasvoinen humaani yhteiskunnallinen vastuuntunto ja kristillinen kärsimyksiä helpottava diakonia ja kaikkiin kärsiviin kohdistuva käytännön yhteisvastuu.
Miksei ongelmaan pahemmin enää yleiseti haeta kattavia ratkaisuja? Pidetäänkö sitä jo yhtenä suomalaisena tapana ratkaista ylipääsemätömät ongelmat ja näinhän ei saisi missään olla!. Se ei saisi olla myöskään enää mikään tabu, pelkästään omaisten ja sukujen harteille jäävä salainen taakka. Onneksi tässä asiassa on huomattavasti avauduttu ja hyssyttely on lopetettu. Itsemurhat ovat Suomessa selkeä ja polttava kansanterveydellinen ongelma. Se tulisi jo jokaisen edeskäyvän jo reilusti tunnustaa. Suomi ei ole näiltä osin alkuunkaan valmis.
Sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi valtakunnalliseti herätä uudestaan pohtimaan mitä tulisi tälle asialle todella tehdä. Miten kipulevien ihmisten tilanetta voisi tehokkaammin auttaa. Kriisiavun saanut henkilö on jälkikäteen useinmiten ikikiitollinen saamastaan ratkaisevasta avusta. Elämän totaalisissakin umpikujissa voidaan löytää varteenotettavia viittoja uuteen valoisampaan taivallukseen. Tämä on sanomani!
Koska itsemurhalukumme on kansainvälisesti verrattuna edelleen huolestuttavan korkea. Kolme henkilöä päivässä kuolee Suomessa oman käden kautta.Tämän suuruiset luvut olisivat muissa maissa suuren keskustelun kohteena ja asiaa varten olisi jo ajat sitten laadittu toimenpideohjelma. Joka vuosi noin tuhat suomalaista tappaa itsensä, vastuuntuntoisilla ja huolissaan oleveilla kansalaisilla on oikeus vaatia toimia.
Elämmekö kuitenkin tässä suhteessa jotenkin tunnekylmiä sydämettömiä aikoja. Kissa olisi nyt nostettava viimein pöydälle. Taloudellinen ahdinko ja siitä kasivat ongelmat piinavat yhä usempia. Sivistyneen yhteiskunnan pitäisi havahtua kipeisiin ongelmiinsa eikä lakaista tätä liian pienenä maton alle. Elämmehän pohjimmiltamme kuitenkin yhteistä sosiaalista kansankotia ja yhteisvastuu on vielä onneksi voimissaan. Monilla ihmisillä on aiheellinen hätä oirehtivien omistensa puolesta. He elävät läheisensä kanssa tämän kauhun varjossa päivästä päivään. Osapuolet perhepiirissä elävät yhteitä kiirastultaan, usein myös omaa piinavan yksinäistä Via Doloroosaansa.
Kansallinen itsemurhien ehkäisyhanke olisi aloitettava mahdollisimman pian. Nyt viimein Suomeen pitäisi polkaista uusi kansallinen itsemurhien ehkäisyprojekti käyntiin. Tutkimusprofessori Kristian Wahlbeckin mukaan itsemurhaluvut olisi mahdollista jopa puolittaa. Tämä olisi toivottua valoa putkenpäässä - uusi toivon kipinä kaikille niille ihmisille jota tämä terveysuhka varjostaa. Myytti on syytä unohtaa;"Joka uhkailee tappaa itsensä - ei sitä tee" se ei todellakaan pidä paikkaansa. Hoitoon haketuminen ei saisi olla sen kummempaa kuin mikä tahansa muu vaiva tai sairaus.
Onko niin, ettei tehokasta apua ole oikein mistään saatavilla ennen kuin on liian myöhäistä. Tätä olisi terveysviranomaisten ja järjestöjen vastuunkantajien aika tarkkaan pohtia. Meistä jokainen on jonkun lähimmäinen - voimme myös ihmisinä toisiamme auttaa. Parhaiten se tapahtuu luomalla valoisaa toivoa lähipiiriimme ja kuuntelemalla vaikeuksissa olevien ystäviemme murheita. Jaettu tuska ja epätoivo on usein jollekin puhuttuna puolet kevyempi kantaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on esitetty itsemurhien ehkäisylle asetettavaksi kansalliset tavoitteet samoin kuin liikennekuolemissa. Liikennekuolemistahan osa on havaittu itsemurhiksi. Liikennekuolemien vähentämistä varten on perustettu oma tutkimusohjelmansa. On asetettu tavoitteet ja palkattu viranomaiset selvittämään asiaa. Miksi näin ei ole tehty itsemurhien kohdalla, vaikka itsemurhakuolleisuus on kolme kertaa suurempaa? Miksei kärsivien ihmisten hätää huomioida tämän paremmin terveydenhuollon päättäjäjien piirissä?
Mikä pahinta nuorten itsemurhaluvut korkeita, vuosittain noin kolmekymmentä teini-ikäistä tappaa itsensä. Ne on kaikki erityisen ikäviä -15–19-vuotiaiden luvut ovat Euroopan unionin korkeimpia. Euroopan unionissa nuorten itsemurhat ovat vähentyneet muualla paitsi Suomessa ja Irlannissa. Itsemurhien ehkäisyä pitäisi kaikilla rintamilla kiireenmiten terävöittää.
Järjestöjen ja yhteisöjen valtakunnallisiin kriisipuhelimeen on soittanut alkuvuonna aiempaa enemmän itsetuhoisia ihmisiä. Kampanja olisi suunnattava etenkin nuoriin ja vanhuksiin ja muihin selkeästi ongelmaisiin ryhmiin. Syvän masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon tulisi ohjata riittävästi resursseja, koska mielenterveyden häiriöt ovat nykyisin aika hyvin hoidettavissa.
Itsemurhat saatiin Suomessa vähenemään 1980- ja 1990-luvuilla laajalla ehkäisyprojektilla. Kun asioista puhuttiin täysin avoimesti, tuolloin etenkin keski-ikäisten miesten itsetuhoisuus väheni huomattavasti. Myönteinen kehitys 2000-luvulla lasku on nyt pysähtynyt.
Jos asiantuntijoiden mukaan Suomessa itsemurhien määrään on mahdollista ratkaisevasti vaikuttaa, tämä on todella lohdullinen viesti monille kärsiville ihmisille ja ennen muuta heidän hädissään oleville omaisilleen.
Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä, on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. T.T |
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti