YLEN JULKINEN PALVELU TURVATTAVA VEROVAROIN

YLEN ISO PAJA ON NÄYTTÄVÄ RAKENNUS

Hallituksen on määrä antaa uusi esityksensä Yleisradion rahoituksesta ennen joulua. Kaikki vaihtoehdot ovat vielä edellisen hallituksen jäljiltä avoinna.  Rahoitusta ja julkista palvelua pohtinut työryhmä ehdotti nykyisen televisiomaksun korvaamista julkisen palvelun mediamaksulla.  Se kerättäisiin automaattisesti kaikilta asuntokunnilta ja tietyn kokoisilta yrityksiltä. Näin mediamaksusta tehtäisiin eräänlainen huoneisto- ja yrityskohtainen tasavero.

Tämä esitys ei mennyt eduskunnassa läpi, vaan asiaa tarkastellaan vielä tänä syksynä uudelleen. Yleisradio on erityisen tärkeä perinteikäs suomalainen viestintäinstituutio ja sen arvo on kuin terveys, sen merkitys huomataan vasta jos se menetetään. Olen huolestuneena seurannut puolueiden eripuraa ja päättämättömyyttä yleisradioyhtiömme rahoituksen turvaamisessa.

Ylen rahoituksen kannalta ikävää on televisiomaksun väistäminen. Sen jättää eri syistä maksamatta arviolta neljännes miljoona television omistajaa.  Miksi näin on - se antaa päättäjille aiheen tarkastella mistä tämä laistaminen johtuu?  Mediamaailman kehitys on myllännyt viestintäympäristön melko perusteellisesti. Se ajanut myös Ylen mukaan liialliseen katsojakilpailuun, tällöin ei aina ole mietitty onko ohjelmisto linjassa toimiluvan kanssa. Ylen erikoisasema on usein hämärtynyt. Ymmärrän sen, että Ylen tiukka rahoitustilanne on muuttanut ohjelmistoilmeen viihteelliseksi katsojien kalasteluksi. Toki katsoja- ja kuunteilijaluvut ovat kyllä tärkeitä laadun mittareita, mutta ne ei saa olla Ylen ainoa tavoite.

Onkin syytä pohtia mitä julkinen palvelu todella tarkoittaa. Senhän periaatteessa kuuluisi kansalaisen saada verovaroin  ja eduskunnan taata valtion budjettirahoituksella.  Tämä on mielestäni se oikea tie, jolla perinteinen asiallinen yleisradiotoiminta parhaiten turvattaisiin.  Kaikessa hauskassa peuhaamisen tilalle tulisi tällöin tiukkoja laatutavotteita.  Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC jättibudjetti rahoitetaan pääasiassa televisioluvilla, mutta siellä onkin todella iso luvat maksava väestöpohja taustalla kuin piskuisessa Suomessa.

"Julkista yleisradiotoimintaa ei voida verrata julkiseen palveluun millään muulla talouden alalla, vaikka sillä onkin selkeästi taloudellista merkitystä. Mikään muu palvelu ei pysty samanaikaisesti kattamaan yhtä laajaa osaa väestöstä, tarjoamaan yhtä paljon informaatiota ja ohjelmasisältöä sekä vaikuttamaan sekä yksittäisten ihmisten että yleisön mielipiteeseen. Lisäksi yleisradiotoimintaa pidetään yleensä erittäin luotettavana tietolähteenä ja huomattavalle väestönosalle se on myös tärkein tietolähde."  Todetaan Euroopan Unionin komission tiedonannossa yleisradiotoiminnan tehtävistä.

Määritelmä tehtävistä olisi tarkennettava, jos  budjettirahoituksesta sovitaan, sopimaan paremmin uuteen tilanteeseen.  Täyden palvelun ohjelmistoista ei voida tällöin puhua,  vaan velvoitteeksi tuoda tarpeellinen monipuolinen ja kattava ohjelmisto jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Tämä olisi tässä nykyisessä villissä lupamaksutilanteessa oikeudenmukaisin ratkaisu. Julkisen tehtävän täyttäminen edellyttää uuden teknologian ennekkoluulotonta hyödyntämistä sisältöjen ja jakeluteiden kehittämisessä. Siihen tarvitaan uusia kasvavia resusseja.

Pääpaino tulisi olla Ylellä korkealaatuisen suomalaisen ohjelmistotuotannon suosiminen. Kansallisen kulttuurin laaja moniarvoinen esittely ja asiapitoisen ohjelmiston ensisijaisuus. Tästä seuraava velvoite säilyttää ohjelma-aineistoa ja näin täyttää tärkeä tehtävä toimia kansakunnan muistina.  Velvollisuutta painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja pitäisi laajentaa tavoittamaan myös nuoret. Yleisradiolla pitää olla ja on oma erityislaatuinen kansallinen pysyvä paikkansa kokoajan muuttuvalla mediakentällä.

Yleisradion hallintoneuvoston tehtäviä on täsmennettävä ja sen riippumatonta asemaa vahvistettava. Nykyisen lain määritelmä ei yleisluontoisuudessaan ei vastaa enää nykyaikaisen mediakentän vaatimuksia. Myös hallintoneuvoston ja hallituksen tehtävänjakoa tulee edelleen selkeyttää. Hallintoneuvoston velvollisuus on valvoa, että julkisen palvelun toteuttamiseen osoitettujen varojen käyttö on läpinäkyvää ja tehokasta. Kaikissa rahoitusratkaisuissa Ylen riippumattomuus tulisi kuitenkin tarkkaan turvata.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

PARANTAAKO UUSI TIETOHALLINTOLAKI TIEDON SAATAVUUTTA SUOMESSA?

JULKISHALLINNON TIETOJÄRJESTELMISSÄ ON PUUTTEITA

 

Toivottavasti eduskunnan säätämä ja syyskuun alusta voimaan tullut uusi tietohallintolaki  parantaa valtion ja kuntien tietohallinnon ohjausta. Lain  odotetaan parantavan tietojärjestelmien yhteentoimivuutta olennaisesti ja poistavan pahimmat järkevän oikeutetun tiedonsaannin pullonkaulat tietopalveluissa. Yhtä hyvin se voisi olla julkishallinnon tietojärjestelmien yhteentoimivuuslaki.

Uusi laki määrittää julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksen valtiovarainministeriön tehtäväksi. Valtiovarainministeriölle annetaan lailla entistä enemmän valtaa julkisen hallinnon tietohallinnon keskiössä.  Ministeriöiden roolia korostetaan suhteessa hallinnonalansa organisaatioiden tietohallintoon.

Aikaisemmin tietohallinnon ohjaus on tapahtunut vain välillisesti tulosohjauksen kautta, mutta lain tultua voimaan valtionvarainministeriö ja ministeriöt voivat antaa asetuksia ja sitovia säädöksiä tärkeistä tietoteknisistä ratkaisuista ja yhteisten tietojärjestelmäpalvelujen käytöstä.  Tämän uskotaan parantavan huomattavsti julkisten tietopalvelujen toimivuutta  tuovan riittävää kaitsentaa  ja velvoitetta kattavaan taloudelliseen yhteistoimintaan ministeriöissä. 

Julkisenhallinnon valtion ja kuntien tietojärjestelmien yhteensopimattomuus on ollut käytännössä todella suuri kustannuksia lisäävä ja  asioita hidastava hallinnollinen puute.  Miksi tähän on  päädytty, sitä voi vain valistuneesti arvailla. Jonkinmoista paranodiaa epäilen syyksi, tässä eri toimialoilla ikiomaksi koetussa yhteisessä tiedossa.

VR-yhtiön ja puolustushallinnon viimeaikaiset kansalaisille ja työntekijöille harmia paljon aiheuttaneet virheohjelmat puhuttavat monia.  Muitakin toimivuusongelmia on ollut ihan riittävästi kaikkialla julkihallinossa. Tietohallinnon rakentaminen ja ainainen uudeen systeemin sisään ajaminen on ollut käyttäjille varsinainen työssäoppimishaaste. Uudistukset eivät aina ole olleet olennaisia asiakaslähtöisiä parannuksia, vaan on menty jopa ojasta allikkoon. Entistä luotettavaa sujuvan turvallista menoa  on kaiholla muisteltu.

Toki totuuden nimessä on sanottava, toimivuutta on paljon olemassa, kunhan on oikea toimittaja tietojärjestelmälle onnistuttu valitsemaan. Verotietojärjestelmä on yksi hyvä myönteinen esimerkki toimivuudesta. Ajoneuvohallintokeskuksen tietohallinnon uudistusta on ajettu kuin kärmettä pysyyn, mitään olennaista uutta ei ole kuitenkaan 12 vuodessa syntynyt. Terveydenhuollan tietojärjestelmässä on paljon puutteita, se on  hajanainen ja uskomattoman työläs lääkäreille sekä muille oikeutetuille käyttäjille.  Sähköinen lääkeresepti on vasta pilottivaiheessa, mutta sielläkin on epäilty jo viime aikoina huolestuttavia virheitä!

Valtiontalouden tarkastusvirasto on kiinnittänyt huomionsa tähän  veronmaksajien rahojen tehottomaan tuhlailevaan käyttöön.Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan IT-alan järjestelmäntoimittajat ovat aiheuttaneet veronmaksajille satojen miljoonien eurojen menetykset. 

Virastoilla on lain mukaan velvollisuus kehittää ja ylläpitää kokonaisarkkitehtuurin mukaisia kuvauksia ja huolehtia siitä, että ne ovat saatavilla tietoteknisesti hyödynnettävässä muodossa. Ministeriöiden rooli on huolehtia, että niiden toimialan virastot toimivat ohjeiden mukaisesti, eli ne vastaavat oman toimialansa kokonaisarkkitehtuurista. Toivossa on hyvä elää.

Yhteisen perustietotekniikan kehittämiselle ja yhteisille palveluille tuleekin olemaan riittämään kysyntää, joten hallinnonalan ja julkishallinnon yhteisiin palvelukeskuksiin kohdistuvat todella suuret odotukset. Laadukkaiden palvelujen tietojalusta tulee varmasti hyvin toteutettuna huutavaan tarpeeseen.

Jos tämä uudistus toteutuu siitä koituu uskomattoman paljon monelaisia hyötyjä valtion ja kuntien toimintaan, eikä vähiten taloudellisia säästöjä nykyiseen hajanaisuuteen verrattuna.  Monissa julkihallinnon toimistoissa tätä perusuudistusta odotetaan varmaan mielenkiinnolla. Kaikkia se ei kyllä entisten kokemusten valossa vakuuta.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

KIELLETYT KANSANOMAISET IVASANAT PUNTARISSA

Muistan kun noin viisivuotiaan poikani lähes saman ikäinen kaveri opetti käytössä olevia kirosanoja. Asia tuppasi aluksi naurattamaan, mutta rupesin pian oppituntia rajoittamaan, kun listaan ei meinnut tulla mitään loppua. Niin laaja "kiellettyjen" kirosanojen kirjo pojalla oli jo sen ikäisenä hallussaan. Omasta ekaluokan aapiskukko-kirjasta muistan ajanhenkeen kuuluneen erityisen asenteellisen lauseen; "Neekeri pesee kasvojaan mut ei valkene ollenkaan". Näin meitä kansakoululapsia opastettiin tietoon, ei pesemälläkään "neekerin" naama valkene! Ajat ovat nyt täysin toiset - vai ovatko todella?

Valtionsyyttäjän Mika Illmanin mukaan rikoslain vihapykälää ei pitäisi tulkita suojaamaan poliittista vakaumusta. Illman mielestä sananvapautta rajoittavaa säännöstä pitäisi lukea mieluummin supistavasti kuin laajentavasti. Illmanin muistuttaa, että pykälä on tarkoitettu vähemmistöjä varten. Hän lisää, että sananvapauden rajoittaminen on sallittua ainoastaan silloin, kun se on täysin välttämätöntä. Lain sanamuoto kuitenkin sallii laajan, enemmistöä koskevan tulkinnan.  Illman korosti kyseessä olevan hänen spontaanit mielipiteet.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän oikeudellinen asiantuntija, entinen professori Erkki Havansi pohti vihapuhetta käsittelevässään muistiossa; "Voidaanko poliittinen katsomus rinnastaa vakaumukseen, jota viharikospykälä suojelee"?. Hänen mukaansa perussuomalaisten on syytä karttaa sellaisia sanoja kuin "neekeri", "kamelikuski" "ählämi", "ryssä" ja hurri".Hän itse välttäisi myös sanoja "mustalainen" ja "lappalainen"?.  Havansin mukaan sallittuja sanoja ainakin vielä ovat ”jenkki”, ”sakemanni”, ”irkku” ja ”japsi”.  Ja ainakin vielä "mamu". "Natsikorttia" saa kai vielä tarpeeseen vilauttaa?   Hän muistutti Osmo Soininvaaraa olemaan toistamatta enää parasiitti-termiä so. "loinen" PeSu-puolueen kritiikissä. 

Eduskunnassa perussuomalaisia ei jatkossa saa kutsua "persuiksi" eikä keskustalaisia "kepulaisiksi". Kepu sanan kielto on kyllä pahasti myöhässä! Kristillisdemokraatit eivät puolestaan pidä nimityksestä "kristilliset". Puhemiehistö antoi asiasta ohjeet eduskuntaryhmien puheenjohtajille . Sosialidemokraatteja saa sen sijaan kutsua demareiksi, koska demarit eivät pidä termiä ollenkaan loukkaavana.

Eduskunnalle on tullut edustajien kielenkäytöstä palautetta kansalaisilta. Oli kai paikallaan paljoja keltanokkaedustajia opastaa  parlamentaariseen puhetapaan. Eduskunta edellyttää hyvän pukeutumisen ohella edustajilta sivistynyttä korrektia kielenkäyttöä. Se mikä kapakan nurkkapöydässä on kavereiden sallimaa sanastoa, ei ne parlamenttipuheeseen oikein sovi! Valehteiljaksi ei valehtelijaa saa sanoa, vaan "muunnettu totuus" on korrekti ilmaus. Värikäs klassinen retoriikka on kuitenkin siellä mielestäni paikallaan, onhan eduskunta myös laajalti seurattu puhefoorumi.

Ei ivapuheen termit ole mielestäni pahin ongelma, vaan kytevä pohjaton viha vähemmistöjä kohtaan. Kaikkein pirullisin "salavittuileva" vihapuhe on äärimmäisen korrektia ja kaikkea alatyylistä kaihtavaa. Täysin perusteeton ylemyydentunne paistaa kuitenkin läpi lauseiden muunvärisiä ihmisiä kohtaan! Vihapuhe ei ole niinkään yksittäisissä sanoissa kuin lauseissa.

Ivapuhe on lauseiksi puettuja vihamielisiä ajatuksia. Siksi vihapuhetta ei voi kitkeä juurimalla puheistaan loukkaavia sanoja, mikä ei tosin olisi pahitteeksi sekään. Vihapuheessa pahaa eivät ole ehkä pelkät sanat, vaan kauheiksi teoiksi pikkuhiljaa kasvava vihan äärimmäinen väkivaltainen ilmaus.

Siitähän näissä kiellettyjen sanojen sutsemisessa on kyse, eduskunnan kansankynttilöidenkin puheenparsista?. Mistäpäs muustakaan? Mutta kysyisin lopuksi retoorisesti,  missä on terveen järjen käyttö! - siis se oppinut sivistyneisyys?

Ado Sakari Ala-Krekola

Kasarminmäki

ONKO SOTILAIDEN OLTAVA POLITTISESTI PUOLUEETTOMIA?



UUSI MODERNI TUNTEMATON  SOTILAS KANSALLISTEATTERIN NÄYTTÄMÖLLÄ  2009



Sotilaiden oletetaan olevan Suomessa  polittisesti puolueettomia. Perustuslaki tuntee  yleisen maanpuolustusvelvollisuuden ja ehdottoman kiellon sotilaan vallinnalle kansanedustajaksi. Rikoslaissa sotilaan puolueettomuutta laajennetaan ulottamalla kielto koskemaan ammattisotilaan kaikkea poliittista toimintaa. Sotilaan liittyminen puolueen jäseneksi tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan yhdistykseen tai sidosryhmään on rangaistava teko. Se tunnetaan nimellä luvaton poliittinen toiminta.

Onko tämä ruunaus enää Suomessa Euroopan unionin oloissa ollenkaan tarpeen, se tulisi ottaa tarkkaan harkintaan? Periaattessa se on ilman sarvia ja hampaita keskeisen kansalaisoikeuden kavennus. Euroopan unionin toimesta pitäisi Suomen käytäntö näin rajoittavan lainsäädännön osalta todeta vähintäänkin kyseenalaiseksi.

Puolustusvoimien pitämistä puoluepoliittisen toiminnan ulkopuolella on perusteltu uskottavuuden ja kansalaisten jakamattoman luottamuksen säilyttämisellä.  Euroopan unionin parlamenttivaaleissa sotilas voi olle ehdokkaana perustuslain kieltämättä. Presidenttiehdokkaana voi olla ja tulla valituksi korkeaan virkaan myös sotilasvirassa oleva. 

Puolustusvoimien palveluksessa olevilla on oikeus mielipiteisiinsä, mutta tietyin rajoituksin. Käytännössä se on nykyään poissulkeva ja muilta osin aikalailla veteen piirretty viiva.

Puolustusvoimilla on asiantuntija-asema tietyissä kysymyksissä, jossa tuodaan julki puolustusvoimien "neutraalin akateeminen" kanta rajattuihin sotilaspolittisiin kysymyksiin. Tässä asiassa on avauduttu viimeaikoina todella paljon. Sotilaspoliittiset asiantuntijat antavat lausuntoja nykyisin varsin näkyvästi myös eri mediatalojen uutisille. Natokysymys on jo sellainen polittinen kysymys, johon ei ole kovin sovelista sotilaan ottaa julkista kantaa. Se on Suomessa eduskunnan käsissä, näin ollen vain siviilien ja politikkojen julkisuudessa arvoitavissa.

Lakien sallima poikkeus löytyy kuitenkin kunnallispolitiikasta. Ammattisotilaan on täysin luvallista osallistua kunnallisvaaleihin ja olla mukana luottamustoimissa. Kunhan hänet valitaan siihen sitoutumattomana. Varsinaisesta porsaanreiästä ei voida kyllä puhua, sillä poikkeus on tietoinen valinta. Koska useilla paikkakunnilla, kuten Kouvolassa, puolustusvoimat on merkittävä tai merkittävin työllistäjä. Eduskunnassa on katsottu kohtuulliseksi antaa jokaisen kansalaisen osallistua paikallishallintoon.

Onkin järkevää sitouttaa sotilaat palveluspaikkaansa antamalla heille mahdollisuus siviilipuolenkin kansalaisaktiivisuuteen. Ongelmaksi muodostuu käytännön valtuustotoiminta: hallitus, lautakunnat ja eri kuntayhtymät vaativat puoluekantojen jakautumista ja sopimusten tekemistä ryhmittymien kesken. Aktiivinen osallistuminen edellyttää tietysti avointa puoltenvalintaa. Onko tämä vain harkittu sitoutumaton kanta.  Jätän sen lukijoiden arvioitavaksi?

Toisaalta sellaisissakin asioissa, joissa avoimella keskustelulla olisi avainmerkitys sotilaat joutuvat hillitsemään kannanottojaan poliittisen leimautumisen vuoksi. Eduskunnassa puolustusvoimien sotilasvirassa olevien poliittisuutta koskevan lainsäädännön muokkaamisesta käytiin viimeksi aktiivista keskustelua vuonna 2000, kun sotilaiden rikoslakia uusittiin. Lakiuudistus lisäsi ammattisotilaiden sananvapautta, mutta yhdistymisvapauden rajoitukset päätettiin säilyttää pitkälti entisessä kuosissa.

Mielestäni sotilaalla pitäisi olla oikeus osallistua myös puoluepolitiikkaan ja muihin poliittisiin harrastuksiin viranhoidon ulkopuolella? Samoin oikeuksin kuin on muillakin valtion virkamiehillä.  On käytännän tosiasia, että sotilaat käyttävät Suomessa jo nyt merkittävää poliittisluontoista lobbausvaltaa, eikä ammattisotilaiden voimavarojen hyödyntäminen siviilielämässä ole niin tehokasta kuin se voisi olla. Sotilailla on päivitetty vankka tietämys puolustusasioissa, eikä vain lusikkahaarukka kokemukseen perustuvaa vanhentunutta mutua.

Vallitsevassa tilassa osin epäselvät ja ristiriitaiset normit sekä vakiintuneet toimintatavat heikentävät siviilien päätöksentekoa. Ne ovat useiden parlamentaristen kompromissien summa. Asia pitäisi selkyttää nykyisestään ja ottaa harkintaan ennen muuta kansalaisten yhdenvertaisen aseman saavuttamiseksi myös sotilasvirassa oleville. Länsimainen avoin vapaa parlamentaarinen käytäntö ja kelpoisuus tulla valituksi kansanedustajaksi kaikille Suomen ansioituneille kansalaisille avoin, myös Suomen sotilaille.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

VIHAPUHEISIIN PITÄÄ USKALTAA PUUTTUA

PRESIDENTTI MARTTI AHTISAARI PUUTTUI RASISMIIN VANHALLA

Presidentti Martti Ahtisaari kehoitti taannoin Vanhalla ylioppilastalolla ihmisiä kutsumaan yhden maahanmuuttajan kotiinsa kahville. Ihmisten tulisi tututustua edes yhteen vierasmaalaiseen, jotta ennakkoluulot edes hiukan hälvenisivät. Kirjailija Jari Tervo kiteytti tilanteen suoraan blogissaan; " Suomi on umpirasistinen maa"! Eipä tuohon ole paljon lisättävää.

Tässä yhteydessä en puhu normaalista valistuneesta keskustelusta enkä sanavapauden käytöstä, vaan puhtaasti rikollisista rasisitisesta purkauksista ulkomaalaisia kohtaan. Viranomaisten rasistiseen depattiin puuttumisella ei ole tarkoitus rajoittaa sanavapauden käyttöä eikä tärkeää  keskustelua maahanmuutto- tai kotouttamispolitiikasta. Tätä on syytä tässä yhteydessä tarkkaan korostaa. Puhun tästä asiasta ihmisyyden asialla - pohjalaisen suoruuden innoittamana  ja körttikristillisen ajattelutavan velvoittamana.  

Tähän asiaan on nyt kiinnitetty erityishuomio Suomessa  Norjan tapauksen jälkeen. Rimaa on päätetty nyt nostaa uhkia kohtaan, ennen kun on liian myöhäistä. Avoimen vapaan suvaitsevan yhteiskunnan tulee suojautua ja puolustautua tälläisiä ikäviä ilmiöitä vastaan. Pohjoismaisia leppoisia kansankoteja on horjutettu niin Suomessa Ruotsissa kuin Norjassakin. Suomessa eri syistä oleskeleville ihmisille olisi suotava kattava lainturva kaikenkarvaisten etnisten uhkailujen edessä.

Aiemmin selkeästi ulkomaalaiseksi tunnistettu henkilö sai vihamielisiä kuittailuja lähinnä humalaisilta ja  pääasiassa yöaikaan. Nyt on tilanne jotenkin muuttunut, heitä kehoitetaan poistumaan maasta keskellä kirkasta päivää. Sopivaisuuden pidikkeet ulkomaalisia kohtaan ovat viimevuosina murtuneet.  Nyt sanoja on lähes kuka tahansa niin sanottu tavallinen perussuomalainen. Henkilö katsoo oikeudekseen keskellä päivää rasistisin sanakääntein suomia tummia lähimmäisiä. Heitä ei haittaa vaikka he olisivat täysin supisuomalaisia ja asuneet Suomessa syntymästään saakka. Pääasia on oksentaa epäluuloisen pahoinvointinsa erilaisen lähimmäisen päälle. Tämä on sivistyksen kannalta aivan sietämätön ilmiö!Kansanedustaja Juha Eerola sanoi Ylen politiikkaradiossa, ettei oikein tiedä mitä se vihapuhe on - eikä hommafoorumin jäsenenä ole sitä havainnnut. 

Tässä on sen sanatarkka määritelmä;"Lain mukaan rangaistaviksi teoiksi kaiken rodulliseen ylemmyyteen tai vihaan perustuvien aatteiden levittämisen, rotusyrjintään kiihottamisen samoinkuin kaikki väkivaltaiset teot tai yllyttämisen sellaisiin tekoihin toista rotua tai toista ihonväriä tahi etnistä alkuperää olevaa henkilöryhmää vastaan, samoin kuin myös kaiken rotusortotoiminnan avustamisen, sen rahoittaminen mukaan lukien."  Nämä on ne asiat, joihin on viranomaisten on puututtava ja kansalainen voi siitä ilmoittaa poliisille.Tässä tarkassa valossa tulisi asioita tarkastella. 

Viime vuosikymmenenä on suomalaisen yhteiskunnan sisään kehittynyt  nettiyhteisöön kaikkia ulkomaalaisia yleistävä rasistinen vihanpito ja ideolooginen leppymätön kaunaisuus. Suuntaus on saanut muhia tähän asti melko rauhassa nimettömän puskasta ampumisen suojissa. Näissä vihanpurkauksissa kaikki sopivuus on unohdettu ja henkilökohtainen lain suoma etninen koskemattomuus on heitetty romukoppaan. Hyvät kansalaisen säälliset pöytätavat ja laillinen sivistynyt käyttäytyminen on niissä syrjivissä sysimustissa pohdinnoissa tyystin unohdettu.  

Mikä pahinta siitä ollaan myös hyvää vauhtia tekemässä hovikelpoista poliittista suuntausta.  Sen lähes ainoa linja ja ohjelma on yksioikoinen tylytys ja  vihamielinen suhtautuminen Suomessa oleviin ulkomaalaisiin. Sille on suotu demokratian nimissä edustus myös Suomen eduskuntaan ja sen keskeisiin valiokuntiin. Kansanvallalla on sääntönsä, mutta pitää kuitenkin muistaa, että tämä kannatusta tuottanut ajatuksenjuoksu on tässä tapauksessa naamioitu kriittiseksi maahanmuuttopolitiikaksi.! Tätä  suuntausta ei saa jättää huomiotta,  tai kuten 30-luvulla hiljaisella vaikenemisella ohittaa. Siihen on puututtava aina kun sitä kaupungilla arjessaan kohtaa tai jos nettissä tätä räikeää punaniskaisuutta havaitsee.  

Lainsäädäntö takaa turvan ja sanktiot  törkeimpien tapauksien varalle. Mutta myös yksittäinen kansalainen voi puuttua selkeään uhkaavaan sanakäytöön ulkomaalaisia kohtaan.! Julkiseen huuteluun voi rauhallisesti vastata puolustamalla pelotta henkilökohtaisen hyökkäyksen kokenutta ulkomaalaista henkilöä. Esimerkisi seuraavaan tapaan; "Lopeta heti" tokaisu voi tyssätä rasistisen meuhkaamisen siihen paikkaan. Suu loksahtaa helposti hyökkääjältä auki ja puuttumisen ällistys voi parantaa ikävän tavan kertaheitolla.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola 

KUNTAKENTTÄ ON KESKUSTAN YKSINVALTAA

PAAVO VÄYRYNEN ON KEPUN  IKONI

Kuntakentältä kuuluu kohta melkoinen rytinä, jos ja kun kuntapaljoutta aletaan uuden hallituksen toimin harventamaan työssäkäyntialueiden mukaiseen harvaan asemaan.  Alueen muodostavat keskuskunta ja ympäryskunnat, joiden työvoimasta vähintään 10 prosenttia käy töissä keskuskunnassa.

Yleisessä tiedossa on ollut kuinka suvereenisti keskusta hallitsee näitä vallassaan olevia minikuntia. Pienkunnat ovat ollut keskustalle eritysen tärkeä valtapolittinentekijä, se on ollut keino kunnissa  suvereeniin yksivaltaan. Ei tästä tilanteesta muuhunkaan arvioon voi tulla. Keskustalla on kuntakartalla selvästi vahvempi asema kuin mitä sen kannatus kuntavaaleissa edellyttäisi.  

Viime kunntavaaleissa keskusta sai 20,1 prosenttia äänistä ja 33,8 prosenttia paikoista. Ei ole mikään ihme jos keskusta on nyt oppositiossa herännyt tämäkästi vastustamaan uuden hallituksen kuntakartan ja palvelurakenteen uudistusta. Kuntapalveluiden tasapuolinen tuottaminen on  osapuolien päämäärä.  Hallitus  kun oppositionkin ovat palveluja molemmat turvaamassa. Keinovalikossa lienee kuitenkin nyt huomattava  ero?

Kunnallisalan kehittämissäätiön mukaan  177 kunnassa keskustalla on kaikki äänestysvalta.  Ruotsalaisilla on sama tilaenne  22 pienessä rannikkokunnassa. Demareilla vastaava asema on vain yhdessä kunnassa. Olkoonkin sen olevan äänestäjien tahto, muissa  kunnissa valta jakautuu tasaisemmin. Voidaan sanoa mitä suurempi kunta on, sitä pienempi on keskustan osuus valtuuston äänestysvallasta.  Keskusta on päätynyt torjua ongelmansa tapauskohtaisella kirjavalla seutuyhteistyöllä , kuten Iitissä on sisulla päätetty toimia.  Kuntayhtymät ja maakuntaliitot tuottavat heille  vielä ylimääräistä  valtaa. On tietenkin täysin selvää, ettei tätä tilannetta sulateta kokomuksessa nurinoitta. Eikä muissakaan "menettävissä" puolueissa niellä pelkällä olan kohautuksella.

Puolueisiin sitoutumattomanan kansalaisena en pidä tätä tilanetta aivan oikeana. Pirstaleinen kuntakenttä ja vaalijärjestelmän suhteellisuusperiaate tuottaa mielestäni vaaleissa aika kummallisen lopputuloksen. Onko tämä läntinen sovelias toimintatapa enää ollenkaan? Viime kunnallisvaaleissa keskusta sai 20,1 prosenttia äänistä ja 33,8 prosenttia paikoista. Keskusta on naamioinut asemiensa säilyttämisen pienkunnissa lähipalveluiden säilyttämien kaapuun.
Olisi ihme jos tulossa oleva kuntaremontti ei pelottaisi erityisesti keskustaa.

Perussuomalaisten kannatukseen ei kuntaremontilla ole tiettävästi suurtakaan vaikutusta. Etenkään nyt  kun se on kohonnut koko maan kattavaksi keskisuureksi yleispuolueeksi. Eduskuntatyö tulee syyskaudella varmuudella kärjistymään kuntalouden kysymyksiin ja uuden kuntalain tuomiin vaikeisiin ratkaisuihin pienpuolueeksi kuihtuneelle  keskustalle.

Kuntien lukumäärään ei ole aiemmin kattavalla lainsäädännöllä sanottavasti puututtu. Viimeiset viisi vuotta on ollut aika epätahtista Paras-hankeen epäonnistunutta nahkeaa toteutusta. On luotettu sinisilmäisesti kunnalliseen itsehallinnon toimivuuteen ja vapaan kunnallisen päätäntävallan kaiken kattavaan autuuteen. Tuloksia ei kuitenkaan näin millään ilveellä  tule!

Nyt on kuitenkin käynyt täysin selväksi uudistuksen jarruna olevan todella karu valtapolittinen itsekäs peli. En haluaisi uskoa tätä aina äänestäneenä kansalaisena edes todeksi! Kaiken passiivisuuden perimmäinen syy  ei anna mitään tilaa kuntauudistuksen koko maan kattavaan toteutukseen. Toivottavasti uusi hallitus kuitenkin toteuttaa kattavan kuntauudistuksen hallitusohjelman mukaisesti.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

KYMIJOEN NYKYTILA ESTÄÄ KANAVOINNIN

KEITELEEN KANAVAN SULKU


Kymijoen kanava on vanha suunnitelma kanavoida Kymijoki vesiliikenteen käyttöön Suomenlahden ja Päijänteen välillä. Kanavaa on suunniteltu useaan otteeseen jo 1800-luvun alusta lähtien. 
Viimeksi suunnitelma hylättiin laskelmissa kannattamattomana vuonna 2002. 


Kanavasuunnitelmiin on liittynyt myös yhteys Suomenlahdelta Kymijokea pitkin Saimaalle suunnitellun Mäntyharjun kanavan kautta.

Viimeisen kahdenkymmennen vuoden aikana on tehty useita kattavia arviointeja Kymijoen kanavoinnista ja joen vesien huimasti parantunutta tilaa on seurattu tarkasti. Pienimuotoisempia kanava-alueitakin vesistömatkailun  kayttöön on julkisuudessa viime aikoina kaavailtu. Kymijoen pohjan sedimentissä olevat ympäristömyrkyt  on ollut vahva ja hyvä peruste kanavoinnin vastustamisessa. 


Vaikka se olisikin tulevaisuudessa kannattava valtakunnallinen vesiväylähanke, se on joen pohjan tilan takia lienee mahdotonta ajatus.

Kanavointi sattaa kuitenkin nousta tulevaisuudessa koko Kymenlaakson uudeksi suurhankkeeksi ja  kasvun uudeksi kivijalaksi. Sen merkitys voi metsäteollisuuden murroksessa  nousta vielä arvoon arvaamattomaan. 


Jos kanavointi tulevaisuudessa toteutuu, joki pitää kuitenkin ennen sitä puhdistaa. Järkevästi toteutettu puhdistaminen ja kanavointi vapauttaisi joen  enemmälti virkistyskäyttöön ja lohijokena se oikein toteutetuna kohentuisi entisestään. Kunnostettuna se olisi Tenojoen kaltainen luonnonlohen lisääntymisalue Ankkapurhaan asti!Kanavan linjaus ohittaisi alajuoksun suistoalueen merilohen ja meritaimenen luontaiset kutupaikat. Kymijoen virtauma on erityisen tarkkaan säännöstelty, joten kanavoinnin haitat lohikannalle lienee suluilla hyvin hallittavissa.

Eikö jo pelkästään 2000 voimaan tullut Euroopan unionin vesistöjen puitedirektiivi edellytä joen kohennusta ja kunnostusta.? Se antaisi mielestäni hyvän aiheen Kymijoen pohjan perusteelliseen puhdistukseen jos ei muuta niin ainakin Kuusankosken ja Keltin väliltä? Miksei tästä asiasta ole ELY-keskuksen selvityksissä puhuttu juuri mitään? Kaakkois-Suomen ELY-keskus tekee parhaimillaan uusinta selvitystä joen puhdistustuksesta ja kerää kansalaispalautetta asiassa. Vesipuitedirektiivi asettaa tavoitteeksi vesien hyvän tilan vuoteen 2015 mennessä. Direktiivi sisältää myös suunnittelujärjestelmän, jonka avulla pyritään tunnistamaan hoitoa ja suojelua tarvitsevat vesialueet ja seuraamaan hoito- ja suojelutoimien tuloksellisuutta. Hoitosuunnitelmat on toteutettava vuoden 2012 aikana. Tähän lienee saatavilla myös Euroopan unionilta hankerahaa.

Mielestäni tällä perusteella pohja pitäisi mieluusti puhdistaa.  Eihän niitä millään moraalilla voida jättää unhoon jälkipolvien kauheaksi perinnöksi. Tieto saasteista haittaa suuresti joen arvoa, sen maine on edelleen ihmisille verraten arveluttava! Tietääkseni Japanissa ja Yhdysvalloissa on varoen imuropaamalla saatu hyviä tuloksia saatuneiden joki- ja vesialueiden puhdistuksessa. Myllykosken paperintuotannon lopettaminen antaa myös aiheen teollisen toiminnan aiheuttamien haittojen poistamineen joesta ja maa-alueilta. Kun teollinen toiminta loppuu kokonaan, kaikki jäljet pitää ymmärtääkseni aina puhdistaa ympäristölain mukaan huolellisesti.? 

Kinno on myös päättänyt selvittää, miten joki voisi vielä paremmin palvella matkailua virkistystä ja elinkeinoelämää. Järkevä kanavointi palvelisi parhaimmillaan näitä molempia lähtökohtia.  Kymijoki yhdistää Kouvolaa vankasti ja suuri osa väestä elää edelleen paljossa joen teollisuuden ansiosta. Tätä edelleen kattavaa tosiseikkaa ei saisi unohtaa. Maisema ja ympäristö muovaa ihmistä enemmän kuin arvaammekaan. 


Kymijoki on Kouvolan suurin yksittäinen hyötytekijä kokonaisarvioinneissa. Se on asetettukin yhdeksi tärkeimmäksi  tulevaisuuden tekijäksi kaupunkisuunnittelussa. Kaikkia kaupunkilaisia koskettavaa luontoelementtä tulisi arvostaa päätöksenteossa enemmän!.  Kymijosta on ajansaatossa tuloutettu surutta valtava talousmassa hyvinvointiin ja monien yritysten taseisiin, oikeus ja kohtuus olisi antaa siitä Kymijoelle viimein pieni osa ikäänkuin takaisin.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola