tiistai 20. syyskuuta 2011

ONKO SOTILAIDEN OLTAVA POLITTISESTI PUOLUEETTOMIA?


UUSI MODERNI TUNTEMATON  SOTILAS KANSALLISTEATTERIN NÄYTTÄMÖLLÄ  2009

Sotilaiden oletetaan olevan Suomessa  polittisesti puolueettomia. Perustuslaki tuntee  yleisen maanpuolustusvelvollisuuden ja ehdottoman kiellon sotilaan vallinnalle kansanedustajaksi. Rikoslaissa sotilaan puolueettomuutta laajennetaan ulottamalla kielto koskemaan ammattisotilaan kaikkea poliittista toimintaa. Sotilaan liittyminen puolueen jäseneksi tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan yhdistykseen tai sidosryhmään on rangaistava teko. Se tunnetaan nimellä luvaton poliittinen toiminta.

Onko tämä ruunaus enää Suomessa Euroopan unionin oloissa ollenkaan tarpeen, se tulisi ottaa tarkkaan harkintaan? Periaattessa se on ilman sarvia ja hampaita keskeisen kansalaisoikeuden kavennus. Euroopan unionin toimesta pitäisi Suomen käytäntö näin rajoittavan lainsäädännön osalta todeta vähintäänkin kyseenalaiseksi.

Puolustusvoimien pitämistä puoluepoliittisen toiminnan ulkopuolella on perusteltu uskottavuuden ja kansalaisten jakamattoman luottamuksen säilyttämisellä.  Euroopan unionin parlamenttivaaleissa sotilas voi olle ehdokkaana perustuslain kieltämättä. Presidenttiehdokkaana voi olla ja tulla valituksi korkeaan virkaan myös sotilasvirassa oleva. 
Puolustusvoimien palveluksessa olevilla on oikeus mielipiteisiinsä, mutta tietyin rajoituksin. Käytännössä se on nykyään poissulkeva ja muilta osin aikalailla veteen piirretty viiva.

Puolustusvoimilla on asiantuntija-asema tietyissä kysymyksissä, jossa tuodaan julki puolustusvoimien "neutraalin akateeminen" kanta rajattuihin sotilaspolittisiin kysymyksiin. Tässä asiassa on avauduttu viimeaikoina todella paljon. Sotilaspoliittiset asiantuntijat antavat lausuntoja nykyisin varsin näkyvästi myös eri mediatalojen uutisille. Natokysymys on jo sellainen polittinen kysymys, johon ei ole kovin sovelista sotilaan ottaa julkista kantaa. Se on Suomessa eduskunnan käsissä, näin ollen vain siviilien ja politikkojen julkisuudessa arvoitavissa.

Lakien sallima poikkeus löytyy kuitenkin kunnallispolitiikasta. Ammattisotilaan on täysin luvallista osallistua kunnallisvaaleihin ja olla mukana luottamustoimissa. Kunhan hänet valitaan siihen sitoutumattomana. Varsinaisesta porsaanreiästä ei voida kyllä puhua, sillä poikkeus on tietoinen valinta. Koska useilla paikkakunnilla, kuten Kouvolassa, puolustusvoimat on merkittävä tai merkittävin työllistäjä. Eduskunnassa on katsottu kohtuulliseksi antaa jokaisen kansalaisen osallistua paikallishallintoon.

Onkin järkevää sitouttaa sotilaat palveluspaikkaansa antamalla heille mahdollisuus siviilipuolenkin kansalaisaktiivisuuteen. Ongelmaksi muodostuu käytännön valtuustotoiminta: hallitus, lautakunnat ja eri kuntayhtymät vaativat puoluekantojen jakautumista ja sopimusten tekemistä ryhmittymien kesken. Aktiivinen osallistuminen edellyttää tietysti avointa puoltenvalintaa. Onko tämä vain harkittu sitoutumaton kanta.  Jätän sen lukijoiden arvioitavaksi?

Toisaalta sellaisissakin asioissa, joissa avoimella keskustelulla olisi avainmerkitys sotilaat joutuvat hillitsemään kannanottojaan poliittisen leimautumisen vuoksi. Eduskunnassa puolustusvoimien sotilasvirassa olevien poliittisuutta koskevan lainsäädännön muokkaamisesta käytiin viimeksi aktiivista keskustelua vuonna 2000, kun sotilaiden rikoslakia uusittiin. Lakiuudistus lisäsi ammattisotilaiden sananvapautta, mutta yhdistymisvapauden rajoitukset päätettiin säilyttää pitkälti entisessä kuosissa.

Mielestäni sotilaalla pitäisi olla oikeus osallistua myös puoluepolitiikkaan ja muihin poliittisiin harrastuksiin viranhoidon ulkopuolella? Samoin oikeuksin kuin on muillakin valtion virkamiehillä.  On käytännän tosiasia, että sotilaat käyttävät Suomessa jo nyt merkittävää poliittisluontoista lobbausvaltaa, eikä ammattisotilaiden voimavarojen hyödyntäminen siviilielämässä ole niin tehokasta kuin se voisi olla. Sotilailla on päivitetty vankka tietämys puolustusasioissa, eikä vain lusikkahaarukka kokemukseen perustuvaa vanhentunutta mutua.

Vallitsevassa tilassa osin epäselvät ja ristiriitaiset normit sekä vakiintuneet toimintatavat heikentävät siviilien päätöksentekoa. Ne ovat useiden parlamentaristen kompromissien summa. Asia pitäisi selkyttää nykyisestään ja ottaa harkintaan ennen muuta kansalaisten yhdenvertaisen aseman saavuttamiseksi myös sotilasvirassa oleville. Länsimainen avoin vapaa parlamentaarinen käytäntö ja kelpoisuus tulla valituksi kansanedustajaksi kaikille Suomen ansioituneille kansalaisille avoin, myös Suomen sotilaille.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

Ei kommentteja: