 |
| HAAVISTON JA NIINISTÖN KAHDEN VOITTAJAN REILU KÄDENPURISTUS |
Suomen Tasavallan presidentin vaaleissa ovat toisella kierroksella vastakkain perinteinen kunnon konservatiivi espoolainen lakimies ja kunnon liberaali kruunuhakalainen kansanedustaja. Sinivalkoinen Sauli Niinistö oli odottettu loppuottelija, mutta vihreä haastaja Pekka Haaviston menestys oli kaikille varsinainen yllätys.
Voidaan puhua ilmiselvästä Haavisto-ilmiöstä, niin puhtaasti hän pesi muut kokeneet valtiomiesluokan ehdokkaat vaaleissa. Perusvihreä Pekka Haavisto vetosi Etelä-Suomen vapaamielisiin liikkuviin äänestäjiin tavalla, joka hakee vertaistaan Elisabet Rehnin vaalihuuman rinnalla. Nämä vapaasti ilkamoivat kansanvallasta juopuneet liikkuvat äänestäjät viisveisaavat puoluekaadereiden kaitsennesta. Hehän näyttävät kaapin paikan kelle lystäävat. Se on pohjimmiltaan erittäin tervetullut tunkaisuutta tuulettava ilmiö.
Haavisto-ilmiö on monella tapaa yhteiskunnallinen mielenkiintoinen ilmiö ja mystinen paradoksi. Haavisto sai halvalla, ahkerien naisten ja taiteilijoiden masinoimalla tuella, kakkossijan ja keräsi hyvän 18,8 prosentin äänisaaliin. Sosiaalisessa mediassa Haavistolla on nuoriin vetova elävä vuorovaikutteinen menestykäs foorumi. Niinistö keräsi suurimman tykkäyssaaliin.
Minä en puhuisi mistään vastajytkystä, vaan kyse oli yksinkertaiseti humaanin mieheen saamasta laajasta sympatiasta vaaleissa. Se on uuden vapaan poliittisen aallon viimeisin voimanäyttö. Toisella kierroksella on kodittomia aprikoivia äänestäjiä vielä kylliksi molemmille kärkiehdokkaille voittoon asti. Molempiin ehdokkaisiin pitää suhtautua vakavasti ja kannattaa käydä sen vuoksi äänestämässä!. Tässä kisassa voi muhia jopa uusi jymy yllätys!
Presidentivaali on nykyään täysin puhdas henkiövaali. Uuden Tasavallan presidentin valtaoikeuksia on karsittu niin paljon, että voidaan jo perustellusti kysyä onko kaksivaiheinen kansanvaali enää tarpeellinen. Selkeästi puolueensa kahleista itsensä itsensä irti potkineet Niinistö ja Haavisto menestyivät parhaiten vaalissa. Tasavallan presidentti ei ole virassan enää minkään puolueen aisan kannattaja, vaan koko Suomen kansan arvostuksen ansaitseva päämies.
Haavisto-ilmiö näytti vetoavan liikkuviin äänestäjiin ja nuoriin. Jopa spontaani joukko perusuomalaisten kannattajia ilmaantui Haaviston voitonjuhliin häntä fanittamaan. Ja mikä tärkeintä menestykselle, hän oli armoton naisten suosikki. Harvoin on vaalikentillä nähty sellaista keski-ikäisten naisten innostusta ehdokastaan kohtaan, kuin mitä Haaviston kohdalla tapahtui. Erityisen kiinnostavaksi asian tekee Haaviston avoin homoseksuaalisuus. Hän elää avoimesti rekisteröidyssä parisuhteessa nuoren mamu-miehen kanssa.
Se ei kuitenkaan ole naisia pahemmin haitannut, tiedossa oli ja sillä siisti. Tarja Halosen linnanjuhlien siedätyshoito on tehnyt kansakunnassa ainakin naisissa ja nuorissa tehtävänsä. Tasavaltalainen suvaitseva avarakatseisuus ja vakaan viisas harkinta ei jämähdä Suomessa enää seksuaaliseen suuntautumiseen. Tässä kontestissa ei Suomessa enää suuremmin mietitä, mitä meistä ulkomailla maana ajatellaan. Ruotsissa Haaviston menestystä ihailtiin avoimesti ja olitiin ykskantaan huojentuneita "äärioikeistolaisen" Soinin tappiosta!
Poikamainen hyvin käyttäytyvä harmaapäinen kuplavolkkarimies oli silti monelle äänestäjälle suhteellisen tuore kasvo. Monille hän oli todellinen vaihtoehto Paavo Lipposen (sd) Paavo Väyrysen (kesk), Timo Soinin (ps) ja Sauli Niinistön (kok), muodostamaan vanhempien valtiomiesten dinosaurusgallerissa. Haaviston finaalipaikka sinetöi vaalin toisesta kierroksesta tulevan ensimmäisen kierroksen vastakohta. Ketä enää kiinnostaa kahden melko samalla tavalla ajattelevan ehdokkaan nöyrä myötäsukanen nyökyttely? No tietysti niitä arvon kansalaisia, jotka haluavat torjua pressan virkaan sopimattoman epämieluisan ehdokkaan. Meillähän äänestetään etupäässä ehdokkaita vastaan.
Molemmat ajattelevat ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurista linjoista samalla eurooppakeskeisellä tavalla. Heidän sukunimensäkin sointuvat hyvin yhteen! Linnanjuhlia odotetaan varmaankin hyvin monimielisin ajatuksin, joko vapautuneella riemulla tai harmituksen vieno puna kasvoilla, jos Pekka Haavisto tulee yllättäen valituksi virkaan.
Odotettavissa on siis kaksi viikkoa verkkaista kohteliaan korrekstia jaaritusta. Siksi ounastelen äänestysprosenttin laskevan ensimmäistä kertaa suoran kansanvaalin aikana alle 70 prosentin. Ehkä elämme presidentinvaalin kannalta suurempaakin taitekohtaa. Kansa on vihdoin tajunnut, ettei presidentillä ole enää mitään järisyttävää valtaa. Miksi siis vaivaantua lumisateessa uurnille? Kun sisäpolitiikka on lähes tyystin eduskunnana käsissä ja ulkopolitiikan hoitaminenkin on hyvin tiivistä yhteistyötä eduskunnan kanssa.
Parantumattomana optimistina uskon kuitenkin Tasavallan Presidentin asema on edelleenkin tunnetasolla iso ja käytännössäkin erittäin merkittävä pesti. Valta on aina otettava ei sitä kellekään anneta. Suomen päämieheksi ryhtyessään presidentillä on halutessaan paljon uutta annettavaa kansakunnan loistavalle menestykselle ja koko Suomen kansan siunatulle onnelle.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti