sunnuntai 27. helmikuuta 2011
KOUVOLAN MUSTAMAALAUS ON OLLUTKIN TÄYSIN PERUSTEETONTA
KOUVOLAN TALOUSLUKUJA ON SYNKISTELTY KUIVAMUSTEKYNILLÄ?
Kouvolassa on sairaan sitkeästi väitetty Kouvolan kaupungin talouden olevan 2010 ja myös tulevaisuudessa vahvasti alijäämäinen. Tämä ei pidäkään alkuunkaan paikkansa, vaan talous on jo nyt jopa 5 miljoonaa ylijäämäinen. On paljastunut jättimainen 25 miljoonan euron ero toden ja johtoportaan puheiden välillä.
Kaupungin työntekijöiden suunnitellut lomautukset esitetään pikapikaa peruttavaksi. Pitää tietysti kysyä kuka on vastuussa näin vääristä talousluvuista, joita on muka oikeina meille huolestuneille kaupunkilaisille totena toitotettu? Valtuutetuilta on puristettu ryhmäpäätöksillä suuria leikkauksia kouluihin neuvoloihin ja muihin kansalaisille tärkeisiin lakisääteisiin peruspalveluihin? Mikä surkeinta; veroäyriin tehtiin 1% paniikkikorotus, johon ei aiemmin haluttu puuttua, jota ei voi nyt enää perua?! Valtuutettujen virkamiesherutus oli täydellinen operaatio, oikeaa tietoa lisäksi pantattiin pitkään?? Päätöstä oli vielä vauhditettu toteamalla kaupungin velkaantuvan rajuun kriisitahtiin. Kouvolan laivan on väitetty jopa tuhoutuvan tätä menoa, kuin Titanikin aikoinaan jäissä pohjoisella Atlantilla!
On kenties syystäkin hakeudutta vauhdilla Voikkaan ja Myllyksken myllerryksessä valtion tukeen äkilliseksi rakennemuutosalueeksi.Pahimmillan on puhuttu 4% prosentin alijäämästä vuoteen 2015 mennessä, jos kovia säästöjä ei nyt tehdä.Lähes kaikkia maksuja ja veroluontoisia maksuja on korotettu tai uhattu ryhdytään korottamaan ja ennen muuta korotusluontoisesti "harmonisoimaan" vauhdilla luulotellun "alijäämän" täyttämiseski kuntalainpuitteissa niinä kolmena vuotena?
Kyläkouluja aiotaan lakkauttaa 2012 useita ja neuvolapalveluja on suunnitelmissa supistaa voimakkasti. Sähkön ja vedehintaa on korotettu piiloverotus mielessä. On varauduttu suuriin hinnan korotuksiin kaupungin maksuissa, että virkarakenne voitaisiin säilyttää lähes entisellään? Täytyy nyt kysyä olisiko "haamuleikkauksiin" käytetty virkamiestyö voitu paremminkin hyödyntää Uuden Kouvolan todelliseen kehitystyöhön? Kaupunginjohtaja Lamminmäki on todennut, ettei huolettomuuteen ole kuitenkaan paluuta, koska ensivuonna loppuvat kuntaliitoksen sopeutusrahat.
Kuntauudistus on toki saatettava rauhassa loppuun se on täysin selvää. Suomeen riittää 60 kuntaa (200) jos niikseen tulee. Kymenlaaksoon olisi yksi kunta 165 000 väestöpohjaltaan tehokkain malli Euroopan unionin olissa. Yksi elinkeinoyhtiö Kymenlaaksoon on hieno tavoite ja tulevaisuuden paras ratkaisu, Kinno Oy ja Cursor Oy pitää yhdistää, kunhan ensin Kouvolan pää vahvistetaan ja perataan turhista sönsyt.
Tappiomielialan lietsojiksi on ilmaantunut väärien talouslaskelmien allokossa ovelat polittiset nousukkaat, jotka eivät pidä tehtyjä päätöksiä populistista syistä järkevinä. Eivätkä he vielä usko kuntauudistuksen toimivuuteen käytännössä, niihin aiemmin esitettyihin vääriin talouslukuihin vedoten. Heillä on ollut myös oma lehti eikun lehmä ojassa ja todella syvällä. Perusnegatiivisuutta pidetään Kymenlaaksossa vakaana täyspäisenä viisautena, vaikka se on mitä suurinta apatiaa muualla Suomessa. Kun pahimpaan varaudutaan ja se ei toteudukaan, ollaan huojentuneita ja kiitellään vain hyvää onnea. (Paskat ei tullutkaan housuun, vaikka niin mukavaa oli sen nautinnollinen mujauttelu!)
Asioista on vääristely väärien talousarvioiden innoittamana todella ratkaisevan pahasti ja lehdistössä on luotu näinollen väärää kuvaa Kouvolan taloustilanteesta. Kuntaliitostrauma on saanut otansa ja perustellun syynsä kritiikkiin tästä kauhukangastuksesta. Valhehan muttuu totuudeksi, kun sitä kyllin kauan päähämme taotaan!
Kouvolan talous on jo nyt ylijäämäinen vaikka lama ei ole kunnolla vielä ohi ja yhtään koulua eikä neuvolaa ole lopetettu!. Meille kansalaisille maaliltu piruja seinälle ja ennen muuta kunnanvaltuutetut ovat olleet helisemässä suuttuneiden kansalaisten polemisessa poltteessa. Kaikki onkin ollut jokseenkin hallinnassa uudessa Kouvolassamme, kunhan se meille oikein paljastuu, vaikka väärää tietoa on ajettu kuin kärmettä pysyyn. Kunnallinen informaatio on kokenut Kouvolassa pahan kolauksen, mihin voimme enää täällä kuntakentällä kansalaisina uskoa ja luottaa?
Kuntaliitos ei ole vain sisäpiirin hyödyistä nousevaa sormiharjoitusta, vaan se on linjassa valtakunnallisen kuntauudistuslinjan kanssa. Kouvola on kärkijoukossa uudistajana ja niittää myös ensimäisenä hyödyt! Tämä on todettu tietävissä piireissä jotka tuntevat kuntakentän todelliset ongelmat pohjamutia myöten. Mielipiteet on arvokkaita kannanottoja sinänsä, mutta totuus ei pala tulessakaan!
Huonon taloustilanteen juuret on sanottu johtavan tehtyyn hienoon kuntaliitokseenmme?!Kuntaliitoksen hedelämät näkyy jo nyt hyvässä taloustilanteessa. Päätös tehtiin täysi kansanvaltaisesti Paras-hankeen innoittamana ja perustuu kuntaliiton kuntapalvelut säilyttävään valtakunnalliseen ohjelmaan. Vuonna 2013 alussa tulee uusi kuntauudistusohjelma Uusi Kunta 2017 ja siinä viitoitetaan pienkunnat ruotuun siitä ei ole epäilystäkään. Tämä pitäisi täällä meidän mustamaalauskunnassa kaikkien viimein ymmärtää. Tiellä taivaan valtakuntaan so. tehokkaseen palvelun tuottajakuntaan tarvitaan ehdoitta suuria hyvin harkittuja ja perusteltuja kuntaliitoksia.
Kouvolan tilanne on ollut toki sekasortoinen ja tilanne juontaa vanhojen kuntien velkaantumisten ja kuntamulkkausten huterille ajoille. Syyttävän sormi on osoittanyt silloin lähinnä Anjalankosken ja Kuusankosken suuntiin, vaikka kaikki olivat Iittiä paitsi eufosisesti mukana. Organisaatiot jouduttiin pitämään vanhojen kuntaaikojen tasolla, vaikka ne olisi pitänyt ravistaa muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Ja sitten kun kunnat pistettiin onnistuneesti yhteen, niin kaikille piti löytää jonkinlainen työpaikka, joka on Kuntaliiton sopimuksissa heille palkkausetuna kuntaliitoksissa suotu. Näin se sopimusyhteiskunnassa tuppaa menemään, turha siitä on nokkaa pahemmin koputtaa. Oikeusvaltio ja sopimusyhteiskunta on myönteinen hyvinvointivaltion vallitseva käytäntö ja pysyvä puolutettava arvo. Sen tuomat edut otetaan auliisti vastaan kun ne kohdalle tulee, jopa pahemmin pyytämättä.
Kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki on laskenut tai paremmin hänen esikuntansa on laskenut aiemmin, että kaupungin alijäämä kasvaa peräti 37 miljoonaan euroon kolmen vuoden kuluessa. Tämä tietää peräti 1,5 prosenttiyksikön korotustarvetta kunnallisveroon. Nyt on lienee täysin selvää ettei oletetut uhkakuvat ainakaan pahimmat kauhumaalilut eivät toteudu. Uuden Kouvola lippulaiva kyntää nyt täysin purjein kohti loistavaa tulevaisuutta. Uskokaa pois!
Tämä lienee jo selvinnyt kaikille peruosoikessa oleville herra Tossavaisille täällä "murheeliisten" päätösten onnettomassa pimeässä kunnallisin päätöksin tehdyissä pakkasissa, täällä muka "perseaukisessa" Kouvolassa? No tuskin nyt sentään perille menee, jotain mätää tässäkin ehdottomasti täytyy olla vai mitä Reijo?Herrojen metkuja nää uudet luvutkin?
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
torstai 24. helmikuuta 2011
SUOMEEN TARVITAAN VALTAKUNNALLINEN LIIKUNTAOHJELMA
Suomi kapaisi viimein mielestäni valtakunnallisen liikuntaohjelman.Kansalaisten liikuntatottumukset ovat vähentyneet elintason nousun myötä pahasti. Autokannan runsaus on suonut mahdollisuuden yhä useammille jättäytyä apaostolinkyydistä tai pyörän selästä auton pehmeään penkkiin. Työn koneellistuminen on keventänyt ruumillista työtä ollennaisesti vuosikymmennien kuluessa.
Tilanne on lasten ja nuortenkin osalta huonontunut myös merkittävästi, ulkoliikuntaa ja leikkiä ei oikein osata enää arvostaa vanhempien toimesta "oikeana" liikuntana laisinkaan. Lasten kai luullaan ilmeiseti saavan raitisilmamyrkytyksen?Varusmiespalvelukseen tulevien nuortenmiesten kunto ei ole enää entisellään, vaan kaipaa joittenkin osalta peruskuntoon päästäkseen kovaakin preppausta.
Harva aikuinenkaan jaksaa liikkua säännöllisesti vain toisen patistamana. Eikä pelkkä terveyden tai liikunnan ammattilaisen kannustus usein riitä. Neuvo tai kehotus ei saa liikkumaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Tarvitaan omakohtainen liikunnanpalo! Usein omaan kuntokäyrään tuskastuminen on tie uuteen kuntoon. Mieleiset liikuntamuodot löytyvät kokeilujen ja kokemuksien kautta.
On hyvä muistaa, että liikkuminen tuottaa mielihyvää vasta, kun siihen kunnolla tottuu. Jokainen voi löytää oman liikkumisensa tavoitteen. Kukin voi valita mieleisensä liikuntamuodon mikä tuntuu luontaiselta omalle repsahtaneelle ropalleen. Mitstään himoliikkunnasta ei tässä nyt ole kyse, vaan hyvään terveyteen johtavasta määrätietoisesta keveästä kuntoliikunnasta.
Liikunnalla on terveyden kannalta myönteisiä vaikutuksia, vaikka se vaikuttaa painoon vaatimattomasti. Liikunnan lisäys ilman ruokavaliomuutoksia vähentää ylipainoa muutaman kilon. Liikunta lisää rasvan ja etenkin vyötärörasvan hupenemista, vaikka painonpudotus olisi vähäinen.
Lihasvoiman parantamiseen tähtäävällä liikunnalla on edullisia vaikutuksia. Kehon koostumus lihaskudoksen eli rasvattoman kudoksen osuus voi suurentua ja rasvakudoksen osuus pienentyä ja paino pienentyä vain vähän. Liikunta tehostaa painonpudotuksen aikaansaamaa insuliiniherkkyyden paranemista ja vaikuttaa edullisesti painonhallinnan tuloksen pysyvyyteen.
Yllä mainitut suositukset ovat väestötason suosituksia. Jokainen ihminen tarvitsee itselleen sopivan määrän liikuntaa hallitakseen painoansa. Liikunnan sopiva määrä riippuu siitä, paljonko ihminen hankkii energiaa syömällä. Yksilöllistä liikunnan tarkkaa vähimmäis- tai ihannemäärää ei tiedetä. Paras vaikutus painonhallintaan, terveyteen ja elämänlaatuun saavutetaan parhaiten siten, että yhdistetään päivittäinen perusliikunta ja 2-4 kertaa viikossa tapahtuva kuntoliikunta.
Se ei ole olennaista, kuinka yhtäjaksoista liikunta on, sillä energiaa kuluu suunnilleen yhtä paljon kolmessa erillisessä 20 minuutin kävelyssä kuin yhtäjaksoisessa tunnin kävelyssä. Edellytyksenä on, että liikunnan teho on sama. Kun paino laskee, täytyy liikkua enemmän tai kovemmalla teholla, jotta sama määrä energiaa kuluisi kuin ennen painavampana.
Energiankulutuksen lisäksi liikunnan tuoma mielihyvä on tärkeää, jotta liikunnasta tulisi säännöllistä. Liikunnan mielekkyyteen ja iloon sekä sen istuttamiseen päivittäiseen elämään tulee kiinnittää erityistä huomiota. Liikunta lievittää tehokkaasti masennusta. Liikuntatapa määräytyy liikkujan yksilöllisten mieltymysten mukaan. Ilman ruokavaliomuutoksia liikunta on melko tehoton painonpudottaja.
Liikunnan avulla paino putoaa tavallisesti noin kolme kiloa. Jos painonpudotus perustuu ruokavalion muutoksiin, liikunnan lisääminen tehostaa painonpudotusta noin kaksi kiloa. Näihin arvoihin on päädytty liikuntatutkimuksissa. Jos ei ykskantaan haeta kertakaikkista suurta ylipainon poistamista ympäriltään pois hyllymästä.
Liikunnan merkitystä terveyden kannalta ei koskaan korosteta liikaa. "Ylös ulos ja lenkille"; sanottiin aikoinaan Tarvan toimesta aamukahveilla Suomessa Yleiradiossa, nykyisenkin sen soisi olevan yhä voimassa oleva kannustava tsemppaus liikuntaan.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
tiistai 22. helmikuuta 2011
TULISKO TAVALLISTEN IHMISTEN AIKA VIIMEIN SUOMEEN POLITIIKAN AGENDALLE?.
LAITETAANKO LAPSIPERHEIDEN ASIAT VIIMEIN KUNTOON?
Suomi poliittinen elämä on jo 25 vuotta ollut kansalaisten sopeuttamista ylhäältä alas valuvaan hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Politikot ovat vakuuttaneet meille miten siunauksellisia kaikki heidän suuret maata kääntävät päätöksensä ovat olleet. Ne kaikki ovat olleet lisäksi meille täysin välttämättömiä, jotta vaurastuisimme kansana samaan tahtiin. Onko meillä malttia vaurastua, oli toppuutteleva kysymys. Nyt on todella karvaasti petytty, on havaittu vakuttelut eivä pidäkkään paikkansa, vaan meidät on sidottukin todella mittaviin vastuisiin Euroopan taloudessa. Yhdenvertainen tulopolitiikka ei toteudukkaan kuten luvattiin. Naisten euron arvo laskee! Hyvinvointi hupeneen ja ei olekaan tarkoitettu kaikille.
Tulevaisuus ei ole niin ruusuinen kun on luultu. Nämä jättivastuut Euroopassa ovat vieneet uskon hyvinvointivaltion pysyvyyteen. On menossa hiljaisten ihmisten puolueuskollisuuden mielenmuutos. Kuntatalouden kriisiytyminen ja välttämätön kuntauudistuskin on nähty vain pahana peikkona, joka heikentää vain tavallisen ihmisen palveluita lievealueilla. Tämä on vienyt uskoa maalla asumiseen, erityiseti linja-autojen varassa olevilta vanhuksilta ja muilta vähäosaisilata. Syrjäytymiskehitys on kiihtynyt 2000-luvulla todella pahasti.
Lapsiperheiden asioita ei ole oikein kukaan ajanut, mitään selkeitä tasokorotuksia ei ole nähty aiheelliseksi, sitten vuoden 1994 laman. Käsittämättömät optiot johtaville pienryhmille valtionyhtiöissä, varratuna omaan tulonoroon ja 1,2 % palkankorotuksiin on herättänyt uusia outoja kysymyksiä. Vahusten hoitoasiat ovat ainakin Valviran mieletä jokseenkin hunginnolla. Korrupuution on väitetty kiertävän Suomen kuin Euriviisuvoiton, nyt sekin taika on murrettu ja todettu hyväuskoisten kansalaisten lapsenuskoksi!. Protestivaalit ovat sinänäsä tervetullut tapaus, kuin suolainen pulssi Itämerelle Tanskan salamesta. Kansanvallan pelto kaipaa uudistuakseen muutaman kerran vuosisadassa kunnon muokkauksen. Muuten nukkuneiden puolue saa täyden vallan.
Meillä on 30 000 nuorta ilman ammatillista koulutusta, poissa yhteiskunnan normiverkostoista netissä meiskaten ja olemalla lähes kokonaan ulkona työeämästäkin. Missä nämä unohdetut Suomen nuoret lymyää, on tuhannen taalan kysymys? Usko vallassa oleviin ja vallassa olleisiin puolueisiin on pahasti nyt järkkynyt, ainakin osassa kansalaisia. Joissain kyselyissä sadasta ihmisestä jopa neljäsosa on PerSu-muutoksen ja siis uuden suunnan kannalla. Tämä on uskomaton mannerlaattojen liikahdus, jos se todella tuloutuu heille kansanedustajiksi, se olisi suurin murros sitten 1966 Suomen polittisessa elämässä.
Kansalaiset ovat pitäneet yllä uskoa puheisiin paremasta huomisesta, on nöyrinä odotettu parempaa. Kaikki muuttuu pikkuhiljaa hyväksi, kunhan jaksetaan hiljaa odottaa. Nyt on havahduttu, ollaankin menossa yhä syvenpään kahtiajakautumiseen. Uskonsa muutokseen menettäneiden ihmisten kapina on tosiasia. Meillä ovat puolueiden kannattusprosenttien muutokset olleet yleensa vain muutamia prosentteja. Sanaton konsensus tai sen puute onkin vienyt pohjan kaikilta suurilta olennaisista parannuksilta tavallisten perusihmisen talouksissa. Tämä on se epäkohta joka sieppaa eniten.
Perusuomalainen isäaurinkoinen, puhtaan "totuuden" puhuja; Timo Soini on nähty vastauksena tähän ylhäältä alas tulleeseen, lähes käsittämättömän liukkaaseen politikko-puheeseen. Hänet on nähty lääkeenä Urho-ikävään? Onko hän todella vastaus ylimielisyyteen, se nähdään huhtivaalien jälkeen. Koko ajan on meille puhuttu isällisin äänenpainoin, kansan on vain uskottava, että nykylinja on heille lopulta paras ja ennen muuta ainoa oikea linja. Tämä tuskastuttava kaikenkattava hyväosaisten rahanjako, sulle mulle konsensus, se betonoitu vaihtoehdottomuus on ilmeisestikin tullut tiensä päähän tai tai sitten ei. Palataanko kuitenkin vaalien jälkeen "normaaliin" päiväjärjestykseen eduskunnassa. Ei tullutkaankaan mitään vallan kamareissa "pelättyä" mullistusta? Elämme Suomessa mielenkiintoista aikaa.
Olisko tulossa viimein uusi taviallisten normiheteroiden aika, jolloin kansalaiset voisivat vaikuttaa arkisiin asioihinsa, niinkun ennenvanhaan kauan sitten. Tulisko uusi aika, jolloin polittisen munkkilatinan tilalle tulisi ymmärrettäviä asioita ja retoriikka/polemiikki olisi tavallisen tallajaan tasolla. Onko paluu keskustelevaan politiikaan enää mahdollistakaan? Meille puhuttaisiin ymmärrettävää suomenkieltä meitä koskevista asioista. Johon kaiken toivonsa voisi tulevaisuudessa kiinnittää? Luottaa paremmin perheensä säälliseen pärjäämiseen; näissä suomalaisen sosiaalipolitiikan antavissa ja ottavissa aallokoissa?
Tätä saa kai ainakin kansalaiset toivoa? Ratkaisu on meillä Suomessa täysin äänestäjien käsissä tai ainakin teoriassa pitäisi olla ja hyvä niin.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
torstai 17. helmikuuta 2011
MAASSA MAAN TAVALLA SLOGANI RUOKII ETNISTÄ SORTOA
ETNISTEN VAINOJEN HISTORIA ON VERINEN
Tutkija Milla Hannula liikkuu uudessa Otavan julkaisemassa "Maassa maan tavalla" kirjassaan "Maahanmuuttokritiikin lyhythistoria" todella vaikealla kentällä pohtiessaan oikeudenmukaisuutta ja isänmaallisuutta maahanmuuttokriittiseksi kutsumastaan näkökulmasta. Hänen sisäsiisti akatemiatutkijan yritys perustella maahamuutokritiikkiä epäonnistuu todella pahasti. Katsomuksellisesti ja kulttuurisesti moniarvoisen yhteiskunnan tarvitseman oikeudenmukaisuuden ytimen voisi kuitenkin ilmaista yksinkertaisesti seuraavasti.
On turvattava mahdollisimman laaja omantunnonvapaus eri katsomusten ja kulttuuritaustojen edustajille, jos he sitoutuvat kansalaisten poliittiseen tasa-arvoon myös omassa keskuudessaan. Tämä oikeus turvataan kaikille Suomen perustuslaissa, se oikeus on myös Suomessa oleskeleville ulkomaan kansalaisille. Eikä sitä saa polkea millään keksityllä keppihevosella, ei kertakaikkiaan. On se sitten miten suosittua kansanhuvia ja harhaista helppoa poikajoukkojen harjoittamaa "moppausta" eli suunsoittoa! Joukossa tyhmyys tiivistyy ja nykyään todella pahasti! Perusuomalaisen puoleueen sisällä lymyävä ääriajattelu se animalinen ääntenkalastelu ruokkii tätä tendenssiä erittäin tehokkasti!
Ketään ei saa syrjiä katsomuksen, uskonnon, etnisen alkuperän, sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen takia. Jokaisen on saatava reilu mahdollisuus kehittää kykyjään ja elää täysipainoista elämää omaksi kokemallaan tavalla. Hyvä yhteiskunta sallii monia kulttuurisia identiteettejä. Se sitouttaa kaikkia kansalaisiaan poliittisiin periaatteisiin, jotka tukevat tasa-arvoa ja jokaisen reilua hyvän elämän mahdollisuutta. Järjestelmän tulee kannustaa käytännön isänmaallisuutta eli ohjata kansalaisia hyväksymään yhteiskunnan laitoksia ja käytäntöjä, jotka ovat yhdessä elettyjen kokemusten pohjalta paikallisiin oloihin sopiviksi muovautuneita. Järjestynyt yhteiskunta on yhdessä sovittu ja saa laajan kannatuksen toimintansa oikeellisuudesta ja hyväksymisen suoraan kansalta.
Ollakseen oikeudenmukaisia ja isänmaanrakkautta ansaitsevia, laitosten ja käytäntöjen on kohdeltava kansalaisia tasaveroisina eivätkä ne saa syrjiä ketään, varsinkaan haavoittuvia suojattomia vähemmistöjä. Tällainen järjestelmä on suvaitsevainen mutta ei kaiken salliva. Rasistisia ja poliittisia oikeuksia sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen takia rajoittamaan pyrkiviä katsomuksia se laillisuus ajattelu julkisesti paheksuu ja väkivaltaisen toiminnan yhteiskuntaa vastaan se kieltää ehdottomasti.
Reilu yhteiskunta edellyttää yksimielisyyttä kansalaisten tasaveroisuudesta, syrjinnän vastustamisesta ja reilusta hyvän elämän mahdollisuuden antamisesta jokaiselle.
Silti jää runsaasti tilaa olla eri mieltä ja keskustella kriittisesti myös maahanmuuttopolitiikan linjauksista: kuinka paljon ja millä perustein siirtolaisia otetaan, miten heidät kotoutetaan, miten suhtaudutaan katsomuksellisten ja kulttuuristen tunnusten näkymiseen julkisessa elämässä, mitkä ovat suvaitsevaisuuden sopivat rajat? Se on jopa erityisen suotavaa.
Teoksensa loppupuolella kirjoittaja edustaa sisäsiistiä maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskritiikkiä, välttää tunnepitoista rasismia, perustelematonta yleistämistä, kulttuurin näkemistä syypäänä kaikkeen, toisenlaisen maailmankuvan mustamaalaamista. Kirkkaan vastustava asenne siirtolaisiin kristallisoituu kuitenkin näissäkin luvuissa karulla toivottoman yksipuolisella ja masentavalla tavalla.
Tutkija vakuuttaa ajattelevansa, ettei rotu, kieli, kulttuuri tai uskonto saa olla Suomen kansalaiseksi tulon este. Kunhan vähemmistöt integroituvat eivätkä kasva kantaväestön asemaa uhkaaviksi. Hän vaatii kantaväestön kieltä, rotua ja uskontoa puolustavaa agressiivista nationalistista politiikkaa, jottei suomalais-ugrilainen kansa kuihtuisi. Miten niin uhkaisi Suomen kantaväestön asemaa? Se on erittäin vankka ja eikä ugrilainenkaan kansa kuihdu, se ikääntyy mutta lisääntyy koko ajan. Tämä on täysin laiton sulautusvaatimus ja täysin väärä olettamus suomalais-ugrilaisen kansanperheenkin osalta!
Hän ei luota siihen, että suomalaisuutta pitää parhaiten elävänä isänmaanrakkaus. Hyvinvoiva Suomi rakentaa paikallisesti omaleimaisella tavalla kansalaisten tasa-arvoa tukevia laitoksia ja käytäntöjä sekä suo omantunnon ja identiteetin ilmaisemisen vapauden kaikille niille, jotka tällaiseen yhteiskuntaan tulevat ja siihen sitoutuvat. Hän luo perusteetta uhkakuvaa joka on keksitty.
Hannula väittää, että Suomen julkinen sana hyssytteli maahanmuuton ongelmia ja usein vaikeni niistä vuoteen 2008 asti. Suomessa on analysoitu maahanmuuton vaikutuksia erityisen perusteellisesti! Siis tämä ei pidä paikkansa, vuosituhannen alusta alkaen ja jo 90-luvulla maahanmuuton seurauksista on keskusteltu vilkkaasti. On käytetty lukuisia puheenvuoroja assimiloivan, integroivan ja eriyttävän kotouttamispolitiikan eroista niin lehdistössä kuin opetusalan koulutustapahtumissa. Se osoittaa hyssyttelyväitteet täysin perättömiksi.
Suomessa on pääosin seurattu aktiiviseen kansalaisuuteen integroivaa linjaa kotoutumista, mutta kunnioitettu maahanmuuttajien taustaidentiteettejä kansalaisten tasa-arvon rajoissa.
Pidän valintaa oikeana, mutta muidenkaan vaihtoehtojen ehdottamista ei ole sensuroitu. Mikä onkin sivistynyt hymaani länsimainen valtavirtainen ajatteluatapa.Toisinajattelu siirtolaispolitiikassa on täysin sallittua.
Kaiken kukkuraksi Hannula esittää väärin Jyllands-Postenin Muhammed-pilakuvien vaikutuksen Suomessa. Pommiturbaanipäinen profeetta esiintyi täälläkin monessa lehdessä, ja aihe herätti vilkkaan keskustelun. Jyväskylässä järjesttiin mamu-paneeli, jonka noin 30 puhujasta suurin osa vastusti sananvapauden rajoituksia ja puolusti satiirisen kritiikin oikeutta.
Hannula kantaa kaunaa ja viittaa lukuisia kertoja vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen toimiin, mutta ei kertaakaan ilman kielteistä sävyä. Puumalaisen tekemä tutkintapyyntö oli johtanut sakkotuomioon nettikirjoittelusta, jonka mukaan Afrikassa hyväksytään ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, klaanisodat ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat normaaliksi meiningiksi. Hannulan mielestä tapaus "kertoo karua kieltään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien asemasta Suomessa". Pitäisikö täysin tuulesta temmattu ja tarkoutushakuinen propaganda muka hyväksyä ja valheenkylvö hyväksyä ilman sanktioita, kuin Saksassa kansallisosialistien absurdit ufomaiset väitteet juutalaisista 30-luvulla? Ei missään nimessä!
Harvassa ovat ne yhteiskunnat, joissa kansanryhmän leimaaminen murhaajiksi ja raiskaajiksi hyväksytään sananvapauden nimissä. Hannulan mielestä rasismituomio oli maahanmuuttoa vastustavien mielipiteiden syrjintää. Tämä on täysin uskomaton väite; Suomi on sentään vielä länsimainen oikeusvaltio.Mitä tahansa väittämiä ei netissäkään uuden lain myötä enää etnisten ryhmien ja arvonsa tuntevien yksilöiden tarvitse niellä.
Maassa maan tavalla kirja osoittaa, että "maahanmuuttokritiikki" on maahanmuuton vastustamisen ja muukalaisvihamielisyyden kaunisteleva ja peittelevä muka sivistynyt nimitys.Suomen Sisun, Isänmaallisen Kansanliikkeen ja Homma-foorumin kaltaisten järjestöjen pohjalta syntynyt rintama ei ole luopunut kansanryhmien yleistävästä leimaamisesta, sitä suorasukaista polemikkia sanotaan yleisesti muualla maailmassa rasismiksi.
Sitä se on ja sillä siisti! Niiden edustajille ei voida antaa sijaa siinä järjellisten katsomusten konsensuksessa, jonka osapuolten vastuulla on Suomen rakkaan Isänmaamme tulevaisuus.Tietämätön yksikertainen yleistävä ajatelematon punaniskaisuus ja mamaujen peitelty mollaminen, jopa käytännön vainoaminen ei voi saada jalansijaa järjestyneen yhteiskunnan hyväksyttävänä menettelynä ja tai kauhukuvana polittisena suuntauksena, maan tapana vielä vähemmän. Tässä Kaikkivaltias Jumala meitä auttakoon Suomessa ja Euroopassa. Mitä tässä muuta enää voi sanoa?
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
ALKOHOLISMIN HOITO TAKKUAA SUOMESSA PAHASTI
VIINI ON VIISASTEN JUOMA
Suomi on tunnetusti piiloalkoholistien maa, mutta se on myös näkyvä ongelma. Lähes kaikilla ihmisillä on Suomessa kokemuksia alkoholi haitoista lähipiirissään. Joitan vuosia sitten tuli hoitoonohjauksen eettinen ohje, jossa lääkärin ja potilaan on oltava yksimielisiä hoitopäätöksestä. Tämä on vaikein este alkoholistin hoitoon pääsyssä , koska häneltä "potilaana" on vaikea saada yksimielisyyttä hoitotoimista. Lääkärille ei haluta tunnustaa tilannetta, ennen kun se on liian myöhäistä! On sanottu juoppo on itsetön ihminen, jolla on pallo tietämättään hukassa elämässään juomahallinnan suhteen! Aika vaikea tilanne, lähes mahdoton homma hoitaa pois?
Suomessa suurkuluttajia arvioidaan olevan n. 400 000 eli kyseessä on n. 10 osa väestöstä, joiden harteilla suuri osa alkoholin kulutuksesta lepää. Tämä on suunnaton kansanterveydellinen ja sosiaalinen pohjimmiltaan psyykkinen ongelma.Tyypillisimmillään suurkuluttaja on työssä käyvä 20-40-vuotias mies. Myös varsin tavallista, he ovat käyneet läpi jo avioeron. Suurkuluttajista onneksi vain kymmenesosa on naisia. Heidän osaltaan pitää muistaa alkoholi ja raskaus ovat huono yhdistelmä. Suurkuluttajista alkoholisteja arvellaan olevan noin puolet eli varsin suuri osa heistä kärsii alkoholiriippuvuudesta. Suurkuluttajien perheissä lähes kaikki kärsivät eri asteisesti juomisesta ja erityisesti pienet lapset kokevat turvattomuutta..
Alkoholismista voidaan puhua silloin, kun ihminen on kehittänyt alkoholiin sairaalloisen riippuvuussuhteen. Tämä vaarantaa alkoholistin terveyden niin fyysisesti kuin henkisesti. Riippuvuussuhde on niin syvä, että se yleensä vaikeuttaa alkoholistin työsuhteita ja perhe-elämää. Tieto kulutuksen hengenvaarallisesta luonteesta ei rajoita alkoholin käyttöä kuin hiukan. Kroonisesta alkoholismista kärsivillä alkoholin kulutus on lähes jokapäiväistä. Osalla alkoholin käyttö on kausiluontoista "tuurijuoppoutta", jolloin välissä on pitkiäkin raittiita työteliäitä kausia.
Ero alkoholismin ja alkoholin suurkulutuksen välillä on se, että alkoholismi on sairaus. Tietysti myös suurkuluttajilla alkoholi aiheuttaa yhtä lailla terveyshaittoja. Pitkään käytettynä alkoholi vahingoittaa lähes joka elintä ja altistaa myös muille sairauksille. Alkoholisteilla riskit ovat suurempia suurkuluttajiin verrattuna, koska heillä alkoholin kulutus on vielä rajumpaa. Alkoholi onkin keskeisin yksittäinen tekijä työikäisten miesten äkkikuolemien taustalla. Sielunkelloja soitetaan inhimillisesti katsoen ennen aikoijaan.Se on todella sääli.
Alkoholin käyttö luokitellaan suurkulutukseksi miehillä, jos vuorokaudessa käyttää yli seitsemän tai viikossa yli 24 ravintola-annosta alkoholia. Naisilla raja kulkee vuorokaudessa viidessä ja viikossa yli 16:ssa ravintola-annoksessa. Yksi ravintola-annos sisältää 12 g alkoholia. Suomessa alkoholia käytetään suhteessa yhtä paljon kuin muuallakin Euroopassa. Ongelmana on se, että alkoholin kulutus on varsin epäsuhtaista suomalaisten keskuudessa. Tiedetään, että puolesta Suomessa käytetyn alkoholin kulutuksesta vastaa tietty kymmenys koko väestöstä alkoholin suurkuluttajat. Tämä pahentaa alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja ja trauma-alttiutta tässä tietyssä väestönosassa. Meillä on selvästikin toisin kun on luultu, harvojen käyttäjien suurkulutusongelmasta puhjennut alkoholistien ryhmä.
Alkoholismi on osittain periytyvää. Joissain suvuissa alkoholismi on yleisempää kuin toisissa. Tiedossa on muutamia geenimutaatioita, jotka selvittävät osalla suvuista suuremman taipumuksen alkoholismiin. Nämä geneettiset muutokset altistavat riippuvuuden syntymiselle tai vaikuttavat alkoholin sietokykyyn. Toisaalta, joidenkin geenimuutosten tiedetään suojaavan alkoholismilta.Alkoholiongelman taustalla vaikuttavia syitä voi olla monia, kuten stressi, masennus, suru ja ahdistus. Geneettiset tekijät altistavat alkoholismille, mutta ne eivät laita alkoholiongelmaista nostamaan pulloa huulilleen ensimmäistä kertaa. Koukistus kouristus, se hassun hilpeä kippausliike on itsestä paljon kiinni?.
Yleisimmät elimelliset terveysongelmat liittyvät maksan, haiman ja hermoston sairaustiloihin. Hermostssa raju alkoholin kulutus edistää epileptisten kohtausten puhkeamista ja älyllistä taantumista sekä dementiaa. Alkoholin aiheuttama pikkuaivojen surkastuminen saa aikaan alkoholistien varsin helposti tunnistettavan kävelyhäiriön, koska pikkuaivot ovat vastuussa eri liikkeiden hienosäädöstä.
Alkoholi on myös ykskantaan myrkky, joka voi liian suurina pitoisuuksina aiheuttaa alkoholimyrkytyksen siis melko varman kuoleman. Etanoli on liotin! Alkoholi aiheuttaa monien eri syöpien kehittymistä selvästi. Alkoholi aiheuttaa myös hormonitasapainon häiriöitä, univaikeuksia, impotenssia, verenpaineen nousua, rytmihäiriöitä ja muita sydänongelmia. Eikä tässä vielä kaikki; se tappaa tehokaasti kesken kukkean parhaan iän, joskin räytyneen retuperälle menneen onnettoman miehen. Parantuminen on henkinen prosessi, pohjimmiltaan siellullinen kairosprosessi, johon tarvitaan aluksi vähintään kaksitoista parantavaa päättäväistä askelta. Se ensimmäinen yksi ei rakaise vielä välttämättä yhtään mitään!
Alkoholistien hoitoonohjaus ja hoito takkuaa edelle pahasti Suomessa.Kuntien rahapula vähentää myös aikaisempaa puuttumista. Se nähdään helposti itse itse aiheutettuna huonona siedettävänä tapana, ja potilas itse saa päättää asioistaan. Usein hän on kuitenkin enää täysin kykenemätön siihen ratkaisevaan askeleeseen raittiuttiuden tielle.! Jotain voitaisiin varmaan tälle juoppudelle tehdä tai sitten ei paljon mitään. Jokainen päättäköön elämänsä asioista itse! Jos alkoholi keksitäisiin nyt, se olisi aktiivisena liuotteena tehokas puhdistusaine, ei missään nimessä himoittu pääosin hyväksytty naureskeluakin herättävä seurustelujuoma.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
REPOVEDEN KANSALLISPUISTON UUSI AAMU
REPOVEDEN KANSALLIPUISTOON TULOSSA RUNSAUDEN SARVI
Repoveden kansallispuiston matkailullisessa kesittämisessä aukeaa nyt uusi lehti. Voisi hyvällä syyllä sanoa kansallispuistoon aukeaa kokonaan uusi aamu! Yhden suuren luontokeskuksen sijaan on valittu koko alueen luontomatkailullisten mahdollisuuksien hyödyntäminen . Hieno homma! Koko Kouvolan kaupungin matkailun elinkeinostrategian ja vapaa-aikasektorin painopiste on nyt Repoveden alueen matkailullinen kehittäminen. Tämä on todella suuri uutinen ja merkittävä strateginen linjapäätös Kouvolassa!.( Petri Salmen lähteminen ja Metsähallituksen vetäytyminen hankeesta ei ollutkaan maailmanloppu!)
Tämä on myös ilouutinen puhtaan luontomatakailusta innostuneille luonnossa viihtyville reippailijoille. Kouvolan pohjoisella järvipuistoalueella halutaan ja se kaipaa uusideointia yhteistyössä yritysten ja eri sidosryhmien kanssa. Yhden suuren luontomatkailukeskuksen sijaan tulee palvelullinen runsauden sarvi. Mikä muu voisi olla parempi uutinen Kouvolalle ja luontomatkailua arvostavalle ja käyttävälle Suomella?
Alueen kehittämisen työvälineeksi tuotetaan Master Plan -kokonaissuunnitelma. Se on samalla visio pohjoisesta järvipuistoalueesta luontoarvoja kunnioittavana, matkailullisena keskittymänä vuonna 2020. Kyse on tällöin ilmeisesti tarkasta pitäytymisetä Eko-matkailuun, jossa luontoarvot ja niiden säilyminen on johtotähtenä. Otavana Repoveden taivaalla kuulana kuvankauniina talviyönä!. Konseptista haetaan matkailullista arvon nousua vetovoimaa ja imagollista lisäarvoa. Tämä on jaloa matkailullista ajattelua ja kestävää kehitystä. Hankeessa on näinollen myös laajaa kansainvälisiä ekologisiata arvoista nousevaa erityistä kiinnostavuutta. Jos se osataan myydä kansaivälisille matkatoimistoille paketteina.
Repoveden alue on jo nyt erittäin kiinnostava matkailukohde ja paranee koko ajan.. Palvelutarjonta ja matkailijoiden odotukset perustuvat pääosin ainutlaatuisen luontoympäristön mahdollisuuksiin. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan Repoveden alueelta kertyy kuitenkin matkailutuloa huomattavasti muita kansallispuistoalueita vähemmän. Myös matkailuyrittäjät tunnistavat alueen hyödyntämättömän potentiaalin. Siellä on eletty kuin herran kukkarossa matkailullisella säästöliekillä, nyt sen myöntää jo lähes kaikki osapuolet avoimesti. On otettu lusikka kauniiseen käteen!
Odotukset erilaisten palvelujen ja aktiviteettien suhteen ovat kasvaneet luontomatkailussa, kansallispuisto jylhät maisemat ovat vain yksi syy matkakohteen valinnassa. Rahaa liikkuu ja ollaan valmiit maksaamaan laadusta. Matkailullisessa kehitystyössä huomio on suunnattava kansallispuistoaluetta ympäröivään laajempaan järvipuistoalueeseen, jo puistoalueen ekologisen kestävyyden takia. Tämä on oikea suunnta ja luonnonsuojelun kannalta oikea ratkaisu. Vaikka olenkin edelleen opastuskeskuksen kannalla, ainakin pitkässä juoksussa ja löysemmän rahan aikana se tuleekin volymin kasvun myötä varmasti.?
Suunnitelmat luodaan tiiviissä yhteistyössä alueen yrittäjien, maanomistajien, investoijien ja muiden sidosryhmien kanssa. Kokonaissuunnitelmassa huomioidaan laajasti alueen matkailulliset kehitysmahdollisuudet, ja se valmistuu vuoden 2011 loppuun mennessä. Tämä ei selvästikään voi olla pelkkä Orilammen lomakeskuksen pelastussuunnitelma, vaan erittäin laaja kaikki luontomatkailulliset aspektit otetaan nyt lienee eriyisen hyvin huomioon.
Suunnitelmaan sisällytetään toimialan kehittymisen kannalta välttämätön perusinfrastruktuuri: tarvittavien hiihto-, maastopyöräily- ja ulkoilureittien suunnittelu sekä kunnallistekniikan ja liikenneyhteyksien huomioiminen. Toimenpiteet palvelevat alueella jo toimivien yritysten tarpeita, mutta myös uutta yritystoimintaa. Merkittävä osa kokonaissuunnitelmaa onkin sijoittumismarkkinoinnin avuksi laadittava visuaalinen kuvaus uusista liiketoimintamahdollisuuksista alueella.Kokonaissuunnitelman yhteydessä kannattaa huomioida myös kaupunkikeskustaan mahdollisesti toteutettava uusi matkakeskus ja joukkoliikenteen kehittäminen. Repoveden näkyvyyttä on lisättävä merkittävästi myös suurten matkailijavirtojen keskellä.
Repoveden alueella jo toimivien matkailu- ja ohjelmapalveluyrittäjien toimintaedellytyksiä kehitetään välittömästi käynnistettävillä toimenpiteillä. Merkittävä haaste on palvelukokonaisuuden ympärivuotisuuden varmistaminen. Kaikki neljä vuoden aikaa pitäisi hyödyntää sesongeissa voimalla.Yrittäjiä tuetaan kohdennetulla palvelujen tuotteistamisella, markkinoinnin ja myynnin tukemisella ja Repoveden yleisen tunnettavuuden ja saavutettavuuden kehittämisellä. Opastus- ja informaatiopisteiden sekä luonto-opasteiden lisäämismahdollisuudet selvitetään välittömästi.
Elinkeinotoiminnan kannalta pitkän tähtäimen realistisena tavoitteena voidaan edelleen pitää kerrannaisvaikutuksiltaan jopa 100 uuden työpaikan ja 10 miljoonan euron matkailutulon kasvua. Tämän vision toteuttaminen edellyttää niin kaupungilta, yrittäjiltä kuin investoijiltakin rohkeaa kehittämisotetta, tiivistä yhteistyötä ja osapuolten sitoutumista. Jään mielenkiinnolla seuramaan Repoveden kansallipuiston nousua Etelä-Suomen yhdeksi merkittävimmäksi luontomatkailukohteeksi maassamme. Toivon hankkeelle mitäpä muuta kuin loistavaa menestystä, uutta auvoista aurinkoista aamua.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
lauantai 12. helmikuuta 2011
KANSANEDUSTAJA EI OLE KANSAN KUSITOLPPA
KANSANEDUSTAJAN ASEMAA TULISI VAHVISTAA
Olen jo pitkään seurannut kansanedustajien asemaan ja määrään liittynyttä keskustelua. Heidän määräänsä puolitusta sataan (100) on vaadittu populistisesti jo maailman sivu. Eduskunnan istuntosalissa on vain 199 paikkaa, koska puhemies ei äänestä eikä pidä puheenvuoroja. Meillä on siis siellä käytännön lainsäädäntötyössä 199 edustajaa tukevilla jakaranda tuoleillaan ja puhemies edestä johtamassa istuntoja. Edustajien määrä on ollut koko Suomen Eduskunnan olemassa olon ajan, vuodesta 1907 tuo historiallinen (200) kaksisataa. Siinä määrässä on tärkeää myös pitäytyä. Tällöin kansan ääni tulee riittävästi laajaan kuulluksi, myös syrjäseutujen köyhien ja syrjäytyneiden valittavat seireenit tulee parhassa tapauksessa huomioiduksi..
Olen aina pitänyt noita ilmeisen ajatelematta esitettyjä puolituspuheita vähintäänkin outoina. Kansanedustajan asemaa kansan valisemina päättäjinä tulisi arvostaa enemmän, ei ykskantaan loata ja lohmia ja mollata!. Ymmärrän toki polittisen pakanheiton tärkeyden paikassaan, mutta pitäisi muistaa realistiset perusasiat. Halutaanko Suomeen joku pieni sadankomitea, joka olisi helisemässä kaiken maaliman loppuun lipevien rahatukkoja vispaavien ja kissan nuolemien lobbreiden alituisessa ahdistelussa? Siellä on myös vietteleijöitä ja hurmureita, ministeriksi pyrkiviä henkilöitä houkutuksineen puoluejohtajilla. Ei se ole suomalainen tapa toimia, ainakaan ei saisi olla! Matti Vanhanen ja Ilkka Kanerva eivat ole ainoita epäiltyjä tässä häpeällisen laajassa kähmintä kategoriassa. Puolueiden vaalirahoituksen ihmeelliset tukikuvoit paljastivat selkeästi, meillä on demokratiavaje ja liian pieni joukko määrää suurista asioistamme. Vanhatyylinen vaalivarainkeruu ei saisi olla enää uuden lain alla mahdollista. Valistuneet yksilöt muodostaa puolueen, puolue on heidän orjansa eikä päinvastoin! Tämän ihanteellisen ajattelun soisi saavan politikkamme puhtaisiin hankiimme uutta jalansijaa.
Kansanedustajien määrän supistaminen olisi tie vielä suurempaan harvainvaltaan. Mieletäni jokaisella kansanedustajalla pitäisi olla vaaleilla valittu varakansanedustaja, joka tulee paikalle jos edustaja on estynyt. Näin kansanvalta vahvistuisi ja kansan mielipiteet näkyisivät paremmin kattavina päätöksissä. Se laajentaisi pääteksenteon pohjaa, oikeaan kansanvaltaiseen suuntaan. Eduskunnan asema kaipaa myös lainsäädännöllistä vahvistusta, näinä ylikansallisten päätöspaineiden ja ukaasin omaisten saneluiden alla.
Kansanedustajien asemaa pitäisi ehdottamasti vahvistettaa. Hehän tekevät erittäin suuria ja kauas kantoisia tärkeitä päätöksiä Suomen kansan hyväksi. Viitaan EU-liittymispäätökseen ja Suomen markasta luopumiseen, jopa Suomen itsenäistämymispäätös on heidän tekemänsä. Heidän palkkansakin pitäisi vähintään tupalata , että sinne saataisiin parhaat voimat hakeutumaan. Ei sillä ole mitään merkittäviä valtiontalouidellisia seurauksi, se olisi marginaalinen pisara meressä.
Tosiasissa palkka ei houkuta sinne nykyään niitä joilla jo ennestään näytöllistä talenttia, vankkaa asiantuntemusta ja elämän kokemuksen tuomaa koeteltua pätevyyttä. Enemminkin he karttavat taloa ja näinhän ei saisi olla! Toki selkeitä poikkeuksiakin on ollut tukulti, mutta lisää superosaajia kaivattaisiin. Laatua ja kattavuutta sinne edustajistoon ja laeista päättäämään olisi kiireesti huhtikuussa saatava. En nyt tarkoita tässä niitä kolmen konstin timpermanneja, niitä niin suosittuja halki poikki pinoon miehiä! No kansa kaikkivaltias valitkoon lakeja säätämään kellokkaansa ja pulinat sitten pois. Herra varjelkoon Suomen kansaa tässä tärkeässä asiassa. Tervetullut veren vaihtumien olisi toivottavaa, jopa erinomaisen suotavaa nyt.
Lainsäädännössä on nykyään luvattoman huonoa valmistelua ja lakeja joudutaan usein palauttamaan uuteen valmisteluun. Näin ei saisi Suomessa olla. Kansanedustaja on ylemmän johtajatason virka ja hänen päätöksien talousvaikutukset ovat miljardiluokkaa. Nykyinen palkka ei vastaa missään nimessä työn vaativuutta, vaan on omiaan häätämään parhaat voimat talouselämään johtajaikisi ja muihin paremmin suhteessa palkattuihin tehtäviin. Tie vie pääosin yritystoiminnan piiriin. Siellä maksetaan johtajille täysin toisenlaisia stressirahoja kuin alinomaan päähänpotkituille kansanedustajallemme.
Pelkkä kansan syvien rivien sylkykuppina ja kusitolppana olemimen vaatii paksua nahkaa teflonsielua ja kovaa tuplapalkkaa. Tämä on täysin selvää. En minä edustajaani kadehdi tippakaan. Ennenminkin vaadin hänelle kohtuullista oikeudenmukaisenmpaa palkkaa ja asemaan kuuluvaa kohtelua. Näin saamme järkevämpiä päätöksiä ja ennemuuta oivallisia päättäjiä.
Ehdotan kansanedustajille myös juhlallista nimeä Suomen Senaattori. Onhan edustajien historialliset juuret vanhassa kunniakkassa Suomen Senaatissa. Arabimaalima kuohuu ja kansa vaatii kaduilla demokrattisia oikeuksiaan, sitä samaa edustuksellista kansanvaltaa, joka meillä on ollut jo 104 vuotta kansanedustajiemme kautta. Tätä ei pitäisi ihmisten Suomessa unohtaa.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
torstai 3. helmikuuta 2011
OLLAANKO IITISSÄ SITTENKIN KÄÄNTYMÄSSÄ KOUVOLAAN?
ITTI ON NIIN HALUTESSAAN TERVETULLUT OSA KOUVOLAA
Kymenlaaksoon kuuluva Iitti on 7004 asukkaan minikunta sinnittelee maakuntapähkinänsä kanssa. Osa on kiivasti muutoksen kannalla Päijät-Hämeeseen, toiset taas eivät näe
muutoksessa mitään mieltä. Tilanne on jotenkin kuumentunut. Kouvolan tuleva uusi kausalalainen apulaiskaupunginjohtaja Annikki Niiranen on Kymenlaakson kannalla. Iitin tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin ajan peluulta. Siihen aprikointiin heillä on kyllä täysi oikeus ja ilmeisen perusteltu syy.
Siellä on päättetty seurata tilannetta, mitä Suomen Kuntaliiton käynnistämän Uusi Kunta 2017 -kehitystyö tuo mahdolliseti tullessaan. Madonlukuja kunnille on varmuudella tulossa. Kuntapalvelujen säilyttäminen, se vihattukin Paras-hanke, saa tiukemman jatkonsa. Entinen pienkuntiin tarraaminen toki sallitaan, mutta Suomen hallituksen mielestä ei enää kovin pitkään mahdollista. Perusteellinen kuntauudistus tulee ja se ajetaan kuulemma uuden hallituksen toimesta läpi. Elämme mielenkiintoisia sangen jännittäviä pienkunta-aikoja?
Sen tavoitteena on rakentaa yhdessä kuntien kanssa visio ja toimintamalli siitä, millainen on erilaisissa ympäristöissä elinvoimainen kunta. Millainen on elävä itsehallinto ja suomalainen kunnallishallinnon järjestelmä tulevaisuudessa. Iitti on juureva kunta ja itsenäisyys lienee itsestään selvyys?. Usko omavaraiseen asioidenhoitoon on aika vahvaa. Kannattaa ilmeisesti katsoa kortit loppuun asti, ajatellan nyt Iitissä..
Hevoskunnassa kannatetaan "pelinpolitiikkaa", toivotaan ettei liitostoto ei vie lopulta kaikia palveluita. Kunnasta vakuutetaan asoiden olevan hyvin? Ravikuningas Vieterin menestys perustui omaehtoisiin, Kalle Partasen kehittämiin omintakeisiin keinoihin ja lihasikas ori pärjäsi loistavasti. Iittissä hevosasiat osataan mallikkasti hoitaa.
Kuntien kehitystyön taustalla ovat muun muassa kuntien erilaistuminen, tuottavuusodotukset, demokratian ja johtamisen haasteet sekä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain voimassaolon päättyminen vuonna 2012. Paras-Hanke on tulossa tiensä päähän, mutta ei lopu. Kuntaliitosasiat ovat nyt juuri jotenkin odottavalla kannalla ja hankkeen loppumetreillä ovat monen kunnan kuten Suur-Lahden, Helsingin ja Espoon liitosasiat on pistetty viimeksi jäihin. Iittiläiset päättävat itse tiestään, toivottavasti Kouvola ja Kymenlaakso on loppupeleissä Iitin luonnollinen valinta.
Kouvola on ja nähdään siellä luonnollisena työssäkäynti alueena ja Kouvolan mahdollinen tuleva nousu Kymenlaakson talousveruriksi houkutelee monia Iitissä. Siitä ei haluta paljon puhua. Kortteja ei haluta etukäteen paljastaa. Kuntaseiska polemiikki aikanaan antoi ymmärtää Iitin kuuluvan Kouvolaan ja Kymelaakson yhteyteen.
Sairaanhoidon yhteistyö on Päijat-Hämeessä Lahden suunnalla.Seudullinen yhteistyö Kouvolaan on kiinteää ja ilmeisen hyödyttävää asia Iitin kunnalle. Iitti on luonnollinen tervetullut osa Kouvolaa , jos siihen siellä horjumattomien isäntien piirissä ja emäntien antamalla luvalla lopulta päädytään.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
KOUVOLAN ELINKEINOTOIMI ON TIENHAARASSA
ELINKEINOMINISTERI MAURI PEKKARINEN KATKAISEE NAUHAN KOUVOLASSA
Kouvola Innovationin toimitusjohtaja Merja Vainio irtisanoutui maanantaina 31.01.2011 tehtävästään. Hän on vetänyt Kouvolan elinkeinoyhtiötä kaksi vuotta sen perustamisesta lähtien. Innovationin hallituksen puheenjohtaja Risto Heikkilä sanoo, että irtisanoutumiseen ei liity ylimääräistä dramatiikkaa. Täytenä yllätyksenä irtisanoutuminen ei Heikkilälle tullut. Asiasta on keskusteltu jo aiemmin. Kinno on tehnyt 500 000 eron tappion viime vuonna, joten elikeinoyhtiössä ei kai olla onnistittu ainakaan veronmaksajien näkökulamasta tarpeeksi hyvin. Vaikka tappioilla lienee luonnollinen kirjanpidollinen selitys, elikeinoasioiden ajo jotenkin hajanaisuuttaan takeltelee tai ainakaan se ei ole ollut tavotteiden mukaista.?
Kaupungin kiinteistöhallintointiin ja elinkeinotoimeen on harkittu tulevaksi omat vanhat perusyhtiönsä? Heikkilä ajaa aivan oikein, selkeää uudistusta elinkeinotoimeen ja kaupunginyhtiöiden hallintoon ja niiden osin epämääräisiin toiminta tapoihin.
Kinnon pitäisi päästä ainkin periaattessa nollatulokseen mieluimmin voitolle. Vaikka kaikki hankkeet ja projektit ei voikkaan olla aina voitollisia koska on myös kokeiltava onnistuuko. Kunnan omistamien yhtiöiden pitäisi kai tuottaa voittoa, vaikka uusien kokelevien idoiden työstäminen tuottaviksi ei käy kädenkäänteessä. Kouvolan älijäämäinen talous ei enää salli minkäänlaista löysänrahan politiikkaa ja kaikkein vähiten kaupungin yhtiöissä, joiden pitää pääosin toimia liikemaailman tulosvaatein ja kaupallisin periaattein.
Kaikki Kouvolan johtavat politikot ovat viime aikoina lausuneet julkisuudessa turhautumisen elikeinopolitiikan sekavaan tilanteeseen. Chaina Centerin poliisioperaation ruotiminen ja Valkelan Sairaalan uskomattomien kiinteistökauppojen tiimoilta käyty kiivas keskustelu osoittaa, mihin epäonnekas riskinotto ja silmitön yhtiöittäminen pahimmillaan johtaa. Ei edes johtavat politikot, eikä oikein kukaan tiedä kenen on vastuu. Mitä osakeyhtiölain suojissa on päätetty ja mihin velvottiesiin on maksajana sitouduttu. Tässä on ne bisneskokeilu lähtöiset sudenkuopat, jotka on kiireen miten korjattava. Tämä linja ei voi jatkua.
Kaikki pieleen menneet hankeet ja kustannukset maksaa viimekädessä yhtiön osakkaat ja tässä tapauksessa vastuullinen julkiyhteisö kaupunki, sen työteliäät veronmakasajat. Tämä ei ole hyvä tilanne, vaan on saatava selkeys mihin on ryhdytty ja kuka on tehnyt päätökset. Suuren sekaanuksen jälkeen alkaa aina puoluepolittinen syyllisten etsiskely. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Valto Koski on vaatinut perinpohjaisia selvityksiä ja se on kyllä vähintä mitä päättäjät voivat vaatia ja Kouvolan veronmaksajat voi vihoissaan pyytää.
Kaikkein tärkeintä on varustaa Kouvola uudella selkeällä kasvuhakuista elinkeinopolitiikkaa ajavalla osaavalla organisaatioilla. Kouvolasta puuttuu tukku valtakunnallisia kaupallisia (Ikea) kärkitoimijoita, ne vetävät palvelut pitää hakea pitkien matkojen takaa. Miksei heille ole luotu elikeinotoimessa edellytykisiä ja houkutuksia tulla tänne? Onko aina pyörä keksittävä uudelleen?Kouvolasta ajetaan ostoksille jopa Tuuriin kyläkauppaan asti. Miksiköhän on tilanne tämä, Kouvolan ohi ajaellaan melko sujuvasti. Kyllä tänne Allegro-junan asiakkaat ja muut autoilevat venäläiset sekä Suomi-matkailijat pitäisi saada kauppaa tekemään ja viihtymään ja virkistymään.
Kouvolassa on paljon vahvaa elikeino-osaamista, olemme myös ostovoimainen taloudellinen kasvuseutu ja Suomen mitassa (10) suurkaupunki. Kouvolan elinkeinotoimi pitää järkeistää ja selkeytää, niin että se on kuntapäättäjien hallinnassa ja jämäkässä ohjauksesa. Seutuajattelun jäljiltä oleva vastuun pakoilu, kansavallan siirto kasvottomille harmaille toimijoille ja jopa vuosittainen verovarojen (25%) siirto kuntapäättäjien ulottumattomiin pitää lopettaa. Viimeistään kuntavaaleissa pitää tietää kuka on tehnyt ja mitä. Kansanvallan vastuulliset päätökset on oltava läpinäkyviä ja kaikinpuolin julkisia.
On täysin päiväselvää, että kuntaliitoksen jäljiltä oleva elikeinotoimen tilkkutäkki, tämä liitoskunnanisiltä perintönä saatu kulunut elikeinotoimen räsymatto ei vastaa enää nykytilanteen vaatimukisa. Ennemminkin nyt kun kunnalliset ja yrityselämän asiantuntijat ja raskaansarjan kuntapäättäjät ovat asiasta yksimielisiä. On aika toimia!!
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)