KANSANEDUSTAJAN ASEMAA TULISI VAHVISTAA
Olen jo pitkään seurannut kansanedustajien asemaan ja määrään liittynyttä keskustelua. Heidän määräänsä puolitusta sataan (100) on vaadittu populistisesti jo maailman sivu. Eduskunnan istuntosalissa on vain 199 paikkaa, koska puhemies ei äänestä eikä pidä puheenvuoroja. Meillä on siis siellä käytännön lainsäädäntötyössä 199 edustajaa tukevilla jakaranda tuoleillaan ja puhemies edestä johtamassa istuntoja. Edustajien määrä on ollut koko Suomen Eduskunnan olemassa olon ajan, vuodesta 1907 tuo historiallinen (200) kaksisataa. Siinä määrässä on tärkeää myös pitäytyä. Tällöin kansan ääni tulee riittävästi laajaan kuulluksi, myös syrjäseutujen köyhien ja syrjäytyneiden valittavat seireenit tulee parhassa tapauksessa huomioiduksi..
Olen aina pitänyt noita ilmeisen ajatelematta esitettyjä puolituspuheita vähintäänkin outoina. Kansanedustajan asemaa kansan valisemina päättäjinä tulisi arvostaa enemmän, ei ykskantaan loata ja lohmia ja mollata!. Ymmärrän toki polittisen pakanheiton tärkeyden paikassaan, mutta pitäisi muistaa realistiset perusasiat. Halutaanko Suomeen joku pieni sadankomitea, joka olisi helisemässä kaiken maaliman loppuun lipevien rahatukkoja vispaavien ja kissan nuolemien lobbreiden alituisessa ahdistelussa? Siellä on myös vietteleijöitä ja hurmureita, ministeriksi pyrkiviä henkilöitä houkutuksineen puoluejohtajilla. Ei se ole suomalainen tapa toimia, ainakaan ei saisi olla! Matti Vanhanen ja Ilkka Kanerva eivat ole ainoita epäiltyjä tässä häpeällisen laajassa kähmintä kategoriassa. Puolueiden vaalirahoituksen ihmeelliset tukikuvoit paljastivat selkeästi, meillä on demokratiavaje ja liian pieni joukko määrää suurista asioistamme. Vanhatyylinen vaalivarainkeruu ei saisi olla enää uuden lain alla mahdollista. Valistuneet yksilöt muodostaa puolueen, puolue on heidän orjansa eikä päinvastoin! Tämän ihanteellisen ajattelun soisi saavan politikkamme puhtaisiin hankiimme uutta jalansijaa.
Kansanedustajien määrän supistaminen olisi tie vielä suurempaan harvainvaltaan. Mieletäni jokaisella kansanedustajalla pitäisi olla vaaleilla valittu varakansanedustaja, joka tulee paikalle jos edustaja on estynyt. Näin kansanvalta vahvistuisi ja kansan mielipiteet näkyisivät paremmin kattavina päätöksissä. Se laajentaisi pääteksenteon pohjaa, oikeaan kansanvaltaiseen suuntaan. Eduskunnan asema kaipaa myös lainsäädännöllistä vahvistusta, näinä ylikansallisten päätöspaineiden ja ukaasin omaisten saneluiden alla.
Kansanedustajien asemaa pitäisi ehdottamasti vahvistettaa. Hehän tekevät erittäin suuria ja kauas kantoisia tärkeitä päätöksiä Suomen kansan hyväksi. Viitaan EU-liittymispäätökseen ja Suomen markasta luopumiseen, jopa Suomen itsenäistämymispäätös on heidän tekemänsä. Heidän palkkansakin pitäisi vähintään tupalata , että sinne saataisiin parhaat voimat hakeutumaan. Ei sillä ole mitään merkittäviä valtiontalouidellisia seurauksi, se olisi marginaalinen pisara meressä.
Tosiasissa palkka ei houkuta sinne nykyään niitä joilla jo ennestään näytöllistä talenttia, vankkaa asiantuntemusta ja elämän kokemuksen tuomaa koeteltua pätevyyttä. Enemminkin he karttavat taloa ja näinhän ei saisi olla! Toki selkeitä poikkeuksiakin on ollut tukulti, mutta lisää superosaajia kaivattaisiin. Laatua ja kattavuutta sinne edustajistoon ja laeista päättäämään olisi kiireesti huhtikuussa saatava. En nyt tarkoita tässä niitä kolmen konstin timpermanneja, niitä niin suosittuja halki poikki pinoon miehiä! No kansa kaikkivaltias valitkoon lakeja säätämään kellokkaansa ja pulinat sitten pois. Herra varjelkoon Suomen kansaa tässä tärkeässä asiassa. Tervetullut veren vaihtumien olisi toivottavaa, jopa erinomaisen suotavaa nyt.
Lainsäädännössä on nykyään luvattoman huonoa valmistelua ja lakeja joudutaan usein palauttamaan uuteen valmisteluun. Näin ei saisi Suomessa olla. Kansanedustaja on ylemmän johtajatason virka ja hänen päätöksien talousvaikutukset ovat miljardiluokkaa. Nykyinen palkka ei vastaa missään nimessä työn vaativuutta, vaan on omiaan häätämään parhaat voimat talouselämään johtajaikisi ja muihin paremmin suhteessa palkattuihin tehtäviin. Tie vie pääosin yritystoiminnan piiriin. Siellä maksetaan johtajille täysin toisenlaisia stressirahoja kuin alinomaan päähänpotkituille kansanedustajallemme.
Pelkkä kansan syvien rivien sylkykuppina ja kusitolppana olemimen vaatii paksua nahkaa teflonsielua ja kovaa tuplapalkkaa. Tämä on täysin selvää. En minä edustajaani kadehdi tippakaan. Ennenminkin vaadin hänelle kohtuullista oikeudenmukaisenmpaa palkkaa ja asemaan kuuluvaa kohtelua. Näin saamme järkevämpiä päätöksiä ja ennemuuta oivallisia päättäjiä.
Ehdotan kansanedustajille myös juhlallista nimeä Suomen Senaattori. Onhan edustajien historialliset juuret vanhassa kunniakkassa Suomen Senaatissa. Arabimaalima kuohuu ja kansa vaatii kaduilla demokrattisia oikeuksiaan, sitä samaa edustuksellista kansanvaltaa, joka meillä on ollut jo 104 vuotta kansanedustajiemme kautta. Tätä ei pitäisi ihmisten Suomessa unohtaa.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti