MAASSA MAAN TAVALLA SLOGANI RUOKII ETNISTÄ SORTOA

 

ETNISTEN VAINOJEN HISTORIA ON VERINEN

Tutkija Milla Hannula liikkuu uudessa Otavan julkaisemassa "Maassa maan tavalla" kirjassaan "Maahanmuuttokritiikin lyhythistoria" todella vaikealla kentällä pohtiessaan oikeudenmukaisuutta ja isänmaallisuutta maahanmuuttokriittiseksi kutsumastaan näkökulmasta. Hänen sisäsiisti akatemiatutkijan yritys perustella maahamuutokritiikkiä epäonnistuu todella pahasti. Katsomuksellisesti ja kulttuurisesti moniarvoisen yhteiskunnan tarvitseman oikeudenmukaisuuden ytimen voisi kuitenkin ilmaista yksinkertaisesti seuraavasti. 

On turvattava mahdollisimman laaja omantunnonvapaus eri katsomusten ja kulttuuritaustojen edustajille, jos he sitoutuvat kansalaisten poliittiseen tasa-arvoon myös omassa keskuudessaan. Tämä oikeus turvataan kaikille  Suomen perustuslaissa, se oikeus on myös  Suomessa oleskeleville ulkomaan  kansalaisille. Eikä sitä saa polkea millään keksityllä keppihevosella, ei kertakaikkiaan. On se sitten miten suosittua kansanhuvia ja harhaista helppoa poikajoukkojen harjoittamaa "moppausta" eli suunsoittoa! Joukossa tyhmyys tiivistyy ja nykyään todella pahasti! Perusuomalaisen puoleueen sisällä lymyävä  ääriajattelu se animalinen ääntenkalastelu ruokkii tätä tendenssiä erittäin tehokkasti!

Ketään ei saa syrjiä katsomuksen, uskonnon, etnisen alkuperän, sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen takia. Jokaisen on saatava reilu mahdollisuus kehittää kykyjään ja elää täysipainoista elämää omaksi kokemallaan tavalla. Hyvä yhteiskunta sallii monia kulttuurisia identiteettejä. Se sitouttaa kaikkia kansalaisiaan poliittisiin periaatteisiin, jotka tukevat tasa-arvoa ja jokaisen reilua hyvän elämän mahdollisuutta. Järjestelmän tulee kannustaa käytännön isänmaallisuutta eli ohjata kansalaisia hyväksymään yhteiskunnan laitoksia ja käytäntöjä, jotka ovat yhdessä elettyjen kokemusten pohjalta paikallisiin oloihin sopiviksi muovautuneita. Järjestynyt yhteiskunta on yhdessä sovittu ja saa laajan kannatuksen toimintansa oikeellisuudesta ja hyväksymisen  suoraan kansalta.

Ollakseen oikeudenmukaisia ja isänmaanrakkautta ansaitsevia, laitosten ja käytäntöjen on kohdeltava kansalaisia tasaveroisina eivätkä ne saa syrjiä ketään, varsinkaan haavoittuvia suojattomia vähemmistöjä. Tällainen järjestelmä on suvaitsevainen mutta ei kaiken salliva. Rasistisia ja poliittisia oikeuksia sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen takia rajoittamaan pyrkiviä katsomuksia se laillisuus ajattelu julkisesti paheksuu ja väkivaltaisen toiminnan yhteiskuntaa vastaan se kieltää ehdottomasti.

Reilu yhteiskunta edellyttää yksimielisyyttä kansalaisten tasaveroisuudesta, syrjinnän vastustamisesta ja reilusta hyvän elämän mahdollisuuden antamisesta jokaiselle.

Silti jää runsaasti tilaa olla eri mieltä ja keskustella kriittisesti myös maahanmuuttopolitiikan linjauksista: kuinka paljon ja millä perustein siirtolaisia otetaan, miten heidät kotoutetaan, miten suhtaudutaan katsomuksellisten ja kulttuuristen tunnusten näkymiseen julkisessa elämässä, mitkä ovat suvaitsevaisuuden sopivat rajat? Se on jopa erityisen suotavaa.

Teoksensa loppupuolella kirjoittaja edustaa sisäsiistiä maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskritiikkiä, välttää tunnepitoista rasismia, perustelematonta yleistämistä, kulttuurin näkemistä syypäänä kaikkeen, toisenlaisen maailmankuvan mustamaalaamista. Kirkkaan vastustava asenne siirtolaisiin kristallisoituu kuitenkin  näissäkin luvuissa karulla toivottoman yksipuolisella ja masentavalla tavalla.

Tutkija vakuuttaa ajattelevansa, ettei rotu, kieli, kulttuuri tai uskonto saa olla Suomen kansalaiseksi tulon este. Kunhan vähemmistöt integroituvat eivätkä kasva kantaväestön asemaa uhkaaviksi. Hän vaatii kantaväestön kieltä, rotua ja uskontoa puolustavaa agressiivista nationalistista politiikkaa, jottei suomalais-ugrilainen kansa kuihtuisi. Miten niin uhkaisi Suomen kantaväestön asemaa? Se on erittäin vankka ja  eikä ugrilainenkaan kansa  kuihdu, se ikääntyy mutta lisääntyy koko ajan. Tämä on täysin laiton sulautusvaatimus ja täysin väärä olettamus suomalais-ugrilaisen  kansanperheenkin osalta!

Hän ei luota siihen, että suomalaisuutta pitää parhaiten elävänä isänmaanrakkaus. Hyvinvoiva Suomi rakentaa paikallisesti omaleimaisella tavalla kansalaisten tasa-arvoa tukevia laitoksia ja käytäntöjä sekä suo omantunnon ja identiteetin ilmaisemisen vapauden kaikille niille, jotka tällaiseen yhteiskuntaan tulevat ja siihen sitoutuvat. Hän luo perusteetta uhkakuvaa joka on keksitty.

Hannula väittää, että Suomen julkinen sana hyssytteli maahanmuuton ongelmia ja usein vaikeni niistä vuoteen 2008 asti. Suomessa on analysoitu maahanmuuton vaikutuksia erityisen perusteellisesti! Siis tämä ei pidä paikkansa, vuosituhannen alusta alkaen ja jo 90-luvulla maahanmuuton seurauksista on keskusteltu vilkkaasti. On käytetty lukuisia puheenvuoroja assimiloivan, integroivan ja eriyttävän kotouttamispolitiikan eroista niin lehdistössä kuin opetusalan koulutustapahtumissa. Se osoittaa  hyssyttelyväitteet täysin perättömiksi.

Suomessa on pääosin seurattu aktiiviseen kansalaisuuteen integroivaa linjaa kotoutumista, mutta kunnioitettu maahanmuuttajien taustaidentiteettejä kansalaisten tasa-arvon rajoissa.

Pidän valintaa oikeana, mutta muidenkaan vaihtoehtojen ehdottamista ei ole sensuroitu. Mikä onkin sivistynyt hymaani länsimainen valtavirtainen ajatteluatapa.Toisinajattelu siirtolaispolitiikassa on täysin sallittua.

Kaiken kukkuraksi Hannula esittää väärin Jyllands-Postenin Muhammed-pilakuvien vaikutuksen Suomessa. Pommiturbaanipäinen profeetta esiintyi täälläkin monessa lehdessä, ja aihe herätti vilkkaan keskustelun. Jyväskylässä järjesttiin mamu-paneeli, jonka noin 30 puhujasta suurin osa vastusti sananvapauden rajoituksia ja puolusti satiirisen kritiikin oikeutta.

Hannula kantaa kaunaa ja viittaa lukuisia kertoja vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen toimiin, mutta ei kertaakaan ilman kielteistä sävyä. Puumalaisen tekemä tutkintapyyntö oli johtanut sakkotuomioon nettikirjoittelusta, jonka mukaan Afrikassa hyväksytään ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, klaanisodat ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat normaaliksi meiningiksi. Hannulan mielestä tapaus "kertoo karua kieltään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien asemasta Suomessa". Pitäisikö täysin tuulesta temmattu ja tarkoutushakuinen propaganda muka hyväksyä ja valheenkylvö hyväksyä ilman sanktioita, kuin Saksassa kansallisosialistien absurdit ufomaiset väitteet juutalaisista 30-luvulla? Ei missään nimessä!

Harvassa ovat ne yhteiskunnat, joissa kansanryhmän leimaaminen murhaajiksi ja raiskaajiksi hyväksytään sananvapauden nimissä. Hannulan mielestä rasismituomio oli maahanmuuttoa vastustavien mielipiteiden syrjintää. Tämä on täysin uskomaton väite; Suomi on sentään vielä länsimainen oikeusvaltio.Mitä tahansa väittämiä ei netissäkään uuden lain myötä enää etnisten ryhmien ja arvonsa tuntevien yksilöiden tarvitse niellä.

Maassa maan tavalla kirja osoittaa, että "maahanmuuttokritiikki" on maahanmuuton vastustamisen ja muukalaisvihamielisyyden kaunisteleva ja peittelevä muka sivistynyt nimitys.Suomen Sisun, Isänmaallisen Kansanliikkeen ja Homma-foorumin kaltaisten järjestöjen pohjalta syntynyt rintama ei ole luopunut kansanryhmien yleistävästä leimaamisesta, sitä suorasukaista polemikkia sanotaan yleisesti muualla maailmassa rasismiksi.

Sitä se on ja sillä siisti! Niiden edustajille ei voida antaa sijaa siinä järjellisten katsomusten konsensuksessa, jonka osapuolten vastuulla on Suomen rakkaan Isänmaamme tulevaisuus.Tietämätön yksikertainen yleistävä ajatelematon punaniskaisuus ja mamaujen peitelty mollaminen, jopa käytännön vainoaminen ei voi saada jalansijaa järjestyneen yhteiskunnan hyväksyttävänä menettelynä ja tai kauhukuvana polittisena suuntauksena, maan tapana vielä vähemmän. Tässä Kaikkivaltias Jumala meitä auttakoon Suomessa ja Euroopassa. Mitä tässä muuta enää voi sanoa?

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola