VANTAAN PYHÄN LAURIN KAPPELI ON HIENO
Meillä on Suomessa rakennuskannassa monenlaisia ongelmia, rakentamisen laadun rakenteiden ja kestävyyden suhteen. On homeongelmia ennen aikaista rapautumista tasakatto vuotoja ja erilaisia laatu kysymyksiä ennemmän kuin tarpeen. Pohjoiset neljä vuodenaikaa asettaa omat erityisvaatimukset, mutta on myös hyväksytty luvattoman heikkoa rakentamista.
Kouvolassa on lupaava puurakentamishanke aluilaan ja siihen on satsattu toiveita ja suuria työllisyysodotuksia. Siinä oli taustalla arkkitehtikilpailu, jossa oli huikeaa uutta ajattelua puukerrostalojen rakentamiseksi! Olisiko tässä uusi nouseva alue metsäteollisuudelta vapautuviin massiivisiin tiloihin? Kouvolaa ei saa päästää taantuvaksi alueeksi talouskehityksessä!
Tiesittekö, että 1960- ja 1970 -luvuilla rakennettiin asuintaloja, joiden tavoitteeksi asetettiin vain 25 vuoden elinikä? Entä onko tiedossasi, että vielä nytkin rakennukselle mitoitetaan rakennusalalla normaaliksi kestoksi vain 50–70 elinvuotta? Kuitenkin oletettiin ja oletetaan edelleen, että ihmiset ostavat näistä taloista itselleen asuntoja, maksavat niistä ehkä koko elinikänsä lainaa ja kuvittelevat turvaavansa asuntokaupoillaan myös jälkeläistensä hyvinvoinnin.
Tästä ei ole tarpeeksi puhuttu asuntoja myytäessä eikä ostajatkaan aina ymmärrä tapauksen todellista luonnetta. Pientalot rakentaa jokainen mielensä ja rahapussinsa mukaan, kunhan kunnallisten rakennusmääräyksien reunaehdot täyttyy. Julkisen rakentamisen osalta on yhtisön jäsenillä ja kansalaisilla, jotka lystin lopulta maksaa, oikeus vaatia hyvää ja kestävää laadullista ja hyvin suunniteltua tuotantoa. Seudullista ja alueellista silmiä hivelevää kauneutta kaupunkiinsa.
Espoossa on tultu siihen tulokseen, että ns. hinta-laatupisteytys julkisten rakennusten arkkitehtien valinnassa ei mittaakaan varsinaisesti laatua, vaan johtaa kokeneiden toimistojen suosimiseen. Hinta-laatu –pisteytys otettiin valtakunnallisesti käyttöön 90-luvun alussa. Tässä vallalla olevassa käytännössä arkkitehdeiltä pyydetään hintatarjous vaikkapa päiväkodin suunnittelusta. Tarjoajat valitaan esimerkiksi suunnittelukokemuksen perusteella. Tarjousta tehtäessä ei ole piirretty yhtään viivaa päiväkodista. Suunnittelu alkaa vasta tuloksen selvittyä. Eikö tässä juuri osteta sika säkissä jos missä, annetaan harvoille lähes rajaton piikki suunnitelulle?
Siellä on vuosikausia kokeiltu, mitä maksaa järjestää yleisiä arkkitehtuurikilpailuja kouluista, päiväkodeista ja muista julkisista rakennuksista. Yleiseen kilpailuun saavat osallistua kaikki, kilpailuvaiheessa on tiedossa paikka, ja arkkitehtuurikilpailun aikana kymmenet elleivät sadat suunnittelijat ovat tutkineet paikan ja tulevan rakennuksen toiminnan.
Espoon kunta teettää itse kilpailuehdotuksista kustannuslaskennat , jolloin päästään vertaamaan todellisia kustannuksia. Tämä jos mikä on järkiperäistä ajattelua.
Myytti siitä, että kilpailut veisivät aikaa ja tuottaisivat kalliimpia rakennuksia, on kumottu täysin: esimerkiksi juuri valmistuneen Kirkkojärven koulun yleisen arkkitehtuurikilpailun kustannusvertailussa halvimman ja kalleimman ehdotuksen hintaero oli vain n. seitsemän prosenttia.Yli 15 miljoonan hankkeissa kilpailukulut jäävät alle prosenttiin. Kilpailut ovat myös nostaneet esille uusia, nuoria suunnittelijoita, ehdotuksethan tehdään nimettöminä. Kirkkojärven koulun sai tehtäväkseen nuorten arkkitehtien toimisto. Suomalaisessa arkkitehtuurissa kilpailuilla on ollut jo pitkälti toista sataa vuotta, alkaen Eduskunta talosta ja Suomen pankista. Kilpailut vähenivät ratkaisevasti 1990-luvulla. Tämä oli paha virhe!
Kunnissa siirryttiin huonosti toimivaan hinta-laatupisteytys -järjestelmään. Tämä on johtanut siihen, että sinänsä erinomaiset ja menestyneet muutamat kärkinimet suunnittelevat suunnilleen joka toisen rakennuksen pääkaupunkiin. Nuorten arkkitehtien on ollut vaikea saada töitä. Kilpailuja kutsutaan joskus arkkitehtuurin tuotekehittelyksi. Viime kesänä valmistuneen Vantaan Pyhän Laurin kappelin kilpailuun vuonna 2003 tuli lähes 200 ehdotusta. Sen voittivat nuoret arkkitehdit Anu Puustinen ja Ville Hara – nyt kappeli herättää suunnatonta kiinnostusta eri puolilla maailmaa. Hinta-laatupisteytykseen Hara ja Puustinen tuskin olisivat päässeet, voiton aikoihin Puustinen oli vielä opiskelija.
Valtakunnallisesti pidetään itsestään selvänä, että kirkkojen, kirjastojen ja muiden kulttuurirakennusten suunnittelijat valitaan arkkitehtuurikilpailuilla. Espoossa kilpailuja on käytetty pienempiinkin kohteisiin hyvin tuloksin, on saatu aikaan eri puolille kaupunkia uutta ja mielenkiintoista arkkitehtuuria, nostettu esille uusia suunnittelijoita, saatu paljon julkisuutta ja tunnustusta jopa kansainvälisesti. Helsingin ja muidenkin kuntien pitäisi ottaa mallia Espoosta. Mutta vanha hyvä malli pätisi muuallakin kuin kunnissa, miksei myös rakennusliikkeille ja kaupalle.
Kouvolan kaupungin ja muidenkin rakennusalan vastuullisten toimijoiden tulisi seudullamme ottaa tästä oppi onkeensa ja ajattelulle pohjaa.. Ei ole suinkaan yhdentekevää milta seutu kaupunkikuva ja rakennukset näyttäytyy kansalaisille. Kautta aikain persoonalliset hyvin paikkansa sopivat rakennukset ovat luoneet tunnistettavan seudun ja miellyttävän rakkaan kotipaikan.
Hyvät kauniit taspainoiset rakennukset ovat aina herättävät laajaa kansaivälistäkin kiinnostusta ja antaneet imua seudulle jopa vuosisadoikisi. Se on kaikkilla maailmassa nähty, missä näin on onnistuneesti tehty.
Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti