perjantai 1. huhtikuuta 2011

SUOJATIET OVAT VAARANPAIKKOJA SUOMESSA‏














SUOJATEIDEN TURVAAN EI VOI TUUDITTAUTUA

Kevät on kevyenliikenteen kulta-aikaa, kansa alkaa taas kävellä ja pyöräillä uutta intoa puhkuen.  Suojatiet ovat ovat tieliikenteen vaaranpaikkoja, jopa todellinen surmanloukku, vaikka se onkin  turvallisin ajotien ylityspaikka. Se tulee nyt erityiseti muistaa.!


Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden oikeuksia ei nouda tutkimusten mukaan kuin 10% autoilijoista, niin kuin liikennelaissa on tarkoitettu. Suojatieitä ei autoilijat usein huomioi lainkaan ja niitä ei nykyisin enää voikaan  pitää suojatienä sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne teiden murisevat kuninkaat, vajaa täytetyt peltikotelot,  pahanhajuiset ilman saastuttajat, senkun porskuttavat suurella koollaan pienempien oikeuksia surutta polkien.!

Kouvolaa on väitetty maalaismiesten huonon näön ja härkäpäisen oikeutetun asenteen takia varsinaiseksi villiksi länneksi suojateiden turvattomuudessa! Jopa Helsingissä, jossa jalankulkijat massallaan pakottavat autot pyhähtymään, on tapahtunut useita näkövammaisen ja opaskoiran päälleajoja. Valo-ohjattu risteyskään ei aina takaa täyttä turvaa kevyelle liikenteelle. Tämä on jalankulkijan ja pyöräilijän kannalta todella huolestuttava tilanne!

Tieliikennelaissa sanotaan:"Lähestyessä suojatietä  on autoilijan ajettava sellaisella nopeudella, että voi tarvittaessa pysähtyä ennen suojatietä. Autoilijan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.Jos suojatien eteen on pysähtynyt toinen ajoneuvo tai raitiovaunu, sen ohittaminen pysähtymättä on kielletty."


"Jos ajokaistasi ja pysähtyneen ajoneuvon väliin jää vapaa ajokaista tai koroke, pysähtymisvelvollisuutta ei ole.Ajoradan voi ylittää suojatietä pitkin pyöräillen, jos suojatie jatkuu pyörätien jatkeena. Suojatietä voi pitää aina pyörätien jatkeena, jos pyöräilijä saapuu pyörätieltä tai kevyen liikenteen väylältä suojatielle riippumatta siitä jatkuuko pyörätie tien toisella puolella vai ei. Suojatien lisäksi pyörätien jatke voidaan osoittaa jatkeen molemmin puolin olevalla valkoisella katkoviivalla."

Tärkeintä on muistaa, ettei suojatien käyttö ei anna pyöräilijälle automaattisesti etuajo-oikeutta. Pyöräilijällä on etuajo-oikeus, mikäli autoilijan väistämisvelvollisuus on osoitettu erillisellä liikennemerkillä kärkikolmio tai stop-merkki ennen suojatietä tai jos autoilija kääntyy risteävän tien yli. Muissa tapauksissa pyöräilijä on väistämisvelvollinen esim. ylittäessään risteävää ajorataa pyörätieltä tullessaan.


Ellei suojatie jatku pyörätien jatkeena, ei pyöräilijä saa tieliikennelain mukaan pyöräillä suojatiellä. Jalkakäytävän jatkeena oleva suojatie on tarkoitettu pelkästään jalankulkijoille. Tällöin pyöräilijä saa ylittää tien suojatietä pitkin vain taluttamalla pyörää. Edes alle 12-vuotiaat lapset eivät saa pyöräillä suojatietä pitkin, vaikka saavatkin pyöräillä jalkakäytävällä. Lapsi liikenteessä on aina arvaamaton huutomerkki.

Pyöräilyä koskevat risteyssäännöt uudistettiin vuonna 1997. Valitettavasti uudistettuja sääntöjä ei ole vielä opittu oikein. Autoilijoista suurin osa luulee, että autolla on aina etuajo-oikeus pyöräilijään nähden - näin ei kuitenkaan aina ole.  Myöskään kaikki pyöräilijät eivät osaa väistämissääntöjä oikein. Omista oikeuksista kannattaa pitää kiinni, mutta pyöräilijän on silti oltava risteyksessä aina tarkkana. Vaikka auto rikkoisikin liikennesääntöjä, kannattaa pyöräilijän siitä huolimatta väistää - pyöräilijä on lähes aina se osapuoli, joka loukkaantuu onnettomuustilanteessa pahiten.


Liikenneturva patistaa autoilijoita noudattamaan suojatietä koskevia sääntöjä nykyistä paremmin. Järjestö ei lämpene Ruotsissa aloitetulle käytännölle, jossa suojateiden määrää vähennetään jalankulkijoiden turvallisuuden lisäämiseksi.Monet kunnat ovat Ruotsissa ryhtyneet vähentämään suojateitä, koska tutkimusten mukaan suojatie antaa ihmisille valheellisen turvallisuuden tunteen, ja tämän vuoksi suojateitä ylitetään holtittomasti.

Ruotsissa suojatie on todella suojatie. Siihen on pysähdyttävä, tai muuten tulee tuhannen kruunun sakot. Suojateiden vähentäminen on kuitenkin lisännyt siellä jalankulkuonnettomuuksia. Mentiin siis ojasta allikkoon!

Liikenneturvan mukaan suojateiden määrän sijasta huomiota tulisi kiinnittää muun muassa näkyvyyden parantamiseen suojateiden ympäristössä, valvonnan tehostamiseen sekä korotettujen suojateiden ja töyssyjen rakentamiseen.

Myöskään poliisissa ei uskota, että suojateiden määrän vähentäminen olisi paras keino liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Niin tai näin, suojateiden ylittäminen on Kouvolassa ja koko Suomessakin aikamoinen extremlaji, tarkan havannoinnin paikka. Henkikulta on siellä todellisessa vaarassa, se tulee nyt juuri ja aina muistaa! Sielunkellojen ei soisi soivan tämän takia turhaan kenellekään kulkijalle...

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

Ei kommentteja: