KOUVOLA ON LUONTOKAUPUNKIEN AATELIA SUOMESSA
Päätoimittaja Leena Karo tuli turistina meille Kouvolaan ja ihmetteli pittoreskejä ihastuttavia yksityiskohtia ja topakoita laatupalveluita. Hän kirjoitti lehtensä (Kodin Kuvalehti) pääkirjoitukseen uuden näkökulman Kouvolan moniääniseen lauluun. Sulasolia se juttu meille oli, muuta ei voi sanoa.
Eikö tämä olekaan satunnaisen matkailijan silmissä se harmaa hiirulainen, joksi se liian usein Kouvolan entisten poikien kokkapuheissa hahmotetaan. Tämä ei ole matkailumainos uskokaa pois, vaan vakavan pohdinnan paikka oikeaan omakuvaan nuoressa Pohjois-Kymelaakson ihanassa kaupungissa.! Pohtikaamme kaikkia hyviä esitettyjä argumentteja yhdessä.
Olisipa meillä silmät nähdä maaseutukaupunkimme ainutlaatuinen arvo ja selkeä näkymä yksityiskohdissa piileviin viihtyisiin nyansseihin?Luontomaalareille on täällä lähes kaikki Suomen luontotyypit maalata, myös Valkealan meri Vuohijärvi. Lastenkasvatus maalla, luomu- ja muu lähiruoka idea, väljä yksinkertainen "hidas tempoinen" ekolooginen onnen täytyeinen elämäntyyli maaseudulla, kuitenkin lähellä palveluita, ovat nyt trendi Euroopassa. Miksei myös meillä Kymessä?
Olemme vieraan kulkijan silmissä kodikkuuden rauhallinen tyyssija, nautinnollisen turvallinen leppoisa, verhreysessä rennosti istuva suurkaupunkinuorukainen? Vetävän sorja luontokaupunki kaunotar! Suonette anteeksi maalailuni, olen runollisen innoissani luontokaupunki ajatukseen.! Runoilija Eino Leino saisi täältä varmaan oivan innoituksen Repoveden maisemissa.
Mikä meillä mättää, kun tämä seikka niin harvoin puheenparsissa havanoidaan?. Olisikohan meidän korkea aika jalkautua viimein upouuteen kaupunkimme? Eikä kuunnella vain loputtomia katkeran karvaita valitusvirsiä. Onko kanteleemme viritetty Kymijoen pajuihin, sulosoitton sijaan kuuluu vaimea nyyhke lehvistössä?
Totta tosiaan, onko asiat noin kun se meille kerrotaan? Hän oli käynyt meillä Kouvolassa vain kahdesti kahdessa kymmenssä vuodessa ja nyt taas. Ei siis oikeastaan mitään ennakkoon nuijittua sapluunaa korvienvälissä! Toki Kouvolan entisenä nuorena hän tiesi mihin mennä."Bussin ikkunasta kaupunki näytti väljältä ja vihreältä, paljon puistoja ja istutuksia, ruska parhaimmillaan".hän hehkuttaa. "Miten valtavan ylpeitä kaikki tapaamani paikalliset olivat koti- ja työkaupungistaan." hän lisää innoissaan. Mitä ihmettä, kukaan ei poistu ennekuin syyllinen löytyy!Missäköhän Leena Karo on ollut tuota juttua kuunnellut?
Kaupunkikierroksella esiteltiin keskustan monimuotoista arkkitehtuuria ja laajaa historiallisten punatiilirakennuksien kruunaamaa Kasarminmäkeä. Oli maisteltu kuulua Kouvolan lakua ja käyty Arboretumin syksyistä ruskavärikyyttä ihailemassa. Kaupungin ohi sen sijaan hän oli ajanut satoja kertoja edes tajuamatta, miltä uusi keskusta näyttää. Kaupungin uudella tulevalla kaupunkikehitysjohtajalla on keskeinen rooli, ohjata se eurovirta tänne.
Miten sitten nämä ohi huristelijat saadaan meille pysähtymään? Se onkin tuhannen euron paikka. Kouvolan mahdin markkinoijat hoi, pitäisköhän enemmän kuunnella niitä äänenpainoja, joissa on taustalla todellista talenttia, taitoa tietoa ja tuhtia tarjontaa.? Tätähän slougani hapuiluun on jo kyllästytty.Se kamelin keksiminen on sitäpaitsi maksanut jo maltaita.
Lopuksi tuli kehuja Kouvolan kulttuuripalveluista ja yksipunttisten rautatienaisten valokuvanäyttelykin sai ansaittua kiitosta. Tuleeko musta-valkokouvolan
idyllinen maaseutukappalan rautatien vetovoima viimein takaisin?
Teatteriin ja musiikkiin kuttuuritoimen tilaaja/tuottajamalli poikii nyt monelaista tähdellistä tarjontaa.Vaikka suuri yleisö ei olekaan vielä täysin sitä tajunnut. Tarjonnassa näyttää olevan jopa runsauden pulaa, kaikkeen laatutarjontaankaan ei riitä kulut kattavaa maksavaa yleisöä.
Kouvolan nähdään oikeassa valossa, kun pääkaupungista tullaan se meille uusin silmin kertomaan ja hyvä niin! Uskotaan uskotaan...
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
