PAPPI SIUNAA KYLVETTÄVÄN VILJAN
Pappi toteaa jumalanpalveluksessa sunnuntaisin "Ottakaa vastaan siunaus!".
Kohu kirkon siunauksesta samaa sukupuolta olevien parisuhteelle tai kieltäytymisestä vihkimään heitä avioliittoon puhuttaa kansaa. On noussut melkoinen kalapaliikki joukkopako kirkon jäsenyydestä. On "otettu herneet nenään". Ihmiset ovat lienee loukkantuneet kirkon linjattomiin kantoihin samaa sukupuolta olevien avioliittoasiassa. Tehdään niin tai näin, aina tulee takkiin että ropisee!
Aika uskomaton juttu kaiken kaikkiaan. Kirkko on sittenkin vielä ihmisten mielissä keskellä kylää, toisin kun nykyisin saattaisi luulla. Körttinä tästä ilostun taas kerran!
Kristillisen käsityksen mukaan siunaus on Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa tässä maailmassa. Kristillisessä kirkossa siunaus liittyy tapahtumiin, joissa Jumalan rakkaus erityisesti näkyy maailmassa. Jumala siunasi ihmisen, kaiken elollisen ja koko luomakunnan sen jälkeen, kun hän oli päättänyt luomistyönsä. Tämä on se universaali peruste sille.
Siunausta voidaan toivottaa ja rukoilla myös yksityisessä sielunhoidossa ja muutoinkin ihmisten tavatessa toisiaan. Kaikille ihmisille voidaan toivottaa siunausta. Tällöin rukoillaan, että Jumalan hyvä tahto, siunaus, toteutuisi ihmisen elämässä. Ihminen voi puolestaan ottaa Jumalan siunauksen vastaan vain uskon avulla. Tämä ei ole vain tunnoton seremonia vaan siinä tapahtuu jotain suurta ja todellista?
Siunaus tulee aina perimmiltään Jumalalta. Siunaus on helppo yhdistää elämän myönteisiin asioihin. Ahdistuksen, kärsimyksen ja kuoleman äärellä ihmisen on vaikeampi nähdä siunausta. Kuitenkin siunaus voi olla silloinkin läsnä. Ristinteologian mukaisesti Jumala kätkeytyy joskus kärsimykseen ja kuolemaan.
Se ei ole yksiulotteista onnea ja hyvinvointia. Se on Jumalan läsnäoloa kaikissa elämän vaiheissa, myös tuskassa ja kärsimysten keskellä. Siunaus ja jumalallinen rakkaus kohdataan myös siellä, missä niitä ei osata odottaa. Tähän peilaten sukupuolineutraalin avioliiton siunaaminen papilta sopineen tähän ajatukseen? Jos kaapissa kärsiminen on vielä tosiasia?
Ihminen voi siunata itsensä aamu- ja iltarukouksessa. Aterian aluksi voidaan lausua ruokarukous. Kristitty voi siunata itsensä tai toisia tekemällä ristinmerkin. Tällöinkin on kysymys Jumalan siunauksen välittämisestä.
Siunauksen ulkoisia merkkejä voivat olla myös käden päällepano tai käsien kohottaminen. Kätten päällepano on vanhakirkollinen siunauksen symboli, jota käytetään muun muassa kasteessa, konfirmaatiossa sekä papiksi ja piispaksi vihkimisessä. Nyt siis myös samaa sukupuolta olevat voidaan virallisesti siunata pariksi kirkon toimesta!
Kirkon palvelukseen astuva voidaan siunata tulevaan tehtäväänsä. Myös paikat ja rakennukset voidaan siunata kuten kodinsiunaamisessa tapahtuu. Tällöin niille ja niissä oleville ihmisille toivotaan Jumalan siunausta ja läsnäoloa. Lisäksi siunauksen avulla jokin asia tai esine voidaan erottaa jumalanpalveluskäyttöön. Siis miksi ei myös kahta tosiaan, tosin monien mielestä "sopimattomasti" rakastavaa ihmistä? Tämä ei ole kuitenkaan ongelmaton asia teologisesti?
Kaikkiin kirkon jumalanpalveluksiin ja toimituksiin sisältyy ihmisten siunaaminen. Jokainen messu ja jumalanpalvelus päättyy Herran siunaukseen, jolloin liturgi siunaa koko läsnäolevan seurakunnan Kolmiyhteisen Jumalan nimessä ja valtuutuksella.
Uudessa, vuonna 2003 hyväksytyssä Kirkollisten toimitusten kirjassa on runsaasti siunausluonteisia rukoushetkiä. Tämä kertoo osaltaan siitä, että siunaaminen on kirkon, pappisviran ja kristityn perustehtävä.
Ei kirkkomme ole runsaine siunauksineen umpikujassa, painvastoin se on sen takia median häränsilmässä!Siunas on pohjimmitaan hyvän Jumalan läsnäoloa maailmassa ja ihmisten elämässä.
Ei kai siinä mitään pahaa luulisi olevan, mutta mene ja tiedä; ihminen on melkoinen epeli!
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
