VOIKO KULUTTAJA LUOTTAA E10-BENSIINIIN SOPIVUUTEEN AUTOONSA?

ONKO 95  E10-ETANOLIBENSA
URBAANILEGENDOJEN UHRI?


Autoliiton tutkimuksen perusteella jopa neljännes autoilijoista ilmoittaa, ettei nykyisen tiedon
valossa aio tankata autoonsa 95 E10-bensiiniä.

"Etanolia (CH₃-CH₂-OH) on käytetty polttoaineena ensimmäisestä autosta lähtien. Etanoli palaa paremmin loppuun asti kuin bensiini ja on siten ympäristöä säästävämpi polttoaine. Etanoli on uusiutuva luonnovara, mutta sen tuottaminen on toistaiseksi kallista. Etanolia valmistetaan sokeriruo'osta ja viljasta. Etanolia voitaisiin valmistaa myös puusta ja biologisista jätteistä, mutta näitä vaihtoehtoja vielä tutkitaan."

Uusi E10-bensiini on saanut Suomessa varsin ristiriitaisen vastaanoton. Kuluttajat ovat peloissaan etanolisekoitteisen E10-Bensiinin soveltuvuudesta omaan autoonsa. 98-bensiinin nykyään E5-bensiinin kulutus on noussut todella paljon noin 80%, jonka kertoo omaa karua kieltään 10E-bensiinin markkinoinnin vaikeuksista autoilijoille. Kysymys on luottamuspulasta, onhan etanoli sekoiteisilla E10-bensiineillä ajettu Amerikan Yhdysvalloissa  vuodesta 1998 ja Brasiliassakin se on ollut käytössä vielä pitenpään (1975)  ilman moottoriongelmia siis  jo todella pitkään.Talvella etanoli estää bensiinin jäätymistä, sillä sen jäätymispiste on todella alhainen.

E10-bensiini on ollut Suomen markkinoilla kuluvan vuoden alusta lähtien. E10-bensiiniin siirtymisen taustalla on öljyriippuvuuden vähentäminen ja se, että Suomi on sitoutunut vähentämään liikenteen hiilidioksidipäästöjä 15 % vuoteen 2020 mennessä. Yhtenä keinona tavoitteiden saavuttamiseksi on nähty biopolttoaineiden käytön lisääminen liikenteessä.
Laatuvaatimuksiin liittyvät biopolttoaineiden kestävyyskriteerit on sovittu Euroopan yhteisön tasolla. Moottoribensiinin olennaiset laatuvaatimukset on säädetty polttoainedirektiiviin perustuvassa laatuasetuksessa. Lisäksi E10-bensiini on Suomessa standardoitu kansallisella standardilla SFS-5979. Standardi on autonvalmistajien vaatimusten mukainen.

Julkisuudessa on esitetty väitteitä E10-bensiinistä ja sen haitallisuudesta autoille. Saksan autoteollisuudesta on myös tullut epäileviä lausuntoja moottoreiten kestävyydestä 10E käytettäessä. Ne on tosin myöhemmin kumottu tarkoittavan Saksaa. Kuluttajavirastosta vakuutetaan kuluttajat voivat kuitenkin edelleen luottaa autojen maahantuojilta saatuihin tietoihin E10-bensiinin soveltuvuudesta. Öljyala puolestaan vastaa siitä, että E10 täyttää sille asetetut laatuvaatimukset.Suomessa on noin 1,5 miljoona henkilöautoa, joihin E10 soveltuu. Autojen maahantuojat vastaavat kukin osaltaan siitä, että tiedot E10-bensiinin soveltuvuudesta ovat oikeita ja ajan tasalla. Kuluttajalla on oikeus luottaa maahantuojalta saamiinsa tietoihin.

Jos vian osoitetaan johtuvan E10-bensiinin käytöstä ajoneuvossa, johon sen on ilmoitettu soveltuvan, autoala vastaa vian korjaamisesta aiheutuvista kustannuksista kuluttajalainsäädännön mukaisesti. Edellytyksenä on lisäksi, että kuluttaja on noudattanut auton käyttöohjetta. Jos korvattavista kustannuksista ei päästä sopuun neuvottelemalla, kuluttaja voi kääntyä kuluttajaneuvojan puoleen. Tuotevastuulain perusteella on tuotteen valmistaja velvollinen korvaamaan jos tuote on sallittua ko. automerkiin ja se kuitenkin todistetusti aiheuttaa vaurioita moottoriin.

Keskusteluissa on nostettu esiin myös se, että E10-bensiini lisää auton polttoaineenkulutusta. Polttoaineen energiasisällön perusteella polttoaineen kulutus E10-bensiiniä käytettäessä on noin 1,5-2 % suurempi kuin käytettäessä entisen kaltaista moottoribensiiniä. Tätä huomattavasti suuremmat kulutuserot eivät ole teknisesti mahdollisia. Käytännössä autojen bensiinin kulutus riippuu merkittävässä määrin olosuhteista, ajotavasta sekä ajomatkojen pituudesta. Tämän kulutuksen lisääntyminen on myös ajanut 98-bensiinin käyttöön autoilijoita.

Lienee  viinakansan  luulottelu väärinkäytöstä kaiken epäilyn taustalla. Se pitäisi juoda parempiin suihin kai? Kuulin turkulaisen moottorivirittäjän kehuneen E10-bensiiniä erinomaiseksi tuotteeksi ja jos Turussa tuotteeseen luotetaan sen täytyy olla mainettaan huomattavsti parempaa. Minulla on kuitenkin diesel-miehenä huoleton kanta asiaan, ei nosta kurttuja otsaan, se kun ei omaan kokkaan kolahda. Minusta kuitenkin kyse karsastukseen on ennemmikin ennakkoluuloinen tietämättömyys, kuin todellinen realinen haittaa koneelle E10-bensalla huristeltaessa aika vanhoillakin Suomi-autoilla.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

HERÄTYSLIIKKEET HIRTTÄÄ KIRKON HOMOKANNOILLAAN

ÄLÄ-ALISTU KAMPANIA ON UUSI ULOSMARSSI ISÄKIRKON HELMASTA

Viidesläisetä pietistisestä ratkaisukristillisestä herätysliikkeestä lähtöisin oleva homofobinen Älä-alaistu kamppania on taas uudestaan herättänyt kirkollisen pirun. Taas ollaan hirttämässä kansankirkkoa ja ajamassa pois "syntistä" joukkoa tiukalla homokannalla siitä tiukasti erimieltä olevia Isäkirkon armorikkaasta helmasta. Kirkosta ulosmarssi luonnistuu sujuvasti, kuin kaatokännissä olevilta kulmakuppilasta valomerkin jälkeen! Norona.

Nuoret ovat periamerikkalaiseen suorasukaiseen tapaa määritelleet homoseksuaalisuuden parannettavaksi mielensairaudeksi yksilön vammaksi. Siitä voidaan heidän oppi-isiensäkin mukaansa kieltäytyä ja se olisi valintakysymys ja siitä tulee ehdottomasti "eheytyä" normiheteroksi? Biiseksualismi se vasta onkin heistä helpponakki muuttaa kaidalle hetorotielle seksuaaliseen onnen ja oikean naimisen autuuteen.   Onhan tämä aika autortäärinen ja yksioikoinen nuorten kirkasotsainen konklaavi! Voi jos elämä oliskin noin selvää?

Tämä on taas mitä kirkollisin "ongelma" ja se on kirkon sisäistä taistelua raamatullisen ja raamatullisemman tulkinnan puolesta. Piispat ja herätysliikkeisiin leimauteuneet papit ja kansa on jakautunut asiassa suurinpiirtein  kahtia. Arkkipiispa Kari Mäkinen haluaa herätysliikkeiden homovastaisen Älä alistu -kampanjan loppuvan. Mäkinen ärähtää kampanjan järjestäjille viimein, todettuaan aikaisemmin vain, että kampanja ei ole kirkon järjestämä.

Mäkinen kertoo olevansa erittäin pahoillaan ja ymmärtää niiden ihmisten kipua ja suuttumusta, joita Älä alistu -kampanja on loukannut. Hän pitää tässä tilanteessa tärkeänä, että kampanjan järjestäjät eivät jatkaisi kampanjaa.Syy Mäkisen ulostuloon on luettavissa kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteesta rivien välistä: tiedotteen mukaan ”vanhemmat ovat olleet huolestuneita siitä, mitä lapsille kirkon nuorisotyön piirissä opetetaan”. Tämä kampanja ei ole seurakuntien kasvatustyön materiaalia. Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä lapsen ja nuoren kohtaaminen tapahtuu ihmisen omaa kasvua ja identiteettiä tukien ja arvostaen, sanoo Mäkinen. Joissain seurakunnissa on kampanjan seurauksena ilmoitettu, että nuorisotyön yhteistyö kyseisten herätysliikkeiden kanssa lopetetaan.

Kirkko tiedotti joitakin aikoja  sitten, että rovasti Liisa Tuovinen oli siunannut samaa sukupuolta olevien parisuhteen Espoossa. Kirkolliset vihkimykset ovat heteroillakin nykyään mekoista sirkusta, jumalanteatterin omaisia näytelmiä, ne ovat hengeltään pakanallisia riittejä niihin on ympätty taikauskoisia elementtejä, uskomattomia tapoja ja populaarimusiikin ja erilaisten lempisävelmien uskotaan liimaavan pariskunnat Jumalan puhdasta sanaa huomattavasti paremmin yhteen! Jätkänhumppaa varmaan soitettaisiin jos voitaisiin. Tämä on selvä osoitus vieraantumiesta kirkon alkuperäisetä perussanomasta. 

Keskeinen kirkollinen herännäisvaikuttaja, Kannelmäen eläkkeellä oleva kirkkoherra Pentti Simojoki toivoisi yhä useampien homo- ja lesboparien pyytävän liitolleen kirkon siunausta, niin että heidän siunaamisestaan tulee kirkollinen käytäntö. Simojoki vetoaa körttiteologiseen käsitykseen Jumalan jalanjälkien seuraamisesta, jonka mukaan ihmisen ei tarvitse miettiä, mitä hän itse tekisi, vaan sitä, miten Herra tekisi.Jos kaksi ihmistä pyytää siunausta elämälleen, eikö se jo osoita, että Jumala on jo tehnyt heissä työtään, kysyy Simojoki, joka on perehtynyt syvästi Paavo Ruotsalaisen teologiaan. Kuopion piispa Wille Riekkinen on lausunut saman suuntaisa homomyönteisä ajatuksia eri foorumeilla.

Poliitikko ja teologi Terho Pursiainen arvioi verkkolehti Uudelle Suomelle, että nostamalla julkisuuteen parisuhteen siunaamisia halutaan taivutella kirkkoa tekemään virallinen linjaus asiassa. Pursiainen toivoo, että kirkko ottaisi asiaan selvän kannan. Hän myös toivoo, että samaa sukupuolta olevat pariskunnat saisivat kirkon silmissä samanlaisen aseman kuin heteroparit. Tähän suuntaan ollaan menossa ja onnistuukin , kunhan herätysliikkeet ensin on vuorostaan ulosheitetty kansankirkon helmasta "niskoittelemasta" tehden tietä nykyajan sisään astumiselle ja häädetty kirkon kultaisten kupolien alta omiin tupaseuroihinsa jurnuttamaan? Kiroamaan kirkollista luopumusta entistä tulisemmin!

Minun mielestäni kirkollinen siunaus on riittävä kumarrus ja kiitos homojen ja lesbojen sitoutumiselle rekisteröityyn parisuhteeseen. Siitähän tässä on kysymys. En kannata samaa sukupuolta oleville kirkollista vihkimistä, vaan avioliittolakia tulisi muuttaa niin, että kaikilta lainmukisilta pareilta vaaditaan siviilivihkiminen.

Kirkollinen vihkitoimitus tulisi suoda vain niille heteropareille, jotka tunnustavat kirkkojärjestyksen mukaisen miesnais käsityksen ja vihkimystä nimenomaan uskonsa ja avioliittonsa juhlaiiseksi kruunuksi  tahtovat. Tämä olisi oikeudenmukainen yhdenveroinen menettely yksilön, yhteiskunnan, että kirkon eheyden kannalata tarkasteltuna. Se kai toisi viimein rauhan tähän polttavaan kirkkopolittiseen kutkuttavaan kysymykseen.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kasarminmäki

KYMENLAAKSON SUURI ENERGIAYHTIÖ TULEE TOTEUTTAA

SÄHKÖN ON OLTAVA KOUVOLASSA EDULLINEN PERUSHYÖDYKE!

Atomienergia sähköntuottajana on kokenut melkoisen kolahduksen Japanin tapahtumien myötä. Sen kaikki riskit eivät olekaan niin hyvin hanskassa kun on annettu ymmärtää.

On täysin selvää; energiantuotannossa tapahtuu paluu maakunnalliseen  paikallisuuteen. Tällöin pienillä ja keskisuurilla energiayhtiöille avautuu kosolti uutta kauraa ja  mahdollisuus tuottavaan yhteistyöhön.  Voimantuotannon investoinnit ovat todella suuria ja synergiaedut puoltaa erityiseti nyt suuren maakuntarajatkin ylittävän vahvan energiayhtiön perustamista tänne Kymenlaaksoon. Se on viimekädessä kaikkien osapuolten etu.

Teollisuus ja kuluttajat kaipavat edullista energiaa ja kuinka muuten sitä voitaisiin saada kuin laajalla  yhteistyöllä liittämällä sähköyhtiöitä kompaktiin kimppaan?  Karsimalla sähköyhtiöiden päällekkäisiä toimintoja ja saavuttamalla suuryhtiöllä  sähkömarkkinoilla voimakkaampi neuvotteluasema. Suuryhtiössä ne lienee onnistuu nykyistä hajanaista asemaa huomattavasti paremmin?

Suuryhtiöt ovat aina taloudeltaan tehokkampia ja jos yhteisissä käsissä taksoja voidaan korottaa vain yksimielisellä päätöksellä. Mikä onkaan sen mainiompi asia kuluttajan kannalta. Laajassa ylikunnallisessa yhtiössä paikallinen akuutti rahapula ei sanele puolipakolla hinnankorotuksia, kuten Kouvolassa on taannoin uumoiltu veden hinnoittelussa tapahtuneen?.

Jos suuri energiayhtiö toteutuu, se viitoitta kustannustehokkaseen yhteistyöhön muissakin kuntasektorin yhtiöissä ja toimialoilla kuiten terveydenhuollossa... Kymenlaakso ja Kymijoki on meidän yhteinen historiallinen kertomuksemme ja kohtalomme ja ennen kaikkea tulevaisuuden voimatekijä.

Nurkkakuntaisuus ja itseenä käpertyminen tulee lopulta hyvin kalliiksi kaikille osapuolille. Kuntakentällä ei ole enää varaa takapajuiseen itsekyyteen, vaan on haettava oikea toiminnan formaatti koko kuntabalettiin ja sen kaikkiin yhtöihin! Miten se tehdään sen päättäkööt valtuutetut.

Kymenlaakson Sähkön omistajien teettämä energiaselvitys suosittaa maakunnan kolmen energiayhtiön yhdistämistä. Uuden yhtiön perustamiseen päätyvässä fuusiossa vapautettaisiin omistajakunnille pääomia yhteensä lähes 160 miljoonaa euroa. Kouvola saisi 73 miljoonaa euroa korvausta energiayhtiönsä liittämisestä kokonaisuuteen.Uusi neljän maakunnan alueella toimiva energiayhtiö nousisi valtakunnan neljänneksi tai viidenneksi suurimmaksi. Kouvolasta tulisi sen suurin osakas 38 prosentin osuudellaan. Kotkan osuus olisi 28 prosenttia. Kouvolan näkövinkkelistä näyttää todella hyvältä, toivottavasti muullakin nähdään suuryhtiön mittavat edut.

Sähkön hinnoissa on ollut tuntuvia outojakin  korotuksia, sähkömarkkinoilla korotuksiin löytyy näköjään aina ota pienimmästäkin syytä. Hinnanlaskut ovatkin sitten varsinainen maailman setsemäs ihme! Jos uusi suuryhtiö antaa meille mahdollisuuden edullisempaa energiaan se versoo myös muuta toimeliasuutta. Kun yritykset harkitesevat hakeutumista Kouvolan alueelle yhtenä vaihtoehtona, energian hinta saattaa ratkaista pelin eduksemme? Toivoa sopii kenties valinta osuu tällöin kuntakakkoseen, uudistushakuiseen modenrniin joustavaan timanttiin Kouvolan seutuun?

Kouvola on kuntatehokuusmittarissa 2009 jo toisella sijalla Suomessa heti Espoon jälkeen. Miten lienee nyt Uus Kouvolassa se on arvoitus. Repikää tästä kaikki negatioista elävätTossavaisuskovaiset! Uusi energiayhtiö vain vahvistaisi tätä myönteistä kehitystä. Kun viimein on Kouvolassa löytyneet oikeat myönteiset plussaa kirkuvat luvutkin kuntatalouteen auringoisen kevään myötä. Tästä on hyvä jatkaa!!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

PERUSSUOMALAINEN KANSANOUSU JYRÄÄ VANKASTI KOUVOLASSA‏

TIMO SOINI ON PUOLUEENSA
NÄKÖINEN MIES JA "VANHAT PUOLUEET" OVAT NOUSUSTA IHMEISSÄÄN...

Perussuomalaiset jyrää erityisesti Kouvolassa, heitä kannattaa nyt jo 23% Kouvolan seudun äänestäjistä!. Perussuomalaiset on noussut Kouvolan seudulla suurimmaksi puolueeksi! Kova juttu!

Kokoomuksen kannatus laski Kouvolassa noin kolme ja demareiden kannatus reilun prosenttiyksikön joulukuun tutkimuksesta. 


Jos protesti nykymenoon toteutuu, se näyttää kanavoituneen täysin Timo Soinin johtamille Perusuomalaisille! Demareiden oppositiopolitiikka on ollut erityisen hampaatonta. Sitä luullaan hallituspuolueeksi  "Jutan ja Jyrkin" hauska hupailevan kotonen erottissävyinen  polemisointi on luettu hallituksen sisäiseksi käden väännöksi? 


PerSuille on tulossa edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna lisäkannatusta uskomattomat 15.3 prosenttia. Sanoman maakuntalehtien Taloustutkimuksella teettämän galluptutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannatus on Kaakkois-Suomessa nyt 20,6 prosenttia. Tällä lukemalla se on vaalipiirin kolmanneksi suurin puolue SDP:n ja kokoomuksen jälkeen. Kaikkien muiden puolueiden kannatuskäppyrät osoittavat alaspäin edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna.

Keskusta ja SDP ovat olleet luisussa jo jonkin aikaa, mutta nyt myös kokoomuksen hyvä tuuli näyttää todella kääntyneen. Viime vaaleihin verrattuna kannatus on tutkimuksen mukaan tippunut yli kaksi prosenttiyksikköä. Jos kannatusarvio toteutuu, SDP, kokoomus, keskusta ja persut saavat kaikki kolme kansanedustajaa. Pienille puolueille ei ole luvassa yhtään paikkaa. Tämä tarkoittaisi, että vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit menettäisivät kaikki kansanedustajansa. 

Mitä asioita ja aatetta Perussuomalainen puolue ajaa ja  mikä  heidän ajattelussaan on sellaista joka nyt vetää Kouvolan seudulla ja  niittää nyt vankkaa suosiota? Kuinka vanakan kannatuksen tulevat saamaan Halla-Ahon ja Hirvisaaren  kaltaiset äärimmäisyysmiehet. Siinä tuhannen taalan kysymys?

Seuraavassa otteita heidän  ohjelmistaan eduskuntavaalien alla 2011;

Perussuomalaisten toiminnan perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Sukupolvet ylittävänä tavoitteenamme on kestävä kehitys kaikilla hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna: Maamme tulee jättää uusille sukupolville sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja ekologisesti sekä moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä.

Perussuomalaiset on kansallismielinen ja kristillissosiaalinen puolue. Emme usko oikeistolaiseen rahavaltaan emmekä vasemmistolaiseen järjestelmävaltaan. Uskomme ja luomme ensisijaisesti kaikki odotukset ihmiseen.

Perussuomalaiset kannattavat populistista eli kansan suosioon perustuvaa demokratiakäsitystä elitistisen eli byrokraattisen demokratiakäsityksen sijaan. Populistisen demokratiakäsityksen mukaan kansalaiset haluavat valita edustajikseen henkilöitä, joiden kanssa heillä on asioista samat näkemykset tai mielipiteet ja jotka kykenevät yhdistämään kansaa erilaisten eturyhmäpyrkimysten paineessa.

Populismissa kansalainen pystyy paikantamaan politiikan eri tasoilla valtaa käyttävät tahot ja näin saattamaan äänestäjänä poliittiset päättäjät vastuuseen. Populismin perusajatus on, että kansalaisen tulee voida joko palkita tai rangaista päättäjiä suosiolla tai epäsuosiolla.

Populismi ei ole yleismaailmallinen aate, kuten sosialismi ja kapitalismi, vaan se on aina sidonnainen kulttuuriin ja kansanluonteeseen. Jo puolueemme nimi Perussuomalaiset kertoo, että politiikkamme perustuu Suomen historiaan ja suomalaiseen kulttuuriin. 

Perussuomalaisten mielestä jokainen on oman elämänsä asiantuntija. Ajattelua ei voi ulkoistaa. Osaaminen ja kansanläheisyys eivät ole toistensa vastakohtia, joten päätöksentekojärjestelmän on aina mahdollistettava henkilöiden valikoituminen päättäjiksi kansan syvistä riveistä.

Eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden talouskriisi on vastuuttoman poliittisen johtamisen seurausta. Kyseessä on harjoitetun politiikan kriisi. Poliittinen eliitti on ruokkinut kansalaisten materiakeskeisiä tarpeita ja saattanut näin koko Euroopan kuilun partaalle.

Talouskasvun lisäämisen varjolla poliittinen eliitti on kaventanut kansanvaltaisia päätöksentekorakenteita, mikä on ollut omiaan lisäämään poliittista vastuuttomuutta. Kansanvallan kaventaminen on suurin uhka tulevaisuuden hyvinvoinnille.

Perussuomalaiset haluavat puolustaa suomalaisten omaa kansansuvereniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan. 

Perussuomalaisten mielestä yhteiskuntarakenteiden tulee mahdollistaa ihmisyyden toteuttaminen eli yhteiskunnan tulee perustua ensisijaisesti henkisille arvoille. Materia on edellytys ihmisarvoisen elämän saavuttamiseen, mutta materia ei ole itsetarkoitus. 

Elitistisessä demokratiakäsityksessä taas painotetaan byrokraattista asiantuntijuutta vallanlähteenä kansan näkemysten ja mielipiteiden sijaan. Koko käsite asiantuntijuus on kuitenkin poliittisessa mielessä ihmisvastainen, koska asiantuntijuutta korostettaessa samalla annetaan ymmärtää, etteivät yksilöt olisi kiinnostuneita muusta kuin materiaalisesta hyvinvoinnistaan.

Monikulttuurisuudella ei voi korvata kansallista identiteettiä, eikä näitä pidä ajatellakaan toistensa kilpailijoina. Monikulttuurisuus ei ole kansallisen identiteetin vastakohta, vaan erilaisten kansallisten identiteettien – siis tapojen, kielten, kulttuurien jne. – kohtaamista. Ilman kansallisia identiteettejä ei olisi monikulttuurisuuttakaan. Olisi vain yksi ainoa, kaupallisuuden ehdoilla toimiva, ylikansallinen monokulttuuri. Monikulttuurisuuskin on siis kansallisten kulttuurien synnyttämää.


Isänmaallisuus ja suomalaisuus yhdistävät ihmisiä yli sosiaalisten rajojen, yli tuloluokkien, yli koulutustason, puolue-erimielisyyksien ja aatteellisten vakaumusten. Isänmaallisuus on epäitsekkyyttä; tämän oivalluksen johdattelemana jo Snellmankin sanoi nimenomaan kansallistunnon olevan todellista sivistystä. 

Perussuomalaiset näkevät, että itsenäinen ja vauras Suomi on globaalistikin tarkastellen koko maapallomme ihmeellisimpiä saavutuksia, josta voimme olla erittäin ylpeitä. Meillä on pienenä kansana aina ollut paljon opittavaa maailmalta, mutta voimme olla varmoja, että myös maailmalla on opittavaa meiltä.

Suomalaisuus on yhtä kuin omaleimaisuutemme. Se on minuutemme ytimessä ja suuri voimavaramme. Suomalaisen identiteettimme rakentaminen ja vaaliminen vaati paljon työtä, vuosisatojen ajan.

Kalevala edustaa suomalaista kansanperinnettä parhaimmillaan. Suomen kieli kuuluu pieneen suomalais-ugrilaisten kielten ryhmään, mikä entisestään alleviivaa suomalaisten velvollisuutta huolehtia oman kielensä elinvoimaisuudesta ja näin omalta osaltaan maailman monimuotoisuudesta. Suomen kielen merkitystä omalle kulttuurillemme ei voi mielestämme liiaksi korostaa.

Perussuomalaisten mielestä valtiojohtoisen yleisradion on jatkettava tehtäväänsä, tarjoamalla yleissivistävää ohjelmatarjontaa kaikille kansalaisille kulttuurin saralla. Yleisradio on kuitenkin viime vuosia käyttänyt valtavia summia amerikkalaiseen viihdeohjelmatarjontaan, kilpaillakseen siten kaupallisten tv-kanavien kanssa. Tämä on nostanut tv-lupamaksun hintaa ja ollut ainakin pois kotimaisesta tuotannosta.

Perussuomalaiset pitävät tärkeänä, että Suomessa säilytetään Veikkauksen nykyinen yksinoikeus rahapelien tarjoamiseen, koska veikkausvoittovaroilla tuetaan suomalaista kulttuuria, liikuntaa, tiedettä ja nuorisotyötä sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain. Perussuomalaisten mielestä Opetusministeriön tulee jatkossakin jakaa Veikkauksen tuotto kokonaisuudessaan näihin kohteisiin.

Siinä on tuhtia suomalaista  perustarinaa,  PerSujen juhlallisia ohjelmallisia  ajatuksia; joihin jokainen voi ottaa halutessaan kantaa tulevissa huhtikuisissa eduskuntavaaleissa 2011. Tilanne on erittäin mielenkiintoinen pitkästä pitkästä aikaa! Kansanvalta puhukoon minä olen hiljaa. Onhan minulla se yksi vaivainen mutta ratkaiseva ääni!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

NEUVOLAPALVELUT TUEKSI JA TURVAKSI IKÄÄNTYNEILLE‏

VANHUSHUOLLON TEHOSTAMINEN ON AUTTAMATTA EDESSÄ

Sosiaali-ja terveysministeriön työryhmä on suosittanut  ikääntyneiden neuvontapalvelujen laajentamista koko maan kattavaksi verkostoksi. Hyvinvointia edistävien kotikäyntien  lisäämistä ja vakiinnuttamista ikääntyneiden kuntalaisten palveluvalikoimaan. Aivan oikein! 

Ikääntyneet heidän omaisensa ja omaishoitajat tarvitsevat neuvontaa ja ohjausta ikääntymiseen, terveyteen ja sosiaalisiin ongelmiin liittyvissä asioissa. Ennen muuta mistä ja miten tukea palveluja voi tarvittaessa saada. Vanhushuollon kunnolliseen hoitamiseen ja moraalis-eettiseen kunnioittavaan otteeseen on meillä Suomessa matkaa vielä aimo harppaus! Jos Valviran tutkijoihin on uskominen? Meillä Suomessa on lienee tapahtunut jonkinmoinen taantumus, huolestuttava rapautuminen vanhuksiin suhtautumisessa?Vai mitä mieltä on rahvas??

Neuvontapalvelut senjoreille tulisi myös Kouvolaan saada pikaisesti, se on oiva idea? Se olisi neuvoloiden tapaan henkilökohtainen tuki ja terveydenturva ikääntyville ihmisille. Kun kerrana vanhuslaki viipyy, olisi neuvopalvelut pikainen ja halpa askel parempaan vanhushuoltoon. Jos kaikille 65 -vuotta täyttäneille tulisi automaattisesti kutsu vanhusneuvolaan. Olisi se somaa kun ympyrä näin sulkeutuisi! Kutsun saajat voisivat itse vapaasti päättää vahvistaako hänelle varatun ajan vai jättääkö käyttämättä.

Jatkossa vanhusneuvolan käynnit  olisivat jokaisen ikääntyneen yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti saatavilla. Tämä säästäisi todella monilta  raskaita odotuksislta terveyskeskuksissa, erityisesti silloin kun on kyseessä tarkastus luontoinen rutiinikäynti. Neuvopalvelupiste palvelisi laajati terveushuollon lisäksi sosiaaliturvan ja sosiaalihuollon kentällä. Se olisi yhden luukun politiikkaa parhaimmillaan, sitä johon Kouvolassa on KoPeTa-hankessa päätetty ryhtyä?. Vai miten se nyt olikaan?

Vanhusneuvolassa vanhuksia palvelisi geriatriaan perehtynyt terveydenhoitaja, joka tutkii vanhuksen näön, kuulon, verenpaineen, tekee tarvittaessa dementia epäilyn ja muut testit. Siellä voisi täyttää  ja auttaa täyttämään erilaisia anomuspapereita vanhuksen tarpeiden mukaisesti. Tietää ja osaa neuvoa mistä erilaisia yhteiskunnan palveluja saa.  Se olisi kokonaisvaltainen neuvontapaikka vanhukselle. Vaaditaanhan autoillekin vuosikatsastus miksei kuntotarkastusta ikä-ihmisille? Nimihän voisikin olla Senjori Tsiikkaus tai ei nyt sentään!?

Riittää kun ikä-ihminen tietää yhden kunnallisen puhelinnumeron, jonne soittaa, kun tarvitsee apua! Tarvittaessa vahusneuvolassa pitäísi vastaanottoaan myös geriatrian erikoislääkäri, jonka vastaanotolle vanhusneuvolan terveydenhoitaja voi kirjoittaa lähetteen. Näin toimien kukaan vanhus ei jäisi yksin ongelmineen tai vielä pahempaa kuolemaan ilman auttavaa oikeaa hoitoa. Kouvolan päättäjät ottakaapa onkeenne, tässä on asiallinen helposti toteutettava kuntalaisaloite.

Kunnat ovat yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa koonneet palveluoppaita ja verkkosivuja sekä perustaneet neuvontakeskuksia, joista käytetään eri termejä, vanhusneuvola, ikäihmisten neuvola tai seniorineuvola. Hyvä niin ja hallelujaa, mutta kaikki etenkään vajaakuntoiset eivä selviä näissä opasviidakoissa oikeaan tietoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan vain joka neljännessä kunnassa oli neuvontakeskus vuonna 2008, nyt tilanne lienee parempi.

Ehkäiseviä kotikäyntejä järjesti silloin yli puolet kyselyyn vastanneista kunnista.  Erityiseti siinä mistä ja miten tukea ja palveluja voi tarvittaessa saada. Myös vanhusten parissa työskentelevät tarvitsevat ajantasaista tietoa eri tahojen toiminnasta.  Professori Sirkka-Liisa Kivelän mukaan vanhusten  asioita ei  meillä ymmärretä yleislääketieteen pohjalta tarpeeksi hyvin ja geriatriaan erikoistuneita lääkäreitä ja hoitajia on liian vähän. Pula laadukkaasta tietämyksestä on huutava, hyvähoitosuositukset ovat kuulemma vanhushoidossa pelkää wessapaperia..Massivinen lamauttavaa psyykelääkitys kyllä osataan järjestää ja sitä ajetaan kuin kärmettä piipuun. Siinä on ihmeellinen nujertava elementti.

Vanhusväestö tulee; onko murikat kunnassa valmiina? Se  päivätannseissakin ilkamoiva  elämästä nauttiva huoleton porukka; Me tarvitsemme laadukkaita hyvinvointipalveluita myös perusterveydenhuollon piiriin. Eläköityminen aiheuttaa aina tuloloven, eikä kaikilla ole varaa kalliisiin ostopalveluihin. Kun muistaa etttä eläkkeiden ostoarvo on enää 40% vuoden 1995 tasosta. Verovaroin ylläpidettävää laadukasta vanhushuoltoa on ylläpidettävä ja kehitettävä palvelukuntiin. Siksi niitä veroja on maksettu!

Koko ikänsä töitä tehneillä on oikeus vaatia julkisin varoin tuotettuja säällisiä neuvonta- terveys- ja sosiaalipalveluja. Tästä minä nyt vanhana äijänä lähden.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

MUSTALAISTEN SYRJINTÄ ON JOKAPÄIVÄINEN ILMIÖ SUOMESSA

   

RASISMIA EI TARVITSE KENEKÄÄN IHMISEN SIETÄÄ

Nyt on käsillä Suomessa ja koti Kouvolassa kansainvälinen rasismin vastainen viikko. Suomi on saanut moitteita Euroopan neuvostolta kotimaisiin vähemmistöihin ja maahanmuuttajiin kohdistuvasta syrjinnästä. Ovatko moitteet sitten aiheellisia? Sitä on hyvä ajattelevien kansalaisten itseltään ja muilta tänään kysyä?  Siihen on syytä nyt  kiinnittää erityistä valistunutta huomiota, sillä syrjintä- ja rasismikysymyksistä on suomalaisessa julkisessa keskustelussa puhuttu liian vähän. Siitä jopa usein vaijetaan, se ruma sana ei ole usein käytössä.

Poliittisissa keskusteluissa, näin vaalien alla aihetta on suorasta vältelty, vaikka samaan aikaan esitetään koviakin sosiaalipoliittisia linjauksia ja rankkaa kritiikkiä maahanmuuttajia vastaan. Ongelman vähättely on tyypillistä myös ammatillisissa yhteyksissä. Lieneekö taustalla oletus, ettei tasa-arvoiseksi mielletyssä yhtiekunnassamme sitä ei esiintyisi? Rasismi on karsastava erotteleva ylemyyydentuntoinen asenne ja se on aika syvällä meissä valkonaamoissa. Maahanmuuttopolitiikasta puhuminen ei sinänsä ole rasismia, mutta usein niissä vain on ankaran syrjivä jaotteleva sävy,erilaisuus on niiden selkenä pontimena ja se nähdään turhan suurena ongelmana.

Syrjinnän ja rasismin erilaisia ilmenemismuotoja on meillä tutkittu jo sen verran, että voidaan sanoa niiden olevan todellinen ongelma monille maahanmuuttajille ja muillekin etnisille vähemmistöille. Rasismia ja syrjintää tapahtuu mm. työn ja asunnon haussa sekä arkipäivän kohtaamisissa kaduilla, kouluissa ja palveluissa. Monille maahanmuuttajille huonosta kohtelusta on tullut arkipäivää. Myös eri maahanmuuttajaryhmien kesken esiintyy rasismia. Tämä ei tarkoita, etteikö siihen pitäisi puuttua. Rasismi ja syrjintä saavat erilaisia muotoja, mutta ne ovat selviä yhteiskunnallisia ongelmia, joihin erityisesti yhteiskunnan valtaa pitävien ja erilaisten ammattilaisten ja asiantuntijoiden tulisi avoimesti ottaa kantaa.

Yleisellä tasolla suomalaisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat vähitellen muuttuneet myönteisemmiksi. Yhä useampi suomalainen tuntee maahanmuuttajia henkilökohtaisesti, mikä vähentää pahimpia ennakkoluuloja.Etenkin  lapset ovat riemullinen poikkeus, he eivät luonnostaan tunne rasismia lainkaan. Edelleen on kuitenkin niin, että eri kansallisuusryhmiin suhtaudutaan eri tavoin luokitellen. Sekä suomalaisten asenteita että maahanmuuttajien kokemuksia koskevat tutkimukset osoittavat, että myönteisimmän kohtelun saavat länsimaista tulleet muuttajat. Venäjältä ja Somaliasta muuttaneet kohtaavat eniten kielteisiä ennakkoluuloja ja syrjintää. Heitä kohtaan saattaa ilmetä avointa vihaa.

Arkipäivän tilanteissa tämä ilmenee nimittelynä, luottamuksen puuttumisena ja syrjivinä käytäntöinä. Nimittelyt ovat varsin yleisiä esimerkiksi ylemmillä luokilla kouluympäristössä. Epäluuloinen suhtautuminen näkyy työn ja asunnon saamisen vaikeutena. Syrjintä on kohteelle loukkaavaa ja seurauksena voi pidemmän päälle olla toivottomuutta stressiä, eristäytymistä ja mielenterveysongelmia.

Rasismin ja syrjinnän kohteeksi joutuneet eivät yleensä itse kovin äänekkäästi ryhdy vastustamaan huonoa kohtelua, sillä seurauksena voi olla enemmän ikävyyksiä. Omien oikeuksien äänekäs puolustaminen voi leimata henkilön kielteisellä tavalla. Omaa tutkimustani varten haastattelemani maahanmuuttajalapset  ja –nuoret kertoivat, että kouluissa aikuiset eivät riittävän selkeästi puutu oppilaiden väliseen rasistiseen nimittelyyn ja kiusaamiseen. Vastuu omien oikeuksien puolustamisesta on voinut jäädä lapsille itselleen.

Rohkeammat uskaltavat vastustaa huonoa kohtelua, mutta monien kohdalla asiat jäävät käsittelemättä. Vanhemmat eivät välttämättä ole perillä siitä, mitä koulussa tapahtuu, eikä heillä ole keinoja vaikuttaa asiaan.

Kouluissa ongelmat pitäisikin tuoda avoimesti esiin sekä kehittää kasvatus- ja opetusmenetelmiä, joilla voidaan vaikuttaa lasten ja nuorten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Kiusaamisesta voidaan puhua rasismina silloin, kun se selvästi liittyy kohteen etniseen vähemmistöasemaan, ihonväriin tai suomenkielen osaamiseen liittyvään erilaisuuteen.
Lainsäädäntö ja lukuisat kansainväliset sitoumukset antavat kyllä mahdollisuuden syrjintään ja rasismiin tanakkaan puuttumisen. Viranomaisillakin on velvollisuus tutkia jutut.

Rasismikokemukset pitäisi enemmän viedä virallisia valitusteitä pitkin oikeuskäsittelyyn, jolloin ongelma tulisi näkyvämmäksi. Syrjinnän ja rasismin kohteeksi joutuneiden mahdollisuudet valittaa kohtelustaan ovat kuitenkin heikot, koska tätä varten ei ole olemassa riittäviä tuki- ja neuvontapalveluja. Maahanmuuttajien luottamus oikeusjärjestelmän toimivuuteen rasistisissa rikoksissa voi myös olla heikko, sillä lainsäädäntö mahdollistaa monenlaiset tulkinnat. Näin ei saisi oikeusvaltiossa olla!

Suomessa on vielä hyvät mahdollisuudet estää kehityssuunta, jossa heikommin valtaväestön kieltä ja kulttuuria tuntevat syrjäytyvät valtayhteiskunnan piiristä. Olisi myös avoimesti keskusteltava siitä, miten kotouttamispolitiikan henkeä noudattaen luotaisiin oikeita edellytyksiä myös erilaisten kulttuurien toisiaan rikastuttavalle rinnakkain elolle. 
Nyt kun yhä enemmän korostetaan työperäisen maahanmuuton merkitystä, pitäisi ottaa tarkasteluun myös jo Suomessa asuvien maahanmuuttajien ja muiden etnisten vähemmistöjen, kuten Suomen romaanien hiukan parantunut  joskin edelleen varsin huono asema yhteiskunnassa.

Tällä hetkellä ei olla vielä lähelläkään tilannetta, jossa kaikilla väestöryhmillä olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan olemalla samaan aikaan kulttuurisesti, kielellisesti tai ulkonäöltään hieman erilaisia suhteessa valtaväestöön.  Tämä on ihmisyyden kannalata sietämätöntä ja kristillisen ihmiskäsityksen mukaan väärin ja ilman muuta tähän olisi saatava askel parempaan! 

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

LIBYAN TILANNE ON SEKAVA JA LOPPUTULOS ARVAAMATON

TILANNE ON TÄMÄN NAISEN MIELESTÄ LIBYASSA TOIVOTON?

Suomen Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa perjantaina 18. maaliskuuta käsiteltiin Libyan tilannetta. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi myöhään torstai-iltana YK:n peruskirjan VII luvun mukaisen päätöslauselman 1973, joka oikeuttaa voimatoimet siviilien suojelemiseksi ja humanitaarisen avun perille saattamiseksi Libyassa.

Turvallisuusneuvoston päätöslauselma on jatkoa päätöslauselmalle 1970, jolla päätettiin Libyan vastaisista pakotteista, matkustuskiellosta, aseidenvientikiellosta ja varojen jäädytyksestä. YK:n päätöksistä huolimatta Libyan johto on jatkanut mittavia siviileihin kohdistuvia voimatoimia ja ihmisoikeusrikkomuksia.

YK:n turvallisuusneuvoston uusi päätöslauselma vaatii välitöntä tulitaukoa ja siviileihin kohdistuvan väkivallan lopettamista. Päätöslauselmalla turvallisuusneuvosto vastaa Arabiliiton pyyntöön ja oikeuttaa voimankäytön siviilien suojelemiseksi kaikin tarvittavin keinoin. Päätöslauselman nojalla oikeutetaan koko maan kattavan lentokieltovyöhykkeen perustaminen Libyan ylle, mutta se ei oikeuta miehitysjoukkojen käyttöä. Päätöslauselma myös vahvistaa jo asetettuja pakotteita ja oikeuttaa aseiden vientikiellon toimeenpanon.

Suomi on tyytyväinen, että YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt Libyaa koskevan päätöslauselman ja toivoo, että siviileihin kohdistuva väkivalta päättyy välittömästi. Suomi korostaa päätöslauselman taustalla olevaa tarvetta suojella Libyan siviiliväestöä ja avustaa humanitaarisen avun perille saattamisessa. Päätöslauselma antaa kansainväliselle yhteisölle oikeudellisen perustan tähän.Suomi korostaa kansainvälisen yhteisön valmiutta toimia yhdessä.

YK:n turvallisuusneuvoston päätös on oikea tapa päättää näin voimakkaista toimista. Olennaista on, että päätöksellä on alueen tuki. Arabiliiton ja alueen maiden aktiivinen rooli on ollut merkittävää. On tärkeää, että EU:n, YK:n, Arabiliiton, Afrikan unionin ja muun kansainvälisen yhteisön yhteistyö on tulevaisuudessakin tiivistä.

Yhdysvaltojen puolustusministeriö ilmoitti liittouman viisi maata, USA, Ranska, Britannia, Kanada ja Italia, iskevät Libyan ilmapuolustusjärjestelmää vastaan Tripolin ja Misuratan kaupunkien luona. 

Libyan armeija ilmoitti sunnuntai-iltana 20.3 uudesta tulitauosta, vaikka maan johtaja Muammar Gaddafi oli aiemmin päivällä vannonut sodasta tulevan pitkä. Tulitauon piti alkaa yhdeksältä illalla, mutta se jäi toteutumatta.Yhdysvallat syytti Libyaa valehtelusta ja tulitauon välittömästä rikkomisesta. Uutistoimisto Al-Jazeeran kirjeenvaihtajan mukaan juuri yhdeksän aikaan alkoi Libyan pääkaupungin Tripolin yllä ilmatorjuntatulitus ja ohjusiskut alkoivat. Samaan aikaan ohjus iski Gaddafin hallintoalueelle tuhoten yhden rakennuksen.Gaddafin armeija julisti tulitauon myös perjantaina, mutta se rikottiin muutaman tunnin kuluessa.

Ensimmäisen tulitaukojulistuksen uskottiin olevan Gaddafin ennakointia liittouman iskuille. Myös libyalaiset ovat nyt alkaneet paeta kotimaastaan. Suomen Punainen Risti ennakoi sunnuntaina pahimmillaan jopa satojentuhansien pakolaisten tulvaa. Libyalainen Mohammed Euteb kertoi lähteneensä siksi, että kansalaisille alettiin jakaa aseita. Liittoutuneiden pommitukset eivät häntä olleet häirinneet. Hänestä oli kuitenkin parempi lähteä pois, jos kuka tahansa voi nyt aloittaa räiskimisen.
 

Vain neuvottelujen ja tulitauon avulla voidaan Libyassa varmistaa turvallinen siirtymä Gaddafin jälkeiseen, kansalaisten hyväksymään hallitukseen, arvioi International Crisis Group. Kansainvälinen yhteisö on toistaiseksi sanktioinut Libyan laajamittaisia rikkomuksia siviilejä vastaan jäädyttämällä Gaddafin perheen varoja, asettamalla maan sotatarvikkeiden kauppasaartoon ja uhkaamalla sotarikostuomioistuimella. Nämä toimet ovat olleet tarpeellisia humanitaarisen katastrofin estämiseksi. Niin ylivoimainen on Libyan johtaja armeijansa kanssa kapinoivia kansalaisiaan kohtaan.

Libyan kriisi on silti syventynyt entisestään, ja uhkana on laajamittainen sisällissota. Crisis Groupin mukaan olisi sotilaallista interventiota on pidettävä vasta viimeisenä keinona.
Tunisiassa ja Egyptissä armeija on ollut ratkaiseva toimija sisällissodan välttämisessä ja poliittisen kriisin ratkaisemisessa. Molemmissa maissa protestit ovat kohdistuneet vallanpitäjään ja tämän hallitukseen, ei sinänsä valtioon. Libyassa tätä erottelua valtion ja hallituksen välillä ei kuitenkaan ole.

Gaddafi on luonut maahan valtarakenteen, joka on keskittynyt hänen ja hänen perheenjäsentensä ympärille muodostaen heimoliittoja modernien valtiorakenteiden sijaan. Tämän tuloksena armeija ja turvallisuusjoukot eivät ole voineet pysyä neutraaleina, vaan niiden lojaalius on jakautunut joko Gaddafille tai hänen vastustajilleen.

Nyt alkanut länsimaiden sotilaallinen interventio Libyaan voisikin olla vaarallinen ja jopa haitallinen. Ilmatilan sulkeminen, lentokenttien pommittaminen ja kapinallisten aseistaminen voivat kallistaa vallan tasapainoa kapinallisten hyväksi, mutta ne eivät todennäköisesti kaataisi Gaddafia. Itse asiassa nämä keinot voivat antaa Gaddafille propagandavälineen asemansa vahvistamiseksi, samalla kun ne jakavat Gaddafia vastustavia joukkoja. Gaddafin vastainen koalitio tarvitsee aikaa kehittyäkseen aidosti yhtenäiseksi liikkeeksi, jolla on selvä johtajuus ja yhtenäinen poliittinen näkemys.

Määrätietoinen länsimainen interventio voisi parhaimmillaan auttaa kaatamaan Gaddafin hallituksen, mutta huomattavin poliittisin ja inhimillisin kustannuksin. Lisäksi länsimainen interventio saattaisi kasvattaa Libyan poliittista tyhjiötä, jossa monet eri voimat osallistuvat väkivaltaiseen valtakamppailuun. Tällainen valtakamppailu voi vetää mukaansa Libyan naapurimaita, heikentää Tunisian ja Egyptin demokraattista kehitystä sekä tuoda humanitaarisen katastrofin Euroopan ovelle. Crisis Group ehdottaa, että tulitaukoa ja neuvotteluja edistämään muodostetaan komitea, joka koostuu Libyan naapurimaiden ja muiden Afrikan valtioiden kansainvälisesti kunnioitetuista päämiehistä.

Osapuolten kesken pitää neuvotella siitä, kuinka perustetaan hallitus, joka edustaa kansaa ja sitoutuu noudattamaan Libyan ja kansainvälistä lakeja.

Tätä sopii täällä Suomessa kaukana kaikista kriisipesäkkeistä rauhallisin mielin odottaa.

Sakari Ala-Krekola

Kasarminmäki

JAPANISSA EI HALLITA YDINVOIMALAN PROSESSEJA ONNETTOMUUDESSA

MITÄ  JAPANIN YDINVOIMALA ONNETTOMUUDESSA  TODELLA TAPAHTUI?


Mitä Japanin Fukushimassa todella 11.3. 2011 tapahtui?. Perjantain 8.4 Rihterin asteikon maanjäristyksen aihuttama tsunami ja sitä seurannut karmea tuho on ollut kauheaa seurattavaa. Yhtenä huolen ja huomion keskipisteenä on ollut vakavien ongelmien kanssa paininit Fukushiman Daiichin ydinvoimalaitos. Siihen kuuluu kuusi (6) yksikköä, joista kolme oli maanjäristyksen alkaessa  käynnissä. 


Käynnissä olleet yksiköt sammuivat automaattisesti ja hätäjäähdytysjärjestelmät käynnistyivät, kuten oli suunniteltu. Sen jälkeen ne eivät toimineetkaan tarkoitetulla tavalla, vaan varsinainen helvetin esikartano muhi jo silloin prosessien hallinnassa. Se luisui  pikku hiljaa voimalaviranomaisten hallinnasta. Käskytykseen tottuneen virkailijat eivät luottaneet ulkomaisten ydinvoima-insinöörien neuvoihin, vaan hierarkia uskollisuudessaan tekivät virheellisiä ratkaisuja yrittäessään ottaa tilanteen hallintaansa.

Japanin Fukushiman kaltaisen kiehutusvesireaktorin toiminnan periaatteena on karkeasti ottaen polttoaineen jäähdyttely. Normaalitilanteessa vesi kulkee suljetussa kierrossa – se käy keräämässä lämpöä reaktorin sydämestä jossa fissio tapahtuu ja kulkee kuumana höyrynä turbiinin kautta lauhduttimeen ja palaa lopulta jäähdytettynä vetenä takaisin reaktoriin. Hätätilanteessa ydinreaktio sammutetaan säätösauvoilla, jotka pysäyttävät ketjureaktiota ylläpitävät neutronit. Vaikka itse fissioreaktio pysähtyykin, tuottaa polttoaineessa olevien uraanin hajoamistuotteiden radioaktiivinen hajoaminen huomattavia määriä lämpöä. Lämmön nousua hillitään pitämällä veden kierto käynnissä hätäjärjestelmin.

Hätäjäähdytysjärjestelmät toimivat paikan päällä olevien dieselgeneraattorien voimalla. Mikäli riittävää jäähdytystä ei pystytä takaamaan, reaktorin sisällä oleva vesi höyrystyy ja paine reaktorissa kasvaa sekä veden taso laskee, jolloin polttoainesauvat voivat sulaa, kuten Harrisburgissa kävi  Paineen kasvaessa liian suureksi seurauksena voi puolestaan olla höyryräjähdys. Hätädieselgeneraattoreita on aina useampi yksikkö, jotta yhden menettäminen ei johda jäähdytyksen pysähtymiseen. 

Maanjäristystä seurannut tsunami vahingoitti nähtävästi kaikkia dieselgeneraattoreita ja lamaannutti ne. Hätädieselien varalla on hätäakusto jolla pystyttiin jäähdyttämään reaktoria kahdeksan tunnin ajan. Oppikirjan mukaan kahdeksan tuntia on riittävän pitkä aika, että paikalle saadaan uutta varavoimaa tai yhteys sähköverkkoon saadaan jälleen pystytetyksi. Paikalle tuotiinkin varageneraattoreita, mutta jostain käsittämättömästä syystä niitä ei pystytty liittämään laitoksen sähköjärjestelmään, jotkut lähteet mainitsevat yhteensopimattoman pistokkeen lisätty 14.3. klo 14:12:  varavoiman ongelmien osalta varmoja tietoja ei ole saatavilla. Tässä kohtaa ongelmat todella alkoivat. Ydinvoimalat alkoivat luisua pikkuhiljaa voimala viranomaisten hallinnasta.

Ilman riittävää jäähdytystä reaktorin painetaso alkoi nousta ja sitä oli hillittävä vapauttamalla painetta reaktorirakennukseen.  Purkautuva höyry on radioaktiivista ja sen pääsyä ulkoilmaan on hallittava niin, ettei säteilytaso nouse terveydelle haitalliselle tasolle laitoksen läheisyydessäkään. Radioaktiivinen kaasu on vaarallista, mutta enimmäkseen erittäin lyhytikäistä puolittuu nopeasti ”normaaleiksi” atomeiksi. Reaktorin sisällä kuumuus oli ehtinyt nousta jo niin korkeaksi, että reaktorissa oleva vesi oli alkanut ”pilkkoutumaan” hapeksi ja vedyksi.

Kun reaktorista vapautettiin painetta, reaktorirakennukseen pääsi mukana vetyä ja happea joiden reagoiminen aiheutti Daiichi 1:ssä nähdyn räjähdyksen.  Reaktorirakennus jossa räjähdys tapahtui, itse reaktori ja sitä ympäröivä suojakuori selvisivät räjähdyksestä kuitenkin varsin vähin vahingoin. Tätä kirjoittaessa, samankaltainen tilanne oli kehittymyssä Daiichin kolmosyksikössä, jonka jäähdytysjärjestelmissä oli vakavia ongelmia.

Vapauttamalla painetta reaktorista joudutaan uuden ongelman eteen – mikäli uutta jäähdytysvettä ei jostain syystä saada, veden pinta reaktorissa laskee ja ongelmaksi muodostuu polttoaineen sulaminen. Tällä hetkellä sulamista uskotaan tapahtuneen jonkin verran 1 ja 3-yksiköissä. Laitoksen työntekijät ovat päätyneet täyttämään yksiköt merivedellä taatakseen laitoksille pysyvän jäähdytyksen. Merivesi ei ole jäähdyttimenä yhtä ongelmaton kuin reaktorissa normaalisti käytetty liasta ja suoloista puhdistettu ”kevytvesi”. Meriveden mukanaan tuomat epäpuhtaudet sieppaavat neutroneja ja muuttavat veden lievästi radioaktiiviseksi.

Joka tapauksessa, polttoaineen jälkilämpö ei ole enää riittävän suuri, että se kykenisi synnyttämään tarpeeksi suurta lämpötilaa ja painetta. Ja koska vettä on niin paljon, että siitä olisi uhkaa laitoksen rakenteille. Vaikka tilanne Fukushimassa ei olekaan ohi, näyttää siltä pahimmalta so. ytimen sulamiselta ja vuotamiselta laitoksen ympäristöön on vältytty. Mutta on muistettava tilanne on koko ajan päällä!?

Onnettomuus on luokiteltu IAEA:n seitsemänportaisella INES-asteikolla neljänteen luokkaan laitosonnettomuus, jolla on paikallisia vaikutuksia.
Vaikka Tshernobylin kaltainen onnettomuus onkin Fukushiman kaltaisessa laitoksessa mahdottomuus on tämän viikonlopun tapahtumat saaneet ainakin minut vankkumattoman ydinvoiman kannattajan, nöyrtymään tai ainakin tarkkaan miettimääm kantaani uudelleen..

Vaikka tekisi mieli sanoa, että laitoksen suojajärjestelmät toimivat lopulta niin kuin pitikin estivät sydänsulan ja merkittävät radioaktiiviset päästöt ympäristöön ja Japanin tilannetta ei oikein voi kutsua tyypilliseksi historian top-5 suurimpia maanjäristyksiä ja tsunami.Silti tällaista ei pitäisi voida tapahtua. Niin kuitenkin tapahtui eilen illalla 15.3 eräs suomalainen asiantuntija uumoili pahimmaman olevan vielä edessä? Mene ja tiedä kunka käy, Jumala meitä pahimmalta apogalyyttiseltä tuholta kuitenkin Japanissa varjelkoon!

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

MIKSI SYÖMÄKELPOISTA RUOKAA SUOMESSA HAASKATAAN?‏

PÄIVÄYSVANHAA KUNNOLLISTA RUOKAA DYYKATÄÄN KAUPPOJEN ROSKIKSISTA.

Olen sen ikäluokan ihmisiä, joita opetettiin syömään kaikki ruoka lautaselta. Etenkään pula-aikoja kokeneet ihmiset eivät helposti heitä ruokaa pois. Jos ei muuta keksitty, niin se syötettiin kotieläimille.

Ruokatarpeita oli puutteessa ja korttiaikoina opittu kunnioittamaan. Nykyään suomalaiset heittävät ruokaa surutta roskiin miljoonia kiloja vuosittain. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen Suomen 5,4 miljoonasta asukkaasta nakkaa elintarvikkeita roskikseen noin 27 kiloa vuodessa. No voi hyvä Sylvi sentään!.

Eniten kaatopaikalle päätyy vihanneksia ja juureksia 22 miljoonaa kiloa sekä kotiruokaa 21 miljoonaa kiloa. Määrä on noin kaksinkertainen verrattuna kauppojen hävittämään ruokaan verrattuna! Kaupat joutuvat heittämään päiväysvanhat valmisruuat ja muut vahnentuneet pakkaukset roskiin ihmisravinnoksi  ja rehuksi eläimille sitä ei saa luovuttaa!?. Tämä on mahdollistanut Dyykkauksen, vaihtoehtoihmisten harjoittaman syömäkelpoisen ruuan etsimisen kauppojen roskiksista. Kotien pois heittämästä ruoasta noin 40 prosenttia olisi vielä täysin käyttökelpoista. Tämä on maalaisjärjellä ajatellen uskomatonta luonnonvarojen  haaskausta.

Määrät kuulostavat suurelta, mutta valtaosa ruoasta päätyy todelliseen tarkoitukseen eli syödyksi. Suomen 120-160 miljoonan kilon vuosihävikki on noin viisi prosenttia kaikesta kotona kulutetusta ruoasta. Tiedot perustuvat MTT-tutkimukseen, jossa seurattiin neljänsadan kotitalouden toimia.

Hankkeen johtaja, vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri sanoo, että tulos ei ole ehdoton totuus, mutta kertoo suuruusluokasta ja syistä.Tutkimuksessa suurimmat syyt ruoan poisheitolle olivat pilaantuminen tai homehtuminen, viimeisen käyttöpäivän erääntyminen ja vai tähteeksi jääminen.Mitä tämä kertoo meistä? Vastauksia on monia, mikään ei ole lienee täysin kattava.

Tutkimukseen osallistuneet pitivät ruokaa kalliina. Tästä huolimatta sitä oli varaa heittää pois. Vähiten ruokahävikkiä oli niillä ihmisillä, jotka ostivat alennustuotteita siis heillä, joilla talous on tiukimmalla, eikä ole varaa heittää biojätteeseen. Pitää muistaa, että nykyään ihmisillä menee ruokaan noin 10 prosenttia kulutusmenoista, kun vuosikymmeniä sitten osuus oli 30 prosenttia.

Neljänkymmenen vuoden aikana ruoan hävikki on kasvanut todella paljon. Muistan ajan, jolloin lähes kaikki vanhentunutkin ruoka pyritiin käyttämään, jos ei muuta niin tuunattiin uudeksi. Martat jakoivat auliisti neuvoja ja reseptejä vanhan ruuan turvallisesta uusokäytöstä. Yksi tälläinen herkku on Köyhät-Ritarit ja toinen Pytti-Pannu.

Olemmeko jopa selvästi ylivarovaisia - suomalainen elintarvikevalvonta ja elintarvikehygienia on tunnetusti korkeatasoista, päivämääristä ja säilytyslämpötiloista on tarjolla paljon tiukkaa tietoa. Tämä voi johtaa siihen, että ihmiset ovat entistä varovaisempia ja herkempiä heittämään ruokaa pois. Läheskään kaikki eivät esimerkiksi erota parasta ennen päiväyksen ja viimeisen käyttöpäivän eroa.

Valtaosa elintarvikkeista on täysin käyttökelpoisia vielä parasta ennen -päivän kohdalla. Uusavuttomuus ruuan todellisesta säilymisestä on selvästi lisääntynyt. Omaan nenään ja silmiin ei enää luoteta kuten ennen.

Siis eniten lentää roskiin vihanneksia ja juureksia. Ne toki nahistuvat helposti, mutta niistä pitää myös osata valmistaa ruokaa - kypsentää ja prosessoida. Eineksiä suomalaiset heittivät pois paljon vähemmän. Vihanneksia hankitaan, muttei vain syödä niitä. Pitäisi oppia käyttämään erilaisia aineksia myös siinä vaiheessa, kun ne alkavat mennä vanhaksi - vaikkapa munakkaassa. Tätä pitäisi taas uudelleen alkaa kokkiohjelimissa kuluttajille opettamaan.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että jos nainen tekee ostokset, ruokaa päätyy roskiin enemmän. Lisäksi yksin asuvat naiset ovat herkimmin heittämässä ruokaa pois. Asialle ei löytynyt selitystä. Ostosten suunnitelmallisuuskaan ei selitä tätä eroa. Tutkimuksen mukaan ruokaa heittävät pois kaikki asuinpaikkaan tai koulutukseen katsomatta - tai ainakaan tutkijat eivät löytäneet merkittävää yhteyttä näiden asioiden ja ruokahävikin väliltä. He ovat nähtävästi päiväyksiin tiukasti pitäytyvä varoissaan olevat kansalaiset.

Lisäksi huomattiin jätteensä lajittelevien ihmisten kiinnittivän eniten huomiota hävikkiinsä. Yksinkertaista: näet, mistä jätteet tulevat, osaat kiinnittää asiaan huomiota.Tarvitaan siis uutta ruokatietoa. Ihmisille pitää antaa enemmän ruokakasvatusta eli tietoa ruoan merkityksestä ja laittamisesta.Tämä pitää aloittaa jo päiväkodeista koulusta ja toteuttaa kotona.

Poisheitetyn ruoan määrää on tutkittu myös muualla. Tulokset eri maista eivät ole täysin vertailukelpoisia, mutta näyttäisi siltä, että Euroopassa ruokaa heitetään haaskuuseen keskimäärin uskomattomat 50-65 kiloa henkeä kohden vuodessa eli kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Näiltä osin kansainvälisesti asiat ovat Suomessa hyvin.

Suomessa on 1.5 miljoonaa ihmistä köyhyyden piinaavassa puutteen piirissä, luulisi olevan mahdollista kunnollisen pois heitettävän syömäkelpoisen ruuan helpottavan heidän ahdinkoaan. Tiedossani on, että järjestöjen ruokajakoon ja Euroopan unionin ruoka-avun kylkiäisenä sitä luovutetaan jonkin verran, etenkin suurissa kaupungeissa.  Hyvän ihmisravinnon muuttaminen biojätteen kautta mullaksi ei ole tässä tilanteessa eettisesti eikä hiilijalanjäljenkään kannalata oikein!

Hyvinvointivaltion nurjuuteen tulisi etsiä yksinkertaisia jo olemassa olevia ratkaisuja. Jos vain haluttaisiin luoda laillinen hyödynnystapa ja kaupalla hygienialainsäätäjillä olisi tähän uudenlaiseen inhimilliseen egologisuuteen tahtoa ja aito kiinnostus auttaa syrjäytyneitä.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

RUOKAHUIJAUS ON RÄJÄHTÄNYT KÄSIIN SUOMESSA JA EUROOPASSA

SUOMALAINEN AITO REHELLINEN RUOKA ON KOHTA LEGENDAA?

Elintarviketeollisuuden toteuttama ruokahuijaus on viranomaisvalvonnasta huolimatta ja sen nenänalla valtavaa ja on  saanut jo uskomattomn röyhkeät mittasuhteet. Meille syötetään surutta suuret  määrät yhteisvaikutuksiltaan tuntemattomia  lisäaineitä ja ruuaketta muka ruokaa, joka ei ole sitä miksi sitä pakkauksessa sanotaan, vaan aivan muuta ties mitä mureketta. 

Ruuanvalmistusteollisuus on globaalisti yhä suuremassa määrin moraalittomien ilmoitusten ja täysin valheelliisten tietojen temmellyskenttä! Mihin tavallinen kuluttaja voi enää luottaa! Jokapäiväistä leipäämme ja sen nöyrää uskollista syöjää manipuloidaan

mitä uskomin keinoin!!! Se kaupan hyllyssä oleva valmisruoka on yhä useammin moraalitonta  mössöä, joka on käytännössä jopa vaarallinen ruokaturhake, jota ei eläimille saa edes syötää! Ihmiselle sitä saa myydä ja syöttää; koska ajatteleva  ihminen on tehnyt kuluttajan "järkevän" valinnan saamiensa tuotetietojen ja mainosten mielikuvien perusteella ja vapaehtoisesti poiminut sen ostoskoriinsa? Vastuu onkin nyt ostajan!

Ruokahuijaukset voidaan jakaa kolmeen vakavuustasoon: hengenvaaralliset ja rikolliset huijaukset, halvan raaka-aineen myyminen arvotuotteena ja valehtelu ruuan sisältämistä terveellisistä tai epäterveellisistä ainesosista. Ruokahuijaukset olivat teemana torstaina alkaneessa kahdeksannessa pohjoismaisessa elintarvikevalvontakonferenssissa Reykjavikissä, Islannissa. Islannin teollisuusliiton SI:n edustaja kertoi esimerkkejä eri kategorioiden väärennöksistä.

Ihmiselle vaarallisia ruokarikoksia ovat muun muassa olleet allergeenitiedon pois jättäminen elintarvikepakkauksista, mustan kenkälankin käyttö oliivien värin tehostamiseen. Ihmisravinnoksi kelpaamattoman lihan myynti ruuantuotantoon ja terveystarkastustodistusten väärentäminen.Todella suurta tiliä  tehdään valeturskalla.

Toisessa ryhmässä olevat hintaväärennökset eivät  välttämättä ole vaaraksi kuluttajien terveydelle. Mutta ovat vakavia ja moraalittomia toimintatapoja, joilla asiakkailta huijataan rahaa. Ryhmään kuuluu esimerkiksi tavanomaisen ruuan myyminen luomuna, peruskasviöljyn markkinointi parhaana extra virgin –öljynä tai väärän kalalajin kauppaus arvokalana. Islantilainen Héðinsdóttir kertoo erään islantilaisyrityksen pystyneen tienaamaan yli 940 000 euroa yhdeksän kuukauden aikana myymällä koljaa, valkoturskaa ja muita vähemmän arvostettuja kaloja turskana ja monnina.

Kolmannessa ryhmässä yritykset huijaavat itselleen markkinaosuutta kilpailijoiltaan valehtelemalla joko omasta tai kilpailijan tuotteesta. Kuluttaja ei varsinaisesti menetä rahaa eikä terveyttäänkään, mutta tulee tehneeksi ruokavalintoja väärin perustein.Ruuan arvostusta kuluttajan silmissä on koetettu nostaa esimerkiksi väittämällä perusteettomasti, ettei tuote sisällä kolesterolia tai natriumglutamaattia. Kilpailijan ruokia kohtaan on voitu herättää epäilyksiä antamalla valheellisesti ymmärtää, että ne sisältävät vähäarvoisempia ruhonosia.

Alkuperämaata koskevat huijaukset kuuluvat myös tähän ryhmään.  Kolmanteen ryhmään myös käytännön, jossa esimerkiksi huoltoasema tai kauppa myy ”vastaleivottuina” leipomotuotteita, jotka on todellisuudessa vain paistettu paikanpäällä pakastetaikinasta.  Ruoka ei ole sitä miltä näyttää, vaan elintarviketeollisuus vedättää kuluttajia pahemman kerran. Esimerkiksi lihapullien ostaja voi saada broilerinlihaa ja -nahkaa ja hunajan ostaja vain puoliksi hunajaa. Pian ilmestyvä kirja paljastaa, mitä suomalainen ruoka todella sisältää.

Et todellakaan taida tajuta, mitä syöt. Uusi, maanantaina kauppoihin tuleva kohukirja paljastaa elintarviketeollisuuden hurjat vedätykset – nyt myös Suomessa.

Uusi AITO RUOKA-kirja käy rajuin ottein suomalaisen elintarviketeollisuuden kimppuun. Kirjan tekijältä Mats-Eric Nilssonilta on aiemmin ilmestynyt kohua aiheuttanut teos  VALHE LAUTASELLA . Hyökkäyksen kohteena ovat epämääräiset raaka-aineet ja lisäaineet, arominvahventeet, hiivauutteet, savuaromit, väriaineet ja muu sellinen keinotekoinen kikkialu. 

Ruotsin elintarviketeollisuus on joutunut jättämään tuotteistaan lisäaineita pois. Lisäksi se on joutunut karsimaan valheellisia mainoslauseitaan.
Nilssonin mukaan arominvahventeiden poistaminen on Ruotsissa edennyt jo niin nopeasti, että joidenkin ketjujen on ollut vaikea pysyä mukana kaikissa käänteissä.

Suomessa tämän prosessin kärkiryhmässä ovat toimineet muun muassa pietarsaarelainen lihanjalostaja Snellman, Ruotsista makkaratehtaan ostanut STC-Meat sekä vähittäiskaupassa toimiva Eat&Joy Maatilatori. Valelihapullat eivät kadonneet mihinkään! Suomalaisten uppiniskaisuutta kirjassa jaksetaan kuitenkin ihmetellään isosti:

Suomen Kuluttajaliitto kertoi toukokuussa, että HK ja Atria myyvät hampurilaisina ja jauhelihapihveinä pihvejä jotka sisältää kananlihaa ja nahkaa.Toukokuussa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira totesi, että tuotteiden myynti näillä nimillä on harhaanjohtavaa ja laitonta.

Kirjan painoon mennessä – runsaat sata päivää myöhemmin – samat tuotteet olivat edelleen myynnissä lähes kaikissa ruokakaupoissa. Miten tämä on mahdollista, kirjan suomalainen kustantaja Thor-Fredric Karlsson kysyy.Kuluttajan pitäisi osata itse ratkaista kenen on sitten lopulta vastuu, kirja vääntää asian rautalangasta näin, tosin esimerkki tulee Ruotsista: Elintarvikkeemme sisältävät joukon lisäaineita, joita ei sallita koiranruoassa. Sen ruoka-asiantuntija vastasi näin: ”Ihminen voi vapaasti valita... Mutta eläimet eivät voi itse lukea tuoteselostetta, ja siinä on itse asiassa se ainoa ero, jonka vuoksi säännöt eläinruoalle ovat niin toisenlaiset.” Nilssonin mukaan selvemmin sitä ei voi sanoa: "Me voimme valita."

Seuraava tietomassa on "puhtaan" SUOMI-RUUAN selkeimmät  lisäainepommit ja ruokaväärennökset ja pötypuheet mitä tuotteita ja tuotepakkauksia on  tarkkaan tutkimalla todettu;

Altian ostama Renault Carte Noire Extra saa kauniin värinsä ruskeasta karamelliväristä. Siitä vastaa sama sokerikulööri (E150) kuin Coca-Colassa, ei siis pelkästään monen vuoden varastointi tammitynnyrissä, kuten runollisesti voisi kuvitella.Ekströms Vanhan Ajan Mustaherukkamehutiiviste on keksinyt ”vanhan ajan säilöntäaineet”, kuten E202 ja E211. Lisäksi sokeroimatonta versiota makeuttavat vanhanaikaisesti sukraloosi, asesulfaami K.Elovena Täysjyvämuro 4 viljaa -pakkauksessa lukee isoin kirjaimin ”100 % täysjyvää”. Tuoteseloste kertoo kuitenkin aivan muuta: täysjyväkaurajauho (33 %), täysjyväruisjauho (19 %), täysjyvävehnäjauho (16 %), täysjyvämaissijauho (10 %), sokeri, mallassiirappi (ohrasta), riisijauho ja suola.

Makeutusaineiden, riisijauhojen ja suolan yhteinen osuus on siis 22 prosenttia. Kirjan mukaan rehellinen pakkausteksti olisi ”78 prosenttia saksalaista täysviljajauhoa”.Fun Light Persikka passionmakuinen juomatiiviste sisältää ainoan valmistusaineensa veden lisäksi pelkästään lisäaineita: Happamuudensäätöaineet (E296, E331), aromi, makeutusaineet (aspartaami ja asesulfaami K), stabilointiaineet (E415, E414, E445), väri (E160e), säilöntäaine (E202), hapettumisenestoaine (E300). Kirjan mukaan sen ei pitäisi edes olla mehuhyllyssä, vaan ihan jossain muualla.Guacamoledippi on noussut suosioon Suomessakin, mutta mitä siinä on? Ei ainakaan avokadoa niin kuin pitäisi.

Santa Marian Guacamole Dipissä sitä on 1,5 prosenttia, Rainbow’ssa 6,7 prosenttia. Pohjat vetää Pirkan guacamoledippi, jonka alkuperämaa on Alankomaat ja valmistusmaa Belgia. Se sisältää avokadoa huimat 0,7 prosenttia!Hampurilaiset eivät olekaan liharuokaa! Atrian hampurilaisessa pihvin lihapitoisuus on vain 26 prosenttia. Muuten siinä on mm. koneellisesti eroteltua broilerin- ja sianlihaa, soijaproteiinivalmistetta, korppujauhoa, silavaa, perunajauhoa, mausteita, naudan jännettä, suolaa, glukoosia, hapettumisenestoainetta, emulgointiainetta, auringonkukkalesitiiniä, vehnäkuitua ja hiivauutetta.Hunaja ei aina olekaan hunajaa.

Mieleinen – suomalainen kevythunajatuote, jonka nimestä kuluttaja voisi luulla, että se hunajaa ja vielä suomalaista, ei ole kumpaakaan. Siihen on sekoitettu polydekstroosia, jota elintarviketeollisuus käyttää yleisesti tuotteen laajentamiseen. Hunajaa tuotteessa on vain 53 prosenttia.Kalapuikosta liki 40 prosenttia on paksua kuorrutusta, joka on valmistettu vehnäjauhosta, määrittelemättömästä kasviöljystä ja tärkkelyksestä.

Lihapullat eivät ole aina lihapullia. HK:n lihapyörykät sisältävät pääasiassa broilerinlihaa ja -nahkaa ja niiden lihapitoisuus on vain 40 prosenttia. Atrian Lihapyöryköiden pääasiallinen valmistusaine on vesi. Sen jälkeen tulevat tuoteselosteen mukaan koneellisesti eroteltu broilerinliha, sianliha, soijaproteiinivalmiste, naudan sydän, perunajauho jne.
Majoneesi tehdään oikean reseptin mukaan munasta ja öljystä sekä sinapista, etikasta ja suolasta. Rainbow Majoneesissa on 13 ainesosaa. Pirkka Kevyt majoneesissa on 19 ainetta.

Mustat oliivit eivät oikeasti ole mustia oliiveja vaan vihreitä, jotka on kemiallisin keinoin menettäneet makunsaja muuttuneet mustiksi. Nimenomaan silloin kun ne ovat siistin mustia, on syytä epäillä petosta. Kirjan mukaan huijausalalla ei ole aikaa antaa oliivien kypsyä, vaan ne poimitaan, kun ne ovat vielä vihreitä. Ensin ne pannaan lipeäkylpyyn. Sen jälkeen ne käsitellään hapolla, joka muuttaa värin. Seuraavassa vaiheessa musta väri tasoitetaan rautaglukonaatilla E579. Eikä tämä riitä: Myös vihreät oliivit voivat olla värjättyjä!

Myllyn paras -raakapakastekorvapuusti sisältää perusainesten vehnäjauhon, veden, sokerin kananmunan, hiivan ja kanelin lisäksi 14 muuta ainetta: mm. voin makua antavaa aromia.
Myllyn Paras Paistovalmis Tacostick on tällä listalla Fun Light -juomatiivisteen ohella melkoinen kingi. Tuote on kotimaista valmistetta ja se kerskailee suomalaisella avainlipulla. Tässä ovat koottuna tuotteen sisältämät E-koodatut 26 lisäainetta: E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450 ja E1518.

Pirkka Kuningatarkääretortussa on tuoteselosteen mukaan vadelmaa viisi prosenttia ja mustikkaa kolme prosenttia. Kirjan mukaan voisi kuvitella, että marjoja on käytetty enemmän kuin kaksi kappaletta.Pirkka Mansikanmakuinen kääretorttu ei sisällä mansikkaa ollenkaan, vaan se on korvattu omenahillolla ja keinotekoisellamansikan makua antavalla aineella.

Nestlén Valiojäätelön Wanhan ajan Vaniljatuutti sisältää enemmän lisäaineita kuin saman yrityksen ”uuden ajan” jäätelöt. Valmistusaineet ovat kerma, sokeri, vehnäjauho, tärkkelyssiirappi, kasvirasva, mansikka, maitoproteiini, rypälesokeri, kaakaojauhe, emulgointiaineet (E471, E322, soijalesitiini), sakeuttamisaineet (E401, E412, E1442), aromit (vanilja, vanilliini), suola, voiöljy, maitojauhe, seljanmarjatiiviste, happamuudensäätöaine (E330).

Rainbow Appelsiinimarmeladin ainesosat ovat määrän mukaisessa järjestyksessä seuraavat: glukoosi-fruktoosisiirappi, vesi, appelsiinitäysmehu, appelsiininkuori, sokeri, muunnettu maissitärkkelys, hyytelöimisaineet (E440, E415), happamuudensäätöaineet (E330, E333, E300), säilöntäaine (E202). Sokeria on 47 prosenttia, mutta hedelmää vain 25 prosenttia.


Ruisleipä ei ole aina ruista. ”Reilu Täysjyväruisleipä” onkin 30-prosenttisesti vehnää ja ”Tosi Rukiinen”29-prosenttisesti vehnää.Unileverin Crème Bonjour -juustot sisältävät runsain määrin lisäaineita – kuten aromeja, gelatiiniaja stabilisointiaineita. Chèvre & yrtit -versio sisältää kirjan mukaan käsittämättömän vähän ranskalaista vuohenjuustoa
chèvreä, joka kuitenkin pakkauksessa on ilmoitettu suurin kirjaimin. Chèvre-pitoisuus on vain 1,6 prosenttia, ja sekin on lisätty jauheena.

On uskomatonta mihin Kafkamiseen todellisuuteen olemme tulleet, meille syötetään valmisruokaa ja valehdellaan päin naamaa tuotepakkaussa, joka ei ole alkuunkaan sitä miksi sen uskotellan tuotetiedoissa olevan. Onko hippimäinen pako maaseudulle luontaistalouteen ja  itse kasvatettu luomuruoka on luullakseni ainoa tapa säilyä terveenä näiden ihme kemikaalien kyllästämien ruokatarvikeiden ja niistä ilmenneiden juttujen  edessä?! 


Ado Sakari Ala-Krekola
Gulinaristi

VANHOJEN IHMISTEN SEKSI ON LUONNOLLINEN ILON LÄHDE

SENIORISEKSI ON HELLÄN HAUSKAA PEUHAAMISTA

Valitsin näin kevään korvalla aiheeksi ikäihmisten seksin, kun muutakin hurjaa on perinteisesti  ohjelmassa, kuten mäenlaskua.Siitä puhe mistä puute? Jos elämme 80-vuotiaiksi on keski-ikä 40, eikö? Kuitenkin olen huomannut, nyt 50-60-vuotiaitakin ovat nykyään hyvin nuorekkaita ja vireitä. Alati kasvava joukko meistä elää jopa 100-120-vuotiaiksi.  Muutamassa vuosikymmenessä on olettettu eliniän naisilla ja miehillä todettu nousseen jo 80-vuoden paikkeille. Ihmisten yleiskunto  ravitsemus-  ja  liikuntatottumukset ovat kohottaneet ikiähmisten viriliteettiä suurin askelin.

Olkoon niin tai näin kirjoitan nyt suoraan iloisesta seksistä ja jokainen voi itse määritellä mikä se kullekin merkitsee. Joskus kuulee sanottavan, että ”Se oli vanha jo syntyessään”. Tällä tarkoitetaan nuorta ihmistä, jonka mielipiteet ovat patavanhoillisia. Ehkä käytöskin jo kovin kömpelön kulmikasta, kiinni vanhoissa piintyneissä täysin väärissä asenteissa? Sitten on niitä ikinuoria, jotka ajavat tietokonekortin 85-vuotiaina, käyvät kuntosalilla ja ulkomaanmatkoilla seksi kiinnostaa ja sujuu kuin lumeen kuvion kuseminen. Kaikki on terveydestä yleiskunnosta ja hormoonitasostakin johtuen niin perin unikki juttu.Jokainen otakoon seksin selkä rottingilla tai sitten jatkakoon vanhaan niukaan kuivaan tyyliinsä.

Myös ikä-ihmisten seksielämä on yksilöllistä. Joiltain se loppuu vaihdevuosiin, jotka yleensä alkavat 45-55-vuotiaana. Toiset haluavat rakastella vielä 80-vuotiaina jopa se yli. Pari vuotta sitten olin kuulolla laivalla, jossa eräs nainen ilmoitti menettäneensä juuri neitsyytensä; ”Onneksi, koska ensi kuussa täytän 50 vee” hän pikku huppelissa riemuissaan onneaan koilotti!. Eräässä toisessa seurueessa 72-vuotinen nainen kertoi uudesta miesystävästään, joka oli ihana vahva sängyssä. Joillakin senioreilla on salarakas, ikää heillä on 50-65 välillä ja ne viriilit salarakkaat  ovat yleensä huomattavasti nuorempia.

Sitten ystävieni joukossa on niitä kunnioitettavia naisia, jotka elävät uskollisena puolisolleen. Toiset kituen seksin puutteessa, toiset onnellisena, kun kun ei tee yhtään mieli. Valitettavasti  kumppanin kuitenkin tekee vielä mahdottomasti naiskennella, ja uskottomuutta ilmenee vanhemmallakin iällä. Onkohan se oikeasti näin vaikeaa, tämän oikean kumppanin löytäminen, jossa  halut kohtaisi ja olisivat suunnilleen samalla tasolla? Tähän antakoon vastuksen kukin omassa miellessään. En mestaroi enempää.

Nainen on seksuaalisesti kypsä ja vapautunut noin 40-vuotiaana ja saman ikäinen mies on yleensä ihanteellisin kumppani silloin. Nainen kuitenkiin kehittyy vielä ja viisikymppisenä saattaa ohittaa samanikäisen kumppaninsa tarpeet. Silloin nuorempi kumppani saataisi olla paikallaan. Kuusikymppisenä se korostuu entisestään. Nainen fantasioi silloin yhä, ellei jopa enemmän, ja myös itsetyydytys jatkuu ja lisääntyy. Seksiunien näkeminen on tässä iässä tavallista ja jopa orgasmin saaminen unessa voi yllättää. Jos kumppani on samanikäinen tai vanhempi, niin kuin usein on, voi olla, etteivät tarpeet enää kohtaa.

Seitsemänkymppinen nainen kaipaa edelleen seksiä, alastonta syliä ja koskettelua. Minulle on kerrottu, että suuteleminen tahtoo silloin jäädä pois, mutta esim. suuseksi on toivelistalla edelleen. Kahdeksankymppiset naiset ovat useimmiten jääneet leskiksi ja siis ilman seksikumppania. Uuden löytäminenkin on hyvin rajoitettua, jos kutinoita on kyllä mies sitkeille löytyy, hellän halikumppanin soisi kyllä kaikille sitä kaipaaville ihmisille!.

Palveluasunnossa, vanhainkodissa tai jossain laitoksessa asuvat voisivat löytääkin uuden kumppanin helpommin, kuin yksin kotona asuva. Mutta ynseä henkilökunta ei sitä oikein tahdo erotiikkaa sulattaa. Olen kuullut joissain paikoissa sen olevan jyrkästi kielletty, sehän todella julmaa!. Jopa vielä silloinkin, kun omaiset ovat käyneet juttelemassa henkilökunnan kanssa. ”Äiti viihtyy niin hyvin, kun on ihastunut Erkkiin, ja heillä tuntuu menevän oikein mukavasti”. Henkilökunnan vastaus oli ”Mitä siitä tulisi, jos kaikki rupeaisivat juoksemaan öisin toistensa luona? Putoavat vielä sängystä ja syy laitetaan meidän niskoille.” Siis kamoon teidän hoitajien asia on valvoa etteivät tipu!

No tässä tapauksessa se on tietysti ymmärrettävää, mutta luulen, että rakastuneista ja seksiä harrastavista ikäihmisistä olisi muuten vähemmän ”vaivoja". Pysyisivät sekä henkisesti että fyysisesti paremmassa kunnossa. Eivät olisi niin yksinäisiä ja tuskin masennuskaan vaivaisi. Kirjoitin aikasemmin koskettelun tarpeellisuudesta, se jatkuu kuolemaan saakka, eli kyllä vanhakin ihminen haluaa halia. Eikä läheisyyttä ja koskettelua ole koskaan liikaa se on enneminkin kortilla oleva asia kuten pulaaikana.

Olen miettinyt sitä, etteieikö olisi syytä kouluttaa henkilökunta uudellen ja kertoa, miten tärkeää seksin jatkuminen ikäihmiselle olisi? Nyt koulunpenkillä istuvat terveydenhuoltoalalle aikovat viimeistään pitäisi perehdyttää ikäihmisen seksiin. Toivon, että jos minä joudun 20 vuoden kuluttua laitokseen, että henkilökunta tietäisi silloin kuinka tärkeää olisi, jos mukava Helga-neiti vierailisi välillä huoneessani. Lääkäreidenkin tulisi kannustaa potilaitaan jatkamaan seksieläämäänsä mahdollisimman kauan. Toisaalta, ehkä eläisimme liian kauan, ja se tulisi yhteiskunnalle kovin kalliiksi. Onneksi nykyisin on kursailemattomia maalaislääkäreitä  radiosta ja televisiosta, jotka kannustavat ikäihmisiä nauttimaan elämän hunajaisesta onnesta täysillä.

Nyt varmasti nuorempi lukija sanoo ”Yöäääk, harrastaako vanhat kubet vielä seksiä?”. Jotkut vanhemmat lukijat taas paheksuvat asiaa ja ovat sitä mieltä, että se olisi irstasta ja täysin sopimatonta enää vanhana harrastaa nautinnollista seksiä. Ja  paskanmarjat!  Nuorilla menee vielä tovi ennen kuin kypsyvät edes nauttimaan seksistä. Kielteiset vanhemmat henkilöt ovat ilmeisesti olleet aina kielteisiä seksille aseksuaaleja. Jossain tutkimuksessa, jonka luin jokin aika sitten todettiin, että noin 70% terveistä seitsemänkymppisistä harrastaa seksiä ainakin kerran viikossa. Siis ainakin minulla on tätä paratiisin ihanuutta tiedossa vielä jokseenkin pitkään.

Tietysti ikä tuo muutoksia, aivan kun naiset  kypsyvät  vasta  nelikymppisinä ja ovat hyvässä vedossa viisikymppisenä niin muutokset toiseen suuntaan alkavat kuusikymppisenä. Seitsemänkymppisenä tapahtuu jo kehossa muutoksia, jotka vaikuttavat seksin laatuun, mutta halut eivät siitä huolimatta häviä. Vartalomme kun ei pysy valitettavasti aina mielen kanssa saman ikäisenä. Eräs läheinen ihminen sanoi minulle, että vaikka tissit roikkuvat ja häpykarvoitus on hävinnyt, niin sydän ja mieli käyvät vielä rippikoulua. Eräs mummo näki seksiunia vielä 90-vuotiaana ja kyselikin, että ilkamoiden ovatko ne totta vai unta. Niissä kun esiintyi jo pois menneitä ihmisiä. Televisiotakin katsellessa hän unelmoi, että tulisi nyt tuo komea mies minua vähän halaamaan ja kentis menisi rohkeasti pitemmälle!. Ja sitten todella makeat naurut kyytipojaksi, hauskan iloisen mehukkaan jutun päälle!

Minulla ei ole ollut mahdollisuutta seurata useampien vanhempien naisen yhteistä keskustelua seksistä. Blogiini saamat tiedot ovat naisilta, jotka ovat avautuneet ulkomaisissa dokumenteissä, jossa aihetta on käsitelty laajasti. Häveliäisyys ei heitä selvästikikään ole vaivannut, oli valittu joukko jotka halusivat vapaasti asioistaan kertoa.. ”Jokainen pitäköön sänkyhommansa omana tietonaan; etenkin vanhat likaiset paapat ja narttumaiset mummelit" olen kuullut kuluneen fraasin useammankin kerran. Sitten on ollut hätkähdyttäviä hetkiä, jolloin eräskin suorasukainen nainen sanoi, ettei muka tiennyt faktaa; klitorista tulisi vielä hieroa yhdynnän aikana jotta saisi orgasmin sen ison Oon.

Toinen kertoi, että ei ollut koskaan antanut suuseksiä miehelleen ennen kuin kuusikymppisenä, ja sanoi pitävänsä siitä kovasti. Hän oli nähnyt jonkun valistavan elokuvan ja päätti kokeilla. Jos keskustelisimme enemmän, ja nykyisinhän teemmekin niin, niin tulisimme tietämään, ettei mikään ole ihmeellistä seksin alueella. Eräs nainen kertoi häpeissään, että mies halusi lähes aina anaaliseksiä, koska hän oli väljä ja mies ei ollut kovin kookkaalla kalulla varustettu. Hän luuli, että oli ainoa joka harrasti "homahtavasti" peppuun panemista. Tunnemme siis paljon turhaa häpeää ja meillä on paljon turhia luuloja asioista. Kukin taaplatkoon tyylillään, kuitenkin yhteisestä sopimuksesta.

Nyt olen käsitellyt asiaa miesnäkökulmasta ja raapaissut vain kuuman ihon pintaa. Luulen kuitenkin meillä miehillä on paljon vääriä luuloja seksistä. Varsinkin niillä miehillä, jotka nousevat ”pukille”  - niin kuin sanotaan - tökkivät muutaman kerran, saavat siemensyöksyn, tuskin orgasmia kuitenkaan ja pieraisevat ja kääntyvät nukkumaan. Voisimmikohan itse kukin vähän laajentaa tietämystämme seksistä? Ei meidän tarvitse itse toimia ja kokeilla, jos emme halua, mutta voisimme olla avarakatseisempia toisiin nähden. Luulenpa hyvinkin, että äidin tai mummon totuudelliset suorat  lohduttavat sanat ”seksi on ihan kivaa vanhanakin” lohduttaisivat pienten lasten äitiä, joka kamppailee haluttomuuden kanssa.

”Yrittäisit nyt vaan pitää miehesi tyytyväisenä, ettei lähde vieraisiin. Kyllä se nanna rupeaa maistumaan vielä sinullekin”. Nämä sanat saattaisivat pelastaa jonkun avioliiton. Jos nuorempi polvi tietäisi, että seksiä riittää lähes hautaan asti, niin haluuttomuus jaksot eivät stressaisi niin kovasti. Myös miesten tulisi tietää, että nainen senkuin vain paranee. Kannattaisi siis pitää itsestään huolta, jotta pysyisi tahdissa mukana.

Avoimuus ilman julkista riepottelua seksiasioistaan on hyväksi. Ja vaikka sanotaan, että tieto lisää tuskaa, niin seksin kohdalla se on päinvastoin. Mitä enemmän tiedät sitä vähemmän luulet. Uskon itse mielessäni; kun Jumala on sen seksuaalisuuden lahjan meille antanut, sen on tarkoitus pitää kondiksessa korkeaan kunnioitetavaan senjoriikään saakka!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

MIKSI VANKKA KOUVOLAN PILVILINNA PITÄISI PURKAA ?

VANHOISSA RAKENNUKSISSA ON ALUEEN  HENKI JA IDENTITEETTI 

Miksi Pilvilinna pitäisi purkaa, sehän on erityisen vankka ja hyvin rakennettu klassisen hieno 50-lukulainen talovanhus. Se on käytännöllisessä karuudessaankin kaunotar ja sen ennenmuuta osa  historiallisista kokonaisuutta  ja varuskunnalliseen habitukseen kuuluva ja kuulunut  merkittävä asuintalo.

Miksi Kasarminmäen rakennushistoriallista arvoa ei Kouvolassa tunnusteta, vaan ydinaluetta  pikkuhiljaa  näverretään. Nähdäänkö se vain hyvänä tonttimaana, mielestäni olisi korkea aika alkaa entistämään alueen muitakin vanhoja ränsistyneitä punatiilirakennuksia uusio käyttöön, kuten on ansiokkasti jo osin tehtykin. 

Kun rakennuskaavaa taas kaupungintallolla tarkastellaan uudestaan, alue tulisi nähdä pietettillä säilyttävänä saneerattavan alueena. Kouvolassa on moukkamainen nousukasmainen henki, joka ei näköjään siedä silmissään vanhaa rakennuskantaa. Läheskään kaikki uusi ei ole ollut kovin onnistunutta viihtyisän ihmisläheisen  kaupunkimijlöön luomista.
On rakennettu kylmää betonipäälyistä nuppukivipintaa ja asvaltoitua autuiutta!

Onko tämä purkupuhe sitä vanhan Kouvolan sokeaa sortamista, kaiken vanhan rakennuskannan hävittämistä? Sitä samaa lähes käsittämätöntä uusrakentamista, kuin alueen satavuotta vanhaan miljööseen ympätty täysin sopimatonta Paja-kompleksi?. Kuin hajuvesi lihapullassa! Alueella on muiltaosin hieno vanhahtava puistomainen atsmosfääri, joka ei kyllä siedä enää kovin paljon lisää uutta modernia uudisrakentamista. Sanotaan siitä sitten Safan kaavoitusarkkitehtien hyväveli piireissä mitä tahansa. Vanhoissa taloissa on kaupungin tunnettavuus henki ja sen syvä idinteteetti, joka menee polvesta polven alueesta eteenpäin, ne muistetaan vauvasta vaariin!. Näissä taloissa soi Kouvolan laulu!

Sakaristontien 1950-luvulla rakennettuja kortteleita on täydennetty ja peruskorjattu vahvistetun osayleiskaavan mukaisesti 1990-luvun

lopulla. Saneerausasemakaava alueelle hyväksyttiin vuonna 2004.  Sakaristontien pohjoispuolella puiston keskellä sijaitsee vuonna 1915 alun perin venäläisenvaruskunnan kirkoksi rakennettu Ortodoksinen kirkko.  Kirkko on torsottunakin kaunis ja hyvinkin historiallisesti arvokkain rakennus koko rauhallisella kauniilla alueella.

Kasarminkadun varren asuintalo ja Sakaristontien varren Kirkkorinteen asuintalot ympäristöineen kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin ja ovat rakennushistoriallisia suojelukohteita vahvistetussa osayleiskaavassa. Tämä lienee kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäen tiedossa, kun hän esitti Pilvilinnan purkamista yhtenä outona teknokraattisena  ratkaisuna.?

Miksi ihmeessä Pilvilinnaa ei käsitetä ollenneiseksi osaksi tätä arvokasta Kouvolan syntyynkin vaikuttanutta kokonaisuutta. Pilvilinna on  vuonna 1953 rakennettu neljäkerroksinen asuinrakennus, joka tällä hetkellä on tyhjä ja odottaa peruskorjausta kuin päivännousua. Usempi kauppa on jostain syystä kariunut kalkkivivoille, eikä talolle ole kaupungin sitkeistä  vakuutteluista huolimatta löytynyt oikeaa ostajaa. 

Pilvilinna tulisi ehdottomasti  peruskorjata asuinkäyttöön. Hankkelle ei ole kuitenkaan löytynyt rahoittajaa, jostain kumman asuntomarkkinapolittisesta  syystäkö? Miksei siihen voisi saneerata sosiaalista asuntotuotantoa nuorille pareille, opiskelijoille ja muille tuettua asumista vaativille erityisryhmille. Eikö siinä olisi pehmeämmän rahoituksen paikka, kovan markkinakiimaisen rakentamisen humaanina vastapainona?Alueelle johtaa kevyen liikenteen käytössä aiemmin ollut nykyisin ajotie Pääportinraitti. Pääportinkadun eteläosassa on Alvar Aallon suunnittelemat pääportti ja aita, jotka on rakennettu vuonna 1925.

Kirkon pohjoispuolella Kasarminkadun varrella sijaitsee vuonna 1911 rakennettu ja 1996 peruskorjattu kolmekerroksinen, punatiilinen asuintalo talousrakennuksineen. Upseeritiellä on useita 1900 alussa rakennettuja asuinkäytöön samaan aikaan  saneerattuja  arvorakennuksia. Kruununa vanha rivistössä on Kouvolan vanha Upseerikerho. 

Alue on rakennushistoriallisesti Kouvolalle erityisen merkittävä, eikä sitä pitäisi pala palalta suistaa maahan! Tämä on minun vankka mielipiteeni alueen asukkaana.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kasarminmäki