PÄIVÄYSVANHAA KUNNOLLISTA RUOKAA DYYKATÄÄN KAUPPOJEN ROSKIKSISTA.
Olen sen ikäluokan ihmisiä, joita opetettiin syömään kaikki ruoka lautaselta. Etenkään pula-aikoja kokeneet ihmiset eivät helposti heitä ruokaa pois. Jos ei muuta keksitty, niin se syötettiin kotieläimille.
Ruokatarpeita oli puutteessa ja korttiaikoina opittu kunnioittamaan. Nykyään suomalaiset heittävät ruokaa surutta roskiin miljoonia kiloja vuosittain. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen Suomen 5,4 miljoonasta asukkaasta nakkaa elintarvikkeita roskikseen noin 27 kiloa vuodessa. No voi hyvä Sylvi sentään!.
Eniten kaatopaikalle päätyy vihanneksia ja juureksia 22 miljoonaa kiloa sekä kotiruokaa 21 miljoonaa kiloa. Määrä on noin kaksinkertainen verrattuna kauppojen hävittämään ruokaan verrattuna! Kaupat joutuvat heittämään päiväysvanhat valmisruuat ja muut vahnentuneet pakkaukset roskiin ihmisravinnoksi ja rehuksi eläimille sitä ei saa luovuttaa!?. Tämä on mahdollistanut Dyykkauksen, vaihtoehtoihmisten harjoittaman syömäkelpoisen ruuan etsimisen kauppojen roskiksista. Kotien pois heittämästä ruoasta noin 40 prosenttia olisi vielä täysin käyttökelpoista. Tämä on maalaisjärjellä ajatellen uskomatonta luonnonvarojen haaskausta.
Määrät kuulostavat suurelta, mutta valtaosa ruoasta päätyy todelliseen tarkoitukseen eli syödyksi. Suomen 120-160 miljoonan kilon vuosihävikki on noin viisi prosenttia kaikesta kotona kulutetusta ruoasta. Tiedot perustuvat MTT-tutkimukseen, jossa seurattiin neljänsadan kotitalouden toimia.
Hankkeen johtaja, vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri sanoo, että tulos ei ole ehdoton totuus, mutta kertoo suuruusluokasta ja syistä.Tutkimuksessa suurimmat syyt ruoan poisheitolle olivat pilaantuminen tai homehtuminen, viimeisen käyttöpäivän erääntyminen ja vai tähteeksi jääminen.Mitä tämä kertoo meistä? Vastauksia on monia, mikään ei ole lienee täysin kattava.
Tutkimukseen osallistuneet pitivät ruokaa kalliina. Tästä huolimatta sitä oli varaa heittää pois. Vähiten ruokahävikkiä oli niillä ihmisillä, jotka ostivat alennustuotteita siis heillä, joilla talous on tiukimmalla, eikä ole varaa heittää biojätteeseen. Pitää muistaa, että nykyään ihmisillä menee ruokaan noin 10 prosenttia kulutusmenoista, kun vuosikymmeniä sitten osuus oli 30 prosenttia.
Neljänkymmenen vuoden aikana ruoan hävikki on kasvanut todella paljon. Muistan ajan, jolloin lähes kaikki vanhentunutkin ruoka pyritiin käyttämään, jos ei muuta niin tuunattiin uudeksi. Martat jakoivat auliisti neuvoja ja reseptejä vanhan ruuan turvallisesta uusokäytöstä. Yksi tälläinen herkku on Köyhät-Ritarit ja toinen Pytti-Pannu.
Olemmeko jopa selvästi ylivarovaisia - suomalainen elintarvikevalvonta ja elintarvikehygienia on tunnetusti korkeatasoista, päivämääristä ja säilytyslämpötiloista on tarjolla paljon tiukkaa tietoa. Tämä voi johtaa siihen, että ihmiset ovat entistä varovaisempia ja herkempiä heittämään ruokaa pois. Läheskään kaikki eivät esimerkiksi erota parasta ennen päiväyksen ja viimeisen käyttöpäivän eroa.
Valtaosa elintarvikkeista on täysin käyttökelpoisia vielä parasta ennen -päivän kohdalla. Uusavuttomuus ruuan todellisesta säilymisestä on selvästi lisääntynyt. Omaan nenään ja silmiin ei enää luoteta kuten ennen.
Siis eniten lentää roskiin vihanneksia ja juureksia. Ne toki nahistuvat helposti, mutta niistä pitää myös osata valmistaa ruokaa - kypsentää ja prosessoida. Eineksiä suomalaiset heittivät pois paljon vähemmän. Vihanneksia hankitaan, muttei vain syödä niitä. Pitäisi oppia käyttämään erilaisia aineksia myös siinä vaiheessa, kun ne alkavat mennä vanhaksi - vaikkapa munakkaassa. Tätä pitäisi taas uudelleen alkaa kokkiohjelimissa kuluttajille opettamaan.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että jos nainen tekee ostokset, ruokaa päätyy roskiin enemmän. Lisäksi yksin asuvat naiset ovat herkimmin heittämässä ruokaa pois. Asialle ei löytynyt selitystä. Ostosten suunnitelmallisuuskaan ei selitä tätä eroa. Tutkimuksen mukaan ruokaa heittävät pois kaikki asuinpaikkaan tai koulutukseen katsomatta - tai ainakaan tutkijat eivät löytäneet merkittävää yhteyttä näiden asioiden ja ruokahävikin väliltä. He ovat nähtävästi päiväyksiin tiukasti pitäytyvä varoissaan olevat kansalaiset.
Lisäksi huomattiin jätteensä lajittelevien ihmisten kiinnittivän eniten huomiota hävikkiinsä. Yksinkertaista: näet, mistä jätteet tulevat, osaat kiinnittää asiaan huomiota.Tarvitaan siis uutta ruokatietoa. Ihmisille pitää antaa enemmän ruokakasvatusta eli tietoa ruoan merkityksestä ja laittamisesta.Tämä pitää aloittaa jo päiväkodeista koulusta ja toteuttaa kotona.
Poisheitetyn ruoan määrää on tutkittu myös muualla. Tulokset eri maista eivät ole täysin vertailukelpoisia, mutta näyttäisi siltä, että Euroopassa ruokaa heitetään haaskuuseen keskimäärin uskomattomat 50-65 kiloa henkeä kohden vuodessa eli kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Näiltä osin kansainvälisesti asiat ovat Suomessa hyvin.
Suomessa on 1.5 miljoonaa ihmistä köyhyyden piinaavassa puutteen piirissä, luulisi olevan mahdollista kunnollisen pois heitettävän syömäkelpoisen ruuan helpottavan heidän ahdinkoaan. Tiedossani on, että järjestöjen ruokajakoon ja Euroopan unionin ruoka-avun kylkiäisenä sitä luovutetaan jonkin verran, etenkin suurissa kaupungeissa. Hyvän ihmisravinnon muuttaminen biojätteen kautta mullaksi ei ole tässä tilanteessa eettisesti eikä hiilijalanjäljenkään kannalata oikein!
Hyvinvointivaltion nurjuuteen tulisi etsiä yksinkertaisia jo olemassa olevia ratkaisuja. Jos vain haluttaisiin luoda laillinen hyödynnystapa ja kaupalla hygienialainsäätäjillä olisi tähän uudenlaiseen inhimilliseen egologisuuteen tahtoa ja aito kiinnostus auttaa syrjäytyneitä.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti