TILANNE ON TÄMÄN NAISEN MIELESTÄ LIBYASSA TOIVOTON?
Suomen Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa perjantaina 18. maaliskuuta käsiteltiin Libyan tilannetta. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi myöhään torstai-iltana YK:n peruskirjan VII luvun mukaisen päätöslauselman 1973, joka oikeuttaa voimatoimet siviilien suojelemiseksi ja humanitaarisen avun perille saattamiseksi Libyassa.
Turvallisuusneuvoston päätöslauselma on jatkoa päätöslauselmalle 1970, jolla päätettiin Libyan vastaisista pakotteista, matkustuskiellosta, aseidenvientikiellosta ja varojen jäädytyksestä. YK:n päätöksistä huolimatta Libyan johto on jatkanut mittavia siviileihin kohdistuvia voimatoimia ja ihmisoikeusrikkomuksia.
Turvallisuusneuvoston päätöslauselma on jatkoa päätöslauselmalle 1970, jolla päätettiin Libyan vastaisista pakotteista, matkustuskiellosta, aseidenvientikiellosta ja varojen jäädytyksestä. YK:n päätöksistä huolimatta Libyan johto on jatkanut mittavia siviileihin kohdistuvia voimatoimia ja ihmisoikeusrikkomuksia.
YK:n turvallisuusneuvoston uusi päätöslauselma vaatii välitöntä tulitaukoa ja siviileihin kohdistuvan väkivallan lopettamista. Päätöslauselmalla turvallisuusneuvosto vastaa Arabiliiton pyyntöön ja oikeuttaa voimankäytön siviilien suojelemiseksi kaikin tarvittavin keinoin. Päätöslauselman nojalla oikeutetaan koko maan kattavan lentokieltovyöhykkeen perustaminen Libyan ylle, mutta se ei oikeuta miehitysjoukkojen käyttöä. Päätöslauselma myös vahvistaa jo asetettuja pakotteita ja oikeuttaa aseiden vientikiellon toimeenpanon.
Suomi on tyytyväinen, että YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt Libyaa koskevan päätöslauselman ja toivoo, että siviileihin kohdistuva väkivalta päättyy välittömästi. Suomi korostaa päätöslauselman taustalla olevaa tarvetta suojella Libyan siviiliväestöä ja avustaa humanitaarisen avun perille saattamisessa. Päätöslauselma antaa kansainväliselle yhteisölle oikeudellisen perustan tähän.Suomi korostaa kansainvälisen yhteisön valmiutta toimia yhdessä.
YK:n turvallisuusneuvoston päätös on oikea tapa päättää näin voimakkaista toimista. Olennaista on, että päätöksellä on alueen tuki. Arabiliiton ja alueen maiden aktiivinen rooli on ollut merkittävää. On tärkeää, että EU:n, YK:n, Arabiliiton, Afrikan unionin ja muun kansainvälisen yhteisön yhteistyö on tulevaisuudessakin tiivistä.
YK:n turvallisuusneuvoston päätös on oikea tapa päättää näin voimakkaista toimista. Olennaista on, että päätöksellä on alueen tuki. Arabiliiton ja alueen maiden aktiivinen rooli on ollut merkittävää. On tärkeää, että EU:n, YK:n, Arabiliiton, Afrikan unionin ja muun kansainvälisen yhteisön yhteistyö on tulevaisuudessakin tiivistä.
Yhdysvaltojen puolustusministeriö ilmoitti liittouman viisi maata, USA, Ranska, Britannia, Kanada ja Italia, iskevät Libyan ilmapuolustusjärjestelmää vastaan Tripolin ja Misuratan kaupunkien luona.
Libyan armeija ilmoitti sunnuntai-iltana 20.3 uudesta tulitauosta, vaikka maan johtaja Muammar Gaddafi oli aiemmin päivällä vannonut sodasta tulevan pitkä. Tulitauon piti alkaa yhdeksältä illalla, mutta se jäi toteutumatta.Yhdysvallat syytti Libyaa valehtelusta ja tulitauon välittömästä rikkomisesta. Uutistoimisto Al-Jazeeran kirjeenvaihtajan mukaan juuri yhdeksän aikaan alkoi Libyan pääkaupungin Tripolin yllä ilmatorjuntatulitus ja ohjusiskut alkoivat. Samaan aikaan ohjus iski Gaddafin hallintoalueelle tuhoten yhden rakennuksen.Gaddafin armeija julisti tulitauon myös perjantaina, mutta se rikottiin muutaman tunnin kuluessa.
Ensimmäisen tulitaukojulistuksen uskottiin olevan Gaddafin ennakointia liittouman iskuille. Myös libyalaiset ovat nyt alkaneet paeta kotimaastaan. Suomen Punainen Risti ennakoi sunnuntaina pahimmillaan jopa satojentuhansien pakolaisten tulvaa. Libyalainen Mohammed Euteb kertoi lähteneensä siksi, että kansalaisille alettiin jakaa aseita. Liittoutuneiden pommitukset eivät häntä olleet häirinneet. Hänestä oli kuitenkin parempi lähteä pois, jos kuka tahansa voi nyt aloittaa räiskimisen.
Vain neuvottelujen ja tulitauon avulla voidaan Libyassa varmistaa turvallinen siirtymä Gaddafin jälkeiseen, kansalaisten hyväksymään hallitukseen, arvioi International Crisis Group. Kansainvälinen yhteisö on toistaiseksi sanktioinut Libyan laajamittaisia rikkomuksia siviilejä vastaan jäädyttämällä Gaddafin perheen varoja, asettamalla maan sotatarvikkeiden kauppasaartoon ja uhkaamalla sotarikostuomioistuimella. Nämä toimet ovat olleet tarpeellisia humanitaarisen katastrofin estämiseksi. Niin ylivoimainen on Libyan johtaja armeijansa kanssa kapinoivia kansalaisiaan kohtaan.
Libyan kriisi on silti syventynyt entisestään, ja uhkana on laajamittainen sisällissota. Crisis Groupin mukaan olisi sotilaallista interventiota on pidettävä vasta viimeisenä keinona.
Tunisiassa ja Egyptissä armeija on ollut ratkaiseva toimija sisällissodan välttämisessä ja poliittisen kriisin ratkaisemisessa. Molemmissa maissa protestit ovat kohdistuneet vallanpitäjään ja tämän hallitukseen, ei sinänsä valtioon. Libyassa tätä erottelua valtion ja hallituksen välillä ei kuitenkaan ole.
Gaddafi on luonut maahan valtarakenteen, joka on keskittynyt hänen ja hänen perheenjäsentensä ympärille muodostaen heimoliittoja modernien valtiorakenteiden sijaan. Tämän tuloksena armeija ja turvallisuusjoukot eivät ole voineet pysyä neutraaleina, vaan niiden lojaalius on jakautunut joko Gaddafille tai hänen vastustajilleen.
Nyt alkanut länsimaiden sotilaallinen interventio Libyaan voisikin olla vaarallinen ja jopa haitallinen. Ilmatilan sulkeminen, lentokenttien pommittaminen ja kapinallisten aseistaminen voivat kallistaa vallan tasapainoa kapinallisten hyväksi, mutta ne eivät todennäköisesti kaataisi Gaddafia. Itse asiassa nämä keinot voivat antaa Gaddafille propagandavälineen asemansa vahvistamiseksi, samalla kun ne jakavat Gaddafia vastustavia joukkoja. Gaddafin vastainen koalitio tarvitsee aikaa kehittyäkseen aidosti yhtenäiseksi liikkeeksi, jolla on selvä johtajuus ja yhtenäinen poliittinen näkemys.
Määrätietoinen länsimainen interventio voisi parhaimmillaan auttaa kaatamaan Gaddafin hallituksen, mutta huomattavin poliittisin ja inhimillisin kustannuksin. Lisäksi länsimainen interventio saattaisi kasvattaa Libyan poliittista tyhjiötä, jossa monet eri voimat osallistuvat väkivaltaiseen valtakamppailuun. Tällainen valtakamppailu voi vetää mukaansa Libyan naapurimaita, heikentää Tunisian ja Egyptin demokraattista kehitystä sekä tuoda humanitaarisen katastrofin Euroopan ovelle. Crisis Group ehdottaa, että tulitaukoa ja neuvotteluja edistämään muodostetaan komitea, joka koostuu Libyan naapurimaiden ja muiden Afrikan valtioiden kansainvälisesti kunnioitetuista päämiehistä.
Libyan kriisi on silti syventynyt entisestään, ja uhkana on laajamittainen sisällissota. Crisis Groupin mukaan olisi sotilaallista interventiota on pidettävä vasta viimeisenä keinona.
Tunisiassa ja Egyptissä armeija on ollut ratkaiseva toimija sisällissodan välttämisessä ja poliittisen kriisin ratkaisemisessa. Molemmissa maissa protestit ovat kohdistuneet vallanpitäjään ja tämän hallitukseen, ei sinänsä valtioon. Libyassa tätä erottelua valtion ja hallituksen välillä ei kuitenkaan ole.
Gaddafi on luonut maahan valtarakenteen, joka on keskittynyt hänen ja hänen perheenjäsentensä ympärille muodostaen heimoliittoja modernien valtiorakenteiden sijaan. Tämän tuloksena armeija ja turvallisuusjoukot eivät ole voineet pysyä neutraaleina, vaan niiden lojaalius on jakautunut joko Gaddafille tai hänen vastustajilleen.
Nyt alkanut länsimaiden sotilaallinen interventio Libyaan voisikin olla vaarallinen ja jopa haitallinen. Ilmatilan sulkeminen, lentokenttien pommittaminen ja kapinallisten aseistaminen voivat kallistaa vallan tasapainoa kapinallisten hyväksi, mutta ne eivät todennäköisesti kaataisi Gaddafia. Itse asiassa nämä keinot voivat antaa Gaddafille propagandavälineen asemansa vahvistamiseksi, samalla kun ne jakavat Gaddafia vastustavia joukkoja. Gaddafin vastainen koalitio tarvitsee aikaa kehittyäkseen aidosti yhtenäiseksi liikkeeksi, jolla on selvä johtajuus ja yhtenäinen poliittinen näkemys.
Määrätietoinen länsimainen interventio voisi parhaimmillaan auttaa kaatamaan Gaddafin hallituksen, mutta huomattavin poliittisin ja inhimillisin kustannuksin. Lisäksi länsimainen interventio saattaisi kasvattaa Libyan poliittista tyhjiötä, jossa monet eri voimat osallistuvat väkivaltaiseen valtakamppailuun. Tällainen valtakamppailu voi vetää mukaansa Libyan naapurimaita, heikentää Tunisian ja Egyptin demokraattista kehitystä sekä tuoda humanitaarisen katastrofin Euroopan ovelle. Crisis Group ehdottaa, että tulitaukoa ja neuvotteluja edistämään muodostetaan komitea, joka koostuu Libyan naapurimaiden ja muiden Afrikan valtioiden kansainvälisesti kunnioitetuista päämiehistä.
Osapuolten kesken pitää neuvotella siitä, kuinka perustetaan hallitus, joka edustaa kansaa ja sitoutuu noudattamaan Libyan ja kansainvälistä lakeja.
Tätä sopii täällä Suomessa kaukana kaikista kriisipesäkkeistä rauhallisin mielin odottaa.
Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti