ÄLÄ-ALISTU KAMPANIA ON UUSI ULOSMARSSI ISÄKIRKON HELMASTA
Viidesläisetä pietistisestä ratkaisukristillisestä herätysliikkeestä lähtöisin oleva homofobinen Älä-alaistu kamppania on taas uudestaan herättänyt kirkollisen pirun. Taas ollaan hirttämässä kansankirkkoa ja ajamassa pois "syntistä" joukkoa tiukalla homokannalla siitä tiukasti erimieltä olevia Isäkirkon armorikkaasta helmasta. Kirkosta ulosmarssi luonnistuu sujuvasti, kuin kaatokännissä olevilta kulmakuppilasta valomerkin jälkeen! Norona.
Nuoret ovat periamerikkalaiseen suorasukaiseen tapaa määritelleet homoseksuaalisuuden parannettavaksi mielensairaudeksi yksilön vammaksi. Siitä voidaan heidän oppi-isiensäkin mukaansa kieltäytyä ja se olisi valintakysymys ja siitä tulee ehdottomasti "eheytyä" normiheteroksi? Biiseksualismi se vasta onkin heistä helpponakki muuttaa kaidalle hetorotielle seksuaaliseen onnen ja oikean naimisen autuuteen. Onhan tämä aika autortäärinen ja yksioikoinen nuorten kirkasotsainen konklaavi! Voi jos elämä oliskin noin selvää?
Tämä on taas mitä kirkollisin "ongelma" ja se on kirkon sisäistä taistelua raamatullisen ja raamatullisemman tulkinnan puolesta. Piispat ja herätysliikkeisiin leimauteuneet papit ja kansa on jakautunut asiassa suurinpiirtein kahtia. Arkkipiispa Kari Mäkinen haluaa herätysliikkeiden homovastaisen Älä alistu -kampanjan loppuvan. Mäkinen ärähtää kampanjan järjestäjille viimein, todettuaan aikaisemmin vain, että kampanja ei ole kirkon järjestämä.
Mäkinen kertoo olevansa erittäin pahoillaan ja ymmärtää niiden ihmisten kipua ja suuttumusta, joita Älä alistu -kampanja on loukannut. Hän pitää tässä tilanteessa tärkeänä, että kampanjan järjestäjät eivät jatkaisi kampanjaa.Syy Mäkisen ulostuloon on luettavissa kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteesta rivien välistä: tiedotteen mukaan ”vanhemmat ovat olleet huolestuneita siitä, mitä lapsille kirkon nuorisotyön piirissä opetetaan”. Tämä kampanja ei ole seurakuntien kasvatustyön materiaalia. Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä lapsen ja nuoren kohtaaminen tapahtuu ihmisen omaa kasvua ja identiteettiä tukien ja arvostaen, sanoo Mäkinen. Joissain seurakunnissa on kampanjan seurauksena ilmoitettu, että nuorisotyön yhteistyö kyseisten herätysliikkeiden kanssa lopetetaan.
Kirkko tiedotti joitakin aikoja sitten, että rovasti Liisa Tuovinen oli siunannut samaa sukupuolta olevien parisuhteen Espoossa. Kirkolliset vihkimykset ovat heteroillakin nykyään mekoista sirkusta, jumalanteatterin omaisia näytelmiä, ne ovat hengeltään pakanallisia riittejä niihin on ympätty taikauskoisia elementtejä, uskomattomia tapoja ja populaarimusiikin ja erilaisten lempisävelmien uskotaan liimaavan pariskunnat Jumalan puhdasta sanaa huomattavasti paremmin yhteen! Jätkänhumppaa varmaan soitettaisiin jos voitaisiin. Tämä on selvä osoitus vieraantumiesta kirkon alkuperäisetä perussanomasta.
Keskeinen kirkollinen herännäisvaikuttaja, Kannelmäen eläkkeellä oleva kirkkoherra Pentti Simojoki toivoisi yhä useampien homo- ja lesboparien pyytävän liitolleen kirkon siunausta, niin että heidän siunaamisestaan tulee kirkollinen käytäntö. Simojoki vetoaa körttiteologiseen käsitykseen Jumalan jalanjälkien seuraamisesta, jonka mukaan ihmisen ei tarvitse miettiä, mitä hän itse tekisi, vaan sitä, miten Herra tekisi.Jos kaksi ihmistä pyytää siunausta elämälleen, eikö se jo osoita, että Jumala on jo tehnyt heissä työtään, kysyy Simojoki, joka on perehtynyt syvästi Paavo Ruotsalaisen teologiaan. Kuopion piispa Wille Riekkinen on lausunut saman suuntaisa homomyönteisä ajatuksia eri foorumeilla.
Poliitikko ja teologi Terho Pursiainen arvioi verkkolehti Uudelle Suomelle, että nostamalla julkisuuteen parisuhteen siunaamisia halutaan taivutella kirkkoa tekemään virallinen linjaus asiassa. Pursiainen toivoo, että kirkko ottaisi asiaan selvän kannan. Hän myös toivoo, että samaa sukupuolta olevat pariskunnat saisivat kirkon silmissä samanlaisen aseman kuin heteroparit. Tähän suuntaan ollaan menossa ja onnistuukin , kunhan herätysliikkeet ensin on vuorostaan ulosheitetty kansankirkon helmasta "niskoittelemasta" tehden tietä nykyajan sisään astumiselle ja häädetty kirkon kultaisten kupolien alta omiin tupaseuroihinsa jurnuttamaan? Kiroamaan kirkollista luopumusta entistä tulisemmin!
Minun mielestäni kirkollinen siunaus on riittävä kumarrus ja kiitos homojen ja lesbojen sitoutumiselle rekisteröityyn parisuhteeseen. Siitähän tässä on kysymys. En kannata samaa sukupuolta oleville kirkollista vihkimistä, vaan avioliittolakia tulisi muuttaa niin, että kaikilta lainmukisilta pareilta vaaditaan siviilivihkiminen.
Kirkollinen vihkitoimitus tulisi suoda vain niille heteropareille, jotka tunnustavat kirkkojärjestyksen mukaisen miesnais käsityksen ja vihkimystä nimenomaan uskonsa ja avioliittonsa juhlaiiseksi kruunuksi tahtovat. Tämä olisi oikeudenmukainen yhdenveroinen menettely yksilön, yhteiskunnan, että kirkon eheyden kannalata tarkasteltuna. Se kai toisi viimein rauhan tähän polttavaan kirkkopolittiseen kutkuttavaan kysymykseen.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti