VAATIMATON ELÄMÄÄ KIINNOSTAA NUORIA AIKUISIA

RIIPPUKEINU VOI OLLA HITAAN ELÄMÄN
LYMYPAIKKA

Downshifting on alunperin Yhdysvalloissa syntynyt ilmiö, jolla tarkoitettiin ylemmän keskiluokan vapaaehtoista muuttamista halvemmille asuinalueille.

Sanalle ei ole varsinaista suomennosta, on kuitenkin puhuttu elämän kohtuullistamisesta tai vapaaehtoisesta vaatimattomasta elämästä. Vakiintuneen suomenkielisen termin puutteessa kuulee puhuttavan muun muassa hitailusta, leppoistamisesta tai perinteisemmin oravanpyörästä hyppäämisestä.

Ajatuksena on mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen työntekoa ja kuluttamista reilusti vähentämällä. Tämä elämäntapansa tarkastelu on alunperin Yhdysvalloissa syntynyt ilmiö, jolla tarkoitettiin ylemmän keskiluokan vapaaehtoista muuttamista halvemmille asuinalueille. Raivataan reilusti tilaa luopumalla paljosta ja siirrytään kokonaan uudelle matalemmalle sosiaali- ja kulutustasolle. Aletaan elää uudella hitaalla rytmillä  ja erityisen  harkituilla kulutusvalinnoilla sitä niukkailua ryydittäen. Se on laiskettelun kaanonisoimista sanoisi kai joku?

Elämän kohtuullistaminen kiehtoo erityiseti nuoria aikuisia. Kun yhteiskunnan asettamat paineet ja vaatimukset tuntuvat koko ajan kovenevan.  Moni pohtii josko työnteon ja kulutuksen vähentämisestä löytyisi ovi parempaan elämänlaatuun. Taustalla on usein kokemus työuupumuksesta sekä yleisestä tyytymättömyydestä ja levottomuudesta. Silloin on suuri tarve tarkastella tosi papillisiseti elämänsä oikeaa suuntaa.

Ryhdytään todella miettimään mikä minulle on tärkeintä ja mikä minut tekee oikeasti onnelliseksi. Yhteiskunnan taholta tulee vaateita lyhyistä opiskeluajoista ja siitä syystä lisäpaineita nuorille opiskelijoille työelämään pikaisesta siirtymisestä. Kuitenkin vaatimukset työelämään pääsystä ovat usein todella ristiriitaisia iän koulutuksen ja työkokemuksen suhteen.

Samaan aikaan kun osa nuorista aikuisista uupuu liiallisen työtaakan alle. Yhä useampi nuori jää pysyvään köyhyysloukkuun ilman omistusasuntoa tai pidempiaikaista työpaikkaa. Työttömyys tai rahattomuus ei ole näiden nykynuorten mielestä kuitenkaan pelkästään häpeällistä,  se viestii osaltaan työn statusarvon selkeästä vähenemisestä.

Yhteiskunta on muuttunut yhteisöä  palvelevaksi nettiverkostoksi, tällöin sosiaaliseen elämään ei välttämättä tarvita suuria määriä rahaa. Työtön tai rahaton nuori voi kuulua esimerkiksi nettiyhteisöjen kautta erilaisiin pienryhmiin. Rahan tai työn puute ei sulje häntä enää yhteiskunnan ulkopuolelle. Hän on löytänyt uudenlaisen tavan toteuttaa itseään ja mielestään arvokkaan kiintoisan vertaisryhmän ja rikkaan  kiehtovan luovan sisällön. 

Hidas elämä on keskittymistä arkisiin perusasioihin - hyvin nukkumista, rauhassa syömistä ja läheisten seurasta nauttimista.  Tehdään töitä vain kohtuullisesti, eikä ollenkaan puolipakollisia ylitöitä.  Moni vetää itsensä töissä ihan niin piippuun, ettei iltaan  jää muuta kuin lepoa.  Taustalla on paitsi yhteiskunnan nuorille asettamien vaatimusten valtaisa kasvu, myös isompi arvomaailman muutos. Nykynuorilla on erilainen suhtautuminen työhön ja omistamiseen kuin edellisillä ikäluokilla. Materialistinen runsaus ei ole enää ainoa päämäärä elämässä.

Me aikaisemmat sukupolvet olemme olleet hyvin materiakeskeisiä, meille on ollut hyvin tärkeää omistaa jotain konkreettista ja elintasokilpailla. Nykynuorille on olennaisempaa osata  toimia sosiaalisessa mediassa ja hyödyntää näitä verkostoja.  Valintana on kuitenkin ylemmän keskiluokan etuoikeus. Elintapoja voi olla vaikea muuttaa, jos elintaso on lähtökohtaisesti kovin heikko.

Hyvin tyypillistä - varakkaan perheen nuori valitsee ekologisen elämäntavan. Siirrytään kasvispainotteisen ruokavalion ja tulaan kyläpaikkaan bussilla auton sijasta ikään kuin protestina vanhemmilleen. Suulas puhe hiilijalanjäljestä tai eläinten oikeuksista saattaa edelliselle sukupolvelle olla tuntematon outo liian kirkasotsainen käsite.

Monet ikäihmiset ovat toteuttaneet niukuuden filosofiaa koko elämänsä ajan. Lapset ja vanhukset osaavat hidastaa, otetaan heistä oppia. Nykynuorten ja heidän isovanhempiensa arvostuksissa onkin tässä mielessä paljon samaa. Monella nuorella ja seniorikansalaisella on paljon aikaa mutta vain vähän rahaa. Toisaalta näitä sukupolvia yhdistää myös uusi arvokonservatiivisuus - esimerkiksi ajan viettämistä perheen kanssa pidetään hyvin tärkenä. Isyysvapaalle jäävää miestä ei pidetä enää minään kummajaisena.

Yhdessä vietetty aika on usein laatuaikaa merkityksellisempää, mutta ajalle voi antaa myös itse lisää syvyyttä. Irrottaudutaan ajoittain kokonaan sähköisen tiedonvälityksen lieasta, sosiaalisen median tai muun tajunnanvirran hermoja jauhavista lähteistä. Annetaan tilaa omille ajatuksille ja todellisille tunteille. Kuunnellaan hiljaisuutta ja annettan sen vapaasti puhua.

Yhdessä tekeminen tuottaa iloa ja lujittaa läheisten yhteenkuuluvuutta. Elämän kestävä oppiminen on hyvä asenne, tänään opittu on huomisen taito ja tottumus. Lämmitetään lauantaina sauna ja nautitaan vain olostamme. Tätä voisi ainakin kokeilla kesälomalla, kuiten kaikkea mikä ei tapa ja sen kerrotaan ihmistä vahvistavan.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

HYMYILEVÄ KESÄMIES EI OLEKKAAN SEKSIKÄS

NAISET INNOSTUU PAHOISTA POJISTA JA YLPEISTÄ  VARMOISTA KESÄMIEHISTÄ

Meille miehenaluille opetettiin jo alakansakoulussa Hymypoika-patsaan avulla, kuinka tärkeää on leveä valoisa hymy menestyäkseen elämässä.Totuus onkin nyt täysin toisenlainen. Hymyilevä kesämies ei  olekkaan vetävän seksikäs! Miehen hymy ei tehoakaan oletetusti naisiin. Jos mies haluaa tehdä ja kukapa ei haluaisi, seksikkään ensivaikutelman naiseen hänen ei kannata hymyillä liikaa. Kohkaamaton nöyränoloinen varmuus on kuitenkin ehdotonta plussaa.

Tuore kanadalaistutkimus paljastaa naisten pitävän ensivaikutelman perusteella seksikkäinä miehiä, jotka näyttävät karun ylpeiltä. Outoa sinänsä, sillä kauhella hetkellä kun he tietävät tehneensä jotain pahaa. No ruusukimpulla on pakko paikata tilenne jos on mies todella pahaa tehnyt ja saada valahtanut naamataulu koholle taas! Toisaalta se saattaa paljastaa miehen metkut, jos sitä temppua täysin syyttä ja yllättäen käyttää!

Yhdysvalloissa julkaistussa tutkimuksessa näytettiin koehenkilöille valokuvia vastakkaisen sukupuolen edustajista. Heitä pyydettiin kertomaan kuvissa näkemiensä ilmeiden perusteella ensivaikutelmansa perusteella kuinka seksikäs kukakin oli. Naiskoehenkilöt eivät tunteneet juuri lainkaan vetoa hymyileviä miehiä kohtaan. Nämä vaikuttivat heidän silmissään joko liian naisellisilta tai siltä, että yrittivät epätoivoisesti saada seksiä, siis summa summarna epätoivoisia vonkareita!

Voi laupias taivas; meitä miehiä onkin tyyliniekkojen toimesta neuvottu aivan väärin argumentein. Naama peruslukeimilla oleva Suomimies, siis perisuomalainen hymytön punaniska syyllisyyden tunnossaan onkin parasta mistä nainen pitää. Ehkäpä Suomen jääkiekkomaajoukkueen voittoörvellys onkin myös sitä pahaapoikaa johon naiset kaiken anteeksiantaen lankeaa. Yleisön etuosahan oli nuorten faninaisten täysin kansoittama.  Tämä panee miehen nyt miettimään olemustaan tarkemmin. 

Tutkimuksen johtaja arvioi tulosten vahvistavan vanhaa ajatusta, jonka mukaan naiset pitävät pahoja poikia viehättävinä. "Naiset tuntevat vetoa pahiskarismaa omaaviin miehiin, joissa on selviä vikoja, mutta jotka tiedostavat sen ja joita piinaa ajatus heidän viallisuudestaan."  Naisten osalta tulos oli päinvastainen kuin miesten: hymyilevät naiset olivat mieskoehenkilöiden mielestä selvästi kaikkein seksikkäimpiä. Siis hymyilevä valoisa nainen on ehdoton valtti avioliittomarkkinoiden kyynerpää kisassa. Näinhän se onkin mies luken naisen hapannaamaisuuden omaksi syykseen, jota sen  kokemukseni pohjalta melko varmasti onkin. Osuivat tutkijat naulankantaan! 

Nolostuneesta ilmeestä miehet ja naiset olivat samaa mieltä: kummatkin pitivät seksikkäänä vastakkaisen sukupuolen edustajaa, joka luo katseensa nolona alas. Tämähän meiltä onnistuu kyllä metähän opetttu myös asioita häpeämään ja tämä katse maahan on juuri sitä. Tutkimusryhmänsä korostavat kuitenkin, että tulokset koskevat vain ensivaikutelmaa. Pitkässä parisuhteessa hymyileminen saattaakin nousta arvoon arvaamattomaan. Joillain vanhemmilla herroilla se kertoo usein juuri uusitusta Viagra-reseptistä. Leveä hymy antaakin hyvän kuvan sopuisasta onnellisten pariskunnasta, jossa hurtti huumori elää.

Parisuhdetta etsiessään ihmiset ottavat huomioon monia muitakin asioita kuin seksuaalisen vetovoiman. "Emme yritä sanoa, ettei miehen kannattaisi olla hyvä tyyppi." tutkijat vakuuttavat yhteen ääneen. Mistähän muuten johtuu, että pitkässä parisuhteessa hymy tuppaa hyytymään ihan minimiin? Siinä onkin meille riippukeinussa heinäsuiselle kesämiehille paljon tykönämme mietittävää. Hyvää Kesää kaikille onnen onkijoille!

Ado Sakari Ala-Krekola

Kasarminmäki

KOUVOLAN ELIKEINOPALVELUT KAIPAA UUTTA LINJAKKUUTTA

 ONKO KOUVOLAN ELIKEINOTOIMI YRITTÄJÄLLE KUIN RUBIKINKUUTIO?

Kouvolan  elinkeinotoimi on tällä hetkellä kuin komiteatyönä tehty hevonen, lopputulos vaikuttaa kuitenkin pahasti kamelilta. Kaupunkikehityksen sen myötä elinkeinotoimen ja Kinnon onganisatioiden toimitapoja ollaan nyt muuttamassa ja keskeisillä päättäjillä on kyllä selkeä kuva sitä mihin suuntaan pitäisi mennä. Kinnon heikkoa asemaa olisi vahvistettava huomattavsti! Nykytilanne ei ole enää uuden Kouvolan arvon ja valtuuston linjaamien tavotteiden ja päämäärien mukainen. Jostain ihmeen kyläpolittisesta syystäkö ollaan ajaiduttu tähän nykyiseen rentoon huolettomaan moni-isäntä malliin?

Elinkeinoyhtiö Kinnon hallituksen puheenjohtajan Risto Heikkilän mielestä työnjako eri toimijoiden välillä on epäselvää. Näin ei saisi missään nimessa enää olla! Työllisyyttä luovia voimalla kehittäviä elinkeinopolittisten hankkeiden ja elikeinoelämän perusinfran sekä muiden tukitoimien ja tehtävien selkeää erottamista toisistaan kaivataan todella kipeästi. Jos olen asian oikein ymmärtänyt annetusta media informaatiosta?

Elinkeinoasioita hoitavat kaupungissa Kinnon lisäksi Ebic, kaupungin elinkeinotoimi, elinkeinotoimen johtaja ja kaupunginjohtaja. Monien mielestä elinkeinopolitiikan keskittäminen Kinnoon säästäisi meidät monelta harmilta. Istutaanko elikeinoelämää palvelemaan Kouvolassa niin monilla housuilla kuin vain punastumatta porukalla pystytään?.

Jos uusi yrittäjä tuon monikulmaisen rubikinkuution eksyy, hänelle varmaan herää kysymys kuinka vankasti hän voi luottaa saamaamiinsa vastauksiin? Onko ne sovittuja diilejä, hyviä aikomuksia vai vain pelkää yrittäjäien kallista aikaa vievää - täysin turhaa parranpärinää?  Olisiko parasta yrittää sisään Kouvolaan jotain muuta kautta?. Jos on vielä yleisessä tiedossa, että toisaalla kaupungin sokkeloissa asiakas saattakin saada uudet paremmat selkänojalliset vastaukset.? Tämä tilanne Kouvolassa on ilmiselvä ainakin annetun infon valossa. Toivottavasti olen väärässä!

Kun vastuut ja toimialueet on täysin selkeät paljon päällekkäistä työtä jäisi pois. Nyt tehdään osittain sellaista työtä mistä toinen toimija ei tiedä mitään. Kaupungin organisaatiot käyvät myös keskinäistä kisaa. Se on turhaa kissanhännänvetoa, johon ei ole varaa nyt. Tärkeitä elinkeinopoliittisia asioita on hoidettava ammattimaisin ottein ja visun asiallisesti. 

Heikkilän mukaan Kouvolan elinkeinotoimelta on nyt hukassa johtajuus, ja siihen pitää tulla muutos. Kehitysyhtiö Kinnon kuuluu tietää, mitä muut tahot touhuavat tahoillaan. Sen pitää myös nähdä ja tietää, mihin elinkeinotoimeen varatut rahat virtaavat. Muutenhan on mahdollista varojen valuminen köykäisiin harkitsemattomiin kohteisiin?.

Valtuusto on linjannut Kinnon kaupungin ainoaksi elinkeinopolitiikan toimijaksi, ja sitä se ei tällä hetkellä ole. Kinnon varapuheenjohtaja Jukka Nyberg luonnehtii, että elinkeinojohtaja Ahti ja kaupunginjohtaja Lamminmäki hoitavat isot asiat ja Kinno on pelkkää nakkikioskitoimintaa. Vahvaa virkamiesjohtajuutta tarvitaan suunnan näyttäjäksi, hätkähdyttävä oli silti päättäjäkollegan ilmaus; Heikkilä komppasi Nybergiä ja sanoi Ylessä asian olevan juuri näin. Muutos pitäisi tehdä kaikkien  mielestä jos ei tänään niin sitten pian. Myös ministeriö hoputtaa linjakasta organisaatiota, joka pystyisi viemään eteenpäin uuden rakennemuutostuen hankkeita.

On täysin selvää mitään tilaaja-tuottajaorganisaatiota elinkeinotoimen operatiiviseen toimintaan ei sovi pystyttää, ajatuksenkin aika absurdi pelkään virkamiehitykseen tähtäävä sormiharjoitus. Vai onko niin tilaajajohtaja tilaa kaupunkiin Ikean tavaratalon Kouvolan Tervaskankaalle ja tuottaja sitten tuottaa sen tänne hups vaan? Näin ei tosielämä kuitenkaan toimi  ja sillä on todella väliä. Toivon mukaan kirkas järki ja uudistuslinja voittaa käden väännön oikeista linjakkaista menettelytavoista Kouvolan elikeinoelämässä.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

NUORTEN ABC-HENGAILUA ON YHTEISTYÖLLÄ KEHITETTY

NUORET OVAT SAANEET OMAN TILAN ABC-SAVONLINNAAN

Tuskin keltäkään on jäänyt huomaamatta nuorten runsaslukuinen ABC-asemilla hengailu, etenkin iltaisin ja viikonloppuina se on runsasta. Nuoret haluavat olla ja mopoilla sinne missä on muita samanikäisiä nuoria. 


Nuorten kokontuminen ja vapaamuotoinen yhdessäolo ei ole mikään uusi ilmiö. Eikä se pohjimmiltaan ole mikään ongelma vaan täysin luonnollista. Minun kaveripiirini kokoontui joukolla maitolaiturille tonkkien päällä istuttiin ja sieltä seurattiin ohi ajavaa liikennettä vapaan seurustelun lomassa. Sanottakoon totuus, ettei sekään täysin sallittua ollut. Se oli vain porukalla valittu paikka.

ABC-hengailu on nuoriso-osaajien kouluttajien toimesta taannoin tutkittu. He tutkivat millainen on liikennemyymälöihin kokoontuvien nuorten ilmiö ja miten kyseinen parveilu liittyy nuorten sosiaaliseen kanssakäymiseen.Tarkoituksena oli löytää ehdotuksia toimivista keinoista ratkaista ongelmat yhteistyössä nuorten aseman ja muiden asiasta huolta kantavien toimijoiden kanssa.

Nuoriso-osaajan kouluttajan roolissa tutkijoiden tehtävänä oli ensisijaisesti tuottaa tietoa nuorisoilmiöstä. Samalla nostettiin esille ehdotuksia nuorisotyön asemoinnista, mahdollisuuksista ja menetelmistä kaupallisessa kontekstissa. Pohdittiin myös sitä, miten nuorten asiakkaiden tarpeet otetaan huomioon ja sovitetaan ABC-toimintakonseptiin. On toki selvää, ettei liikeyritys voi tehdä puhdasta nuorisotyötä.

Mutta nyt henkilökuntaa on koulutettu kohtaamaan nuoria uudella rakentavalla keinot hallitsevalla tavalla. Ovathan nuoret tulevia asiakkaita, eikä useinkaan ole selvää rajaa tavallisen nuoren asiakkaan ja piintyneen rauhallisen hengailijan välillä. Meillä Kouvolassa näitä huoltoasemia on useita.

Nuorten joutilaisuus ja asemilla oleilu aiheuttaa henkilökunnalle lisätyötä ja ongelmia järjestyksen pidossa. Etenkin myöhäisillan ja yön aikan vähäinen henkiläkunta voi olla helisemässä  ilkamoivien veijareiden kanssa. Kieltojen asettaminen näille omistaja-asiakkaiden jälkeläisille on toki helppoa ja alaikäisille se on oikeinkin.  Kasvavan nuorison tuomiin uusiin  haasteisiin tulisi myös eri nuorisotyön osapuolien osata vastata.  Tämä olisi sitä kasvattavaa puuttumista ja välittämistä, mitä nuoret vanhemmilta ja julkiyhteisöiltä kipeästi usein myös odottaa.

Tutkimuksessa päädyttiin suosituksiin haluttiin tilajärjestelyjä ja päädyttiin työntekijöiden nuoriso koulutuseen. Mietittiin  uusien nuorille suunnattujen palveluiden kehittämistä, ja yhteistyön rakentamista lähialueen nuosiso toimijoiden kanssa.

Todettiin olevan tärkeää kehittää yhteistyötä ABC-aseman kunnallisen nuorisotyön, nuorisotyötä tekevien järjestöjen, urheiluseurojen, koulujen, vanhempien, nuorten ja erilaisten asiantuntijaorganisaatioiden kesken. Mahdollisuuksia on haluttaessa löydettävissä todella paljon.

Nuorisotiedotus ja nuorisopalveluiden markkinointi siellä tavoittaisi niitä nuoria, joita ei muuten tavoiteta laisinkaan. Tapahtumien järjestämisessä ja niiden tuotannossa nuoria voitaisiin osallistaa nuorisotyön keinoin, jos siita vastaisivat alan opiskelijat  yhteisöpedagogi- ja kulttuurituottajaopiskelijat ja muut alueen etsivät nuorisotyöntekijät aseman henkilökunnan kanssa.

Nuoristyöntekijöiden jalkautuminen kentälle nuorison pariin on aina hieno asia. Nuorten parissa työskentelvien koulutustahojen, nuorisojärjestöjen, urheiluseurojen ennakkoluuloton ajan ilmiöiden havannointi ja uudenlainen nuorisoasioihin tarttuminen ei ole kovin yleistä Suomessa. Suutarit pysykööt lesteissään. Tätä uutta yhteistyötä, joka alkoi ABC-hengailuun havahtumista nostattaa toivon mukanaan innostusta myös nuorten keskuudessa.

Vapaalla eloisan reippalla suuntaa etsivällä nuorisollamme on vielä matkaa polullaan yhteiskunnan täysin vastuusa tuntevaiksi aikuiseksi.Tämä asia tulisi kaikkien aikuistahojen aina muistaa. Rajoja lapsille ja nuorille tarvitaan - ennen muuta joviaalia ratkaisukeskeistä myötäelävää suhtutumista.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

ONKO EUROKRIITTISYYS TIE PAREMPAAN EUROOPPAAN?

EUROPAN UNIONI KOOSTUU KANSALLISVALTIOIDEN KIRJOSTA

Eurokriittisyys on saanuut uutta tuulta alleen kun Timo Soini naulasi hallitusovensa umpeen ehdottomalla kielteisyydellä euroalueen lainatakuisiin Portugalille.Tälläinen ennekuulmaton poliittinen "jäykkäniskaisuus" on kuitenkin aika harvinaista Suomessa. Jos tämä suoruus on tulevaisuuden pysyvä ilmiö, sitä on tervehdittävä ilolla. Tätähän kansa hartaasti politkoilta toivoo ja hartaasti odottaa.

Onhan meillä takkeja aina käännetty hihat ilmassa viuhuen, kun ministerinsalkut ja hallitusvaikuttaminen on tullut puolueiden ulottuville. Tälläkin kierroksella on pakko joidenkin hallituskipeiden tai sinne pyydettyjen puolueiden niin ikävästi kai tehdä?Valitettavasti yksin ei voi kansanvallassa kaikkea sanella ja hyvä niin onkin!

Periaatteellisuus on aina kunnioitettavaa ja vallan kovassa imussa tehtynä Perussuomalaisia on onniteltava rohkeudesta. Kokonaan toinen asia on kuinka hyväksi irtiotot ja  omaehtoinen  irtautuminen Euroopasta meille tosi  elämässä olisi.Minusta se olisi todella vahingollinen tie Suomelle. Olemme sitoutuneet tiukoin sitein kaiken kattavin sopimuksin suureen euroyhteisöön. Omien polkujen kulkemisen on erittäin vaikeaa ja realipolitiikka ei kulje eurokriittisten kansallisromanttisen nurkkakuntaisten ajatusjuoksun mukaan. Näin se valitettavasti kuitenkin on. Jäsenyys antaa ja ottaa ei tässä muuta voi kun toivoa parasta lopputulosta, kädet ristissä hartioihin asti!.

Suuret keskeiset jäsenmaat viitoittaa tietä ja muut pienet heikommat maat joutuu peesaamaan kehitystä. Eurooppa vastaisuuden nousu on suora jatkumo uusoikeiston ja populistisen nationalismin nousuun koko Euroopassa. Rajoja halutaan taas uudestaan nostaa ihmisten vapaalle kululle.Olemme erittäin sidottuja Euroopan keskeisiin talouspolittisiin linjoihin ja sen kaikkiin talousvaikutuksiin. Oireellista oli huomata Suomen "uudet vaatimukset" otetiin vastaan tiedoksi. Toivottavasti sinne jotain uutta jämäkkyyttä saatiin aikaan?

Suomen uudet portugalipaketin lisärivit olivat Olli Rehnin mukaan vain kauniita ehdotuksia! Jos jotain uusia todellisia lisäehtoja sinne uitettiin se olisi aikamoinen ihme! Uutisten perusteella en ole täysin vakuutunut. Pienen maan voima on Euroopan unionissa ehdottomassa yksimielisyys vaatimuksissa. Yksi jäsenmaa voi kaataa  taloushulttiot konkurssiin? Voiko niin todella tehdä onkin toinen kysysmys. Pieni maa tuskin voi niin hyvällä omallatunnolla tehdä,eikä se ole yhtenäsyyden kannaltakaan yksinään kovin viisasta tehdäkkään?

Suomalaisten yleisasenteet jäsenyyteen sekä Euroopan Unionissa että sotilasliitto Natossa ovat muuttuneet entistäkin kriittisemimmiksi. Mikä onkin täysin ymmärettävää perussuomalaisten mahtavassa nousuaallossa. Suomalaisten asenteet jäsenyyteen sekä Euroopan Unionissa että sotilasliitto Natossa ovat muuttuneet entistäkin kriittisemmiksi.

Kielteisesti EU-jäsenyyteen suhtautui kyselyn mukaan viime vuoden loppupuolella 35 prosenttia suomalaisista, ja myönteisesti suhtautuvia oli 36 prosenttia. Neutraalisti EU:hun asennoituvia oli 27 prosenttia. Merkittävä ero syntyi kysyttäessä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon jos Ruotsi liittyy. Silloin kannattajia olisi jo 41 prosenttia, ja selvästi enemmän kuin vastustajia. Selvästi suosituinta Suomen ulkopolitiikassa on muutenkin pohjoismaineen yhteistyö, jota kannatti 92 prosenttia. Pohjoinen ulottuvuus koetaan nyt kiinnostavana mahdollisuutena.

Suomalaiset suhtautuvat kielteisesti hallituksen toimintaan EU:ssa ja erityisesti sekä jäsenyyden vaikutuksiin maatalouteen että jäsenmaksujen suuruuteen.
Samalla 84 prosenttia suomalaisista oli kuitenkin tyytyväisiä ulkopolitiikan hoitoon ylipäätään. EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa piti hyvänä asiana 62 prosenttia ja johtavaa roolia maailman ilmastopolitiikassa toivoi 70 prosenttia vastanneista. Lisäksi 52 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että EU ”on ainoa voima, joka voi ohjata ja hallita Euroopan kehitystä”. 

Selvästi suosituinta Suomen ulkopolitiikassa on muutenkin pohjoismaineen yhteistyö, jota kannatti 92 prosenttia kyselyyn vastanneista. Euroopan unioni on kohtalomme pohjoismainen demokratian ja hyvinvointivaltion ylläpito on suuri polittinen tehtävämme.

Suurin uhkamme on äärikansallismielisen  ajattelutavan nousu euroalueella, jota ei kukaan voi enää hillitä. Silloin Eurooppa vaipuu takaisin sotia aiheuttaneisiin sekaviin itsekkäisiin todella epävarmoihin kurjiin oloihin. Siihen julmaan pelokkaseen vainoharhaiseen sotaisaan Eurooppaan en suomalaisena suurin surminkaan haluaisi enää ikinä palata! Tässä uskossa elä!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

ELÄVÄ MAASEUTU ON KOUVOLAN SUURI VALTTI

HEVOSET OVAT OSA IDYLLISTÄ KOUVOLAN  MAASEUTUA

Kouvola on Suomen vankka nouseva maaseutukaupunki. Vaihteleva rikas luontomme kauneudessaan soljuva Kymijoki sinijärvet korpimaisemissa ja  kansallispuisto ovat todella upeaa katsottavaa ja koettavaa kelle tahansa kotimaan matkajalle.

Me asukkaat nämme sen myös seudullisena rikkautena ja hienona hyvinvoinnin ytynä voimavarana.  Rauhaisa maaseutuasuminen luomu on nyt taas muodissa. Siitä on tullut idylli ihmisille arvokkasta puhtaasta elämän menosta. Leppeää hermolepoa onkin meillä tarjolla kaikille halullisille vaivatuille sieluille yllin kyllin.

Mutta Kouvolan maaseudulla asuminen ja siellä pysyminen suuri haaste kaupungin päättäjille. Etenkin nyt kun luodaan uutta järjestystä kuntapalveluiden tuleviksi toimipaikoiksi. Kouvola tulisi nähdä yhtenä suurena perheenä ja aitona uusverkostona ja kirkkaasti ajattelevana tulevaan tähyävänä avoimena yhteisönä. Jolloin kaikilla asukkailla on hyvät edellytykset omaan elämäänsä kukin tykönänsä. Pelkkä luontokokemus ei riitä kaikkeen hyvään olemiseen. Myös tasapuolinen kunta- ja palvelurakenne antaa aikaa perhe-elämälle, vaikka sitten pyörien päällä lähistölle tuotuna.

Myös vanhoissa kuntakeskuksissa on voitava laadukkaasti asua.  Niissä kauniissa kirkonkylissä ja mielenkiintoista historiaa pursuvissa peruspitäjissä. Siellä  halutaan mieluusti asua edelleen omilla juurillaan maaseudun rauhassa. Ihmiset ovat yleisesti tyytyväisiä elinympäristöönsä, mutta eivät elämänsä sisältöön. Tähän elämän sisältöön pitää jokaisen etsiä mielekäitä omaehtoisia ratkaisuja.  Myös kaupungin tulevilla suurilla terveydenhuollon päätökisillä on keskeinen vaikutus maaseudun vanhenevan väen ja nuorten uskoon elämäänsä Kouvolassa kotikonnullaan.

Sitran uusimassa Maamerkit-barometrissä ihmisiltä kysyttiin hyvän elämän eri elementtien tärkeyttä ja niiden toteutumista omassa elämässä. Sen mukaan suomalaisille sujuva arki on ykkönen, terveys on toiseksi tärkein hyvän elämän elementti. Kolmantena tulee oikeudenmukaisuus, sitten turvallisuus ja mielekäs työ. Hyvän elämän elementit toteutuvat arjessa monesti toivottua heikommin, jolloin voidaan puhua kokemuksellisesta hyvinvointivajeesta. Perinteisellä hyvinvointivaltion arvoilla mitattuna maaseudulla menee kaupunkia heikommin. Mutta jos ihmisiltä kysytään suoraan, miten hyväksi he kokevat elämänsä, kuva muuttuu olennaisesti.

Tutkimuksen mukaan kaupunki ja maaseutu näyttäytyvät suomalaisille yhtä vetovoimaisina. Kokemus hyvinvoinnista ei ohjaa muuttoa maaseutumaisemmasta ympäristöstä kaupunkimaisempaan ympäristöön tai päinvastoin. Muuttosuuntaan vaikuttavat sen sijaan arvot ja asioiden tärkeys. Tähän saumaan Kouvolan on nyt iskettävä, koko maaseututoimen ja tonttipuolen ponnistuksin! Kaupungissa työ ja toimeentulo ovat vetovoimatekijöitä, siinä  elinkeinotoimi ja koko elinkeinoelämä ovat  keskeisessä avainasemassa!.

Maaseudulle taas vetää unelma hyvästä arjesta. Sujuva ja stressitön arki myös toteutuu sitä paremmin, mitä maaseutumaisemmalla alueella vastaajat asuvat. Suven suloinen mökki perisuomalainen järvimaisema, sauna vastoineen grilleineen vetää hunajaporsaan lailla kesäkuntalaisia!Tähän haasteeseen Kouvolan johtavan virkakunnan ja kuntapäättäjien olisi nyt vastattava. Muuttotappio olisi käännettävä voittokannaksi.  Myös maaseudulla on pystyttävä Kouvolassa asumaan myös talvisin! Keskittämällä paljon käytetyt kuntapalvelut perusteetta pelkästään keskustaan, luodaan vain repivää yltyvää eripuraa.

Maalla ei välttämättä odoteta kaupunkimaisia palveluja, vaan asuinpaikan toivotaan toteuttavan elämässä tärkeänä pidettyjä asioita. Maaseudulla asuville erityisesti mahdollisuus nauttia luonnosta on tärkeämpää kuin kaupungissa asuville.Maaseutu on mitä parhain tarpeellisen onnellisuuspolitiikan keino. Siellä on hyvinvointiylijäämää, jota riittäisi muillekin kuin nyt siellä asuville. Kaupungistuminen lienee saavuttanut lakipisteensä, ainakin yltiöpäisenä cityasenteena, kertoo Sitran tuore tutkimus. Kun maisema on, mutta työ puuttuu - se ei aina natsaa kovin siististi.

Yhä useampi suomalainen haluaisi asua maaseudulla. Me lukemattomat maalaisromantikot  kokemme vaistomaiseti maalla olon heinän tuoksuisena onnenmaan. Arjen realiteettien vuoksi tämä ei kuitenkaan ole kaikille mahdollista. Maaseutua haetaan elämään esimerkiksi monipaikka-asumisella, josta kesämökkeily myös talvisin on yleistä nykyisin.  Maaseutu ei ole vain elintarpeiden tuotantopaikka. Se on myös rakas lapsuuden maisema, äidinmaidossa saatu kotoinen paras mielenvire.

Jo neljä kymmenestä suomalaisesta kokee itsensä yhtä aikaa sekä maalaiseksi että kaupunkilaiseksi. Tämä niin sanottu kaksoisidentiteetti on leimallista erityisesti kaupunkilaisille: Kaupungissa asuvat hyväksyvät helpommin maalaisuuden osaksi identiteettiään kuin maalla asuvat kaupunkilaisuuden. Sanokaas muuten mistä Kouvolan maaseutu alkaa - se on hyvä kysymys?. Vastaukseksi ehdotan Urheilupuistoa, siitä voi mennä metsään ja suoraa tietä järvenrantaan.

Näissä mietteissähän Kouvola onkin varsinainen perimmäiset unelmat täyttävä maanpäälinen täyttymys?. Kaupunkimme on tasapuolisen pyöreä kuin hymyilevä täysikuu. Meillä yhdistyy laajat kaupan palvelut, teollinen työteliäs kaupunkilaisuus sen vehreää viihtyisyyttä henkivät puistot, loistavana huippuna rikas perinteikäs  ja rauhaa kumpuava viljava maalaiselämä.

Mitä muuta voimme täällä Kouvolassa enää toivoa, kun tämän kaiken näkevät kaksi kirkasta silmää?

Ado Sakari Ala-Krekola
Valkealasta kotoisin

RÄIKEÄ ERIARVOISUUS KUULTAA POLIITTISISSA VIRKANIMITYKSISSÄ

SUOMEN POLIITTISET VIRKANIMITYKSET  SYRJIVÄT  PÄTEVIÄ PUOLUEETTOMIA  HAKIJOITA

Hallintotieteiden tohtori tutkija Silvo Kaasalainen on paljastanut suomalaisen polittisen virkatäyttöjärjestelmän kaikkien tiedossa olleen syvän eriarvoisuuden.Meillä on Suomessa pidetty itsestään selvänä ja maan tapana virkojen täyttämistä puolueiden jäsenkirjojen perusteella. Eihän kansanvaltamme perustassa, järjestyneessä polittisessa elämässä ole sinänsä mitään vikaa. Vallankäytön ja vaikuttamisen rooleja ei vain pitäisi näin pahasti sekoittaa. 

Suomi luetaan yhä maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon. Meidän "hyväveli" järjestelmä on rakennettu puoluepolittisilla virkanimityksillä ja se ei tule näissä tutkimuksissa julki. Suomi on nyt pudotettu alas vääräntiedonpuusta  ja hyvä niin kun kävi!.

Tämä on todella suuri tasa-arvokysymys, yhteiskuntaan sisään rakennettu vinoituma ja suvereenia pätevyyttä räikeästi sorsiva ongelma. Myös vaalirahasählingin pohjana oli juuri nämä etukäteen arvioidut läänitykset, valtion- ja kunnallishallinnon arvatut tietyt  kiemurat. Tapaa on kutsuttu Kaasalaisen toimesta, jopa julkishallinnon "kokovartalokorruptioksi". Ja mikä pahinta näissä etukäteen sovituissa nimityksissä, huippupäteväkään puolueeton; siis epäluotettava ei helpolla läpäise tätä ihme seulaa. Tämä ei voi olla missään linjassa perustuslaissa taatun kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kanssa viranhaussa!  Olkoon sitten miten hyväksytty ja yhdessä sovittu diili tahansa!

Puolueissa virkanimityksiä perustellaan usein hallintoon tarvittavan erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä. Päätösten sisältö kun syntyy pääosin jo virkamiesvalmistelussa. Perustelu on nurinkurinen, sillä kansa on vaaleissa valinnut juuri poliitikot päättämään puolestaan mitä palveluja verovaroilla tuotetaan. Luottamushenkilöillä on epävakaat äänestäjät taustallaan. Kun poliitikko epäonnistuu hänet voidaan vaihtaa seuraavissa vaaleissa. Asioita myyränä taustalla junaileva virkamies taas voi pysyä virassaan yli 30 vuotta ilman huolien häivää. Meillä on käytänössä sitoutumattomien puolueettomien ihmisten virkakieltojärjestelmä valtiolla ja kuntarakentessa.

Päätösten valmisteluun tarvitaan todella päteviä asiantuntijoita, kertomaan miten palvelut saadaan toteutettua laadukkaasti ja edullisesti. Poliittisia viranhaltijoita tarvitaan vain puolueiden vallan valvontaan ja kasvattamiseen. Ei suinkaan väitä nykyistä virkakuntaa kelvottaomaksi, mutta puhtaasti puolueperustainen valintaprosessi on lievästi sanottuna onnetonta ja lähes laitonta!  Se on moraaliseti väärin, sitä  puolevallan betonoitia hallintoon  ja yhteiskunnallisesti epämääräistä harmaata villiä vallatonta elämää. 

Vaalien suurvoittajan, perussuomalaisten virkamiesten puuttuminen polittisista virkarakenteesta saattaa olla osasyy puolueen hallitushaluttomuuteen?. Orvolla ministerisjätkällä ei saata olla ministeriönsä maananatai palaverissa  yhtään sydänystävää?

Mikä tässä  pahinta ja mihin on haettava sorretun hakijoiden oikeutta? Näissä poliittisissa virkanimityksissä hyljeksitään ja  syrjitään korkeaa itsenäistä asiantuntemusta. Kun virka edellyttää puolueen jäsenyyttä, menetetään valtaosa mahdollisista pätevistä hakijoista. Meillä puolueisiin kuuluu vain vajaat kahdeksan (8%) prosenttia äänioikeutetuista, vähemmän kuin vanhassa Neuvostoliitossa!. Asiantuntijoiden kato on vielä suurempi, jos virka on jo etukäteen jyvitetty tai jaettu tietylle puolueelle. Toisaalta ei myöskään poliittinen orjentoituminen saa blokata pätevintä hakijaa!

Monet lahattomat nousukkaat  ryhtyvätkin politiikkaan hyväpalkkaisen viran toivossa. Pelkät poliittiset ansiot eivät kuitenkaan tee heistä virkaan ammatillisesti päteviä. Jos vain poliittisesti sopivuus on puntarissa merkittävä. Koska joka ryhmä haluaa organisaatioon oman agenttinsa, syntyy kalliita vahteja so. kaksoismiehityksiä. Syntyy suosikkijärjestelmiä ja sisäisiä puolue syntyisiä ristiriitoja. Puolueiden vallan maksimointi syrjäyttää organisaation varsinaisen tarkoituksen ja ammattietiikan, ja organisaatiota on lähes mahdotonta johtaa käytännöllisen tuloksellisesti. Miten tässä epäpyhässä sääntökunnassa erottuu oikeat ja väärät päätökset kysyn vaan? 

Poliittisiin virkanimityksiin liittyy keskinäistä palkitsemista ja edunvalvontaa. Jo viran saanti poliittiselta ryhmältä on palkkio, joka vaatii tietysti kombensaatiota vastapalveluksia.

Tämän niin sanotun hyvä veli -järjestelmän vaarallisin piirre on se, että viranhaltija joutuu toiminnassaan asettamaan puolueiden edun kansalaisten edun edelle. Suomessa kunnanjohtajat valitaan nykyisin valtuustoryhmien kaupankäynnillä ja kunnanjohtaja on viime kädessä vastuussa hänet valinneille poliittisille ryhmille – ei kansalaisille.

Muualla Euroopassa kun myös Tampereella kuntaa johtaa pormestari. Parhaassa mallissa pormestari valitaan yleisillä vaaleilla ja hän toimii myös valtuuston puheenjohtajana. Tällöin kaikki poliittiset päättäjät ovat toimintansa tuloksista selvästi vastuussa asukkaille. Asiantuntija-avustajina toimivat viranhaltijat on syytä valita puhtaasti pätevyyden perusteella, ja heidän tulee palvella tasaveroisesti kaikkia valtuutettuja. 


Pormestarimallin kannalle päätyi myös valtiovarainministeriön asettama kuntajohtamisen kehittämisryhmä, joka jätti mietintönsä vuoden 2009 keväällä. Se esitti, että asiasta säädettäisiin ensin kokeilulaki.  Pormestari on päätoiminen luottamushenkilö, joten hän ehtii perehtyä monipuolisesti asioihin. Pätevä tasapuolinen pormestari valitaan kyllä aina helposti uudelleen ja hän edustaa näin jatkuvuutta hallinnossa myös. 

Valtuusto tekee päätökset myös pormestarijärjestelmässä. Siksi valtuuston toimintaa on kehitettävä niin, että valtuutetut pääsevät ohjaamaan viranhaltijoiden toteuttamaa valmistelua ja samalla perehtymään päätettäviin asioihin. Tämä voi tapahtua esimerkiksi erilaisten ohjausryhmien avulla.

Valtionhallinnossa vastaava kansalaislähtöinen malli voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että hallitus asettaisi ministeriöiden johtoon hallituspuolueista koostuvan ohjausryhmän. Se perehtyisi lainvalmistelussa kunnolla ratkaistavina oleviin ongelmiin ja kertoisi, mitä lailla se halutaan saada aikaan. Näin eri puolueet olisivat perillä asioista ja laeista saataisiin myös nykyisiä hutiloituja parempia.

Koska hallitukset vaihtuvat, virkamiehet tulisi valita puhtaasti pätevyyden perusteella. Olisi syytä avata uusi puhdas sivu! Ammattipätevyys on tärkeää myös toiminnan tulosten kannalta.

Jos Suomi aikoo säilyä hyvinvoivana demokratiana, korruptiojärjestelmä on uudessa kuntalaissa ehdottomasti purettava. Se ei tosin ole helppoa, sillä muutosten toteuttaminen lankeaa ihmisille, jotka nyt kuuluvat poliittiseen valtaeliittiin ja nauttivat sen tuomista palkkioista. Toivossa on kuitenkin sulo Suomessa hyvä elää!

Ado Sakari Ala-Krekola

Kasarminmäki

KUNTARAKENNE ON SUOMEN VALTIOVALLAN ASIA

KOUVOLASSA OLLAAN KEHITYKSEN KÄRJESSÄ

Suomen kuntarakenteen uudistusta Kouvolan tapaan pitää jatkaa. Kunnista pitäisi muodostaa sen kokoisia, jotta kuntayhtymät voidaan kokonaan sulattaa takaisin peruskuntaan. Kuntayhtymät ovat siirrettyä päätösvaltaa pois kuntapäätösten ytimestä. Kun tämä meno jatkuu ihmiset saavat jyrkemmin eritasoisia palveluja sen mukaan, missä kunnassa sattuvat asumaan.

Valtiovallan palvelusuositukset eivät ole tätä epäkohtaa korjanneet. Vanhushuolto on tästä karmaiseva esimerkki! Huonon palvelun kunnissa on yleensä myös suuri veroprosentti. Valtionosuusjärjestelmäkään ei ole tasannut kuntien tuloja riittävästi. Se on tärkeä osa aluepolitiikkaa, mutta se takaa samalla sirpaleisen pienkuntarakenteen. Kuitenkin perustuslaki takaa kaikille kansalaisille tasaveroiset peruspalvelut. 

Meneillään oleva kuntauudistus ei pysty kuntien ongelmia korjaamaan. Uudistus perustuu kuntien vapaaehtoisiin yhdistymisiin, joten se tuottaa sattumanvaraisen kuntarakenteen. Kuntia jää yhä liikaa, eikä kuntauudistus sisällä palvelujen rahoitusjärjestelmää. Köyhien kuntien yhdistäminen antaa kyllä mahdollisuuksia rationalisoida toimintoja, mutta asukasta kohti lasketut verotulot pysyvät yhtä alhaisina kuin ennenkin.  Tulos on kansantalouden, kansalaisten tasa-arvon ja kuntademokratian kannalta niin vajavainen ja kokonaisuuden kannalta lähes kestämätön.  Tarvitaan uusia tehokkaampia lääkkeitä - tarmokkaita valtiovallan päättämiä toimia..

Kuntien yhdistymisen voi nyt välttää liittymällä terveyskeskuskuntayhtymään Iitin kohdalla kävi näin, jonka väestöpohjana on vähintään 20 000 asukasta. Ratkaisua perustellaan kuntien itsehallinnolla. Pienet kunnat ostavat kuitenkin kuntayhtymistä jo suurimman osan lakisääteisitä palveluistaan, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut sekä peruskoulun jälkeisen koulutuksen. Kuntayhtymille suoritetut maksut ovat pois kunnan itse tuottamista palveluista.

Pienten kuntien itsehallinto on kutistunut jäljelle jääneen oman toiminnan pakkosopeutukseksi. Itsehallinnon puolustamisessa viivytystaistelussa on enää kyse lähinnä omien virka- ja luottamustehtävien säilyttämisestä. Kuntayhtymät ovat kuntien kanssa päällekkäisiä hallinto-organisaatioita. Ne lisäävät byrokratiaa ja kustannuksia. Ei ole mitään järkeä käyttää byrokratiaan varoja, jotka tulisi käyttää palvelujen tuotantoon. Kyse on huomattavasta kansantalouden säästömahdollisuudesta: samalla kun kunnille voidaan palauttaa niille laissa taattu todellinen itsehallinto. Palvelujen organisointia voidaan nopeuttaa ja palveluihin käytettäviä varoja lisätä.

Uudistuksen pitäisi aina perustua kansalaisten palvelutarpeisiin. Avainasemassa ovat terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelut. Ne tuotetaan osittain kunnissa, osittain kuntayhtymissä. Kuntakokoa ratkaistaessa joudutaan harkitsemaan, mitkä palvelut peruskunta toteuttaa.

Vaihtoehtoja on useita. Jos kunnan koko määräytyy terveyskeskuspalvelujen pohjalta, kuntia on tulevaisuudessakin yli 200.  Väistyvän peruspalveluministeri Paula Risikon mallin mukaan Suomi voitaisiin jakaa 40–60 sosiaali- ja terveysalueeseen. Niillä olisi laajennetut terveyspalvelut. Kuntauudistushankkeen projektipäällikkö Jukka Peltomäki puolestaan on esittänyt kahdenkymmenen sairaanhoitopiirin kokoisen kunnan muodostamista. Sairaanhoitopiirin käsittäviin kuntiin voitaisiin jo liittää lähes kaikki kuntayhtymät. Kunnat pystyisivät näin täyttämään kaikki asukkaiden palvelutarpeet. Tämä olisi loistoratkaisu. Se siirtäisi kuntarakenteen kertaheitolla palvelut kuntalain vaatimalle tasaveroiselle tasolle.

Omituista on ylipäänsä se - kunnat päättävät itse, millainen kuntarakenne tuottaa tasa-arvoisen ja kansantalouden kannalta edullisen lopputuloksen. Tällaiset ratkaisut voi tehdä vain valtiovalta. Hallitus onkin laiminlyönyt perustehtävänsä ja työntänyt vastuun kunnille. Tämä on todella valitettava tilanne kuntatalouden kannalta. Sen tavoitteena on ollut pikemminkin äänikadon minimointi kuin palvelujen tehokas organisointi, koska kansan muutosvastarinta tarraa kynsin hampain pienkuntiin.  Kuntauudistus nykyisellään on epätietoisten kuntien kiusaamista. Tämä epärytminen konsepti ei kokonaisuutta enää palvele. Kouvolalle tämä ajanpeluu toki nyt sopii, koska meillä on asiat  hyvässä uskossa jo paitsi Carean osalta toteutettu. Kotkan tipahtaminen Kouvolan syliin olisi viime sinetti.

Palvelut voidaan tuottaa vain toimivalla rahoitusjärjestelmällä, jota nykyisin kaikilla ei ole. Tasapuolinen rahoitus turvataan varmimmin, kun valtio maksaa peruspalvelujen kulut kunnille täysimääräisesti. Ministeriöt joutuvat silloin itse arvioimaan, mitä verovaroin kustannettaviin kansalaisten peruspalveluihin sisältyy. Kulut voidaan korvata myös samanlaisten kuntien asukasta kohti laskettuina keskiarvoina. Tämä antaisi kunnille todellisen syyn tehostaa palvelujaan.

Rahoitusmallin uudistaminen johtaa siihen, että kunnallisverojen ja valtionverojen jakoa on uusittava. Kansalaisen kannalta on kuitenkin samantekevää, minkä nimisinä hän veronsa maksaa. Mielenkiintoinen sovellus tästä ratkaisumallista on ehdotettu kansallinen terveysrahasto, josta katettaisiin ainakin terveydenhoidon kustannukset. Rahastoon kerättäisiin kuntien, Kelan ja valtion terveydenhoitoon osoittamat varat. Tämä olisi kokonaisratkaisu terveydenhuollon rahoitusongelmiin.

Kuntien palveluongelmat voidaan ratkaista, jos valtiovalata ottaa vastuun itse aiheuttamastaan eriarvoisuudesta ja irtautuu puoluepoliittisesta lyhytnäköisestä taktikoinnista. Tarvitsemme peruspalvelulain, rahoitusratkaisun ja koko maan kattavan organisaatiouudistuksen. Kun hallinto muodostetaan peruspalvelujen tuottamisen kannalta riittävän suurten kuntien varaan, edistetään kansanvaltaa ja alennetaan kustannuksia.

Kouvola on kuntarakenne asiassa "ladun aukoja" ja uuden polun tallaaja toimivaan peruspalvelukuntaan. Ollaan hyvällä tiellä ihmisten hyväksymään Kiehtovaan Kouvolaan.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

KUNTAPÄÄTTÄJILLÄ VAIKEITA PÄHKINÖITÄ PURTAVANA KOUVOLASSA

KOUVOLAN  KUNTAUUDISTUS VIETÄVÄ LOPPUUN JÄMÄKÄSTI

Kouvolan kuntauudistus on eduskuntavaalien mainigeissa saanut kuntapolitiikkaan ilmeisen hämmentyneet päättäjät. Onko suurimmat kuntapuoleet  vetämässä uudistuksissa henkeä, kaupungin johdon pelätessä tuumatauon aihettamaa alijäämäkehitystä?. Jos se johdon lehdessä mainitsema 400 000 euron kuukausimeno terveydenhuoltoon toteutuu ilman selkeitä  uudispäätöksiä, tilannehan on täysin kestämätön. Tepsivimmät lääkkeet ovat nyt erityisen vaikeaa päättäjien niellä. Kuntavaalit kun häämöttää jo kohta horisontissa.

Kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäen oikeutetut vahvat kannanotot lehdistössä ja virkamiesten pitkälle viedyt uudistusesitykset on koettu päättäjissä kiusallisena tuputtamisena. Kyllä johdon on näytettävä ja kerrottava kaupungin mahdollinen tai mahdoton suunta!. Ollaan oltu hiukan näreissään Kotiharjun maininnasta mahdollisena uuden sairaalan paikkana. Tiedon ei pitäisi olla uudistusprosessa ongelma, onhan johdon avoimuutta ja infoa vaadittu lisää kaupungin tulevista asioista. Valtuutettujen on vain pidettävä pää kylmänä ja lopulliset päätökset itsellään. Tuikitärkeä roolijakohan on kuntalaissa selkeästi sanottu. Kitinä vallattomuudesta on kyllä turhaa.

Mielestäni on kuitenkin täysin oikein, että virkakunta tekee kaupunginjohtajan johdolla välttämättömät talous- ja uudistuslinjaukset liikaa sivuille kurkkimatta. Asialliset etukäteis-neuvottelut ryhmien kanssa on toki oltava pohjalla. Mitä perusteellisemmin uudishankkeet valmistellaan, sen selkeämpää on valtuutettujen päättää asiasta. Sekavia tai "likaisia" papereita ei tule hyväksyä eikä uskoa!. Valtuutetuille tulee antaa tarkat laskelmat ja valittavia vaihtoehtoisia ratkaisuja päätöksiensä pohjaksi. Näin kunnallinen edustuksellinen kansanvalta toimii parhaiten.

Pitääkin vakavasti valtuutetuilta kysyä, ovatko he jäämässä päätös kammossaan soinilaisen kuohunnan panttivangeiksi? Kieltämättä heillä on suuri kannatus kaupungissa, mutta valtakunnan vaikuttajina heillä on nyt vain Jari Lindström Kouvolasta. Se saattaa avata edunvalvonnan kautta kuntapolitiikkaankin heille nostetta ja uusia yllätyksiä. Asiaa ei kuitenkaan pidä kokemuksen valossa liioitella.

Jos kunnalliselämässä aletaan miettiä jo nyt tulevia kuntavaaleja on selvää, tarpeellisia uudistuksia aletaan pelossa siirtämään vaalien jälkeen vuoteen 2013. Kouvola-sopimuksen uudistettu paperi lienee vielä voimissaan? Se on tärkein kysymys koko Kouvolan talouden tulevaisuuden kannalta. Tietääkseni Kouvolalla on vain edessään vaikeita ja erittäin vaikeita asioita päätettävänään. Sellaiseksi toimintojen sopeutus ja kuntapalveluiden pienikin palojen siirto kansalaisten keskuudessa helposti koetaan. Kokonaisuus kun ei lämmitä menettäjiä.

Pitäisi tulla myös selviä kohennuksia, muuten niitä palvelun menetyksiä on etenkin maaseudulla vaikea niellä. Kouvolakritiikki ei hevin laanu vain yksiomaan palveluja karsimalla. Siksi uudistuspakettin saamapäätä kuntalaisille pitäisi nopesti kasvattaa. Uusi sairaala olisi tässä mielessä yksi tärkeimmistä hankkeista nyt muun hyvän ohessa.

Kouvolassa on turvattomuus ja muutoshalu eduskuntavaalien tuloksen valossa samaa luokaa kuin Itä-Helsingissä? Jos sen ydinvaatimus on täysin muuttumaton kuntakenttä, meillä on  erityisen vaikea tilanne.Tähän huutoon olisi kuitenkin nyt osattava vastata viisaasti. On myös arveltu vaaleissa äänestetyn uudestaan kuntaliitoksesta, voi olla mutta niinhän ei saisi olla. Tunteet ei tosin useinkaan erottele valtovallan ja kuntien tehtäviä toisistaan yleispolitiikasta puhuttaessa. Lyödään helposti väärän puun takaa. Luulen kuitenkin koko totuus ei ole näin helppo nakki Kouvolassa..

Carean tasausrahaston ongelmat olisi myös pikaiseti ratkaistava, jos siellä on vielä selkeää kustannuksia aiheutavaa vaajakäyttöisyyttä? Kouvola Kymijoen kaupunki tiedotuslehti antoi mainion valoisan kuvan kaupunkimme nykymenosta ja tulevaisuudesta. Se on selvä todistus siitä tarmosta, jolla kuntaliitospähkinään on paneuduttu. Toivotaan parasta hyvät kouvolalaiset  ja eikä pelätä aina vain pahinta.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

SANANVAPAUTTAAN ON VIRKKEISSÄÄN VAALITTAVA

SANANVAPAUS ON KUIN RAKKAAN ÄIDIN SYLI

Sanavapaus on kuin on kuin turvallinen rakkaan äidin syli. Se voi olla myös sydänystävä, jolle voi kaiken ilonsa murheensa vuodattaa. Voimme turvalliseti kertoa lähes kaikki asiamme avoimesti - mitä padassamme on kullonkin  muhimassa.  Sanan- ja mielipiteenvapaus on vapaan ja avoimen yhteiskunnan tärkein tukipilari ja viestittäjä todellinen sanamahdin airut. Se on kaikkein tärkein ihmisoikeus vapaan kansanvallan oikeuksista. Jokaisella ihmisella on sananvapaus Suomessa. Kaikkea mitä ihminen ajattelee ei suinkaan ole tarkoitettu puhuttavaksi, se on mitä suurinta julmuutta. Totuuden torveksi ei kukaan  saa itseään luulla!

Sananvapaus on oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Näin se on perustuslaissa kirjoitettu. Tätä oikeutta käyttäessään tulee muistaa kaikkinainen tolkku pohjattomassa mielipiteen palossaan.! Siinä on toinen syvempi totuus, omaa sanan vapauttaan on tarkkaan vaalittava. Sanottu sana on kuin ammuttu nuoli, jota et saa enää takaisin.

Sanominen ja mielipiteenvapaus kirjoitettuna ei ole kuitenkaan lain kahleista eikä eettikasta tai moraalista vapaata pölötystä tai puppua. Emme saa ainakaan julkiseti valehdella tai  leverrella toisista mitä sylki suuhun tuo. Sanankultaa pitää käyttää harkiten ja paikan ymmärtäen tai voin joutua vastaamaan sanoistaan leivättömän pöydän ääreen. Silloin joutuu vastaamaan liian polttavista kiistanalaisista sanoistaan; "Sanasta miestä - sarvesta härkään!" Toisen kunniaa ei saa loukata!

Meillä on myös osana sananvapautta lehdistonvapaus, jota sitäkin ohjaa hyvän lehtimiestavan mukaiset sääntönsä. Se mitä kirjoitan mielipiteenäni lehteen ei sitä Herra  paratkoon useinkaan julkaista sellaisenaan sanasta sanaan. Kaikea mitä kirjoitan lehteen ei ole sanalleen tai virkkeineen suikaan lehdessä julkaisevaa tekstiä. Kirjoittajan voin toivoa vain ettei ajatustani muuteta. Tämä on syytä pakahduksissaan kirjoittajien muistaa. Lehdessä lehden omistaja ja vastaavat toimittajat viimekädessä säätelevät mitä lehteen kirjoitetaan. Jos olisin oman lehteni päätoimittaja, sanan vapauteni ei silloinkaan olisi absoluuttista, vaan rajoitettu joskin laajempi oikeus. Tassä on vaikuttamiseni väylä sanomiseni ja vapauteni rajat lehteen kirjoitaessani ja viimein se josko julkaistu sanomani luetaan?.

Summa summarna Suomessa sananvapauteni on koko lailla reilassaan. Kun otan huomioon vapaan kirjoittamisen nettiin, on minulla lähes rajoittamaton sanavapaus. Voin kirjoittaa tänne omaan ADO SAKARI ALA-KREKOLAN IHME BLOGIin lähes kaiken mitä ajattelen ja jos saan  omalle lausekunnalle hyvän lukijakunnan, voin olla todella tyytyväinen sanataiteen harrastaja. Arvon lukijakuntani voi niitä päätelmiä kommentoda vapaasti ja liittyä kantaani. Jotkut voivat olla ja ovatkin täysin erimieltä täysin perustein.


Sinä se sananvapauden koko suuruus - Isäni taistelma oikeus on voimissaan!Tässä kannanottoni Sanavapaus-viikon teemaan...

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

SOPUPELAAMINEN ON JALKAPALLON SYÖPÄ‏

JALKAPALLO HIENOA JALOA URHEILUA?

Urheiluelämä menettää koko ajan alkuperäisiä ihanteitaan, jalona vapaiden rehtien miesten ja naisten kamppailuna voitosta. Viimeksi se  on puhuttanut kansaa kun kuningasjalkapallossa todettiin räikeää sopupelaamista. Keskusrikospoliisi otti  kiinni seitsemän Suomessa Rovaniemellä  pelaavaa sambialaista jalkapalloilijaa, joiden epäillään sotkeutuneen otteluiden lopputuloksen järjestelyihin. Lisäksi on pidätetty singaporelaismies, jonka puolestaan epäillään lahjoneen pelaajia toivotun tuloksen saavuttamiseksi.

Pelien järjestely vedonlyöntitarkoituksessa on äärimmäisen vastenmielistä. Kyse on järjestyneestä vedonlyöntirikollisuudesta, jota harjoitetaan urheilun varjolla. Enkä halua sattuneesta syystä puuttua ilmiöön syvemmin, haen vain reilua peliä veikkausliigaan ja tätä kautta koko suomalaiseen urheiluelämään yleisesti. Sopupelin on perutellusti todettu FIFAa myöten olevan doppaustakin pahempi lieveilmiö urheilussa.

Tämä ei koske pelkästään urheilua, vaan sillä on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Veikkaus yhtiön tarkoitus on tuotta voittovaroja yleishyödyllisiin tarkoituksiin, opetuministeiriö jakaa sen tuotosta varoja suomaiselle kulttuurille eduskunnan säätämän jakosuhdelain mukaisesti. Lain mukaan veikkausvoittovaroista taide saa 38,5 %, liikunta 25 %, tiede 17,5 % ja nuorisotyö 9 %. Tämän lisäksi ministeriön vapaaseen harkintaan jätetään 10 %, jonka käyttö määritellään joka vuosi erikseen. Tämän jättipottin jako kiinnostaa myös hämärämiehiä.

Alkuun veikkausvarat jaettiin urheilun ja liikuntakasvatuksen kesken.  Mutta jo vuodesta 1953 veikkausvaroja jakamaan tulivat lisäksi tiede, taide ja nuorisotyö. Onnistunut vedonlyöntirikos syö tätä jakopääomaa rotan lailla. Myös muut rehelliset veikkaajat kokevat huomattavia menetyksiä.

Sopupelit eivät ole mikään uusi asia jalkapallossa eivätkä muussakaan urheilussa. Hyvässä muistissa on vielä 1998 julki tullut pesäpallon sopupelijupakka, jossa suuri joukko pelaajia ja heidän taustavoimiaan kärähti otteluiden järjestelemisestä. Sen seurauksena pesäpallon suosio romahti vuosikausiksi. Jalkapallossa sopupeleistä puhuttiin jo 1960- ja 1970-luvuilla ja 2005 viimeksi. Varsinkin kauden lopulla oli tapana junailla loppuottelupaikkoja ja putoamispelejä epäurheilijamaisesti.

Myöhemmin mukaan kuvaan tulivat kansainväliset vedonlyöjät. Vetoa alettiin lyödä mitä ihmeellisimmistä asioista. Vedonlyöjiä on kiinnostanut paitsi Veikkausliiga ja Ykkönen myös alemman tason pelit. Kaikkea kokeillaan missä järjestetyllä pelejä voisi onnistua, sehän on absurdisti ikäänkuin puhdasta, joskin money launderingia so. "pestyä" rahaa! 

Selvitysten mukaan joissakin maissa kuten Malesiassa ja Singaporessa vedonlyönnistä on tullut kansanhuvia, ja lähes kaikki pääsarjojen pelit yritetään ratkaista muin kuin urheilullisin menetelmin. Tutkinnan kohteena olevissa otteluissa seurojen ei epäillä osallistuneen junailuihin. Todennäköisenä pidetään, että sopuilut ovat olleet joidenkin pelaajien ja heitä lahjoneen henkilön puuhastelua.

Jalkapalloliiga ry on erottanut ylimääräisessä kokouksessaan Tampere Unitedin jäsenyydestään ja sen taru kotimaan tämän kauden jalkapallokentillä sai myös äkkilopun.Se katsoi seuran ryhtyneen epäilyttävän tahon kanssa yhteistyöhön. Kovat keinot otettiin likaisten keinojen lääkkeeksi ja  ryhdikkyys lienee tarkoitettu opiksi myös muille? Tämä on vähintä mitä liigassa voidaan tässä tehdä.

Jalkapallon maineen kannalta ja muunkin urheilulle on tärkeää, että  Suomessa rötökset selvitetään ja tällainen toiminta saadaan loppumaan.  Suomeen tälläinen alakulttuuri ei tietenkään vähäisiltäkään osin kuulu. Kansainvälinen jalkapalloyhteisö on kiitellyt Suomessa todettua sopupelin ilmituloa vuolaasti.Siitä voimme olla jopa hiukan ylpeitä.

Kouvolakin on mukana jalkapallon veikkausliigassa ja onneksi MyPaa ei ole nyt tarpeen mainita lainkaan tässä yhteydessä. Huippu-urheilun voimakas kaupallistuminen ja sen muuttuminen liiketoiminnaksi ja ammattiurheilu ei sinänä ole huolestuttava ilmiö, vaan se kuuluu markkintalouteen ja on osa viihdeteollisuutta. Sen lieveilmiöiden kanssa on vain eläminen ja kaikkien urheiluelämän osapuolien on oltava hyvin valppaina asioiden saamiseksi oikeaan malliinsa.

"Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." sopinee vaivoin urheilijoille laihaksi lohduksi näissä ikävissä toheloinneissa..

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

MIELIKUVAMAINONTA LISÄÄ KANSAN JUOPOTTELUA

VIINAKSET OVAT VIISAAN KANSAN JUOMIA

Suomen alkoholipolitiikkan tiukennus koki jo toisen perättäisen takaiskunsa, kun mainontaa rajottava lakiesitys vesittyi. Aiemmin pullojen kylkiin suunniteltu terveysvaroitustarra ajaettiin myös  viinintuojien toimesta umpikujaan.  Alkoholin mielikuvamainontaa rajoittavaa lakiesitystä ei annettu edellisellä vaalikaudella. Asiasta neuvoteltiin ennen vaaleja viimeisen kerran, mutta yksimielisyyteen mainonnan rajoittamisen keinoista ei päästy.

Keskusta olisi halunnut rajoittaa mainontaa vain tuotetietojen kertomiseen. Nähtävästi ei haluttu astua liian suurille ja niin monille herkille varpaille? Alkoholimainonnan rajoitus olisi nyt vienyt tukun hallituspuolueiden ääniä vielä lisää. Niin vietävän orjentuneita me suomalaiset olemme viinaksiin. Meillä on suhteellisen kattava valtion alkoholimonopoli, valtion alkoholipolittiikan on tuettava kansanterveydellisiä tavotteita. Eihän tässä mistään muusta ole kysymys, kissa on nostettava  pöydälle!

Kokoomus olisi rajoittanut vain mainonnan keinoja. Puolueilla on ollut suuria näkemyseroja  rajoitusten lain valvonnasta. Alkoholin valmistuksesta markkinoinnista ja edunvalvonnasta vastaavat järjestöt ja muut hyötytahot ovat saaneet jo toistamiseen selkävoiton valtiovallasta. "Raittiusintoilijoille"  on ministeriön tuella näytetty jo toistamiseen kaapinpaikka.Markkinat ja viiteryhmät jyrää kaikki päivän kirkkaat terveyspolittiset asiantuntijalausunnot kumoon ja kaikki järkikeinot haittojen pienetämiseksi on heitetty roskikseen! Tiukassa on järkevä lakiesitys, kuin paska junttilantalon senässä.

Panimoliiton edustaja oli huutanut pää punaisena päihdehaittoja tutkineelle, kaiken kokeneelle harmahtuneelle professorille  päin naamaa; "Mitä sinä äijä muka tiedät tästä asiasta!" Hän oli vastannut olevansa näiden asioiden asiantuntija tutkijaprofessori.  Lakiesityksestä lausuntoja pyydetyt päihdeasiantuntijat ovat kokoneet itsensä täysin systeemin pelleiksi! Tästä yleisetä todellisuutta vääristävästä humalasta olisi syytä jo selvitä. Eritysen tehokas lobbaus kaikkia mainonnan lisärajoituksia vastaan on toiminut uskomattoman hyvin! Lakialoitetta pohtivissa työryhmissä on ollut täysin apsurdeja hilpeitä asetelmia! Niin syvään on juurtunut alkoholin huoleton käyttö Suomessa.
 
Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat pettyneitä ja pahoillaan, että päätöstä alkoholin mielikuvamainonnan kiellosta ei tällä hallituskaudella syntynyt. Pitääkö todella kymmenen litran puhtaan alkoholin perhenkilö lisätä vielä mairealla harhaan johtavalla mainonnalla? Mainonnan rajoituksella on väestön, asiantuntijoiden ja eduskunnan enemmistön selkeä tuki. Kansanedustajista 106 tuki lakialoitetta.

Riittävästi aikaa päätösten tekemiseen olisi ollut, mutta asia kuivui erimielisyyksiin keinoista. Järjestöt vaativat alkoholimainonnan kieltoa, se on on saatava seuraavaan hallitusohjelmaan. Alkoholipolittinen taistelu on nyt hävitty, mutta vaimea viinasota jatkuu. Alko ja elinkeinoelämä hoitakoot markkinoilla vain kohtuullista valvottua jakelua ja harkittua tarjoilua. Siihen minulla ei ole mitään nokan koputtamista.

Keskusteluissa on veran alla ollut erityisen painavia mielipiteitä mainontaa vastaan. Siitä kuinka hyvin mainonnan rajaamisella tuotetietoihin pystyttäisiin välttämään lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa manipulointia on epäselvää, koska mainokset ovat tavattoman kekseliäitä. Koska mielikuviin vetoavan mainonnan rajoittaminen lainsäädännöllä on osoittautunut todella vaikeaksi järjestöt vetoavat kaikkiin puolueisiin. On esitetty alkoholimainonnan täyskiellon sisällyttämistä hallitusohjelmaan. Tämä olisikin varma ja ainoa keino kyllin suureen läpimurtoon asiassa?

Alkoholi siis etanoli on kiistatta yksi tärkeimmistä ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen haitallisesti vaikuttavaista aineista, siksi on kaikki vaikuttavat keinot on saatava käyttöön haittojen ehkäisemiseksi. Hintapolitiikan ja saatavuuden sääntelyn lisäksi alkoholimainonnan täyskielto lisäisi vanhempien mahdollisuutta toimia täysipainoisesti lastensa kasvattajina ja helpottaisi valvontaa. Se suojaa myös häilyviä aikuisia, joilla on tai on ollut ongelmia alkoholinkäytön kanssa.

Täyskielto mainonnalle vaikuttaisi koko väestöön kaikkein tehokkaimmin. Tutkimusnäytön perusteella tiedetään kiistatta alkoholijuomien mainonnalle altistumisen aikaistavan alkoholin käytön aloittamista ja lisäävän alaikäisten alkoholinkäyttöä. Aikuisen tosielämän syviä varjoja tuntemattomat lapset ja nuoret ovat mainonnalle erityisen alttiita.

Viinakset on viisasten juomia - viisas kansa pidättyy niistä lähes tyystin?.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola