VAATIMATON ELÄMÄÄ KIINNOSTAA NUORIA AIKUISIA

RIIPPUKEINU VOI OLLA HITAAN ELÄMÄN
LYMYPAIKKA

Downshifting on alunperin Yhdysvalloissa syntynyt ilmiö, jolla tarkoitettiin ylemmän keskiluokan vapaaehtoista muuttamista halvemmille asuinalueille.

Sanalle ei ole varsinaista suomennosta, on kuitenkin puhuttu elämän kohtuullistamisesta tai vapaaehtoisesta vaatimattomasta elämästä. Vakiintuneen suomenkielisen termin puutteessa kuulee puhuttavan muun muassa hitailusta, leppoistamisesta tai perinteisemmin oravanpyörästä hyppäämisestä.

Ajatuksena on mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen työntekoa ja kuluttamista reilusti vähentämällä. Tämä elämäntapansa tarkastelu on alunperin Yhdysvalloissa syntynyt ilmiö, jolla tarkoitettiin ylemmän keskiluokan vapaaehtoista muuttamista halvemmille asuinalueille. Raivataan reilusti tilaa luopumalla paljosta ja siirrytään kokonaan uudelle matalemmalle sosiaali- ja kulutustasolle. Aletaan elää uudella hitaalla rytmillä  ja erityisen  harkituilla kulutusvalinnoilla sitä niukkailua ryydittäen. Se on laiskettelun kaanonisoimista sanoisi kai joku?

Elämän kohtuullistaminen kiehtoo erityiseti nuoria aikuisia. Kun yhteiskunnan asettamat paineet ja vaatimukset tuntuvat koko ajan kovenevan.  Moni pohtii josko työnteon ja kulutuksen vähentämisestä löytyisi ovi parempaan elämänlaatuun. Taustalla on usein kokemus työuupumuksesta sekä yleisestä tyytymättömyydestä ja levottomuudesta. Silloin on suuri tarve tarkastella tosi papillisiseti elämänsä oikeaa suuntaa.

Ryhdytään todella miettimään mikä minulle on tärkeintä ja mikä minut tekee oikeasti onnelliseksi. Yhteiskunnan taholta tulee vaateita lyhyistä opiskeluajoista ja siitä syystä lisäpaineita nuorille opiskelijoille työelämään pikaisesta siirtymisestä. Kuitenkin vaatimukset työelämään pääsystä ovat usein todella ristiriitaisia iän koulutuksen ja työkokemuksen suhteen.

Samaan aikaan kun osa nuorista aikuisista uupuu liiallisen työtaakan alle. Yhä useampi nuori jää pysyvään köyhyysloukkuun ilman omistusasuntoa tai pidempiaikaista työpaikkaa. Työttömyys tai rahattomuus ei ole näiden nykynuorten mielestä kuitenkaan pelkästään häpeällistä,  se viestii osaltaan työn statusarvon selkeästä vähenemisestä.

Yhteiskunta on muuttunut yhteisöä  palvelevaksi nettiverkostoksi, tällöin sosiaaliseen elämään ei välttämättä tarvita suuria määriä rahaa. Työtön tai rahaton nuori voi kuulua esimerkiksi nettiyhteisöjen kautta erilaisiin pienryhmiin. Rahan tai työn puute ei sulje häntä enää yhteiskunnan ulkopuolelle. Hän on löytänyt uudenlaisen tavan toteuttaa itseään ja mielestään arvokkaan kiintoisan vertaisryhmän ja rikkaan  kiehtovan luovan sisällön. 

Hidas elämä on keskittymistä arkisiin perusasioihin - hyvin nukkumista, rauhassa syömistä ja läheisten seurasta nauttimista.  Tehdään töitä vain kohtuullisesti, eikä ollenkaan puolipakollisia ylitöitä.  Moni vetää itsensä töissä ihan niin piippuun, ettei iltaan  jää muuta kuin lepoa.  Taustalla on paitsi yhteiskunnan nuorille asettamien vaatimusten valtaisa kasvu, myös isompi arvomaailman muutos. Nykynuorilla on erilainen suhtautuminen työhön ja omistamiseen kuin edellisillä ikäluokilla. Materialistinen runsaus ei ole enää ainoa päämäärä elämässä.

Me aikaisemmat sukupolvet olemme olleet hyvin materiakeskeisiä, meille on ollut hyvin tärkeää omistaa jotain konkreettista ja elintasokilpailla. Nykynuorille on olennaisempaa osata  toimia sosiaalisessa mediassa ja hyödyntää näitä verkostoja.  Valintana on kuitenkin ylemmän keskiluokan etuoikeus. Elintapoja voi olla vaikea muuttaa, jos elintaso on lähtökohtaisesti kovin heikko.

Hyvin tyypillistä - varakkaan perheen nuori valitsee ekologisen elämäntavan. Siirrytään kasvispainotteisen ruokavalion ja tulaan kyläpaikkaan bussilla auton sijasta ikään kuin protestina vanhemmilleen. Suulas puhe hiilijalanjäljestä tai eläinten oikeuksista saattaa edelliselle sukupolvelle olla tuntematon outo liian kirkasotsainen käsite.

Monet ikäihmiset ovat toteuttaneet niukuuden filosofiaa koko elämänsä ajan. Lapset ja vanhukset osaavat hidastaa, otetaan heistä oppia. Nykynuorten ja heidän isovanhempiensa arvostuksissa onkin tässä mielessä paljon samaa. Monella nuorella ja seniorikansalaisella on paljon aikaa mutta vain vähän rahaa. Toisaalta näitä sukupolvia yhdistää myös uusi arvokonservatiivisuus - esimerkiksi ajan viettämistä perheen kanssa pidetään hyvin tärkenä. Isyysvapaalle jäävää miestä ei pidetä enää minään kummajaisena.

Yhdessä vietetty aika on usein laatuaikaa merkityksellisempää, mutta ajalle voi antaa myös itse lisää syvyyttä. Irrottaudutaan ajoittain kokonaan sähköisen tiedonvälityksen lieasta, sosiaalisen median tai muun tajunnanvirran hermoja jauhavista lähteistä. Annetaan tilaa omille ajatuksille ja todellisille tunteille. Kuunnellaan hiljaisuutta ja annettan sen vapaasti puhua.

Yhdessä tekeminen tuottaa iloa ja lujittaa läheisten yhteenkuuluvuutta. Elämän kestävä oppiminen on hyvä asenne, tänään opittu on huomisen taito ja tottumus. Lämmitetään lauantaina sauna ja nautitaan vain olostamme. Tätä voisi ainakin kokeilla kesälomalla, kuiten kaikkea mikä ei tapa ja sen kerrotaan ihmistä vahvistavan.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola