KUNTARAKENNE ON SUOMEN VALTIOVALLAN ASIA

KOUVOLASSA OLLAAN KEHITYKSEN KÄRJESSÄ

Suomen kuntarakenteen uudistusta Kouvolan tapaan pitää jatkaa. Kunnista pitäisi muodostaa sen kokoisia, jotta kuntayhtymät voidaan kokonaan sulattaa takaisin peruskuntaan. Kuntayhtymät ovat siirrettyä päätösvaltaa pois kuntapäätösten ytimestä. Kun tämä meno jatkuu ihmiset saavat jyrkemmin eritasoisia palveluja sen mukaan, missä kunnassa sattuvat asumaan.

Valtiovallan palvelusuositukset eivät ole tätä epäkohtaa korjanneet. Vanhushuolto on tästä karmaiseva esimerkki! Huonon palvelun kunnissa on yleensä myös suuri veroprosentti. Valtionosuusjärjestelmäkään ei ole tasannut kuntien tuloja riittävästi. Se on tärkeä osa aluepolitiikkaa, mutta se takaa samalla sirpaleisen pienkuntarakenteen. Kuitenkin perustuslaki takaa kaikille kansalaisille tasaveroiset peruspalvelut. 

Meneillään oleva kuntauudistus ei pysty kuntien ongelmia korjaamaan. Uudistus perustuu kuntien vapaaehtoisiin yhdistymisiin, joten se tuottaa sattumanvaraisen kuntarakenteen. Kuntia jää yhä liikaa, eikä kuntauudistus sisällä palvelujen rahoitusjärjestelmää. Köyhien kuntien yhdistäminen antaa kyllä mahdollisuuksia rationalisoida toimintoja, mutta asukasta kohti lasketut verotulot pysyvät yhtä alhaisina kuin ennenkin.  Tulos on kansantalouden, kansalaisten tasa-arvon ja kuntademokratian kannalta niin vajavainen ja kokonaisuuden kannalta lähes kestämätön.  Tarvitaan uusia tehokkaampia lääkkeitä - tarmokkaita valtiovallan päättämiä toimia..

Kuntien yhdistymisen voi nyt välttää liittymällä terveyskeskuskuntayhtymään Iitin kohdalla kävi näin, jonka väestöpohjana on vähintään 20 000 asukasta. Ratkaisua perustellaan kuntien itsehallinnolla. Pienet kunnat ostavat kuitenkin kuntayhtymistä jo suurimman osan lakisääteisitä palveluistaan, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut sekä peruskoulun jälkeisen koulutuksen. Kuntayhtymille suoritetut maksut ovat pois kunnan itse tuottamista palveluista.

Pienten kuntien itsehallinto on kutistunut jäljelle jääneen oman toiminnan pakkosopeutukseksi. Itsehallinnon puolustamisessa viivytystaistelussa on enää kyse lähinnä omien virka- ja luottamustehtävien säilyttämisestä. Kuntayhtymät ovat kuntien kanssa päällekkäisiä hallinto-organisaatioita. Ne lisäävät byrokratiaa ja kustannuksia. Ei ole mitään järkeä käyttää byrokratiaan varoja, jotka tulisi käyttää palvelujen tuotantoon. Kyse on huomattavasta kansantalouden säästömahdollisuudesta: samalla kun kunnille voidaan palauttaa niille laissa taattu todellinen itsehallinto. Palvelujen organisointia voidaan nopeuttaa ja palveluihin käytettäviä varoja lisätä.

Uudistuksen pitäisi aina perustua kansalaisten palvelutarpeisiin. Avainasemassa ovat terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelut. Ne tuotetaan osittain kunnissa, osittain kuntayhtymissä. Kuntakokoa ratkaistaessa joudutaan harkitsemaan, mitkä palvelut peruskunta toteuttaa.

Vaihtoehtoja on useita. Jos kunnan koko määräytyy terveyskeskuspalvelujen pohjalta, kuntia on tulevaisuudessakin yli 200.  Väistyvän peruspalveluministeri Paula Risikon mallin mukaan Suomi voitaisiin jakaa 40–60 sosiaali- ja terveysalueeseen. Niillä olisi laajennetut terveyspalvelut. Kuntauudistushankkeen projektipäällikkö Jukka Peltomäki puolestaan on esittänyt kahdenkymmenen sairaanhoitopiirin kokoisen kunnan muodostamista. Sairaanhoitopiirin käsittäviin kuntiin voitaisiin jo liittää lähes kaikki kuntayhtymät. Kunnat pystyisivät näin täyttämään kaikki asukkaiden palvelutarpeet. Tämä olisi loistoratkaisu. Se siirtäisi kuntarakenteen kertaheitolla palvelut kuntalain vaatimalle tasaveroiselle tasolle.

Omituista on ylipäänsä se - kunnat päättävät itse, millainen kuntarakenne tuottaa tasa-arvoisen ja kansantalouden kannalta edullisen lopputuloksen. Tällaiset ratkaisut voi tehdä vain valtiovalta. Hallitus onkin laiminlyönyt perustehtävänsä ja työntänyt vastuun kunnille. Tämä on todella valitettava tilanne kuntatalouden kannalta. Sen tavoitteena on ollut pikemminkin äänikadon minimointi kuin palvelujen tehokas organisointi, koska kansan muutosvastarinta tarraa kynsin hampain pienkuntiin.  Kuntauudistus nykyisellään on epätietoisten kuntien kiusaamista. Tämä epärytminen konsepti ei kokonaisuutta enää palvele. Kouvolalle tämä ajanpeluu toki nyt sopii, koska meillä on asiat  hyvässä uskossa jo paitsi Carean osalta toteutettu. Kotkan tipahtaminen Kouvolan syliin olisi viime sinetti.

Palvelut voidaan tuottaa vain toimivalla rahoitusjärjestelmällä, jota nykyisin kaikilla ei ole. Tasapuolinen rahoitus turvataan varmimmin, kun valtio maksaa peruspalvelujen kulut kunnille täysimääräisesti. Ministeriöt joutuvat silloin itse arvioimaan, mitä verovaroin kustannettaviin kansalaisten peruspalveluihin sisältyy. Kulut voidaan korvata myös samanlaisten kuntien asukasta kohti laskettuina keskiarvoina. Tämä antaisi kunnille todellisen syyn tehostaa palvelujaan.

Rahoitusmallin uudistaminen johtaa siihen, että kunnallisverojen ja valtionverojen jakoa on uusittava. Kansalaisen kannalta on kuitenkin samantekevää, minkä nimisinä hän veronsa maksaa. Mielenkiintoinen sovellus tästä ratkaisumallista on ehdotettu kansallinen terveysrahasto, josta katettaisiin ainakin terveydenhoidon kustannukset. Rahastoon kerättäisiin kuntien, Kelan ja valtion terveydenhoitoon osoittamat varat. Tämä olisi kokonaisratkaisu terveydenhuollon rahoitusongelmiin.

Kuntien palveluongelmat voidaan ratkaista, jos valtiovalata ottaa vastuun itse aiheuttamastaan eriarvoisuudesta ja irtautuu puoluepoliittisesta lyhytnäköisestä taktikoinnista. Tarvitsemme peruspalvelulain, rahoitusratkaisun ja koko maan kattavan organisaatiouudistuksen. Kun hallinto muodostetaan peruspalvelujen tuottamisen kannalta riittävän suurten kuntien varaan, edistetään kansanvaltaa ja alennetaan kustannuksia.

Kouvola on kuntarakenne asiassa "ladun aukoja" ja uuden polun tallaaja toimivaan peruspalvelukuntaan. Ollaan hyvällä tiellä ihmisten hyväksymään Kiehtovaan Kouvolaan.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola