RÄIKEÄ ERIARVOISUUS KUULTAA POLIITTISISSA VIRKANIMITYKSISSÄ

SUOMEN POLIITTISET VIRKANIMITYKSET  SYRJIVÄT  PÄTEVIÄ PUOLUEETTOMIA  HAKIJOITA

Hallintotieteiden tohtori tutkija Silvo Kaasalainen on paljastanut suomalaisen polittisen virkatäyttöjärjestelmän kaikkien tiedossa olleen syvän eriarvoisuuden.Meillä on Suomessa pidetty itsestään selvänä ja maan tapana virkojen täyttämistä puolueiden jäsenkirjojen perusteella. Eihän kansanvaltamme perustassa, järjestyneessä polittisessa elämässä ole sinänsä mitään vikaa. Vallankäytön ja vaikuttamisen rooleja ei vain pitäisi näin pahasti sekoittaa. 

Suomi luetaan yhä maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon. Meidän "hyväveli" järjestelmä on rakennettu puoluepolittisilla virkanimityksillä ja se ei tule näissä tutkimuksissa julki. Suomi on nyt pudotettu alas vääräntiedonpuusta  ja hyvä niin kun kävi!.

Tämä on todella suuri tasa-arvokysymys, yhteiskuntaan sisään rakennettu vinoituma ja suvereenia pätevyyttä räikeästi sorsiva ongelma. Myös vaalirahasählingin pohjana oli juuri nämä etukäteen arvioidut läänitykset, valtion- ja kunnallishallinnon arvatut tietyt  kiemurat. Tapaa on kutsuttu Kaasalaisen toimesta, jopa julkishallinnon "kokovartalokorruptioksi". Ja mikä pahinta näissä etukäteen sovituissa nimityksissä, huippupäteväkään puolueeton; siis epäluotettava ei helpolla läpäise tätä ihme seulaa. Tämä ei voi olla missään linjassa perustuslaissa taatun kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kanssa viranhaussa!  Olkoon sitten miten hyväksytty ja yhdessä sovittu diili tahansa!

Puolueissa virkanimityksiä perustellaan usein hallintoon tarvittavan erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä. Päätösten sisältö kun syntyy pääosin jo virkamiesvalmistelussa. Perustelu on nurinkurinen, sillä kansa on vaaleissa valinnut juuri poliitikot päättämään puolestaan mitä palveluja verovaroilla tuotetaan. Luottamushenkilöillä on epävakaat äänestäjät taustallaan. Kun poliitikko epäonnistuu hänet voidaan vaihtaa seuraavissa vaaleissa. Asioita myyränä taustalla junaileva virkamies taas voi pysyä virassaan yli 30 vuotta ilman huolien häivää. Meillä on käytänössä sitoutumattomien puolueettomien ihmisten virkakieltojärjestelmä valtiolla ja kuntarakentessa.

Päätösten valmisteluun tarvitaan todella päteviä asiantuntijoita, kertomaan miten palvelut saadaan toteutettua laadukkaasti ja edullisesti. Poliittisia viranhaltijoita tarvitaan vain puolueiden vallan valvontaan ja kasvattamiseen. Ei suinkaan väitä nykyistä virkakuntaa kelvottaomaksi, mutta puhtaasti puolueperustainen valintaprosessi on lievästi sanottuna onnetonta ja lähes laitonta!  Se on moraaliseti väärin, sitä  puolevallan betonoitia hallintoon  ja yhteiskunnallisesti epämääräistä harmaata villiä vallatonta elämää. 

Vaalien suurvoittajan, perussuomalaisten virkamiesten puuttuminen polittisista virkarakenteesta saattaa olla osasyy puolueen hallitushaluttomuuteen?. Orvolla ministerisjätkällä ei saata olla ministeriönsä maananatai palaverissa  yhtään sydänystävää?

Mikä tässä  pahinta ja mihin on haettava sorretun hakijoiden oikeutta? Näissä poliittisissa virkanimityksissä hyljeksitään ja  syrjitään korkeaa itsenäistä asiantuntemusta. Kun virka edellyttää puolueen jäsenyyttä, menetetään valtaosa mahdollisista pätevistä hakijoista. Meillä puolueisiin kuuluu vain vajaat kahdeksan (8%) prosenttia äänioikeutetuista, vähemmän kuin vanhassa Neuvostoliitossa!. Asiantuntijoiden kato on vielä suurempi, jos virka on jo etukäteen jyvitetty tai jaettu tietylle puolueelle. Toisaalta ei myöskään poliittinen orjentoituminen saa blokata pätevintä hakijaa!

Monet lahattomat nousukkaat  ryhtyvätkin politiikkaan hyväpalkkaisen viran toivossa. Pelkät poliittiset ansiot eivät kuitenkaan tee heistä virkaan ammatillisesti päteviä. Jos vain poliittisesti sopivuus on puntarissa merkittävä. Koska joka ryhmä haluaa organisaatioon oman agenttinsa, syntyy kalliita vahteja so. kaksoismiehityksiä. Syntyy suosikkijärjestelmiä ja sisäisiä puolue syntyisiä ristiriitoja. Puolueiden vallan maksimointi syrjäyttää organisaation varsinaisen tarkoituksen ja ammattietiikan, ja organisaatiota on lähes mahdotonta johtaa käytännöllisen tuloksellisesti. Miten tässä epäpyhässä sääntökunnassa erottuu oikeat ja väärät päätökset kysyn vaan? 

Poliittisiin virkanimityksiin liittyy keskinäistä palkitsemista ja edunvalvontaa. Jo viran saanti poliittiselta ryhmältä on palkkio, joka vaatii tietysti kombensaatiota vastapalveluksia.

Tämän niin sanotun hyvä veli -järjestelmän vaarallisin piirre on se, että viranhaltija joutuu toiminnassaan asettamaan puolueiden edun kansalaisten edun edelle. Suomessa kunnanjohtajat valitaan nykyisin valtuustoryhmien kaupankäynnillä ja kunnanjohtaja on viime kädessä vastuussa hänet valinneille poliittisille ryhmille – ei kansalaisille.

Muualla Euroopassa kun myös Tampereella kuntaa johtaa pormestari. Parhaassa mallissa pormestari valitaan yleisillä vaaleilla ja hän toimii myös valtuuston puheenjohtajana. Tällöin kaikki poliittiset päättäjät ovat toimintansa tuloksista selvästi vastuussa asukkaille. Asiantuntija-avustajina toimivat viranhaltijat on syytä valita puhtaasti pätevyyden perusteella, ja heidän tulee palvella tasaveroisesti kaikkia valtuutettuja. 


Pormestarimallin kannalle päätyi myös valtiovarainministeriön asettama kuntajohtamisen kehittämisryhmä, joka jätti mietintönsä vuoden 2009 keväällä. Se esitti, että asiasta säädettäisiin ensin kokeilulaki.  Pormestari on päätoiminen luottamushenkilö, joten hän ehtii perehtyä monipuolisesti asioihin. Pätevä tasapuolinen pormestari valitaan kyllä aina helposti uudelleen ja hän edustaa näin jatkuvuutta hallinnossa myös. 

Valtuusto tekee päätökset myös pormestarijärjestelmässä. Siksi valtuuston toimintaa on kehitettävä niin, että valtuutetut pääsevät ohjaamaan viranhaltijoiden toteuttamaa valmistelua ja samalla perehtymään päätettäviin asioihin. Tämä voi tapahtua esimerkiksi erilaisten ohjausryhmien avulla.

Valtionhallinnossa vastaava kansalaislähtöinen malli voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että hallitus asettaisi ministeriöiden johtoon hallituspuolueista koostuvan ohjausryhmän. Se perehtyisi lainvalmistelussa kunnolla ratkaistavina oleviin ongelmiin ja kertoisi, mitä lailla se halutaan saada aikaan. Näin eri puolueet olisivat perillä asioista ja laeista saataisiin myös nykyisiä hutiloituja parempia.

Koska hallitukset vaihtuvat, virkamiehet tulisi valita puhtaasti pätevyyden perusteella. Olisi syytä avata uusi puhdas sivu! Ammattipätevyys on tärkeää myös toiminnan tulosten kannalta.

Jos Suomi aikoo säilyä hyvinvoivana demokratiana, korruptiojärjestelmä on uudessa kuntalaissa ehdottomasti purettava. Se ei tosin ole helppoa, sillä muutosten toteuttaminen lankeaa ihmisille, jotka nyt kuuluvat poliittiseen valtaeliittiin ja nauttivat sen tuomista palkkioista. Toivossa on kuitenkin sulo Suomessa hyvä elää!

Ado Sakari Ala-Krekola

Kasarminmäki