OPETUS ON YKSI VANHA KUNTATYÖN MUOTO
Ei pidä unohtaa uusi Kouvola on parhaimmillaankin vain nykyaikainen hallintoyksikkö ja kuntalain mukainen kuntalaisten palvelukoneisto. Oleellisesti siihen liittyvä asia ovat suunnitelmat taajamien elivoimaisuuden säilyttämisestä ja lotompien kyläyhteisöjen asukkaiden arjen selviytyminen. Se ei ole kuitenkaan tarkkaan ottaen ole täysin sama asia. Uupumattomalla kotiseututyöllä on suuri merkitys kunnan toimien ohella kun puhutaan rakkaan kulmankunnan ja kotikylän elämää sykkivästä elinvoimaisuudesta.
Takaiskuja voi seurata ja kuntalaivan liikkeet ovat huolestuttavan tai huojentavan hitaita. Kun pitäisi puhua innolla uuden kunnan mahdollisuuksista ja palveluiden kehittämisestä. Keskustellaan vain henkilöstön irtisanomissuojasta ikään kuin se olisi kuntaliitoksen suurin ongelma. Kuntaväki on iäkästä ja eläköityminen on Kouvolassa ensimmäisenä viitenä liitosvuonna huikeat 17 prosenttia. On todella sääli kun kuntaliitoksiin liittyvän keskustelun kapeutuminen vain kuntasopimukseen.
Jos vaihtoehtona olisi se ettei kuntaliitoksen yhteydessä henkilöstöllä olisi minkäänlaista irtisanomissuojaa tuskin totutuisi yksikään liitos ainakaan vapaaehtoisesti. Tästä toki seuraa aluksi palkkamenojen nousua. Valtiovallan tuskastuminen kuntien liitosvauhtiin ja ennenmuuta haluun on nyt nähty kuntarahojen supistuksina. Hevosaikaan perustunut kuntarakenne tuskin on enää tätäpäivää.
On täysin selvää vain vaikeat kuntaliitokset ovat yksi harvoista käsillä olevista keinoista vahvistaa kuntien elinvoimaa. Puhutaan pienistä kuntaidylleistä mitä tahansa, niiden selviäminen on yksiomaan niukkuudessa ja valtionavuissa. Edessä olevat haasteet liittyvät työvoiman eläköitymiseen ja väestön ikääntymiseen. Jos tavoitteena on pelastaa ja jopa uudistaa kuntapalveluja, se tuskin onnistuu ilman että myös rakenteita uudistetaan. Rakenneuudistus on ennenmuuta mahdollisuus kuntatyöntekijöille.
Vuosikymmenessä Suomen kunnissa on edessä 30 prosentin poistuma eläkkeelle. Tuleva luvattu vanhuslaki aiheuttaa varmasti myös uutta työvoimatarvetta. Eihän kuntien lakisääteiset palvelut mihinkään poistu, ne keskeiset ovat säällisesti aina hoidettava. Ja siihen tarvitaan ennen muuta vahva peruskunta, tekeviä käsiä, tietäviä kouluttavia aivoja ja tunteivia sydämiä niitä johtamaan ja kehittämään.
Pulmana tänään ei olekkaan yllättäen kuntaliiton mukaan siinä, että kuntatyöntekijöistä pitäisi päästä kuntaliitoksien yhteydessä eroon. Ongelma on siinä miten löydetään parhaat voimat jatkossa haukuttuihin ja haluttuihin kuntatöihin. Kuntapäättäjiä pitäsi auttaa näkemään henkilöstön kuntaliitoksen keskeisenä voimavarana. Ellei henkilöstö motivoidu kuntaliitokseen, eväät uuden kunnan luomiselle ovat heikot. Vaikka kuntapäättäjät tekevät päätökset liitosprosessissa, työntekijät suunnittelevat ja toteuttavat uuden kunnan palvelut. Tätä työteliään arjen tosiasiaa ei pidä kansalaisten arvioissaan unohtaa. Päättäjät lyövät uudistuksiin sitten sen tärkeimmän viimeisen sinetin.
Kuntaliitoksessa tarvitaan Kouvolalle yhteinen aito tarina tämän vallitsevan alakulon tilalle. Kunnan tulee olla erityisen hyvä työnantaja, jotta palveluilmasto on asiakkaille myönteinen. Kunnat ovat satavarmasti vahvenpia yhdessä kuin erikseen. Uudistus voi olla parhaimmillaan erittäin palkitseva. Kuntaliitoksen onnistumisen ratkaisee aina taitava toteutus. Kuntarakennekeskustelun ydin ei ole lopultakaan pelkkä kuntien lukumäärä. Vaan kuinka kuntaorganisatio saa käsissään olevat haasteet parhaiten hallintaan ja kuinka kokeneilla kuntapäättäjillä on parhaat mahdollisuudet ohjata kunnan toimintaa? Tätä puntrointia pauhua ja pakinaa on Kouvolassa käyty jo aika kiitettävästi.
Jos pienen kunnan budjetista valtaosa jopa 60 % on siirretty erilaisille yhteistoimintaelimille. Tähän on jouduttu, mutta onko päätöksentekijöillä oikeata valtaa vaikuttaa kuntapalveluiden ja kuntatyön laatuun puhumattakaan voivatko he hallita eteen lyötyjä tuiki outoja laskelmia. Tämä tilanne on kuntapäättäjien kannata jo kestämätön! Carean johdon Kotka-hakaukset ja luottamusmiesten epätoivoiset parahdukset ylikunnallisten asioiden mutkikuuteen ovat juuri tätä Kymenlaakson sairaanhoidonkuntayhtymänseutuyhteistyön tummaa tiettyä kääntöpuolta.
Täysin varmaa on kuntatalous ja uudet kuntalait tulevat asettamaan jatkossa pienten kuntien toimijoille erityisen kylmän ringin ahteriin. Onneksi Kouvolassa on liitosratkaisu tehty ja toivottavasti valtiovalta vastaa myös huutoonsa suurkuntien puolesta. Tämä on vähintä mitä voimme Kouvolassa tulevaisuudelta odottaa.
Ado Sakari Ala-Krekola
Lähes 90 000 asukkaan uusi Kouvola
rakennettiin kuudesta liitoon hanakasta kunnasta. Kuuden kunnan yhdistyessä purkautui myös kolme kuntayhtymää. Tämä tarkoitti melkoisia muutoksia erityisesti hallinto- ja toimistohenkilöstön tehtäviin. Jokainen pääsi esittämään omia toiveitaan uuden kunnan tehtävien osalta.
rakennettiin kuudesta liitoon hanakasta kunnasta. Kuuden kunnan yhdistyessä purkautui myös kolme kuntayhtymää. Tämä tarkoitti melkoisia muutoksia erityisesti hallinto- ja toimistohenkilöstön tehtäviin. Jokainen pääsi esittämään omia toiveitaan uuden kunnan tehtävien osalta.
Ei pidä unohtaa uusi Kouvola on parhaimmillaankin vain nykyaikainen hallintoyksikkö ja kuntalain mukainen kuntalaisten palvelukoneisto. Oleellisesti siihen liittyvä asia ovat suunnitelmat taajamien elivoimaisuuden säilyttämisestä ja lotompien kyläyhteisöjen asukkaiden arjen selviytyminen. Se ei ole kuitenkaan tarkkaan ottaen ole täysin sama asia. Uupumattomalla kotiseututyöllä on suuri merkitys kunnan toimien ohella kun puhutaan rakkaan kulmankunnan ja kotikylän elämää sykkivästä elinvoimaisuudesta.
Takaiskuja voi seurata ja kuntalaivan liikkeet ovat huolestuttavan tai huojentavan hitaita. Kun pitäisi puhua innolla uuden kunnan mahdollisuuksista ja palveluiden kehittämisestä. Keskustellaan vain henkilöstön irtisanomissuojasta ikään kuin se olisi kuntaliitoksen suurin ongelma. Kuntaväki on iäkästä ja eläköityminen on Kouvolassa ensimmäisenä viitenä liitosvuonna huikeat 17 prosenttia. On todella sääli kun kuntaliitoksiin liittyvän keskustelun kapeutuminen vain kuntasopimukseen.
Jos vaihtoehtona olisi se ettei kuntaliitoksen yhteydessä henkilöstöllä olisi minkäänlaista irtisanomissuojaa tuskin totutuisi yksikään liitos ainakaan vapaaehtoisesti. Tästä toki seuraa aluksi palkkamenojen nousua. Valtiovallan tuskastuminen kuntien liitosvauhtiin ja ennenmuuta haluun on nyt nähty kuntarahojen supistuksina. Hevosaikaan perustunut kuntarakenne tuskin on enää tätäpäivää.
On täysin selvää vain vaikeat kuntaliitokset ovat yksi harvoista käsillä olevista keinoista vahvistaa kuntien elinvoimaa. Puhutaan pienistä kuntaidylleistä mitä tahansa, niiden selviäminen on yksiomaan niukkuudessa ja valtionavuissa. Edessä olevat haasteet liittyvät työvoiman eläköitymiseen ja väestön ikääntymiseen. Jos tavoitteena on pelastaa ja jopa uudistaa kuntapalveluja, se tuskin onnistuu ilman että myös rakenteita uudistetaan. Rakenneuudistus on ennenmuuta mahdollisuus kuntatyöntekijöille.
Vuosikymmenessä Suomen kunnissa on edessä 30 prosentin poistuma eläkkeelle. Tuleva luvattu vanhuslaki aiheuttaa varmasti myös uutta työvoimatarvetta. Eihän kuntien lakisääteiset palvelut mihinkään poistu, ne keskeiset ovat säällisesti aina hoidettava. Ja siihen tarvitaan ennen muuta vahva peruskunta, tekeviä käsiä, tietäviä kouluttavia aivoja ja tunteivia sydämiä niitä johtamaan ja kehittämään.
Pulmana tänään ei olekkaan yllättäen kuntaliiton mukaan siinä, että kuntatyöntekijöistä pitäisi päästä kuntaliitoksien yhteydessä eroon. Ongelma on siinä miten löydetään parhaat voimat jatkossa haukuttuihin ja haluttuihin kuntatöihin. Kuntapäättäjiä pitäsi auttaa näkemään henkilöstön kuntaliitoksen keskeisenä voimavarana. Ellei henkilöstö motivoidu kuntaliitokseen, eväät uuden kunnan luomiselle ovat heikot. Vaikka kuntapäättäjät tekevät päätökset liitosprosessissa, työntekijät suunnittelevat ja toteuttavat uuden kunnan palvelut. Tätä työteliään arjen tosiasiaa ei pidä kansalaisten arvioissaan unohtaa. Päättäjät lyövät uudistuksiin sitten sen tärkeimmän viimeisen sinetin.
Kuntaliitoksessa tarvitaan Kouvolalle yhteinen aito tarina tämän vallitsevan alakulon tilalle. Kunnan tulee olla erityisen hyvä työnantaja, jotta palveluilmasto on asiakkaille myönteinen. Kunnat ovat satavarmasti vahvenpia yhdessä kuin erikseen. Uudistus voi olla parhaimmillaan erittäin palkitseva. Kuntaliitoksen onnistumisen ratkaisee aina taitava toteutus. Kuntarakennekeskustelun ydin ei ole lopultakaan pelkkä kuntien lukumäärä. Vaan kuinka kuntaorganisatio saa käsissään olevat haasteet parhaiten hallintaan ja kuinka kokeneilla kuntapäättäjillä on parhaat mahdollisuudet ohjata kunnan toimintaa? Tätä puntrointia pauhua ja pakinaa on Kouvolassa käyty jo aika kiitettävästi.
Jos pienen kunnan budjetista valtaosa jopa 60 % on siirretty erilaisille yhteistoimintaelimille. Tähän on jouduttu, mutta onko päätöksentekijöillä oikeata valtaa vaikuttaa kuntapalveluiden ja kuntatyön laatuun puhumattakaan voivatko he hallita eteen lyötyjä tuiki outoja laskelmia. Tämä tilanne on kuntapäättäjien kannata jo kestämätön! Carean johdon Kotka-hakaukset ja luottamusmiesten epätoivoiset parahdukset ylikunnallisten asioiden mutkikuuteen ovat juuri tätä Kymenlaakson sairaanhoidonkuntayhtymänseutuyhteistyön tummaa tiettyä kääntöpuolta.
Täysin varmaa on kuntatalous ja uudet kuntalait tulevat asettamaan jatkossa pienten kuntien toimijoille erityisen kylmän ringin ahteriin. Onneksi Kouvolassa on liitosratkaisu tehty ja toivottavasti valtiovalta vastaa myös huutoonsa suurkuntien puolesta. Tämä on vähintä mitä voimme Kouvolassa tulevaisuudelta odottaa.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti