NUORI NAINEN ON SISSIVILJELIJÄ JA ISTUTTANUT KUKKIA PUISTOON
Sissiviljely tarkoittaa ilman maanomistajan lupaa perustettuja omaehtoisia viljelmiä. Se luetaan vaihtoehtoisia elämäntapoja harjottavissa piireissä osaksi kaupunkiviljelyä. Kasvimaan hoidon lisäksi sissiviljelyyn liittyy usein toimintaa ilmastonmuutosta vastaan ja huolta maailman tulevasta ruokakriisistä. Tämä on ruohonjuuritason kansalaistottelemattomuutta ja idelistista toimintaa. Mieleen nousee nostalginen kukka korvantakan vuosien takaa - ilmiö lienee uudempi versio 60-luvun hippiliikkeen tyylistä ja viljelytavoista.
Tarkastelen asiaa yksiomaan nykyaikaan kuuluvana kiintoisana uutena ilmiönä. He ovat nuoria tiedostavia vaihtoehtoihmisiä, joilla ajattelu ja ideat eivät noudata normikansalaisten ajatuksenjuoksua yhteismaan käytöstä. Jätän kaikki arviot teille arvoisat lukijani, en ota kantaa puoleen enkä toiseen. Jos tämä on sissiromatiikan uusin vihreä väkivallaton ilmentymä ja siihen on maanomistajan lupa niin mikäs siinä! Norjan kauheutta vasten tämä vaikuttaa jopa hienolta nuorten omaehtoiselta aktiivisuudelta.
Jospa jotain aktiivisille nuorille joskus jotain sallittaisiinkin?. Oltaisiinko joskus puuttumatta kaikkeen idealismiin - vaikkapa omenpuiden istuttaminen yhteiseen puistoon. Olisko tämä sitä viime aikoina haettua ja kiiteltyä norjalaista yhteisöllisyyttä petomaisuutta vastaan?
Sissiviljelyä on julkisilla paikoilla julkiyhteisöjen, siis muiden mailla tapahtuvaa viljelyä. Luvallisuudesta ja luvattomuudesta on eriäviä mielipiteitä. Yhteiskunnan omistaman maan viljely ei tietysti heti ajatteltuna ole sallittua, sissiviljelynuoret ovat tietysti erimieltä.
Sissiviljelijät koettelevat kaupungin ja valtion onganisaation huomaamisen ja puuttumisen rajoja. Miten kaupunki reagoi omistamansa maan haltuunottoon. Pääsääntöisesti sissiviljelmät ovat luvattomia, mutta jos haluaa kestävän viljelmän on syytä pyytää lupaa tai vuokraamalla se maanomistajalta. Ennen kuin ryhtyy sissiviljelemään luvatta, on tiedostettava että siitä voi olla epämieluisia seurauksia. He valmistautuvatkin mitä vastata ihmisille, jotka ihmettelevät mitä teet istuttaessasi kasveja vaikka lähistön pellon laitaan yleiselle maalle.
Kaupungissa asuu monilla ei ole kotonaan mahdollisuutta viljellä hyötykasveja. Kaikki ikkunat viettävät pohjoiseen, asunnossa ei ole parveketta. Ei tietoakaan omasta pihasta, ja taloyhtiönkin piha on varjoisa. Keskikaupungit ovat myös pitkälti kiven peitossa, eikä kasveille ole varattu tilaa kuin puistoista. Jotkut puistot ja viheralueet , joutomaat ja tyhjät tontit, odottelevat hoitamattomina kunnostusta tai rakennusprojektia. Kaupungeissa on myös muuta julkista tilaa, joka voisi paremmin palvella ihmisiä viheralueena kuin olemalla tyhjillään. Pienestäkin puutarhasta on hyötyä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, ja silloin paikkana voivat olla kaupungin täysin unohdetut lehtomaiset sopukat.
"Sissiviljelytempaukset voi karkeasti jakaa kahteen eri tyyppiin. Salamyhkäiset tempaukset tarkoituksena on tietenkin salaus. Halutaan kukaan huomaisi mitä ollan tekemässä, se tehdään usein öisin kaupungin hiljenennyttyä. Sulautuvat tempaukset tehdään kirkkaalla päivänvalolla, suojaliiveillä ja asiallisilla työkaluilla tempauksen voi saada näyttämään kaupungin omalta kunnostustoiminnalta tai naapuruston talkoopäivältä. Mitä suurempi tempaus, sitä vaikeampi se on tehdä salamyhkäisesti, joten esimerkiksi puiden istutuksessa sulautuva tempaus on paras valinta. Jos taas istuttelee auringonkukan siemeniä pyöräreittinsä varrelle, voi hyvinkin helposti toimia täysin salamyhkäisesti."
"Sissiviljelijän on syytä valita sellaisia kasveja jotka selviävät vähällä huolenpidolla, ellei kasveja pääse tarkastamaan usein. Etenkään jos lähistöllä ole paikkaa josta ottaa kasteluvettä. Jos haluaa viljellä syötäviä kasveja, kannattaa olla varuillaan maaperän kanssa. Pienhiukkaspölyn saa pois huuhtelemalla salaatinlehdet. Jos haluaa kasvattaa varman päällä voi käyttää korotettuja petejä tai erilaisia astioita ja hankkia mullan muualta;" Opastaa sissiviljelyn asianharrastajat aloittelijaa ensi askelissa.
Sissiviljelyn uusi aalto on kasvattanut suosiotaan 2000-luvulla suurkaupungeissa, osana muita kaupunkitilan autonomista käyttöä suosivia liikkeitä. Sille löytyy suurta ymmärrystä eläviä vaihtoehtoja hakevien kaupunkisuunnittelijoiden piirissä. Tulevaisuuden kaupungissa saatetaan varata yhteisiä alueita, joissa kansa saa viljellä mitä haluaa.Sissiviljelyä voisi myös kutsua vihergraffitiksi. Usein sissiviljelijät toimivat ryhmissä, jotka järjestäytyvät internetin kautta, mutta aivan yhtä hyvin voi toimia yksin.
On myös monia jotka eivät lainkaan seuraa internetiä tai nykytrendejä ja ovat aina kasvattaneet pioneja jalkakäytävällä talonsa ulkopuolella täysin tietämättömänä termistä guerilla gardening.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti