HORJUIKO SUOMEN VALTION HYVÄ HALLINTOTAPA?

  

 KEHITYSMINISTERI HEIDI HAUTALA MYRSKYN SILMÄSSÄ

  

Suomen valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Heidi Hautalan mielestä Finnairin toimitusjohtajan paljastuneet yksityiset asuntokaupat sujuivat hyvän hallintotavan mukaan. Totuuden nimessä on sanottava, hän laimensi myöhemmin lausuntoaan hieman.

Tapahtumien taannoin paljastunut kulku meni suunnilleen näin. Työeläkevakuutusyhtiö Ilmarinen osti Mika Vehviläisen omistaman asunnon 1,8 miljoonalla eurolla. Sen jälkeen yhtiö vuokrasi asunnon Finnairille Vehviläisen työsuhdeasunnoksi. Ennen asuntojärjestelyä Vehviläinen oli itse yrittänyt saada asuntoaan kaupaksi. Thats it!

Kovaa kritiikkiä  on herättänyt Vehviläisen istuminen Ilmarisen hallintoneuvostossa. Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas taas on Finnairin hallituksen puheenjohtaja.

Jotenkin tämä on niin piiri pieni pyörii ja herrat siinä hyörii touhua. Mielestäni hyvän hallinnon tapa vähintäänkin horjui, jos ei muuta tapahtunut!

Hyvä hallintotapa tarkoittaa tässä ilmeiseti sitä, ettei siinä ole mitään laitonta ole tehty. No sehän tästä enää puuttuisikin. En tarkastele asiaa kateudesta kiehuen, vaan ihmisten

oikeustajua rapauttavana kummallisena ilmiönä.  Johtajat ovat keskenään ristiinrastiin sopineet saavansa rahaa ja muita etuja lähes kaikista "operatiivisista" liikahduksista johtamissaan valtionyrityksissä.

Valtion omistamien yhtiöiden johtajien muhkeita ylimääräisiä "kannustinpalkkioita" ovat politikot yrittäneet saada järjestykseen jo pitemmän aikaa. Fortumin toimitusjohtaja Liliuksen jättimäisen eläkejärjestelyn jälkeen kuohui monien kuppi yli!. Silloinen asiasta vastaava ministeri Jyri Häkämies vakuutti ryhdistyvänsä pikaisesti korjaaviin toimiin. Myöhemmin hän totesi paljon puhuvasti pestin olevan pelkkä "koiran virka".

En vastusta sinällään valtionyhtiöiden johdon palkitsemista, etenkään silloin kun ne ovat harkittua ja perustuvat todelliseen johdon toimin ansaituun tulokseen. Valtion

monopoliyhtiössä sen arvioinnissa oltava erityisen tarkka! Tuskin enää on paluuta Urho Kekkosen aikaan, jolloin Urkki piti henkilökohtaiseti huolen valtionyhtiöiden vuorineuvoksien

valvonnasta ja myllykirjein tiukasta ohjauksesta.  

Professori Timo Airaksinen luonnehti radiossa ylisuuria palkkioita keskenään jakavia nykyjohtajia rosvoparooneiksi. Mielestäni he ovat  päivitetty versio  vanhasta rälssistä, jotka  Ruotsin kirkko ja maallinen ylimystö aikoinaan hankkivat itselleen. Ammoin 1500-luvulla maallinen rälssi muuttui sitten aatelissäädyksi. He ovat valtion liikemiesaatelia, joka toimii laillisesti ja  on mekaniikaltaan paljossa sama ilmiö jota Venäjällä nimitetään oligarkeiksi.

Valtionyhtiöiden johtajien huimat bonukset ovat aiheellisesti olleet luupin alla. Sen sijaan vähemmälle huomiolle ovat jääneet bonusten ja palkan lisäksi kuitattavat lisäedut.

Sellaisia ovat etenkin lisäeläkemaksut, joita valtionyhtiöt ovat runsaskätisesti maksaneet johtajilleen. 

Pahimmissa tapauksessa lisäeläkemaksuja on tilitetty jopa enemmän kuin peruspalkkaa. Helsingin Sanomien summauksen mukaan Veikkaus ja Itella ovat tilittäneet johtajilleen Risto Niemiselle (Veikkaus) ja Jukka Alholle (Itella) yli 400 000 euron vapaaehtoiset eläkemaksut. Myös turveyhtiö Vapon Matti Hillille myönnetty lisäeläkemaksu hipoo samoja lukemia. Tälläiset kultaiset kädenojennukset valtionvaroista saa kyllä monet ihmiset täysin raivon valtaan!

Jos johtajien huimat palkat ovat liiketaloudellisin perustein jotenkin vielä jotenkin perusteltavissa, samaa ei voi sanoa ylisuurista eläkkeistä. Johtajien suuret palkat voi lukea, jos halutaan sovittuna korvauksena vastuunkantamisesta ja erityisen kovasta paineesta. 

Mutta nämä perustelut eivät enää eläkkeisiin päde, kun työ on tehty ja vastuunkanto siirretty muille.

Eläkkeelle siirtyneellä  työpaineet ovat jo hellittäneet, eikä kohtuuttomuuksiin kohoavaa eläke-etuutta voi millään tavalla perustella. Normaalin eläkkeen tulee riittää myös valtionyhtiöiden johtajille. Sen sijaan yleinen sinänsä asiallisen suurten palkkojen kritisoiminen on turhaa tarkoitushakuista populismia. Typerä yleistäminen ei ole oikeutettua!

Valtion maksattamat ylisuuret lisäeläke-edut sotivat yleistä oikeustajua vastaan. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että valtion omistamissa yrityksissä palkkauksessa ja palkitsemisessa edellytetään noudatettavan kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita.

Uudessa hallituksessa valtion omistajapolitiikasta vastaa jo aiemmin mainittu vihreiden ministeri Heidi Hautala Hautala voisi aloittaa hallituksen linjauksien toteuttamisen perkaamalla valtio-omisteisten yhtiöiden luontaisetuja. Se on vähintä mitä hän voisi tehdä.

Valtionyhtiöiden maksattamissa jättimäisissä lisäeläkemaksuissa ei ole kysymys kohtuullisuudesta eikä oikeudenmukaisuudesta. Ne on veljespiirin toinen toisilleen sopima täysin moraaliton etu. Ne ei saa missään nimessä olla maantapa ainakaan valtiolla.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kasarminmäki

AJETAANKO TERVEYSKESKUKSET JA OSA SOSIAALIHUOLTOA VALTION SYLIIN?

JOS SUTTA LÄHTEE PAKOON TULEE KARHU VASTAAN

Suomen terveydenhuolto on rapautunut sen jälkeen kun terveydenhuollon rahavirtoja alettiin ohjaamaan kuntien kautta. Jos hallituksen ajama kuntaremontti ei onnistu tärkeimässä tavoiteessaan, saattaa olla edessä kuntien terveydenhuollon ja osan sosiaalihuollosta siirtyminen maakunnan tai valtion hotisiin? 


Tämä on eritysen arka asia politikoille, ei siitä kukaan myönteiseti ajatteleva asiantuntijakaan uskalla julkisesti  puhua. Valtion tehtävä on kuitenkin viime kädessä huolehtia tasa-arvoisen  perushoidon toteutumisesta koko maassa.

Kunnanlääkärijärjestelmän jäljiltä julkinen terveydenhuollon on Suomen kuntien vastuulla. Tämä tie on pian kuljettu loppuun, jos keskustan masinoima ja perussuomalaisten komppaama kuntakapina onnistuu.

On täysin selvää Suomen kunnat ovat aivan liian pieniä kantamaan taloudellista vastuuta 2020-luvulla niin oikukkaasta asiasta kuin terveydenhuolto. Kahdesta pienestä kunnasta toinen selviää terveydenhoidosta pienellä budjetilla ja sillä on silti varaa esimerkiksi kunnolliseen hammashoitoon. Toisella suurikaan budjetti ei riitä kaikkin tarpeellisiin hoitoihin. Syynä voi olla muutama kallis potilas, joka romuttaa pienen kunnan budjetin perinpohjaisesti. Tämä on johtanut hyvin sairaat potilaat sitämättömään tilanteeseen. 

Terveysalan selvitysmiehet ovat  esittäneet radikaalisti kuntien terveydenhuollon ja osan sosiaalihuoltoa siirtämistä kunnilta suurille maakunnille. Jos sairaanhoitopiirit siirrettäisiin suoraan valtion vastuulle ja rahoitus tulisi valtiolta. Samassa yhteydessä voitaisiin selvittää myös perusterveydenhuollon siirtämistä kunnilta sairaanhoitopiireille. Eri vaihtoehdoista pitäsi tehdä perustellinen selvitys Ruotsin tapaan, eri vaihtoehtojen tarkoista kokonaisvaikutuksista kunta- ja kansantalouteen on esitettävä selvitys kansalaisille..

Moni on esittänyt hätäpäissään, että vain erikoissairaanhoito pitäisi siirtää valtion maksettavaksi Näin ei pidä tehdä missään tapauksessa! Kunnan ei kannata panostaa perusterveydenhuoltoon vaan lähettää potilaat mahdollisimman herkästi erikoissairaanhoitoon.  Kustannukset  karkaa pilviin, juuri näin on käynyt Norjassa, joka siirsi erikoissairaanhoidon valtiolle.

Monikanvaisuuden ongelmien poistamiseksi maakunnille tulisi siirtaa myös Kelamaksut lääkkeistä, potilaiden kuljetuksista ja sairauspäivärahoista.Vaikka erikoissairaanhoitoa varten on sairaanhoitopiirit, kunta maksaa tästäkin kalliit hoitomaksut itse. Kunta toimii siis erikoissairaanhoidossa tavallaan kuntalaisten vakuutusyhtiönä. Monikanavainen sekava rahoitus on jo nyt terveydenhuoltomme erityinen ongelma. Vene vuotaa joka suuntaan tosi pahasti!

Isoin eettinen ongelma on kuitenkin niukkojen terveydenhuoltovarojen valuminen Kelamaksuina  ja ulkomaisomisteisten  terveyspalvelufirmojen tuiki epämäärisiin taskuihin. Toisaalata jos yksityispotilaat menisivät terveyskeskusjonoihin ne ruuhakutuisivat entisestään. Kapina olisi pian valmis!

Kysynkin onko ihmisten perusterveys todella pörssiasia ja onko ehkä eutanasia ulkomaisten firmojen ja kuntien paras yhteinen bisnes tulevaisuudessa? Se raha on poissa Suomen kansantaloudesta. Vaaditaan valtiomiestason johtajuutta, jotta nykyisestä eriarvoisesta terveydenhoidosta päästään eroon. 

On oikein madaltaa raja-aitaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.  Suomen yksityinen terveydenhuolto ja erityisesti työterveyshuolto on vähän samassa asemassa suhteessa erikoissairaanhoitoon kuin kunnat Norjassa. Ne käytännössä voivat lähettää potilaita mielin määrin erikoissairaanhoitoon maksamatta siitä yhtään mitään.  Pelkästään  siksi kannattaa olla sitkeästi työelämässä 68-vuotiaaksi asti!

Maakunta vetoinen terveydenhuolto rahoitettaisiin antamalla maakunnille verotusoikeus. Näin on tehty Ruotsissa tai toisaalta asukaslukuun ja kunnan maksukykyyn perustulvalla maksulla. Tämä ratkaisu on tehty Kainuun maakunnassa. Jos maakunnat saisivat verotusoikeuden, kunnallisveron määrä tietysti alenisi samalla dramaattisesti. 

Asukaslukuun perustuva rahoitus veisi kunnilta motivvation savustaa paljon palveluita tarvitsevat potilaat naapurikuntien vastuulle. Kansanvaltainen kuntavetoinen terveydenhuoto ei ole mikään  itseisarvo, jos sen laatu ja saatavuus on kuntapolitikkojen toimesta mennyttä. Valtiolle siirtyisi suurin osa sosiaalihuollosta, vanhustenhuolto, lastensuojelu, paihdetyö. Mutta ei lasten päivähoito, se tulee säilyttää paikallisesti päätettävän lähipalveluna.

On täysin johdonmukasita, että umpikujassa terveydenhuolto ja valtaosa sosiaalihuoltoa tulee siirtää kunnilta maakunnille tai sairaanhoitopiireistä muodostettaville  sosiaali- ja terveyspiireille valtion hoteisiin. Etenkin jos kuntapäätäjät eivät itsekkäässä tietämättömyydessään uhmassaan nyt esitettyä kuntauudistusta sulata!.  

Meno terveydenhuollon jonoissa ja ajanvarauksissa roikkuessa jo nyt täysin käsittämätön pienelle ihmiselle ja etenkin meillä vanhemmalla väellä, jolla on paremmasta toimivuudesta täysi tieto. 

Kuntaremontti on todella tehtävä tai muuten valtion hallitsema "lääkintohallitus" tulee laukaisemaan pattitilanteen.  Jos lähdetään sutta pakoon karhu tulee vastaan.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

RETKEILIJÄT ARVOSTAA REPOVEDEN LUONTOARVOJA

REPOVEDEN KANSALLISPUISTON LUONNONRAUHA KOROSTUU TALVELLA

Repoveden kansallispuisto on voittanut Vuoden retkikohde 2012 -yleisöäänestyksen. Kaikesta huolimatta hyvät kouvolaiset tämä on täysin totta. Kouvolassa on jotain suunnattomaan hyvää ja alkuperäisen suurta.

Kouvolan pohjoiset huikeat luontoarvot ovat saaneet ansaitsemaansa  tunnustuksen. Näin oikea kiehtova Kouvola on saanut huomattavan valtakunnallisen sulan hattuunsa tosin ilman omaa ansiotaan. Metsähallitus sai alueen ahkerana hoitajana palkinnoksi 5 000 euron stipendin alueen edelleen kehittämistä varten.

Raha tulee varmasti kipeään tarpeeseen, koska kunnostusvaroja on valtion säästotalkoissa leikattu ja työvoimaa vähennetty. Valtion rahapulasta huolimatta alueelle on rakennettu uusia retkeilyreittejä. Neljä uutta varattavaa kotaa majoittumista varten sekä kaivoja janoisille kulkijoille. Uuras työ antaa nyt hyvän kaikua  takaisin, luontoretkeilijöiden kuulaana vastakaikuna. 


Jylhät maisemat, kirkkaat vedet ja etelän erämaiset olosuhteet ovat houkutelleet ja säväyttänyt kulkijoita jo pitkään.  Presidentti Urho Kaleva Kekkosenkin kalasti ja nautti olostaan alueella aika usein.

Kouvolan kaupungin asenne alueen vaikuttaviin uusinvestointeihin on ollut sanalla sanoen kylmä. Viimeisin ja mittavin ilmeisen pätevä yritys tehtiin 2010 Hillosensalmelle Kinnosta pikaisesti poistuneen Petri Salmen toimesta. Hanke kuumeni ja kiehui, kuin nokikahvipannu Löppösen luolalla. Kiihkeä politikointi keitti sen pian kuiviin eduskuntavaalien alla. Vain porot jäi torveen! 

Metsähallituksen valtion varoin tekemät alueen hoitotyöt ja varusrakentaminen on pitänyt alueen silti hyvinkin vetovoimaisena.  Kansallispuistossa usein käyneenä toteaisin, aika pitkälle on näillä toimin päästykin. Siellä käy jo mittavat 80 000 retkeilijää vuodessa. Heidän tuomat  rahavirrat Kouvolaan voisivat olla kymmenkertaiset nykyiseen pieneen vihertävään noroon verrattuna.

Repoveden alue on muuttunut vilkkaista savotta-ajoista todella paljon. Kouvolan pierunhajuiset  savotta-asenteet alueeseen ei sen sijaan ole muuttunut yhtään. Vuosien varrella kävijämäärät Repovedellä ovat kasvanut tasaisesti. On huomattavaa ja hienoa koska kävijöistä kasvava osa on kansainvälisiä ekoretkeiljöitä. Repoveden vaellusverkostoa on laajaa ja vahvistettu kestämään kulutusta paremmin.  

Opasteita on matkailijoiden ohjaamiseksi lisätty, jotta alueen luontoarvot  kestäisivät paremmin kuluttavan luontomatkailun rasitusta.  Haluan kuitenkin sanoa, nykyaikaista palveluvarustusta tulisi kuitenkin vahvistaa puisto laitamaille. 

Rakenteilla oleva Suomen luontokeskus HALTIA Espoon Nuuksiossa on lähtölaukaus julkisten puurakennuksien rakentamiseen Suomessa. Siitä voisi tarvittaessa ottaa oppia Kouvolassa.


Elinkeinotoimen jo kyllin kauan kestänyt likapyykinpesu ei saisi enää estää järkeviä kaupungin reunaalueen uushankkeita. Sinne pitäisi saada kunnollinen luontomatkailullinen uusinvestointi. Sehän olisi mainio puurakentamisen pilottihanke uudelle Kouvolaan perustetulle yhtiölle! 

UPM Kymmene ja  Helsingin yliopiston Aarnikotka-alueen tapaisena hyvänä yhteistyönä maaseututoimen ja elinkeinotoimen kanssa,  Woodinno-hanketta hyödyntäen ja muiden vahvojen vaikuttajien toimin se saattaisi vielä onnistuakin.  Suurta julkista vetovoimaista modernia järviluontokeskusta tarvitaan Pohjois-Kouvolaan. Uuden Repoveden  luontomatkailukeskuksen rakentamista tulisi harkita vielä kerran perinpohjin.  

Kouvolan uudella kaupunkikehitysjohtaja Jukka Postilla saattaisi olla tässä hyvä näytön paikka? Vai onko taas niin - järviohta on kiva  kalastaa sieltä - vaikka sitä ei ikinä koukkuunsa saisikaan.
 

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

KUNTIEN TALOUSAHDINKO EI OLE MUTU-TUNTUMAA

KIMMO TIILIKAINEN EI HYVÄKSY HALLITUKSEN KUNTA-
REMONTTIA

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikaisen mielestä hallituksen suurkuntiin tähtäävä kuntauudistus ei perustu yhtään mihinkään! Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Kouvolan Valkealasta eduskuntaan valittu kansanedustajakin on väittänyt suurkuntauudistuksen olevan pelkää mutu-tuntumaa.  Sen jälkeen tämä hokema on karannut käsistä, kuin viritetty mopo kaurapeltoon.  

Kuntaliiton madonluvut kuntien tukalasta tilanteesta on aika lohdutonta luettavaa. Kaikki puheet kuntien pärjäämisestä ilman perinpohjaista kuntauudistusta on politikoilta täysin vastuutonta! Me kansalaiset voimme toki kirjoitella mitä haluamme ja uskoakin todeksi mitä  pätevät miehet kulloinkin suustaan päästävät.  Kuntaliiton tiedot kunnista on ovat kuitenkin paljon puhuvaa karua tekstiä.

Kuntien ja kuntayhtymien lainakanta on kasvanut reilusti, ja oli viime vuoden lopussa noin 12,6 miljardia euroa. Kasvua edellisvuodesta oli noin 900 miljoonaa euroa. Koko kuntasektorin velkamäärä on kasvanut vuosina 1997-2011 noin 8,5 miljardia euroa. Tilinpäätösten ennakkotietojen mukaan Manner-Suomen kunnilla oli viime vuonna lainaa 2085 euroa asukasta kohti. Edellisvuonna lainaa oli 1956 euroa asukasta kohti. 

Kuntien lainakanta kasvoi noin 7,2 prosenttia.  Maakunnittain velkaantunein kuntatalous on Keski-Pohjanmaalla, jossa kunnilla on lainaa jo 3600 euroa asukasta kohti. Kreikan huoleton taloustyyli on  kunnissa jatkunut jo pitkään. Kouvolan velkamäärä on kohtuullinen vain 1758 euroa asukasta kohden. 

Tässä tilanteessa pitäisi vahvistaa kuntien verotulopohjaa jotta paineet eivät kohdistu liian voimakkaasti kunnallisveroon. Verotulopohjaa voidaan kasvattaa parhaiten vahvoja peruskuntia luomalla. Kaikkein kauheinta on, ettei vuoden 1997 jälkeen kuntasektorin vuosikate ei ole yhtenäkään vuonna riittänyt kunnallisten perusrakenteiden rahoittamiseen. 

Kuten päiväkotien, koulujen, sairaaloiden ja tie- ja katuverkostojen ylläpitoon ja peruskorjausten rahoittamiseen. Näin on syntynyt niin sanottua tulorahoitusvajetta, jota kunnat ovat rahoittaneet omaisuuden myynnillä ja ennen kaikkea lainanotolla. Tulorahoitusvajetta on syntynyt vuosina 1997-2011 yhteensä yli 10 miljardia euroa. Kuntien talousahdinko ei ole mitään harhaa, se on realitalouden kylmä tosiasia! 

Kuntien terveydenhuolto on rapautumassa kovaa vauhtia. Kunnilla on edessään suururakka homekoulujen, sairaaloiden ja muiden vuosikymmeniä sitten rakennettujen sosiaali- ja terveystoimen rakennusten peruskorjaamisessa.  Kunnat ovat toki toivoneet, että valtio voisi osallistua tähän kansallisesti tärkeään korjaustehtävään myös talouden ja työllisyyden elvyttämisen vuoksi. Tästä tuesta ei voida olla mitenkään varmoja. 


Nämä kaikki peruskorjaushaasteet koskee tietenkin kaikkia kuntia myös uus Kouvolaa. 

Kuntarakenneuudistus on etenemässä kuntien kuulemisen vaiheeseen.  Keskustelu uudistuksesta sai uutta vauhtia muutama viikko sitten. Hallitus on julkaissut rakenneuudistuksen karttaluonnokset. Niiden mukaan maahamme muodostuisi hieman yli 70 kuntaa. Karttojen pohjalta käydystä kuumasta keskustelusta on käynyt ilmi, ettei esillä olevaa kuntakarttaa saada toteutettua sellaisenaan.  

Hallitus kaavailee selvitysmiesten käyttöä kuntauudistuksen toteutuksessa. Kyseessä olisi mitä ilmeisimmin kuntajakolaissa määritelty erityinen kuntajakoselvitys. Pientä onnentonta osaa kunnista saatta odottaa valtion huostanotto ja vastentahtoinen sijoittaminen.

Nykysäädösten mukaan valtiovarainministeriö voi asettaa yhden tai useamman kuntajakoselvittäjän kuultuaan asianomaisia kuntia. Siinä tapauksessa, että joku tai jotkut kunnat eivät hyväksy valtuustossa selvittäjän selvityksen perusteella esitettyä liitosta, selvittäjällä on mahdollisuus esittää kansanäänestyksen toteuttamista. 


Ministeriö voi sitten määrätä kansanäänestyksen toteutettavaksi. Silloin viimeistään jos ei aikaisemmin kansalaisten on syytä herätä oman kuntansa karuun tilanteeseen. 

Kouvolassa ei tämä tuska enää koske, vaan Kouvola on oman onnensa seppä!

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

ONKO KOUVOLAN KUNTAREMONTTI JARRUMIESTEN KÄSISSÄ?

KOUVOLA ON OMAN ONNEN SEPPÄ

Kouvolan kuntaliitos on luonut hyvän pohjan ja auvon alun hyvälle tasapainoiselle aluekehitykselle. Se ratkaisu oli ainut oikea tie uuteen pärjäävämpään vahvempaan Kouvolan seutuun.

Olemme kuitenkin käytännön pakosta vasta alkutaipaleella. Kuntaremontti alkaa vasta vuoden 2014  alussa, jos sen päätätte tehdä. Parattu suurkunta on  teille arvon kuntapäättäjät  annettu hoitakaaksenne sitä kuntalain mukaan kuin omaanne. Sitä ei saa tehdä "vihan vierain verevin silmin"!


Ei mikään valtuustoryhmä voi vetäytyä vastuutaan uudistuksen edessä. Päätöksiä pitää ohjata haluamanne suuntaan. Kaupunki on annettu hoitoonne suurena uskottuna mahdollisuutena. Tämä tosiasia usein keskustelun tuoksinassa unohtuu. Monet meistä Kouvolan asukkaista odotamme teiltä selkeätä linjaa ja hyvää tiedottamista harkituista uudistuspäätöksistä. 

Miksi muuten Kouvolan keskustelua käydään paljossa muista kaakonkulman kaupungeista ja pienkunnista käsin. Sillä saattaa olla asioista vieraannuttava vaikutus!  Paikallislehti on vielä edelleenkin aika keskeinen aluetiedon välittäjänä ja erilaisten seutukunnan mielipiteiden luotettu väylä. Vai onko keskustelu sen tasoista, että siihen voi osallistua?

Haluamme tasapainoisen ja oikeudenmukaista palvelurakenteen koko Kouvolaan. Hyvän henkilöstöhallinnon, joka teettää henkilöillä tuiki tähdellisiä töitä. Kuntaliitoksen junamiehet ovat olleet eduskuntavaalien jälkeen oudon mykkiä! Ei tämä kuntakeskustelu voi olla pelkkien  mustamaalareiden ja omalla makaroonilla maailmaa katsovien käsissä! Nyt on aika asialliseti tähytä jo Kouvolan  tulevaisuuteen. 

Syksyllä on kuntavaalit ja olisi hauska kuulla laajalla rintamalla mihin te aiotte tätä suurta Kouvola laivaa karikoissa luovia? Kyllä odottaisin "vanhojen" puolueidenkin nokkamiesten rohkeita kannottoja julkisuudessa, miten on onnistuttu ja mihin aiotte Kouvolan kehitystä vuoden 2014 jälkeen viedä? Tätä väki Kouvolassa teiltä odottaa.

Kuntapuolueiden raskaansarjan päättäjien pitäisi astua jo viimein kehiin tulevaa kehitystä hahmottamaan. Ei tämä ounastelu ja  ulkoa päin tuleva epätietoinen rääpiminen enää mihinkään meitä johda. Onneksi plussia on sentään lehdistölle löytynyt malliksi muutama, vaikka jäävuoren huippu onkin vasta näkyvissä.

Terveys- ja sosiaalipalvelut pitää uuden sairaalan myötä turvata. Menneisyyteen ja peräpeiliin tuijottaminen on jo lopetettava.  Keskustelun häränsilmässä pitäisi olla Kouvolan kuntapoliikan päättäjien tulevat toimet. Teidän käsissänne on kaupungin rakentaminen. Kouvolan tuleva uudistaminen on käytännössä pitkälti teidän asianne. Olette tehneet kuntasopimuksen ja luvanneet tehdä parhaanne uuden Kouvolan asukkaiden hyväksi. Tästä voi teitä ainakin onnitella!

Suomen hallituksen kuntapapareihin on kirjattu todella mittavat  hyödyt mitä kuntauudistuksesta voi toteutettuna seurata. Joka ei näitä plussia tiedä, syyttäköön lukemattomuudestaan itseään. Eikä ne edut mitään tekemättä kuntiin tule!  Hallitus ja Kuntaliitto ovat  patistaneet palvelut turvaaviin suurempiin yksiköihin lähes kaikkia pienkuntia. Kuntakartta on vain heidän ehdotuksensa 69 suurkunnan rajoista.


Osa Kouvolan valtuutetuista ei ole reilussa kolmessa vuodessa näitä yhdistymiseen liittyneitä myönteisiä asioita tunnustanut.  Kotkan kokemuksien valossa, he eivät ikinä mitään hyvää tule siinä näkemäänkään.  "Menetetty koti se mennyt on - jäljellä vain suru suuri lohduton".

Luuleeko joku tosiaan pelkällä parjaamisella saavuttavansa kouvolaisten täyden luottamuksen.  Mitä me oikestan tälläisillä vastarannan valtuutetuilla teemme? Miten pelkät myyräntyötä tekevät jarrumiehet voisivat Kouvolan kehitystä eteenpäin ohjata? 


Jos itse valtuustoissa päättämänne kuntaremontti  ja kuntaministerin kiittelemä Kouvolan kuntauudistus ei teille kelpaa, niin esittäkää sitten parempi vaihtoehto. Paluuta takaisin äidin syliin - emäpitäjä Iittiin ei  valitettavasti enää ole!

Myös kaupungin johtavan virkakunnan tulisi apulaiskaupunginjohtajan tapaan  silloin tällöin vastata väärin perustein esitettyyn kritiikkiin. 

Ado Sakari Ala-Krekola

Kasarminmäki

IHMISET HARRASTIVAT MUINOIN HYPERSEKSIÄ



MONI VILLI PARI HARRASTAA HYPERSEKSIÄ  NYKYÄÄNKIN



 

Näin perjantain ratoksi osui silmiini perin mielenkiintoinen artikkeli. Ihmiset harrastivat muinoin sosiaalisisissa yhteisöissään hyperseksiä.  Pysyviä rajattuja parisuhteita ei ollut ,vaan yhteisö hoiti yhteisvoimin jälkeläisten alullepanon ja heidän hoitamisensa sopusalla yhteisvastuulla.

Tiede-Lehti kertoo tuoreimmassa paperinumerossaan tutkimuksesta, joka perustelee ja aprikoi niin kutsutun hyperseksin olemassaoloa. Ajatuksen mukaan nykyinen yksiavioinen seksi keksittiin vasta yhtä aikaa maatalouden ja viljelykultuurin tuoman pysyvän asutuksen myöstä.

Siksikö se aidan takan oleva ruho on virheämpää ja mies haikailee luolamiehen lailla lakkamatta kaikkien sukukypsien naisten perään. No nyt asia meille viimein tiedepiireistä  kerrottiin! Syy uskottomuuteen ei olekaan meissä vaan esi-isissämme!

Ihminen on seksuaalisuutensa puolesta yhä eläin ja kyllä me se jos joku tiedetään. Ennen ei oltu kahden, nyt ollaan, tosin aika ajoin häilyen. Kun ihminen eli vielä luolamiehenä metsästäjänä ja keräilijänä, yhteisöjen seksi oli tutkijoiden mukaan yhteistä. Naiset ja miehet parittelivat ristiin rastiin saavuttaakseen mahdollisimman hyvän kannan terveitä jälkeläisiä.

Evoluutio eteni niin kutsutulla spermakilpailulla, jossa vahvimmat siittiöt pääsivät hedelmöittämään naisen munasolun. Miehillä tämä spermakilpailu puolestaan kehitti kiveksiä ja peniksen nykyiseen muotoonsa.Tässä kisassa ei ollut väliä sillä, kuka harrasti seksiä kenenkin kanssa. Kyse oli koko yhteisön selviämisestä. Kun tuore lapsi saattoi olla kenen tahansa, yhteisön miehet pitivät huolta kaikista syntyneistä yhdessä.

Naiset käyttivät tutkijoiden mukaan muinaisissa ihmisyhteisöissä seksiä sovinnon välineenä samalla tavoin kuin mitä eräät ihmisapinat edelleen tekevät. Kun seksistä ja naisista ei tarvinnut kilpailla, yhteisön miehet pysyivät keskenään paremmissa väleissä.

Naisen ääntely ja kyky useaan peräkkäiseen orgasmiin seksin aikana ovat tästä hyperseksin ajasta jääneitä muistoja. Tarkoitus oli seksin kiihkossa ääntelevä nainen houkutteli muinaisyhteisössä paikalle lisää miehiä ja peräkkäiset orgasmit helpottivat parittelua sekä lisääntymistä.Naisen orgasmin tehtävä on kirjan mukaan helpottaa siittiöiden selviämistä emättimessä ja kuljettaa siittiöitä syvemmälle kohti munasolua.

"Omistamisen kulttuurissa kulkee raja, jonka jälkeen seksi on muuttunut sovinnollisesta asiasta yhteiskuntaa repiväksi ristiriidaksi"; tämä on mielestän vähän yksioikeinen tulkinta. Kyllä pysyvä parisuhde luo ennen muuta rauhaa ja harmoniaa yhtisöön. Avioliittojärjestys tai avoliittokombinaatti  takaa lasten tasapainoisen kasvun ja turvaisan hyvän hoidon.

Tutkijat uskovat miesihmisen terskan kehittyneen tattimaiseen muotoonsa hyperseksiaikojen spermakilpailun vuoksi.Toisessa kokeessa taas todettiin työntöön ja vetoon perustuvan rakasteluliikkeen olevan yhdessä valtavan peniksen kanssa tehokkain tapa "kaapia" vierasta siemennestettä ulos naisesta. Tämä huomio tuntuu jotenkin vieraalta, kukapa mies hekuman kuumudessa ajattelisi noin järkevän tarkoituksen mukaisesti?

Tilanomistajan isäntämentaliteetti muutti täysin ihmisen seksuaalitavat. Kaiken jakamisen tilalle tuli itsekäs omistaminen yksiavioinen parisuhde ja ydinperhe. Länsimainen yksiavioinen parittelukulttuuri onkin kirjan mukaan ihmiselle varsin luonnoton tapa lisääntyä. No no poikain villiä toiveikasta puhetta! Mielestäni asia ei ole näin; yksiavioisuus on yhteiskunnallisesti erittäin rationaalista, eikä ihmislajin  loistava menestyminen ja räjähdysmäinen lisääntyminen ei tue tätä päätelmää mielestäni mienkään.

Maanviljelytaidon ja kaupunkien synnyn jälkeen ihmisen seksuaalisuus ei ole paljoa muuttunut, mutta se on etsinyt muita muotoja ilmentyä. Muutos liittyy omistamisen kulttuuriin, jossa maata, luontoa ja myös naisia saattoi topakka talollinen yhtäkkiä pitää omisuutenaan. Vielä 1800-luvun alussa nainen ei saanun miehen sukunimeä käyttää, vaan häntä kutsuttiin Vituttareksi!

Omistamisen ajatus muuttikin tutkijoiden mukaan seksin ja avioliiton molemminpuoliseksi kyräilyksi. Naisen olikin yhtäkkiä kilpailtava muita naisia vastaan, jottei mies kylväisi siementään ympäriinsä liian laajalle. Mies taas kyttää naistaan ja muita miehiä, jottei joutuisi elättämään suotta muiden miesten lapsia. Nainen muuttuu kun hän saa työn ja muun toimeentulon myötä itsemääräämisoikeutta, miesparka ei ole sensijaan muuttunut asennetaan tuhansissa vuosissa piiruakaan!

Talonomistajan elkeet ovat edellen voimissaan ja omaan akkaan ei anneta suosilla kenekään pikkusormella koskea! Jotain perin itsekkään omahyväistä tässä täytyy ainakin kylmän "tieteelliseti" tarkasteltuna olla?

Seksuaalisuuden muinaishistorian tutkijoiden mukaan tässä omistamisen kulttuurissa kulkee raja, jonka jälkeen seksi on muuttunut sovinnollisesta ja yhteisestä asiasta yhteiskuntaa repiväksi ristiriidan lähteeksi.

Tätä ristiriitaa ihmisyhteisöt ovat sitten pyrkineet ratkaisemaan erilaisin määräyksin ja kulttuurisin tavoin, esimerkiksi 1700-luvulla alkaneen romanttisen rakkauden ideaalin avulla. Kirkon mukaan tulo moraalinvartijana ja avioliittoon vihkiminen vahvisti tätä miehen haluja ja vapautta rajoittavaa kehitystä. Kirkon hanska nykyään luistaa pahasti!

Tämä kaikki on kuitenkin tutkijoiden mukaan ollut aika hidasta kehitystä. Selitys löytyy biologiasta: nainen kykenee elämänsä aikana sopeutumaan erilaisiin seksuaalisiin tilanteisiin ja muokkaamaan paljolti toiveitaan. Ongelman aiheuttaja on perusmies, hän ei tähän pysty, vaan miesten seksuaalisuus pysyy nuoruuden kehitysvaiheen jälkeen sellaisenaan.

Hiipuakseen viimen aikanaan viriilistä kaikkivoivasta sonnista itselliseen oloonsa, naisettomaan huolettomaan rauhaisaan ja myös haikean suloiseen  iltaruskoonsa. 

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

KOUVOLASSA ON BONGATTU TYYTYVINEN ASUKAS!



TÄMÄ HERRA ON KOUVOLAAN TYYTYVÄINEN BLOGGERI

 
















Tasapainoinen yhdyskunta- ja kaupunkirakenne tuottaa Kouvolassakin oloihinsa tyytyväisen asukkaan. Kouvolan taajamista ja maaseudulta on kuulunut viime aikoina täysin käsittämätöntä tyytyväistä mutinaa. Minä en ihmettele sitä luontoääntä lainkaan, niin monipuolisen rikas asuinpaikka Kouvola on meille tyytyväisille asukkaille!

Kouvolassa on kuin onkin ihmisiä, joiden elämä ei pahemmin muuttunutkaan kuntauudistuksessa. Jopa parannusta on asioihin tullut ja monet ovat tyytyneet kuntakehitykseen asuinpaikasta riippumatta. Olemme viime aikoina  lukeneet alueemme paikallislehdestä posiitivisia arvioita elämästä kylissä ja taajamissa! Miten voimaannuttava sanoisin ja suosta nostattava kokemus!

Meille on vaikiintunut erittäin  kärkäs kynämiesten joukko, joka moukaroi Kouvolaa kuin Neuvostoliiton tykistö Kannasta 1944 . He ovat jo kauan povanneet kaikkien lähipalvelujen loppua taajamissa ja maaseudulla. Sitä mörköä ei vaan ole vielä tullut. On jopa väitetty pokkana Kouvolan täyteen buukatussa ydinkeskustassa olevan tilaa kaikille mahdollisille suurkaupungin kuntapalveluille!. Eihän tänne nytkään tahdo ruuhka-aikoina saada edes yhtä autoa parkkiin!  

Ihmiset osaavat itse mielessään arvioida oman tilanteensa paremmin, kuin kukaan meistä mustanpuhuvista luovista  kirjoittajista. Tai vielä kokematon omassa asiassaan puhuva ja runsaan äänisaaliin toivossa sanansa nurjaan asettava politikko?. Kaupungintalolta on tätä kuntauudistusta johdettava tieten taiten jonkin tolkun  suuntaan.

Taajamissa ja maaseudulla ei ole koskaan tyydytty katsomaan vain sivusta nurjaa kehitystä. Eikä tule todella tyytyäkään! Jos tarvepalvelut kaikkoaa, pitää alkaa itse toimia. Jos laajakaistahankkeet etenevät liian hitaasti, ei pidä jäädä tumput suorassa seisomaan.

Kouvolassa onkin tavoitteena saada nopea toimiva laajakaista jokaiseen maaseudun talouteen 2015 mennessä. Kohtuuhintainen ja nopea laajakaistayhteys maaseudulla on ennen muuta myös tasa-arvoasia. Kotonaan juohevasti asioiville ihmisille pitää olla kunnon laadukkaat verkkopalvelut käytössään! Se ihmehiiri tuo koko kiehtovan palvelupaketin kotiin ja koko globaalin maailman johtoa pitkin nettisurfaajan ulottuville ja pelkällä kaksoisklikkauksella. Jos joku urpo muuta väittää, hän ei tajua maailmasta yhtään mitään.

Maaseudun vesihuollon parantamiseen on Kouvolassa luvassa parannuksia ja rahaa tälle vuodelle 700 000 euroa, eikä sekään liene ihan mitätön hanke. Joukkoliikennettä on aivan oikein lisätty, yhteyksiä taajamiin ja kyliin on kehitetty. Perhepalveluja maaseudullekin on nyt taas saatavana. Taajamissa ja kylissä on järjestetty paljon kuulemisia.

Kirjastopalvelujakin on luvattu päinvastaista luuloista huolimatta parantaa kirjastoautoverkkoa laajentamalla. Kulttuuripalvelujen tarjonta on erittäin viereää ja on kesällä jopa runsauden pulaa. Terveyspalvelukokonaisuus on vielä valitusvaiheessa,  ei enää kauan. Ryhdikästä uuden ajan palveluverkkoa mietitään kuumeiseti joukolla.

Valoa on päättäjien kannettava  taajamiin ja maaseudulle vaikka säkillä, jos ei muu auta. Huomatkaa myös Kouvolan keskusta on edelleenkin vielä se  taajaan asuttu alue. Paikallinen vankka osuuskauppa vie ympärivuorokautisia ABC-päivittäistavarapalveluja sinne missä etukortti vähänkin viuhuu ja kauppa jotenkin käy.

Kunnallisia lähipalveluja on lain mukaan oltava ja niitä pidetään nykyisin siellä missä käyttäjä joukkoa niille kylliksi löytyy. Kuntauudistusjunan kumu Suomessa yltyy ja yltymistään, sitä Suomen hallituksen lähettämää lisäjunaa on vaikea, ellei mahdoton enää pysäyttää. Ei se ihan turha juna olekaan!.

Kouvola on hyvä paikka asua, paras paikka maailmassa meille kouvolalaisille ja kaupunkia puolustavat parhaiten tyytyväiset Kouvolan asukkaat.

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

MISSÄ ON KALAPALIIKKI KOTIMAISEN KALAN PUOLESTA?

MUIKUN TALVIPYYNTIÄ JÄÄN  ALATA NUOTALLA

Suomalainen tuore maukas järvikala on pikkuhiljaa väistynyt kauppojen kalatiskieistä lähes kokonaan. Nyt en enää ihmettele tilannetta yhtään paikallislehteä luettuani. Sisävesien ammattikalastajat eivät saa työstään oikestaan mitään kannustavaa korvausta. Heille ei anneta työstään edes kunnon suolarahoja. 

Kouvolassa on 458 järveä joukossa todella hyviä kalajärviä, miksei alueen järvikalastajat voisi verkostoitua tuoreen kalan toimittajiksi suoraan alueen kauppoihin? Kouvolan tuoreesta kalasta voisi tulla lähiruokabrändi, jos sitä olisi tasaisesti läpi vuoden tarjolla?

Hinnoissa väheksytty  Suomikala muuttuu väliportaissa  kuin miekan sivalluksella kalliksi arvokalaksi. Ihmiset eivät osta enää paljon fileeramatonta kalaa ja kotimaisen fileen teko on nostanyt hinnat pilviin. Kokokalaan ei uskalleta tai ei  viitsistä enää koskea. Näi ei tarvitse olla! Sumeilematon tehokalastus on ajanut meidät  surutta sukupuuton vaarassa olevien valtamerten  suurkalojen syöjiksi. Täysin älytöntä!

Tämä  ulkomaista kalaa suosiva kehitys alkoi sillin pyynnillä  ja norjalaisen kuivakalan tuonnilla. Siitä kun tehtiin jouluna valtavasti  lipeäkalaa. Savustettu ruijanpallas oli joskus suurta herkkua ihan tavallisissa maalaiskaupoissakin. Suomalaisten kalamieltymykset eivät ole kovin pysyviä. Kauppa ohjaa tarjonnallaan kysyntää ja kansa ostaa vaikka valasta jos  sitä jostain vain saadaan. Monien kotimaisten kalojen leimaaminen "roskakalaksi" on ollut melkoinen karhunpalvelus kotimaiselle herkkusuille ja etenkin suomalaisille laadukkaille tuoreille kalamarkkinoille! 

Monet meistä muistavat vielä hyvin ajan, jolloin maan suosituin ruokakala oli pakastettu norjalainen sei. Tällä neliskanttiseksi litistetyllä merikalalla ruokittiin perheet, työläiset, koulut ja päiväkodit halvalla. Kun ei ollut vaaraa ruodon jäämisestä kenekään kurkkuun. Kotimainen hyvä kirjolohi teki kovan nousun norjansein jälkeen. Nykyään yhä useampi valitsee kotimaisen kirjolohen sijasta kassikasvatetun norjalaisen eläinrasvaa tihkuvan tuontilohen. Ihmettelenpä miten sitä kannattaa Thaimaassa fileoituna myydä muutaman euron kilohinnalla. Täysin käsittämätön yhtälö!

Kotimaisen kalan puolesta on väsymättä kampanjoitu, mutta kauniista puheista huolimatta se on yhä pahassa alennustilassa. Liekö syy kalastajille mahdottomat sisävesikalojen markkinaolot?Jonkinlaista toivoa suhtautumisen muuttumisesta antaa nyt kuitenkin kuhakantojen vankka elpyminen.

Omista vesistä pyydetty kuha on nimittäin täysin syystä pysynyt suomalaisten mielestä arvokalana.  Sen ohella silakka lohi järvilohi siika taimen muikku ahven hauki ja made ovat kotimaisen kalagastronomian perusta. On todella sääli, ettei  huippuhyviä tuoreita kotimaisia järvikaloja kaupasta tahdo saada.! Todellisuudessa jopa limainen kiiski ja sen mäti on huippuhyvä keisarillinen herkku. 

Suomen vesissä on kuitenkin kaikkiaan huikeat  97 syötävää kalalajia, joista vain noin kymmentä tarjotaan meille ruokakalaksi. Kai hyvin runsastunut kuha saa kiittää maineestaan sotamarsalkka Mannerheimia, jonka ruokamakua pidettiin hienostuneena ja joka näki mielellään kuhan lautasellaan. Mutta jos kuha nousi maineeseen marskin ansiosta, niin toisaalta hauki on kärsinyt hänen karsastuksen takia. Kansanuskomuksen mukaan Mannerheimille hauki ei oikein kelvannut. Mannerheim ei suostunut syömään haukea koska se oli rantarosvo!

Kylmäsavustettu kirjolohi on mellevää evästä leivän päällä. Kylmäsavustettua haukea ovat turhan harvat päässeet vielä maistamaan.  Ei ole särjestä ahvenesta tai mukusta tehtyä patakukkoa helpompaa, halvempaa tai maukkaampaa evästä maailmassa ole.  Herkkujen herkku on parikiloinen uuni- ja savulahna; tuskinpa tässä jaksaa meikäläinen odottaa kevään kutuaikaa.

Avatkaamme viimein kirkkaat silmämme ja ottakaamme käyttöön kotimaisten kalojen maukkaat kalaherkkujen  perinnereseptit.  Eikä tässä vielä kaikki kalapaliikki,  kansanterveyssuositus on kolme kotimaista kala-ateriaa viikossa.

Parempaa ja halvempaa henkivakuutusta ei ole, kun valitsee pääruuaksi kotimaiseen maukkaan kalan.  Kalastava presidentti Urho Kekkonen oli kova kalansyöjä ja erityisesti siitä johtuen kuulemma naisten suuressa suosiossa. Herkuttelevat herrat ottakaa asia onkeenne!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

NOSTETAANKO KIILUVASILMÄISET KUNNANVALTUUTETUT REMMIIN?

KUNTAUUDISTUSTA VASTAAN NOUSEE  HUUTOKUORO

Monet ovat pelänneet  ja toiset toivoneet, jotkut vain ounastelleet
kuntauudistuskiiman täyttävän syksyllä valtuustot "kiiluvasilmäisillä" joukolla, jotka eivät ymmärrä kuntataloudesta yhtikäs mitään. Heidän ainoa tehtäväsä on vaalia ikioman kunnan "itsenäisyyttä" viimeiseen hengenvetoon asti.

Kuntatalouden ymmärtäminen ei olekkaan kovin yksinkertainen asia, vaan painvastoin kylmät numerot johtavat helposti harhaan! On vanha idealistinen ajatus siitä, että miksei kuntien tilinpäätöstä voi tulkita samoin kuin yritysten tilinpäätöksiä. Totta kai voidaan!.

Numeroilla on maaginen voima. Kun riittävän kauan toistaa samoja asioita, joku voi alkaa niihin uskomaan. Mutta ei se totuuden pohjaksi silti riitä. Eivät tuottavuus ja tuloksellisuus väestömäärästä pelkästään johdu, vaan siitä miten palvelut on organisoitu.

Tampereen yliopiston kunnallistalouden professori Jarmo Vakkuri sanoo, että kuntien tilinpäätös ei kerro koko totuutta. Vakkuri on havainnut, että uudistushaluisimpia ovat kunnat, jotka ovat ennestään tehokkaita.

Vastaan haraavat pahiten ne kunnat, jotka olisivat kaikkein eniten uudistusten tarpeessa. Tässä piilee suuri sudenkuoppa ja kunnallinen katastrofin siemen. Joka ajattelee, että kunnan taloudesta saisi kokonaiskuvan vain tutkimalla tilinpäätöstä, niin silloin on ymmärtänyt asiat todella väärin.

Kuntia on täysin aiheelliseti moitittu tilinpäätöskikkailusta, jonka avulla ne saavat taloutensa näyttämään todellista positiivisemmalta. Tilinpäätöksissä halutaan näyttää "hyvää" tulosta, joihin sitten voidaan perustaa huoleton "omillaan" pysymistä kuntalaisille.

Hyvin menee ei mitään hatää, kuntakapinaa vaan miehissä lietsomaan. Keskustapuolueen johto on jo aika hysteerinen; kuntakarttoja revitään ja pakkotoimista teurastuksesta keskittämisestä ja kaiken lopusta puhutaan suuvahdossa. Parlamentaarinen asiallisuus on haihtunut kuin tuhka tuuleen!

Tätä ongelmaa ei voi tippaakaan vähätellä, sillä tulojen ja menojen täytyy olla pitkällä aikavälillä tasapainossa.  Huomion kiinnittäminen tuloksen sormeiluun voi lakaista alleen suuremman ongelman sen, miten palvelut järjestetään tehokkaasti. Sitä ei pysty päättelemään tilinpäätöksestä.

Tilinpäätössuunnittelu kuuluu toki tilinpäätösjärjestelmän sisälle. Mutta voi vakavasti kysyä, kuinka paljon tilinpäätös kuvaa kunnan talouden kokonaisuutta. Asiantuntijat ovat todennet, se ei ole mitenkään koko kuva.

Kuntauudistusta valmisteleva työryhmä on kaivanut esille nämä piilossa olevat kuolinluvut kuntien salatuista  kätköistä. Näissä selvityksissä on tullut muiden muassa Iitille todella kylmäävää kehitystä esiin.

Kunnalla voi olla hyvä väestörakenne, sen alueella voi toimia hyviä yrityksiä ja sen tulorahoitus voi tulla helposti. Silti kunta voi olla palveluiltaan todella tehoton ja näivettynyt.

Alijäämäisen tilinpäätöksen kunta voi sen sijaan toimia huomattavasti tehokkaammin. Hehän pyrkivät järjestämään riittävästi kuntapalveluja, vaikka sitten velkarahalla. Ei todellakaan tuottavuus ja tuloksellisuus väestömäärästä pelkästään johdu. Teoilla Suomi ja sen kunnat nostetaan!

Tutkimukset puoltavat U-käyrämallia jonka mukaan liian pienet ja liian suuret kunnat ovat tehottomia. Tehokkuuden näkökulmasta kultainen keskitie on perusidea. Tässä mielessä

Kouvola on ihanteellisen kokoinen ja palveluorganisaation tuloksellinen järjestäminen on oikein päätöksin täysin mahdollista. Kirkonharjalla ovat viisaat johtavat virkamiehet valmistelullaan ja rohkeat luottamushenkilöt päätöksillään. Kunnat ovat kuin ovatkin oman  onnensa seppiä.

Kuntien optimikokoja täytyisi olla useita riippuen siitä, mistä kuntapalvelusta puhutaan. Suuri yksikkökoko on rationaalista pääomaintensiivisissä palveluissa, kun taas työvaltaisissa palveluissa suuren organisaation haitat nousevat esiin.

Kunnan koko on aina kompromissi erilaisten palvelualueiden optimaalisesta koosta. Havainto liittyy kuntakentän kahtiajakautumiseen, jossa kasvukeskukset ja niiden lähikunnat pärjäävät.

Mutta maaseudun syrjäisimmät kunnat jäävät kehityksen kelkasta. Sitä kehitystä voidaan kuvata tieteen rahoituksesta tutulla Matteus-efektillä, jonka mukaan edut kasautuvat niille, joilla niitä jo ennestään on. Osattomat köyhtyvät entisestään. Tätä kehitystä torjumaan tarvitaan kokonaisvaltainen hallituksen esittämä kunnollinen kuntauudistus viimeistään 2015, jotta palvelukato ehditään torjua ajoissa.

Kaikkein köyhimmillä kunnilla on edessään hitaan kuivumisen tie. Kunnan heitteillejättöä ei Suomen hallitus tule hyväksymään, vaan se vihon viimeinen Metusalem - pelkistä vanhuksista koostuva perikunta liitetään siihen millä sillä yhteitä rajaa sattuu olemaan!

Onko tämä muka mikään pakkoliitos, eikö se ole ennemminkin sosiaali- ja terveystoimen huostaanotto?

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

KOUVOLAN VANKKA ASEMA MAANPUOLUSTUKSESSA SÄILYY




IKÄLUOKKIEN PIENENMINEN AIHEUTTAA SUPISTUKSIA

 

Onneksi puolustusvoimien massiviset 825 miljoonan  euron säästöesitykset eivät kohdistuneet Kouvolan alueelle jo aiemmin ilmoitettuja enempää, menetys on vain noin 50 työpaikkaa .

Puolustusvoimat on Kouvola suurin työnantaja ja  asema Suomen suurimpana varuskuntakaupunkina  säilynee. Vekaranjärven ja Utin valmiusyksikköjen asema puolustusvoimissa tällä ehdotuksella  nähdäkseni  entisestäänkin vankkenee.

Kouvolassa voidaan olla huojentuneita ja tyytyväisiä tilanteeseen, koska puolustusvoimien työpaikat  suurelta osin Kouvolassa säilyvät. Tällä rintamalla ei tule suuria muuttotappioita!

Kouvolaan varuskuntaan on tehty viime vuosina paljon puolustusvoimien uusinvestointeja ja siinä mielessä ei ole uskottu toimintojen olevan pahemmin uhattuna. Jos ajatellaan tulevaisuutta, niin miksei Reserviupseerikoulu ja Maasotakoulu voisi olla myös Kouvolan Vekaranjärvellä.

Uudistuksessahan on puhuttu koulutuksen tehostamista ja synergiaetuja on kaikilta toimialoilta  kuumeisesti haettu. Ympyräkaupunki on toki reservinupseerikoulutuksen kehto ja Lappeenranta perinteinen rakuunakaupunki, mutta asiaa kannataisi ainakin rauhassa selvittää? Koska suuntaus on ollut viime vuosikymmenet varuskuntien väistyminen kaupunkien kuhisevista keskustoista avarimmille metsäisille harjoitusaluille.

Uudistuksen valmitelu on tehty edellisistä valmisteluista viisastuneena paljolti sammutetuin lyhdyin ja sotavalot päällä. Täysin tarpeellinen laaja puolustuskeskustelu tullaankin käymään vasta eduskunnassa ensi syksynä. Koko maata täytyy puolustaa se on selvää. Asian valmistelu on perustaltaan puolustusministeriön asia ja sotilasviranomaisten tehtävä on esittää oikeat  toimet. Heidän tulee tarkkaan miettiä miten se niukkenevin voimavaroin  parhaiten Suomen puolustus toteutetaan.

Eduskunta päättää sitten esitysten pohjalta varuskuntien lopullisen kohtalon.

Suomen hallitus on  ehdottanut, että puolustusvoimauudistus tehdään ja näillä toimilla on tarkoitus säilyttää tärkeimmät maanpuolustuksen toiminnot. Taustalla on kyse myös valtiontalouden kestävyysvajeesta. Ikäluokat pienenee ja millään varuskuntapaikkakunnalla ei ole voitu olla varmoja oman aseman säilymisestä.

Näin isot leikkaukset puolustusvoimissa sytyttää varmuudella opposition  ja maanpuolustusasiat omikseen tuntevat melkoisen kuumaan keskusteluun. Meillä Suomessa puolustusasiat koetaan  tärkeiksi  ja erityisesti viime sotien opetusten vuoksi tähdelliseksi yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi! Onkin asialle pelkästään hyväksi, että asiat kiinnostaa ja eri osapuolten kannat tulee tarkkaan puitua ennen päätöstä.

Aluepolittiset näkökannat tulevat korostumaan taas kerran ja jokaisella lakkautettavaksi ehdotetulla paikkakunnalla asia koetaan suurena menetyksenä. Myös hallituksen sisältä on kuulunut huolestuneita kommenteja maanpuolustuksen turvaamisesta.

Lääkkeet ovat todella kovat ja  tautikin on nähtävästi erityisen vaikea. Toivottavasti näillä rauhanajan suurimmilla uudellenjärjestelyillä turvataan  puolustusvoimien toimintakyky pitkälle 2020-luvulle. Hallituksen kaikki keskeiset maanpuolustukselliset perustelut  ovat mielestäni ymmärrettäviä ja johtopäätökset pääosin oikeita. Jotkut näistä varuskuntien lakkautuksista on ollut puolustusvoimien kaavailuissa  jo aiemminkin. 

Puolustusvoimien säästösuunnitelma tuo muutoksia useille paikkakunnille eri puolille Suomea. Kaikkiaan kuutta varuskuntaa tai joukko-osastoa esitetään lakkautettavaksi.
Varuskuntalakkautukset vähentävät noin 2 200 työpaikkaa.

Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloisen mukaan se merkitsisi irtisanomisuhkaa noin
1200 hengelle. Tuhat työpaikkaa voidaan korvata luonnollisen poistuman kautta tai muuten. Puolustusvoimissa on luvattu toteuttaa hyvän työnanatajan periaatetta. Esitykseen on kirjattu huomattavat tukitoimet ilman työpaikkaa jäävälle henkilöstölle.

Lakkautettavaksi joutuvat vuoden 2013 lopussa Pohjois-Karjalan prikaati Kontiolahdella, Kotkan rannikkopataljoona ja Ilmavoimien teknillinen koulu. Vuoden 2014 loppuun mennessä lakkautettavaksi esitetään Pioneerirykmenttiä Keuruulla, Hämeen rykmenttiä Lahdessa ja Lentosotakoulua Kauhavalla.

Lapin Ilmatorjuntarykmentti Rovaniemellä yhdistetään vuoden 2014 lopussa Sodankylän Jääkäriprikaatiin, Haminassa toimiva Reserviupserikoulu Maasotakouluun Lappeenrannassa, Riihimäellä toimiva Viestirykmentti Panssariprikaatiin Hattulassa, ja Niinisalon Tykistöprikaati  yhdistetään Porin prikaatiin Säkylään. Siviilinen määrää vahennetään ja sotilaiden määrä pysyy ennallaan?

Puolustusvoimat aikoo luopua myös osasta kiinteistöjään. Armeijasta lakkautetaan säästötoimien vuoksi myös nykyiset sotilasläänit. Sodan ajan vahvuutta vähennetään nykyisestä 350 000:sta 230 000:een. Hallitus on antanut valmistelun lähes täysin ammattisotilaiden käsiin. Toki he ovatkin alansa asiantuntijoita, mutta myös puolustuspoliittisella harkinnalla pitää olla sijansa.

Puolustusvoimien olemassaolon perusta on kansalaisten maanpuolustustahdossa, joten kansalaismielipide on otettava huomioon. Kansalaiset viulujen maksajina on kyettävä vakuuttamaan uudistusten tarpeellisuudesta. Puolustusvoimien niukkoja varoja ei tule tuhlata tarpeettomasti puolustuksen kannalta epäoleellisiin aluepolittisiin hankkeisiin.

Toivottavasti esityksen mukainen tasapainoinen Suomen uskottavan puolustukyvyn turvaava harkittu päätös myös eduskunnasta aikanaan saadaan.

"Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa." Adolf Ehnrooth. 

Ado Sakari Ala-Krekola
Kasarminmäki

EIKÖ LASTEN JA NUORTEN SYRJÄYTYMINEN ENÄÄ HETKAUTA KETÄÄN?

Tuleva Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on päättänyt perustaa työryhmän selvittämään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Toivottavasti siitä tulee vankka konkreettinen toimenpideohjelma lasten ja nuorten hyväksi! Nuorison syrjäytymiskehitys on  jatkunut Suomessa jo reilut  viisitoista vuotta. On aika viimein toimia ja katkaista yhteiskuntaa jäytävä kehitys.Ensikerran siihen havahduttiin laman jälkeen vuonna 1995.  Tyly tosiasia on, että vuosittain noin kymmenen prosenttia ikäluokasta on pudonnut perinteisessä mielessä täysin sosiaalisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Kuntia ja valtiotakaan ei asia ole pahemmin enää aikoihin hetkauttanut, koskapa kehitystä ole saatu pysähtymään. Kuntien tiukka taloustilanneko on taustalla vai mikä on kynnyksenä? Lasten ja nuorten syrjäytyminen on innoittanut uskomattoman määrän korkealaatuista akateemista yhteiskunnallista tutkimusta. Karu totuus on kuitenkin, ettei ne opinnäytteet ja muut perinpohjaiset selvitykset ole  huonoa tilanetta mitenkään muuttaneet. Pelkää maantietä on Suomella tarjolla osalle  nuorisostamme edelleen vuonna 2012!

En aliarvio kodin keskeistä merkitystä kasvattajana, mutta kuntien ja valtion täytyy tunnustaa vastuunsa köyhyydessä elävien lasten  ja syrjäytyneiden nuorten asiassa. Lapsilla on perusoikeus ihmisarvoiseen elämään ja koulujen tulee tukea tehokkasti nuorten osallistumista. Nuorison juurtumista täyspainoiseen yhteiskunnalliseen toimintaan on vaalittava. Meidän tulee korostaa kodin koulun  ja eri aktiivisten tahojen yhteistyötä köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa. Koululaitoksen tulee edistää myös heikompien hyvää suoriutumista ja ehdotonta sosiaalista yhteenkuuluvuutta, miksei viimein kotouttaa heidät tyystin suomalaiseen yhteiskuntaan?. Kaveri ei jätetä -tulisi päivittää jo nuorten slouganiksi kouluissa.

Syrjäytymisprosessia voidaan nähdä pitkänä alamäkenä, joka koko ajan pikkuhiljaa jyrkkenee.  Lapsella ja nuorella on aluksi vaikeuksia koulussa  ja sitten niukalti aktiivisuutta sosiaalisissa ympäristössä. Kouluhaluttomuus saattaa näyttäytyä koulun keskeyttämisenä tai alisuoriutumisena. Jatko-opiskelu tysää todistusten puutteeseen. Nuori ei kelpaa tästä syystä työmarkkinoille ja ajautuu työttömäksi. Kortistoon ei haluta ilmottautua, vaan olla vain "omassa rauhassa". Parhaimmillaan leijaillaan siististi hiutaleina opetellen elämää erilaisissa yhteisöissä ulkomailla. Siihen vapaa avoin maailma antaa kasvattavia ja kehittäviäkin mahdollisuuksia.


On kuitenkin huomattava, että kaikki koulutuksen ulkopuolella olevat tai työttömät nuoret eivät välttämättä ole syrjäytyneitä, ainakaan omasta mielestään. Syrjäytymisen käsitteeseen liittyykin monia terveydellisiä ja piilossa olevia oheisongelmia. Syrjäytymisen ehkäisyä parhaimmillaan on hyvä perushoito, joka tarjoaa lapselle turvallisen toimintaympäristön niin päiväkodissa, kotona ja koulussakin.  Tästä ei pitäisi tippakaan enää tinkiä!

Syrjäytymiskehitystä tulisi todella pyrkiä ehkäisemään jo ennen ensioireiden esiintuloa ja kohdistua siis koko ikäluokkaan eikä pelkästään riskiryhmänä pidettäviin lapsiin. Tähän ei ole kunnissa riittäviä  resusseja. Koskapa huomattava osa riskeistä jää kuitenkin aktivoitumatta syrjäytymiseksi yksittäisen henkilön kohdalla. Syrjäytymisvaarassa olevien tatuoiva merkitseminen aikaisessa vaiheessa voi ennaltaehkäisynkin jalossa nimessä tehtynä toimia itseään toteuttavana kauheana ennusteena.

"Hyvinvointivaltion perusteluissa keskeinen ajatus on ollut, että ongelmien ehkäisy tulee kokonaisuuden kannalta halvemmaksi kuin niiden hoitamatta jättäminen. Kyseessä on samalla sijoitus henkiseen pääomaan. Kun resursoidaan lapsiin ja nuoriin, tämä pääoma kasvaa korkoa heidän kasvaessaan ja ilmenee sosiaalisina ja kulttuurisina kompetensseina. Säästöt ehkäisevässä sosiaalipolitiikassa tuplaavat menot jälkikäteen lasten ja nuorten lisääntyneessä pahoinvoinnissa kuten pahenevissa mielenterveys-ja päihdeongelmissa".  Väittävät laskelmissaan aikamme valoisat sosiaalipoliittiset asiantuntijat.

Yhteiskunnan hätkädyttävä kahtiajako menestyviin hyvinvoiviin  ja syrjäytyneisiin  pahoinvoiviin on tie kärystyneisiin yhteiskunnallisiin suhteisiin. Mikä johtaa helposti perheissäkin epätoivoisiin tekoihin. 

Lasten ja nuorten syrjäytymisen estäminen ja kasvavan vierauden  pakahduttavan epätoivon hälventäminen pitäisi olla Suomessa kaikkien yhteinen asia. Olen joskus nähnyt unta välittävästä heikoimmatkin ihmiset huomioon ottavasta kannustavasta kansalaisyhteiskunnasta. Menneen ajan unelmistaan haluaa pitää sitkeästi kiinni!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

SUOMI SAA SAULI NIINISTÖSTÄ JÄMPTIN PÄÄMIEHEN

Suomi saa uuden jämptin asiallisen päämiehen.  Sauli Väinämö Niinistö 63v on tuleva Suomen tasavallan 12. presidentti. Hänen voittonsa oli lopulta todella selvä.Hän julisti heti olevansa koko kansan presidentti ja kiitti reilusti myös Haaviston kannattajia. Hän on kuvannut aatemaailmaansa sanalla porvari. Haastattelussa vuonna 2005 Niinistö kertoo yhdistävänsä sanan poliittiseen oikeistoon oikeudenmukaisuuteen ja toisten oikeuksia loukkaamattomaan yksilöllisyyteen.

Vuonna 2003 Sauli Niinistö jäi pois eduskunnasta ja ryhtyi Euroopan investointipankin (EIB) varapääjohtajaksi. Niinistö on toiminut kansanedustajana vuosina 1987–2003 ja uudelleen vuosina 2007–2011, jolloin hän toimi myös eduskunnan puhemiehenä. Hän on naimisissa nuorenpolven runoilijan Jenni Haukion kanssa. Hänet tunnetaan tiukan jämtinä itsenäisenä ajattelijana. Uusi presidentti saa entistä rajoitetummat valtaoikeudet.

Hän on sanonut haluavansa poistaa presidentin oikeuden armahtaa vankeja ja  on mainninnut kannattavansa toisen kotimaisen kielen opiskelua. Hän on sanonut vastustavansa samaa sukupuolta olevien avioliittoja, vaikkakin kannattavansa samaa sukupuolta olevien parien aseman kehittämistä.  Niinistö on ilmaissut kannattavansa presidentin toimikauden lyhentämistä neljään vuoteen.

Valtionvarainministerinä häntä pidettiin ankaran säästölinjan pitäjänä valtiontaloudessa. Hän on säilyttänyt vahvan kansansuosion ja luotettavan miehen maineensa todella pitkään Suomen politiikassa. Hän pelastui täpärästi poikiensa kanssa Thaimaassa Kaakkois-Aasian tsunamista kiipeämällä turvaan toisen poikansa kanssa sähköpylvääseen.

Taloudellisissa kannanotoissa Niinistö on painottanut säästäväisyyttä, työtä ja yrittämistä. Yrittelijäisyys oli yksi hänen presidentin vaalikampaniansa keskeisistä teemoista.Hän haluaisi pidentää työuria muun muassa lyhentämällä opiskeluaikoja ja suosimalla eläkeikäisten osa-aikatyötä. Arvojohtajuuteen Niinistö suhtautuu varauksella, koskapa ihmisillä on omat arvonsa. Mitäpä niihin on kenekään puuttuminen? Laittomat lakot hän tuomitsee.

Niinistö on tehnyt avauksen asiantuntijatoimikunnasta, joka pohtii nuorten laajaa syrjäytyimistä. Eikä tälläiselle vakavien yhteiskunnallisien ongelmien presidenttivetoisille pohdinnoille ole tiettävästi laillisia esteitä. Lähteekö hallitus tukemaan ja toteuttamaan  näitä presidentillisten "viisastenkerhojen" johtopäätöksiä jää nähtäväksi. Aloite sinäsä on erityisen jalo.

Niinistön jo vuosia suunnitelmallisesti valmistelleen ehdokkuuttaan vuodesta 2006 ottamalla etäisyyttä puolueeseensa. Hän on puhunut vapaaehtoisesta anteliaasta yhteisvastuusta.  Hän on huolestunut köyhyydestä tukenut laupeudentyötä ja on vahvasti  syrjäytymiskehitystä vastaan. 

Hänen nykyisin vasemmalle suuntautuviin avauksiinsa kuuluvat niin Jyrki Kataisen linjasta poikkeavat talous- ja eurooppapoliittiset puheenvuorot kuin profiilin madaltaminen Nato-kysymyksessäkin.  Toivottavasti nämä rohkeat irtiotot avaavat hänelle tien koko kansan hyväksymäksi päämieheksi. Suosiostaan huolimatta häneen puhdas oikeistolaisuutensa herättää myös vahvoja varauksia kansan syvissä riveissä.

Kysymystä Suomen NATO-jäsenyydestä Niinistö ei pidä ajankohtaisena. Niinistön mielestä Suomen tulisi edetä eurooppalaisessa puolustusyhteistyössä niin pitkälle kuin Nato sen sallii. Mahdollinen Natoon liittyminen on ratkaistava kansanäänestyksellä.  Hän kannattaa nykyisen kaltaista Euroopan unionia ja on ennen muuta erityisen kokenut valtiontalousmies. Hänellä ei ole vahvoja ulkopoliittisia meriitejä ja tässä suhteessa linjauksia ja yhteistyötä hallituksen kanssa odotetaan erityisellä mielenkiinnolla.

Hänellä on ollut tiettävästi hyvät puoluesuhteet venäläisiin veljespuolueisiin, kuten Putinin Yhtenäinen Venäjä ja länsimieliseen Jabloko puoluiden johtoa hän on tavannut.Kremlissä hän ei line kovin tuttu mies. Hän on sanonut vahvan puoluelaitoksen olevan kansanvallan perusta myös Venäjällä. Niinistöön kauteen liitetään erityisen suuria odotuksia Yhdysvaltojen suuntaan ja toivottavasti kauan odotettu kutsu Valkoiseen taloon tulee pian ja suhteet tietyllä tapaa normailisoituu. 

Toivon laajaa kannatusta hänen ulkopolitiikalleen ja pulleita purjeita hänen johtamilleen suomalaisille yritysdelekatioille kaikkialle avoimeen maailmaan.

Perustuslain mukaan; "Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa". Tilanteissa jossa valtioneuvosto ja presidentti ovat eri mieltä ulkopoliittisesta päätöksestä, presidentin kanta ratkaisee. Suomen kansan kaikkinaisen menestysen edistäminen on kuitenkin hänen tärkein tehtävänsä.

Toivotan Onnea ja Jumalan Siunausta Jenni Haukiolle ja Sauli Niinistölle  heidän tulevassa tehtävässään Suomen tasavallan presidenttiparina.

Ado Sakari Ala-Krekola

Kouvola

KUNTAUUDISTUS ETENEE KUIN SAVON JUNA?



KUNTAUUDISTUS ETENEE KUIN PENDOLIINO SAVOON

Jyrki Kataisen Jutta Urpilaisen enemmistöhallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa. Luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle.   Suomi tarvitsee kunnianhimoisen suunnitelman

kestävästä kuntien ja maakuntien taloudellisesta tulevaisuudesta. 

Päämäärä on vahvistaa vastaväitteistä huolimatta kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Tästä on kysymys suurta porua ja selvää paniikkiakin aiheuttaneesta julkisuuteen tulleesta suurkuntakartasta. Tavoite on kaiken kaikkiaan erittäin kunniahimoinen. Pienkuntiin tarrautuminen on ukkoutunutta menneessä elämistä. Eilen julkaistun raportin mukaan  kolmasosa kunnista on isoissa vaikeuksissa jo 2020-luvulla.


Enkä ihmettele yhtään opposition kärkkäyttä asiassa, niin merkittävän mullistavasta uudistuksesta on kyse. Etenkin keskusta vahvana kuntapuolueena on oppositiossa vaikessa tilanteessa.  Oppositiosta se ei voi vaikuttaa lain valmisteluun, eikä ajaa kuntien asioita eteenpäin. Välikysymys on laiha lohtu.  He voivat korkeintaan jarruttaa kynsin hampain entisiä oman kuntaministerin Hannes Mannisen vastaavia esityksiä.

Perussuomalaiset jäivät suosiolla oppositioon, kai vieläkin suurempaa vaalivoittoa odottamaan? Vaalimenestys ei ole nykyisin kuitenkaan erityisen liukkasti liikkuvien äänestäjien takia satavarmaa. Hallituksessa he olisivat olleet todella vahva vaikuttaja 39 kansanedustajalla pienkuntien asemaan ja koko kuntauudistuksen sisältöön.

Valmisteilla oleva kuntauudistusesitys on Suomen itsenäisyyden ajan suurin kuntien terveys- ja sosiaalipolittinen lainsäädäntöohjelma. Se ei ole opposition harmiksi tehdy karttaharjoitus, vaan kokonaisesta tavallisten ihmisten elämään suuresti vaikuttavasta suuroperatiosta. 

Kuntauudistuslakien ryppääseen kuuluu kuntarakennelaki, terveydenhuoltolaki, vanhuspalvelulaki ja jo voimaan tullesta perhehoitolain uudistuksesta nouseva omaishoitolainuudistus. Rakennelaki on vasta ensimmäinen osa kuntauudistusta. Toinen osa on kuntalain uudistaminen ja kolmas osa valtionosuuslain uudistaminen. Sekä kuntalain että valtionosuuslainuudistaminen aloitetaan vuoden 2012 aikana. Prosessi on pitkä ja se tähtää kauas hamaan tulevaisuuteen, talousvaikutukset näkyy vasta 2020-luvulla.

Esitys valmistui 2012 tammikuun lopuun mennessä. Helmikuussa käynnistyvän aluekierroksen sekä kuntakuulemisen jälkeen hallitus määrittelee kuntauudistuksen tarkemmat kriteerit ja etenemisen. Uudet kunnat voinevat aloittaa, jos esitys toteutuu kolmen vuoden kuluttua 2015 alusta.

Tavoitteena on, että syksyllä 2012 annettava rakennelaki korvaa voimassa olevan edellisen Paras-laiksi kutsutun puitelain.  Heikkoille kunnille tarjotaan esityksessä kunniallinen perääntymistie, jos vain tähän tarjottuun tilaisuuteen on halua tarttua.

Vauraalla peruskunnalla ei ole tarvetta karsia tarpeellisia lähipalveluitaan, järjestelyvaraa siinä kyllä saadaan.Tavoitteena on poistaa myös lainsäädännöstä kuntaliitoksia vaikeuttavia tekijöitä. Taustoja tuntemattomien kansalaisten  on erityisen vaikeaa käsittää,
miksei muka entinen turvaisa meno voisi kunnissa jatkua?

Hallituksen kuntauudistuksella luodaan palvelurakenne, jossa valta vastuu ja palveluiden järjestämisestä ja  rahoituksesta ovat yksissä käsissä. Se on käytännössä riittävän kyvykäs laajan asukas- ja osaamispohjan kattava peruskunta. Valtionosuusjärjestelmän  kannustavuutta uudistuksessa parannetaan . Kouvalan tulisi saada kunnon kompensaatiot mallioppilaana valtionapuihinsa. Uskonkin hallituksen tukevan vastaan niitä kuntia kunnon panoksilla, jotka päättävät uudistukseen mukaan lähteä.

Ne jotka vastustavat oppositiossa kuntauudistusta, vastustava käytännössa koko tätä kunnallisten terveys- ja sosiaaliolojen pelastusohjelmaa.On täysin harhaan johtavaa ja todella yksipuolista puhua pelkästään elinkelpoisten pienkuntien laahtaamisesta. Järjenkäyttö on kaikille osapuolille täysin sallittua ja kuntien oma kanta liitosehdotukseen on ratkaiseva.

On korkea aika tarttua tähän tilaisuuteen ja antaa muodostettaville vahvoille kunnille taloudelliset mahdollisuudet jopa kehittää rakennettaan. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain sekä muiden edellä mainitsemieni sektorilakien valmistelu sovitetaan yhteen valtakunnallisen kuntauudistuksen kanssa.

Uudistuksessa luvattaan turvata henkilöstön asema nykylainsäädännön tasoisena. Tästä johtuen toivottavasti ei on vaaraa Iittin liittämisestä vastoin tahtoaan uuteen Kouvolaan? 

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola