maanantai 13. helmikuuta 2012

MISSÄ ON KALAPALIIKKI KOTIMAISEN KALAN PUOLESTA?

MUIKUN TALVIPYYNTIÄ JÄÄN  ALATA NUOTALLA


Suomalainen tuore maukas järvikala on pikkuhiljaa väistynyt kauppojen kalatiskieistä lähes kokonaan. Nyt en enää ihmettele tilannetta yhtään paikallislehteä luettuani. Sisävesien ammattikalastajat eivät saa työstään oikestaan mitään kannustavaa korvausta. Heille ei anneta työstään edes kunnon suolarahoja. 

Kouvolassa on 458 järveä joukossa todella hyviä kalajärviä, miksei alueen järvikalastajat voisi verkostoitua tuoreen kalan toimittajiksi suoraan alueen kauppoihin? Kouvolan tuoreesta kalasta voisi tulla lähiruokabrändi, jos sitä olisi tasaisesti läpi vuoden tarjolla?

Hinnoissa väheksytty  Suomikala muuttuu väliportaissa  kuin miekan sivalluksella kalliksi arvokalaksi. Ihmiset eivät osta enää paljon fileeramatonta kalaa ja kotimaisen fileen teko on nostanyt hinnat pilviin. Kokokalaan ei uskalleta tai ei  viitsistä enää koskea. Näi ei tarvitse olla! Sumeilematon tehokalastus on ajanut meidät  surutta sukupuuton vaarassa olevien valtamerten  suurkalojen syöjiksi. Täysin älytöntä!

Tämä  ulkomaista kalaa suosiva kehitys alkoi sillin pyynnillä  ja norjalaisen kuivakalan tuonnilla. Siitä kun tehtiin jouluna valtavasti  lipeäkalaa. Savustettu ruijanpallas oli joskus suurta herkkua ihan tavallisissa maalaiskaupoissakin. Suomalaisten kalamieltymykset eivät ole kovin pysyviä. Kauppa ohjaa tarjonnallaan kysyntää ja kansa ostaa vaikka valasta jos  sitä jostain vain saadaan. Monien kotimaisten kalojen leimaaminen "roskakalaksi" on ollut melkoinen karhunpalvelus kotimaiselle herkkusuille ja etenkin suomalaisille laadukkaille tuoreille kalamarkkinoille! 


Monet meistä muistavat vielä hyvin ajan, jolloin maan suosituin ruokakala oli pakastettu norjalainen sei. Tällä neliskanttiseksi litistetyllä merikalalla ruokittiin perheet, työläiset, koulut ja päiväkodit halvalla. Kun ei ollut vaaraa ruodon jäämisestä kenekään kurkkuun. Kotimainen hyvä kirjolohi teki kovan nousun norjansein jälkeen. Nykyään yhä useampi valitsee kotimaisen kirjolohen sijasta kassikasvatetun norjalaisen eläinrasvaa tihkuvan tuontilohen. Ihmettelenpä miten sitä kannattaa Thaimaassa fileoituna myydä muutaman euron kilohinnalla. Täysin käsittämätön yhtälö!

Kotimaisen kalan puolesta on väsymättä kampanjoitu, mutta kauniista puheista huolimatta se on yhä pahassa alennustilassa. Liekö syy kalastajille mahdottomat sisävesikalojen markkinaolot?Jonkinlaista toivoa suhtautumisen muuttumisesta antaa nyt kuitenkin kuhakantojen vankka elpyminen.

Omista vesistä pyydetty kuha on nimittäin täysin syystä pysynyt suomalaisten mielestä arvokalana.  Sen ohella silakka lohi järvilohi siika taimen muikku ahven hauki ja made ovat kotimaisen kalagastronomian perusta. On todella sääli, ettei  huippuhyviä tuoreita kotimaisia järvikaloja kaupasta tahdo saada.! Todellisuudessa jopa limainen kiiski ja sen mäti on huippuhyvä keisarillinen herkku. 

Suomen vesissä on kuitenkin kaikkiaan huikeat  97 syötävää kalalajia, joista vain noin kymmentä tarjotaan meille ruokakalaksi. Kai hyvin runsastunut kuha saa kiittää maineestaan sotamarsalkka Mannerheimia, jonka ruokamakua pidettiin hienostuneena ja joka näki mielellään kuhan lautasellaan. Mutta jos kuha nousi maineeseen marskin ansiosta, niin toisaalta hauki on kärsinyt hänen karsastuksen takia. Kansanuskomuksen mukaan Mannerheimille hauki ei oikein kelvannut. Mannerheim ei suostunut syömään haukea koska se oli rantarosvo!


Kylmäsavustettu kirjolohi on mellevää evästä leivän päällä. Kylmäsavustettua haukea ovat turhan harvat päässeet vielä maistamaan.  Ei ole särjestä ahvenesta tai mukusta tehtyä patakukkoa helpompaa, halvempaa tai maukkaampaa evästä maailmassa ole.  Herkkujen herkku on parikiloinen uuni- ja savulahna; tuskinpa tässä jaksaa meikäläinen odottaa kevään kutuaikaa.

Avatkaamme viimein kirkkaat silmämme ja ottakaamme käyttöön kotimaisten kalojen maukkaat kalaherkkujen  perinnereseptit.  Eikä tässä vielä kaikki kalapaliikki,  kansanterveyssuositus on kolme kotimaista kala-ateriaa viikossa.

Parempaa ja halvempaa henkivakuutusta ei ole, kun valitsee pääruuaksi kotimaiseen maukkaan kalan.  Kalastava presidentti Urho Kekkonen oli kova kalansyöjä ja erityisesti siitä johtuen kuulemma naisten suuressa suosiossa. Herkuttelevat herrat ottakaa asia onkeenne!

Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola

Ei kommentteja: