Katson Irja Askolan vallinnan Helsingin piispaksi askeleeksi parempaan yhdenvertaisenpaan suuntaan kaikissa kansankirkkomme viroissa.. Hänen homoliitto myönteiset kannanotot varmaakin liennyttää kirkon vaikeaa ja estoista täysin torjuvaa suhtautumista homoavioliittoihin kirkossa. En ole varma tarkoittaako Piispa Irja Askola kirjaimelliseti sitä, että kirkon ovet todella avataan homo- ja lesbopareille kirkollollisiin vihkiseremonioihin.
Homofobisen oikeaoppisuuden on kyllä aika vaikea niellä satekaariporukan koko kirjon tulvaa pyhille alttareilleen. Hauskaa varmaakin olisi jos näin kävisi, mutta tuskin se toteutuu? "Sateenkaariväen vihkibileet Suurkirkolla; Piispa Askola vihkii kaikki hyväksytyt seksuaaliset parisuhdemuodot avioliitoon, jotka pariksi haluaa kirkossa tulla, henkkarit vain mukaan". Tälläistä otsikkoa tuskin ihan kohta Hesarissa nämme?
En kuitenkaan usko että Suomen Luterilainen kirkko hänen aikanaan taipuu tähän. Tietääkseni kirkon kanta on se että, vain miehen ja naisen välinen avioliitto siunataan kirkossa. Tilannetta on yritetty muutta useaakin otteseen mutta tuloksetta. Seromoniallinen näyttämö ilman kristillisiä arvoja toteuu jo nyt kirkossamme.Olen körttiläisenä Sanan kirkon kannalla, mutta en sulje pois ketään joka Jeesuksen Kristuksen luokse tulee saamaan Hänen jakamattoman siunauksensa.
Siunaaminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen. Jeesus ei ajanut alussa ketään luotaan vaan siunasi heidät.
Teologian maisteri Irja Askola piirtää omalta osaltaan historiaa tultuaan torstaina valituksi ensimmäisenä naisena piispaksi. Helsingin piispanvaali oli kummallakin vaalikierroksella hyvin tiukka. Ensimmäistä kertaa naisehdokas eteni nyt myös toiselle ja ratkaisevalle vaalikierrokselle. Askolan vastaehdokkaana toisella kierroksella ollut Matti Poutiainen sai ensimmäisellä kierroksella 13 ääntä enemmän kuin Askola, mutta toisella kierroksella osat vaihtuivat 24 äänen enemmistöllä Askolan eduksi.
Ensimmäisellä kierroksella ehdokkaita oli kaikkiaan viisi, joista kaksi eniten ääniä saanutta normaalin vaalitavan mukaan eteni toiselle kierrokselle. Piispan valitsijoista puolet on pappeja tai lehtoreita ja toinen puoli maallikoita.Suomessa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisten joukossa koko maailmassa. Politiikassa naiset ovat olleet keskeisillä paikoilla ja yhä laajemmin jo pitkään. Naispresidentti meillä on ollut kymmenen vuotta. Tätä taustaa vasten on tietysti luontevaa naisen valinta myös luterilaisessa kirkossa ylimpiin virkoihin.
Naiset toimivat kansankirkossa miehiäkin aktiivisemmin eri tehtävissä, mutta nainen papin virassa on jakanut ja jakaa vastakin kirkkoa. Äärimmäisessä tapauksessa luterilaisesta kirkosta eroaa omaksi kirkokseen ehkä jo nopeastikin oman piispansakin valinnut Luther-säätiö ja nimenomaan naispappeuden vuoksi.
Joka tapauksessa Helsingin hiippakunta on valinnut Irja Askolan piispakseen. Naisia on Suomessa vihitty papeiksi jo yli 20 vuotta. Irja Askola sai pappisvihkimyksensä ensimmäisten joukossa eli vuonna 1988.
Askola ei kampanjansa aikana ole halunnut peitellä kirkolle vaikeitakaan asioita. Hän on muun muassa tukenut avointa keskustelua esimerkiksi homoparisuhteista. Askola on myös ilmoittanut kannattavansa samaa sukupuolta olevien parien liittojen siunaamista. On täysin eri asia kannatta ja toteuttaa.
Se, että nimenomaan Helsingin hiippakuntaan nainen valitaan ensimmäisenä piispaksi ei ole yllätys. Kansankirkon sisällä vaikuttavilla herätysliikkeillä on esimerkiksi pohjoisempana maata niin merkittävä rooli ja vaikutus, että naisen valinta piispaksi on moninkertaisesti hankalampaa kuin pääkaupunkiseudulla. Vanhalestadiolainen liike kun ei hyväksy edes miespapeikseen, kuin omia orjentoituneita kannattajiaan, puhumattakaan etelän naispiispaa.
On varmaa, ettei Irja Askolan valinta myöskään lopeta kansankirkosta kipakkaakin kiistelyä naispappeudesta, vaikka samaan Raamattuun näkemyksensä perustavat niin naispappeuden kannattajat kuin vastustajatkin. Teologian opiskelijoista naisia on kuitenkin yhä suurempi osa ja se näkyy aikaa myöten luterilaisessa kirkossa myös kaikkien virkojen täytössä. Naisen ei todellakaan tarvitse vaieta seurakunnassa, kuten ei muuallakaan Suomen Tasavallassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti