ALA-KREKOLAISTEN SUKUJUHLA OLI ONNISTUNUT LÄMMIN ENSITAPAAMINEN

 

 

 

 

 

Historian havinaa oli ilmassa kun Kurikan ensimmäisen asukkaan Matti Hirven
jälkeläiset Herran vuodesta 1558 , sittemmin Ala-Krekolan suku piti lämminhenkiset sukujuhlansa. Teittävästi se oli ensi tapaaminen näissä sukuselvyyttä luovissa merkeissä?

Pitkässä-Jussissa oli myös oman kylän suuri poika, kansanedustaja Juha Mieto
tuomassa tuulahduksen pohjalaisuuden juurevuudesta ja päättymättömästä
puheripulistaan. Kiitokset Juhalle; Asia oli vahvaa kuin kantakirja sonnin ja
tuoksui juurevalle viljavalle maalle oikealle jäyhälle maalaismiehelle, etten sanoisi
juuri paistetulle ruisleivälle voin kanssa syödä. Mietaa oli kutsuttu paikalle erityisesti
Kouvolan seudun Krekolaisille puhumahan ittenänsä, koska eihän kukaan ole
profeetta omalla maallaan. Olimme enemmän kuin tyytyväisiä, olimme puheesta
haltiossamme, niin kotoinen olo murrepuheesta meille vanhemmille tuli..


Tilaisuus alkoi maistuvalla mutustelulla Mustan Lampaan kattamalla suvun
100-vuotis aterialla.Sukupuu asiat on 1900-luvun alkuun asti hyvin selvitetty,
joten siitä eteenpäin oli selvittelyn alla. Musta Lammas sopi hyvin , koska
täysvalkoosia lampahia ei paikalle ilmaantunut ketään. Järjestäjät halusivat
kunnioittaa myös nuorena 23-vuotiana kuolleen Matti Ala-Krekolan muistoa.
Hänen kuolemastaan on kulunut tänä vuonna samainen 100-vuotta..

Tilaisuuden juontajaparina olivat loistavan kaunis Riitta Ala-Krekola ja suulas kaljupää
Ado Sakari Ala-Krekola, joiden juoheva jämäkkyys ja suorasukainen huumori
irroittivat useat naurun pyrskähdykset muutenkin rennon olisesta
juhlajoukosta.Tilaisuus veti suvun laatu joukosta noin 70 sielua paikalle
eli lähes saman määrän prosenteissa nimimäärästä. Suojatun sukunimemme
omistajia on Suomen väestötietorekisterissä tällä hetkellä 108 henkeä.

Sadasyhdeksäs sukulainen on Janille ja Elinalle tulossa.Määrä on vähäinenmutta laatu on parasta a-ryhmää sanoisin priimaa kaikki..Puhukoot muut mitä puhuu..Paikalle saapunut juhlaväki jaettiin heti kärkeen sukupuu oksittain Jaakon Yrjön ja Matin pöytiin, joka selvensi väen paikkaa sukupuussa. Kimmon äkillinen sairastuminen loi huolestuneen kyselevän ilmeen sukujoukkoon.

Perinpohaisen suorasukaisen mitään säästämättömän sukuselvittelyn ja ennen
kaikkea hartaan muistelun jälkeen joukko oli valmis sulavaan vapaseen
jutusteluun ja luontevan sujuvaan juhlimiseen. Kukin teki sen rituaalin omaan
Krekolaiseen itsevarmaan tapaansa.Onneksi Kimmo selvisi säikähdyksellä?
Jonkin verran juotiin miestä väkevämpää ja muita miedompia koska sopimus sitä
edellytti. Mutta ei ihme kyllä tapeltu painittu eikä väännetty kättä.

Kommentoinit olivat rennon vapautuneen lauhkeita, lähinnä pikku juopunutta
puheen sorinaa, täysin selviäkin kuskeja joukkoon mahtui. Suuriinkin aiheisiin
puututtiin loppuillasta, ilman mitään rajaa pelotta kuin soitimella olevat ukkometsot.
Naiset olivat taas täysin asiallisia, toisin kun me täysin johdettavat miehet. Ja hauskaa oli kaikilla ainakin puheliasuudesta päätellen. Pohditavaa jäi Pitkä Jussin ja
Erkin mökin sänkyihinkin, kuka oli kullekin mikä ja kelle. Mulla oli vielä
aukkoja tiedoissa Krekoloiden naima kuvioissa?

Ei voinut olla parempaa mieltä sukulaisilla kuin oli sillähetkellä! 

Lopuksi oli vanhojen haalistuneiden valokuvien intohimoista katselua. Ilta jatkui täysin virallisesti ja kevyestivalkoviiniä maistellen ja niitä näitä porinoiden pienpiirissä Isännän Kapinetissa. Kirsi Ranto oli orkestereineen tahdittamassa Krekolasten
istumisesta jäykähköjä tanssiaskelia. Rakkaus-Festivaali porukalla oli
hakupäällä ja se loi mainiot lopputahdit ja toivon tunteen onnistuneelle
tapahtumalle lauantaina. Ties mikä onni meitä kohtasi? Mitä yö toi sinkuille
tullessaan?

Me vanhemmat  väsyneet juhlijat nukimme sikeästi yömme. Näin unta
kaskimaa Kurikasta, jossa Ritu emäntä sohi nokisena palvaa maata hosallaan ja sanoi minulle: " Etkö Saharias hakisi Mattia tuvasta apuun, ettei tuli karkaa Ilmajoelle".Heräsin siihen hikisenä pahoillani siitä se olikin vain unta!
Jatkoin koisimista mutta alku-uni ei enää jatkunut..

Sunnuntai oli omistettu vapaalle ohjelmalle. Pääasissa Kouvolan poppoo retkeili Kirsin johdolla Komialle Kirkolle Ylistaroon Arvon ja Vienon mökille Kepan lapsuuden
kivelle istumaan. Artolle sotalapsi Isän  pakenimispaikka ja Kirsille
sotalapsi Äidin lähtöpaikka, Ylistaron asema oli herkkä paikka.
Sakke eksyi matkalla jonnekkin joukosta itselliseen outoon
tapansa.Otin yhteyttä Esi-Isiemme henkiin. Tutustuimme myös kantatilalla
suvun ruumislautaan Seijan ja Erkki Tuomiston ikivanhassa aitassa.

Hyväksi lopuksi tutustuttiin Kurikan ainutlaatuisiin nähtävyyksiin.
Kauniiseen keltaiseen ristikirkoon ja kalmiston sukulaisten hautakiviä etsittiin innolla.
Lopulta ne kaikki etsityt löytyivät. Jokin puuttava pala asettui kohdallen,
sieluissa oli rauhaisaa. Suku ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää...

Summa summarnum; Kaikki sukulaiset olivat sukujuhlaan
ainakin puheissaan historialliseen Grekolan-klaanin
sukutapaamiseen tyytyväisiä ja uudet suvun kasvot on nyt tuttuja
tulevia sukujuhlia ajatellen. Otetaan varmaa uusiksi?
Rakkaimmat ja kohteliammat sukulaiset ovat soitelleet ja
kommentoineet tapahtumaa innostuneen ihastuksen
vallassa! Mitään sinänsä suotavaa kritiikkiä en ole kuullunut.

Kaikkein ilahduttavinta oli Ala-Krekolan nuorten polven ihmeen runsas osanotto tilaisuuteen; Onhan heissä sukumme voima ja mahtava loistava
tulevaisuus ja toivo! Heidän ryhtiään oli ilo Kurikassa katsella!

Ado Sakari Ala-Krekola

KOUVOLA