Kun oppilaitoksien lukukausi päättyy, ponnahtavat nuorten työttömyysluvut yleensä 40 prosenttiin. Jo viime vuoden toukokuussa ylitettiin 38 prosentin nuorisotyöttömyysaste, kauheaa eikö totta?
Nuoriso ei saa työtä kun ei ole työkokemusta, miten sitä työkokemusta nuori saa jos asenneilmasto on näin vaativa? Kyllä nuoren olisi jostain voitava työuransa aloittaa! Herätkää arvon työnantajat, tekemätöntä työtä kun kuulemma on?
Murrosaikojen silmässä oleva nuori ei useinkaan hahmota opintojensa syvempää merkitystä. Osin koulupakoksi — ei työttömyyskorvausta — mielletty notkunta opinahjoissa saattaa olla tylsää kaikkeen muuhun hauskaan verrattuna. Se on nuoruuteen kuuluva jakso, kuten sekin tosiasia että opiskelijoissa on erittäin paljon päämäärätietoisia uurastajia. Kun nuori opiskelun jälkeen viimein on valmis työnhakuun, saattaa arkitodellisuus olla työttömyyden riivaamaa kotona oloa.
Nettimaailma peleineen tarjoaa unohdukseen sukeltamisen. Tätä vallitsevaa peräkamarikierrettä vastaan pitäisi valtiovallan työviranomaisten ja yrittäjienkin kaikin keinoin vastustaa työssä oppimisella ja oppisopimuksin. Nouseva nuoriso on suuri talous-
optio oikein ohjattuna tuottaville työmarkkinoille. Tai ainakin teoriassa pitäisi olla.
Nykyään on alettu puhua erityisen hitaan työtahdin merkityksestä luovassa työyhteisössä, jossa näennäisen toimettomuuden alla hiotaan hiljaisuudessa suuria tuottoisia ideoita. Mutta tätäkin uutta työideaa tarjotaan vain luovassa työssä oleville hyväosaisille, ei nuorille.
Osa nuorisosta on myös alkanut ajatella omilla aivoillaan, onko työelämän ”orjuutus” laisinkaan vaivan arvoista. He valitsevat sosiaalisen verkostoitumisen varassa olevan köyhäilyyn perustuvan elämän. Tämä saattaa olla luterilaisen työmoraalin maassa kauhistus. Miksei sen sijaan kisälliperinnettä ei voisi elvyttää ratkaisuksi työhön ja rahan ansaitaan? Missä viipyy nuorisotyöllisyyslaki ja nuorten pienyrityslaki? Erityistoimia kaivataan kipeästi.
Kuntien mahdollisuudet työllistää nuoria ovat heikommat kuin aiempina vuosina siksi, että kuntien talousahdinko on syvempi. Kunnat ovat ryhtyneet työllistämään nuoria tarjoamalla työmarkkinatuen varassa eläville nuorille paikkoja työharjoitteluun. Kunnat eivät lupaa palkkaa eivätkä työllistämistä harjoittelun jälkeen. Kaikki nämä toimet ovat puuteineenkin kiitettäviä.
Ei mikään yhteiskunta voi kuitenkaan kestää nuorison jättäytymistä tai jäämistä työelämän ulkopuolelle ilman kauaskantoisia sosiaalisia seuraamuksia.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti