Tilastokeskuksen katsauksen mukaan alle 15-vuotisia lapsia on todella hätkähdyttävän vähän Suomessa. Nyt alle 15-vuotiaiden suomalaisten määrä oli viime vuoden lopussa ennätyksellisen pieni. Lapsia oli Suomessa 888 323, mikä oli vähemmän kuin kertaakaan vuoden 1895 jälkeen.
Määrä on vähentynyt yhtämittaa vuodesta 1994 lähtien. Vielä vuoden 1977 lopussa Suomessa oli miljoona alle 15-vuotiasta. Tilastokeskuksen mukaan lasten määrä oli Suomessa suurimmillaan vuonna 1959, jolloin heitä oli 1,35 miljoonaa. Väestömme vääristynyt rakenne on edennyt ennustettuun suuntaan.
Tämä on todella karua luettavaa. Hyvinvointiyhteiskunta ei tuokaan toivottavaa väestökehitystä, joka olisi tarpeen Suomen suvun tasapainoiseen kasvuun ja uusiutumiseen.
Viime lamasta lähtien ovat lapsiperhetuet olleet jatkuvissa leikkauslistoissa tai feikkauslistoissa. Aina on heikennetty tai suunniteltu heikennyksiä lapsiperheiden asemaan. Vain absoluuttinen päivähoito-oikeus on kestänyt tämän kyynisen lapsivastaisen säästöihin perustuvan ahdistava paineen.
Meille on muodostunut vapaaehtoinen kahden lapsen (2.43) politiikka. Kun poika ja tyttö on hankittu, se on sitten siinä ja kiireesti töihin. Tietysti tämä niukkuus lapsiperheen tuissa pakottaa molemmat työelämään. On mentävä, jos haluaa kaikista perheen velvoitteita selviytyä.
Tilanne on niin vakava. että jokin uusi suuri kattava aloite lapsiluvun kasvattamiseen pitäisi päättäjiltä tulla pian agendalle Suomessa. Onko kuihtuva suomalainen väestöpohja korvattava tosiaan maahanmuuttajilla? Perussuomalaisille sanoisin, tämä on täyttä tilastollista faktaa, jos mitään ei tapahdu makuuhuoneissa.
Käytännön lapsivihamielisyytenä voidaan pitää lapsirikkauden päivittelyä ja suurperheiden häpeämätöntä tölvimistä. Kritisoidaan lapsiparvella saatua sosiaaliturvaa, vaikka se lasta kohden olisikin todella pieni ja suhteessa pienentynyt koko ajan. Jos lastenvaunut ilmestyvät kerrostalon käytävään, soitetaan palopäällikkö paikalle ihmettelemään ”palokuormaa”
Pihalla ilakoivat lapset häiritsevät pihapiirin rikkumatonta hautarauhaa. Hiekkalaatikoita tai muita leikkiin innostavaa ei tahdo saada millään pihaan, jos talon ainoa lapsiperhe niitä pyytää. Peruste; kun siihen kissat kuitenkin tekevät tarpeensa. Joskus laatikko on täysin nurmettunut tai hiekka on viety pois.
Itsekkäisiin aikuisyhteisöihin eivät enää lapsiperheet ja lapsen hankkiminen sovi. Tämä on aika mahdoton yhtälö. Kuka meidän eläkkeemme maksaa? Tämä valittu tie johtaa kuihtuvaan vanhusyhteiskuntaan. Ei se ole normaalia eikä toivottavaa.
Lapsirikkaita perheitä epäillään lähes heti uskonnollisperäisiksi fundamentalisteiksi. Normaalia suomiperhettä, joka suosii runsasta lapsilukua, pidetään kummajaisena, vaikka he ovat yhteiskunnan kunnioitettavimpia kansalaisia uudistajia ja ilon ja toivon tuojia terveen yhteiskunnan tukipilareita.
Kaikkea tätä umpikoveroa kummeksuntaa pidetään normaalina, vaikka se on selvästikin asenteellista pienperhemuokkausta. Tämä yleisasenne on piintynyt itseohjautuva suo ja sillä ei ole mitään väestöpoliittista pohjaa. Päinvastoin tyhmyys on tiivistynyt huippunsa. Kehotankin kaikkia yhteiskunnallisia tahoja, joilla on annettavaa tässä lapsilukuasiassa, tarttumaan tuumasta toimeen.
Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti