20.8. 04:00
Olen miettinyt näitä uuden rakkaan Kouvolamme asioita useita vuosia. Itku ei ole ollut kaukana, niin joskus harmittaa.
Koko entinen keskusta idyllisine puutaloineen on täysin hävitetty. Onko se paha vai hyvä asia, siitä voidaan olla erimielisiä... Ei liene oikein panna keskustan kehitykselle täyttä toppia. Vanhaa asuinkantaa on Kaunisnurmella, joitain parhaita esimerkkejä museokorttelissa. Tuulensuu meinattiin purkaa, mutta se pelastettiin viime tipassa. Oiva Eloranta taisi olla yksi puolestapuhujista. Muut suojelijat siinä sotaa muistuttavassa tuhohuumassa olivat kortilla? Siinä on kai kaikki, mitä vanhoista keskusta rakennuksista on jäljellä enää.
Mutta meillä on vielä Kasarminmäki, jossa seisoo arvokkuutta, rauhaa ja rakentajien taitoa huokuvia suunnattoman arvokkaita historiallisia rakennuksia... Paikka on Kouvolan kehityksen siemen rautatien lisäksi. Kaikki tyynni museoviraston suojeluksessa, mutta paljon voidaan vielä tehdä niiden pelastamiseksi elämään, kihisevän tyytyväiseen ihmispaljouteen, minkä MilJazz meille kaikille osoitti. Silmämme avautuivat kuin syntymän jälkeen. Eivät ne rakennukset julista militarismia enää, vaan ovat arvokkaasti käyttäytyviä vaarattomia vanhuksia. Se pitäisi kaikkien pöljienkin hallinnoissa jo viimein käsittää... vasemmiston lapsekkaassa viattomassa pasifismissaankin, joka näkee mörköjä kaikkialla ja olemattomia vaaroja.
Kasarminmäen puolesta on taisteltava kynsin hampain joka ainoasta jäljellä olevasta historian rippeestä... Sillä teknokraatit ovat hyviä uuden rakentajia, mutta näissä rakennuksissa he eivät näe muuta kuin väärän kaavan ja vastassa museoviraston hankalat tyypit, joiden hangoittelu pitää viinalla ja rahalla murtaa, että tunnoton turta raha saisi mellastaa kuin Hullu-Jussi täysjuopon käsissä. Tätä vahinkoa ei pidä päästää toista kertaa tapahtumaan Kouvolassa. Tätä kantaa pitäisi viedä naisten keskuudessa sähköpostein eteenpäin välitä-toimintoa käyttäen. Viisaille herkille miehillekin tämä pitäisi osata naisten myydä. Vai mitä olet mieltä?
Rautatie toi ihmiset isänmaan palvelukseen kassulle ja antoi virkistävän veripussin kituvan keskosen, Kouvolan, uinuvaan liike-elämään. Tuli toivo ja kauppala, virkamiehet, kaavatalot ja tuli laukkuryssät ja pysyvä liike-elämä ja kulttuurinen seuraelämä olojen vakiinnuttua. Tavaran saatavuus veti magneetin lailla maalaiset keskustan torin tuoksuihin hulinaan ja myös paloviinan kiroihin, erityisesti markkinoiden aikaan, jolloin kansa ei ollut köyhää eikä kipeetä, ei ainakaan tosimiehet...
Tämä on ollut alemmuudentuntoisessa itseinhossa piehtaroivien rautatieläisten kaupunki. Juurettomien toispaikkakuntalaisten tuhoama tuonela jo pitkään. Näkemykseni on vanhojen rakennusten puolella, sillä vain niissä on oikea paikan henki ja koti, Äidin syli ja Isän turva kaupunkimiljöön kuhisevassa turvattomuudessa.
On ensiarvoista demokratian toimivuuden kannalta, että viranhaltijat ja luottamushenkilöt kuuntelevat tavallisen kansalaisen mielipiteitä. Ja lisäksi vastaavat jotakin, vaikka monisanaiselle vanhalle miehelle (59 vuotta), jotta voin todeta, onko sillä väittämällä mitään katetta, että voin ottaa edustajiini tai virkakuntaan yhteyttä kouvola.fi:n kautta sähköisesti, he osaavat avata saitin ja vastaavat pikaisesti mulle asiallisesti. Tää oli mun kaino toive...
Vain kolme vanhurskasta löytyi Uudesta Kouvolasta, Eero Mattila, Sakari Viinikainen ja sinä, Marja Eloranta. Tällä kaupungilla on vielä toivoa. Tämä ei ole Sodoma ja Gomorra... Tätä ei tuhon Jumala hävitä ainakaan vielä...
kansalainen vain
Sakari Ala-Krekola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti