KARAJALA UNELMAA EI SAISI HAUDATA

SODISSA MENETETTY KARJALA ON KIPEÄ KYSYMYS

Karjalan palautus ei ole nyt reaalipolitiikkaa, mutta unelmaa Karjalasta ei pidä sammuttaa

Etenkin varttuneemmat karjalaiset eivät unohda laulumaittensa menetystä. Karjalan liiton kotiseututyö ja neutraalin passiivinen meuhkaamaton asenne on ymmärrettävää realismia. Ne ihmiset, jotka joutuivat sieltä ilman omaa syytään lähtemään, ovat tietysti loppuun asti pahoillaan asiasta.


Palautus ei ehkä ole reaalipolitiikkaa enää. Mutta Suomessa olevalla Karjalan kansalla, evakoilla ja heidän perillisillään on kansainvälinenkin oikeus haikailla alueittensa perään. Inhimilliseltä kannalta katsoen se oikeus elää niin kauan kuin viimeinenkin karjalainen, jolla on elävä muisto Kannakselta, on haudan povessa. Sen jälkeen jälkipolviin istutettu historia menetetystä maasta elää vielä pitkään.


Unelmaa Karjalasta ei saisi kokonaan sammuttaa Suomessa. Voihan ajan saatossa asiat muuttua yllättäen niin että asian voikin ottaa esille uuden demokraattisemman Venäjän kanssa joskus uudestaan. Rauhan tie on ainoa oikea etenemistie tässä asiassa, se selvyydeksi sanottakoon. Suomesta on mennyt Karjalaan, etenkin Viipuriin, paljon sosiaalista ja ystävyysapua.


Valtiovallan tulisi seurata tilannetta tarkasti, eikä heittää toiveita asiassa kokonaan. Asiaa pitäisi viedä kulisseissa talousyhteistyönä eteenpäin, korostaen Karjalan talousalueen merkitystä ja yhteistyötä sekä yhteisiä hyötyjä asiassa.


Alueesta voitaisi kenties luoda Euroopan unionin ja Venäjän välillä jonkinlainen talouskoealue? Se olisi ensi askel tällä tosi kivisellä ja pitkällä tiellä uuden Karjalan nousuun Suomen yhteyteen.


Ado Sakari Ala-Krekola
Kouvola